Olin ennen Japanin-matkaa lukenut, että Tokio on sekava; kadunnimet puuttuvat tai ovat vain japaniksi, paljon pieniä katuja, talot on numeroitu rakennusajankohdan mukaan eikä tonttijärjestyksessä jne. Varauduimmekin siihen, että tulemme olemaan eksyksissä päivittäin Japanin matkallamme. Loppujen lopuksi emme kertaakaan eksyneet, kiitos nykytekniikan!
Satuin lukemaan Tripadvisorin keskustelupalstalta vuokrattavista tasku-wifeistä ja tilasinkin sellaisen hotelliimme odottamaan saapumistamme. Wifin olisi voinut noutaa myös lentokentältä, mutta luotin, että löytäisimme hotelliin puhelimeen kuvankaappauksella tallentamani kartan avulla, niin kuin löysimmekin, kävelemättä kertaakaan harhaan. Olin vielä katsonut Googlen katunäkymää ennen matkaa ja tunnistin matkan varrelta sen perusteella muutaman maamerkinkin.
Tasku-wifi on ihan ehdoton apu suunnistamiseen, kehotan jokaista Tokioon matkaavaa vuokraamaan sellaisen älypuhelimen karttaohjelmien käyttöön (toimii siis muuallakin Japanissa, joillain maaseutualueilla ehkä vähän heikommin). Tasku-wifi toimi myös luotettavammin kuin hotellien wlan-yhteydet. Suunnistimme kännykällä Googlen reittiohjeiden avulla loistavasti. Sieltä saimme erilaiset kävely- ja julkisten kulkuneuvojen reittivaihtoehdot, junien ja metrojen lähtöajat, lähtölaiturit, matka-ajat ja vielä hinnatkin. Pähkäilyiltä ja tarpeettomilta eksymisiltä vältyttiin.
Heti ensimmäisenä päivän opimme kyllä suunnistamaan Shinjukun alueella ilman karttojakin. Vaikka pieniä katuja oli paljon, suunnistaminen maamerkkien (isot mainostaulut, tietyt kaupat, katujen erilaiset joulu/uudenvuoden valaistukset ja isommat kadut) mukaan oli kuitenkin aika helppoa. En tuijottanut karttaa koko ajan muuallakaan, useimmiten käveltiin mutu-tuntumalla kiinnostavia pikku katuja ja tarpeen tullen kurssia sitten korjattiin kartasta sijaintipaikannuksen avulla.
Tasku-wifejä vuokraavat monet yritykset, googlaamalla Japan pocket wifi löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Me vuokrasimme omamme Japan Wirelesiltä. Hinta oli 50€ kahdeltatoista päivältä sisältäen toimituksen ja palautuskuoren, jonka postimaksu oli maksettu. Monet firmat tarjosivat pientä alennusta, kun laitteen tilasi vähintään pari viikkoa aiemmin.
Mukana tuli lisäakku, joka riitti kohtuullisella käytöllä n. 10 tunniksi ja maksettu palautuskuori. Ohjeen mukaan kuoren saattoi jättää hotellin respaan ja pyytää heitä postittamaan. Viimeisen hotellimme virkailija oli kuitenkin hämmentynyt kun pyysin häntä lähettämään, joten otimme kuoren mukaan ja postitimme sen Naritan kentältä (postitoimisto on lähtöaulassa lähellä Finnairin lähtöselvitystä). Sen olisi voinut myös tiputtaa postilaatikkoon, mutta halusin varmistua, että palautuspostitus on varmasti etukäteen maksettu.
Me emme ostaneet Japan Railpassia, vaan ostimme junaliput Kiotoon erikseen ja JR-toimistosta Shinjukun asemalta ladattavan Suica-matkakortin. Sillä pääsi ajamaan eri metroyhtiöiden linjoilla, lähijunilla ja ratikallakin. Tokiossa on useiden yksityisten yritysten omistamia metrolinjoja, joilla Japan Railpass ei toimi, Suicalla sen sijaan pääsi suhaamaan kaikilla linjoilla korttia lukijalle vilauttamalla. Se toimi myös Kioton junissa ja metroissa sekä monissa kaupoissa pikkuostosten tekemiseen.
