Viisi viikon varrelta

Mukavaa syksyn ensimmäistä sunnuntaita. 

Sieltä se syksy tuli, tällä kertaa ihan selkeästi yhdessä hetkessä ja fyysisesti omin silmin nähden.

Istuin viikko sitten Eiranrannassa kahvilla helteisessä illansuussa, kun miltei pilvettömälle taivaalle vyöryi korkea tumma pilvi, joka peitti auringon. Totesin mielessäni "Jaaha, sieltä se syksy nyt vyöryi" ja niin olikin, ilma viileni illan aikana hellesäästä näihin syksyisiin lukemiin. Naapuripöydässä joku tokaisi "En halua lähteä kotiin, koska se tarkoittaa kesän olevan ohi!".

Syksyn saapuminen ja päivien lyheneminen on minulle aina haikeaa; rakastan kesän lämpöä ja valoisia öitä. Syksy tuli niin yhdessä rysäyksessä, että viime viikonlopun kuumat päivät tuntuvat tuntuvat jo kaukaisilta. Oliko se tosiaan viime viikonloppuna, kun täytyi tulla välillä sisälle vilvoittelemaan kuumasta auringosta?

Aamut tosiaan muuttuivat niin viimeksi, että kaulahuivi oli otettava käyttöön. Talvitakit saavat minulla vielä odottaa kaapissa, vaikka paksuja talvitakkeja on jo näkynyt kaupungilla ihan meidän suomalaistenkin päällä.

Fiskarsissa, entisen veitsivalmistamon tiloissa on avattu panimon, tislaamon, viinimön, baarin ja putiikin yhdistävä Veitsitehdas, johon pääsin eilen avajaisissa tutustumaan. Veitsitehtaalla on ennen valmistettu saksia ja veitsiä, nyt tiloissa tarjotaan Fiskarsin Panimon, Noita Wineryn sekä Ägräs Distilleryn vastuullisesti tuotettuja ja maukkaita elämyksiä. Kävijät pääsevät kurkistamaan kulisseihin ja kuulemaan, kuinka juomat valmistuvat.

Food Camp Finlandin luotsaamassa Veitsitehtaan gastrobaarissa tarjoillaan panimotuotteita, luomuviinejä ja käsityöläiscocktaileja, syyskuusta alkaen myös teemaillallisia.

Olen kesän leiponut sämpylöitä, mutta leipää en ole tainnut pitkään aikaan leipoa. Eilen nukuin myöhään enkä jaksanut lähteä katsomaan onko lähistön huippusuositussa uudessa leipomossa vielä leipää jäljellä -pikku leipomon kapasiteetti kun on rajallinen. Leivoinkin itse pitkästä aikaa pataleivän iltapäiväksi. Yksinkertaisuudessaan herkullista!

 

Kodin lähellä olevissa istutuksissa on tänä vuonna päävärinä ollut vaaleanpunainen. Etenkin valtavan kokoiset vaaleanpunaiset dahliat ovat viehättäneet ja olen usein pysähtynyt ihailemaan niitä ohikulkiessani.

Yhtenä vuonna kuljin aamulla istutusastioiden ohi kun ne oli tyhjennetty ja niitä oltiin nostamassa auton kyytiin. Kukat olivat pääosin vielä ihan täydessä terässä ja viherosaston työntekijä oli juuri leikannut niistä ison kimpun kun häntä kuulemma harmitti heittää kauniita kukkia pois. Hän tarjosi niitä minulle ja istuinkin metrossa valtava punaisten kukkien kimppu sylissäni. Ne toivat iloa maljakossa vielä miltei parin viikon ajan.

Kuinka sinun syyskuusi on lähtenyt käyntiin?