Korttiin oli helppo ladata lisää arvoa. Automaatteja, jotka toimivat myös englanniksi, oli joka asemalla. Matkan hinta veloitettiin kortilta matkan päätteeksi portin läpi mennessä. Muutaman kerran portti väläytti punaista valoa matkan päätteeksi, menimme sitten miehitetylle portille ja ojensimme kortit virkailijalle, hän joko veloitti jonkun pikku summan kortilta tai antoi ilmaiseksi pahvilipun, jolla menimme portista läpi. Sanaakaan ei tarvinnut vaihtaa, eikä meillä yhteistä kieltä varmaan olisi ollutkaan. Hymyt ja kumarrukset riittivät.
Heti ensimmäisenä päivän opimme kyllä suunnistamaan Shinjukun alueella ilman karttojakin. Vaikka pieniä katuja oli paljon, suunnistaminen maamerkkien (isot mainostaulut, tietyt kaupat, katujen erilaiset joulu/uudenvuoden valaistukset ja isommat kadut) mukaan oli kuitenkin aika helppoa. En tuijottanut karttaa koko ajan muuallakaan, useimmiten käveltiin mutu-tuntumalla kiinnostavia pikku katuja ja tarpeen tullen kurssia sitten korjattiin kartasta sijaintipaikannuksen avulla.
Tasku-wifejä vuokraavat monet yritykset, googlaamalla Japan pocket wifi löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Me vuokrasimme omamme Japan Wirelesiltä. Hinta oli 50€ kahdeltatoista päivältä sisältäen toimituksen ja palautuskuoren, jonka postimaksu oli maksettu. Monet firmat tarjosivat pientä alennusta, kun laitteen tilasi vähintään pari viikkoa aiemmin.
Mukana tuli lisäakku, joka riitti kohtuullisella käytöllä n. 10 tunniksi ja maksettu palautuskuori. Ohjeen mukaan kuoren saattoi jättää hotellin respaan ja pyytää heitä postittamaan. Viimeisen hotellimme virkailija oli kuitenkin hämmentynyt kun pyysin häntä lähettämään, joten otimme kuoren mukaan ja postitimme sen Naritan kentältä (postitoimisto on lähtöaulassa lähellä Finnairin lähtöselvitystä). Sen olisi voinut myös tiputtaa postilaatikkoon, mutta halusin varmistua, että palautuspostitus on varmasti etukäteen maksettu.
Me emme ostaneet Japan Railpassia, vaan ostimme junaliput Kiotoon erikseen ja JR-toimistosta Shinjukun asemalta ladattavan Suica-matkakortin. Sillä pääsi ajamaan eri metroyhtiöiden linjoilla, lähijunilla ja ratikallakin. Tokiossa on useiden yksityisten yritysten omistamia metrolinjoja, joilla Japan Railpass ei toimi, Suicalla sen sijaan pääsi suhaamaan kaikilla linjoilla korttia lukijalle vilauttamalla. Se toimi myös Kioton junissa ja metroissa sekä monissa kaupoissa pikkuostosten tekemiseen.
Korttiin oli helppo ladata lisää arvoa. Automaatteja, jotka toimivat myös englanniksi, oli joka asemalla. Matkan hinta veloitettiin kortilta matkan päätteeksi portin läpi mennessä. Muutaman kerran portti väläytti punaista valoa matkan päätteeksi, menimme sitten miehitetylle portille ja ojensimme kortit virkailijalle, hän joko veloitti jonkun pikku summan kortilta tai antoi ilmaiseksi pahvilipun, jolla menimme portista läpi. Sanaakaan ei tarvinnut vaihtaa, eikä meillä yhteistä kieltä varmaan olisi ollutkaan. Hymyt ja kumarrukset riittivät.
Suica oli mielestämme myös ihan ehdoton, säästyimme pähkäilyltä ja lippujen ostamiselta joka kerran erikseen. Julkisilla tuli kuitenkin kuljettua monta kertaa päivässä.
Metro- ja juna-asemilla opasteet ja linjat oli merkitty myös englanniksi. Se helpotti valtavilla, monikerroksisilla asemilla kulkemista paljon. Jos tähtään tiettyyn junaan (esim. Shinkasen-luotijunat ja NEX-lentokenttäjuna, johon on varattava paikkalippu), kannattaa asemalla olla ajoissa. Suurilla asemilla välimatkojen kulkemiseen ja oikean laiturin löytämiseen voi helposti kulua parikymmentä minuuttia.
Before our trip to Japan read and heard that that Tokyo is confusing; street names are missing or are only in Japanese, there are a lot of small streets, houses are numbered according to the building time etc. So we were prepared to be lost everyday... But, thanks to modern devises, we never got lost!
I happened to read on the Tripadvisor forum about rental pocket wifi. We decided to rent one, it had been sent to our hotel waiting for our arrival. Pocket WiFi could also be picked up at the airport, but I was confident that we could find the hotel with the map screensaved in my phone. We found there without problems.
Pocket WiFi is a must in my mind for (at least first time) visitor to get smartphone an despecially maps working everywhere. Pocket WiFi also worked reliably than the hotel WLAN connections. We could find our way everywhere by using Google maps. We got different walking and public transport route options, train and subways departure times, departure platforms, travel times and even prices of each journey. Already the first day we learned to navigate Shinjuku area without maps. Although there were a lot of small streets, navigation by using landmarks (large billboards, some shops, various Christmas / New Year's illuminations, and the larger streets) was quite easy.
I happened to read on the Tripadvisor forum about rental pocket wifi. We decided to rent one, it had been sent to our hotel waiting for our arrival. Pocket WiFi could also be picked up at the airport, but I was confident that we could find the hotel with the map screensaved in my phone. We found there without problems.
Pocket WiFi is a must in my mind for (at least first time) visitor to get smartphone an despecially maps working everywhere. Pocket WiFi also worked reliably than the hotel WLAN connections. We could find our way everywhere by using Google maps. We got different walking and public transport route options, train and subways departure times, departure platforms, travel times and even prices of each journey. Already the first day we learned to navigate Shinjuku area without maps. Although there were a lot of small streets, navigation by using landmarks (large billboards, some shops, various Christmas / New Year's illuminations, and the larger streets) was quite easy.
There are numerois companies online renting pocket WiFis. We rented ours from Japan Wireless The price was 50 € for twelve days. Many of the firms offered a small discount on the price when the order was placed at least a couple of weeks earlier.
We didn't buy Japan Rail Pass. Instead we bought train tickets to Kyoto separately and from JR Shinjuku Station office we bought downloadable Suica card. It was valid for different subway lines companies, commuter trains and tram.
Tokyo has a number of private companies managind the metro lines. In metro Japan Rail Pass is not working, Suica instead is valid on all lines. It also served as the Kyoto trains and subways, as well as many stores to make small purchases. It was easy to redownload value in the card, there were vending machines at every station. The rate was charged at end of the journey. A few times a port flashed a red light, we went to the nearest officer and just haded our cards. He is either charged a small amount from our Suica cards or issued free of charge a cardboard ticket, which we used to get through the gate.
Suica was in our opinion also quite absolute, and spared time and trouble.
Metro and train stations, signs and lines were marked in English. It helpoed a lot navigatiing on huge, multi level stations. When aiming at a specific train on bigger stations (eg. Shinkasen bullet trains and NEX-airport train with reserved tickets), you should arrive at the station well ahead to catch the train. Distances are long at the stations, you probably need to go from level to level, possibly trough long platforms, passing masses of people. To find and get to the correct platform can easily take about twenty minutes.
Metro and train stations, signs and lines were marked in English. It helpoed a lot navigatiing on huge, multi level stations. When aiming at a specific train on bigger stations (eg. Shinkasen bullet trains and NEX-airport train with reserved tickets), you should arrive at the station well ahead to catch the train. Distances are long at the stations, you probably need to go from level to level, possibly trough long platforms, passing masses of people. To find and get to the correct platform can easily take about twenty minutes.
