Viisi viikon varrelta

Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi. Lämpömittarista ei sitä vielä näe, mutta aurinkoiset ja pidentyneet päivät tuovat jo ihanan kevätfiiliksen.

Keskellä pimeintä talvea en niinkään kaipaa kukkia, mutta valon lisääntyessä keväiset kimput alkavat houkuttaa. Välillä jopa yksittäinen kukka riittää.

Hiihtoloman -siis niiden hiihtoloman, jotka nyt lomailivat, minä olen ollut perinteiset talvilomaviikot tiiviisti töissä- jälkeisellä viikolla on ollut erilaisia kiinnostavia pressitilaisuuksia ollut miltei joka päivälle -ja jokaisessa on tarjoiltu ihanaa ruokaa. Kaikki keskustassa, joten olen niihin päässyt kätevästi hilpaisemaan ennen tai jälkeen töiden. Ensi viikon olenkin rauhoittanut pitkille työpäiville, tiedossa on parin päivän messut ja pitkä palaveripäivä tavallisen työtohinan lisäksi.

Erottajan Kasinolla tarjoiltiin takkatulen lämmöstä nauttien Arctic Warriorsin tarjoamaa aamiaista*. EU:n investointihankkeden tukemana Lapin luonnosta lähdetään viemään lappilaisia superfoodeja maailmalle. En ollut ajatellutkaan, että saman kasvin hyvien ainesosien pitoisuudet voivat vaihdella rajusti, Lapin luonnossa ja karuissa elinolosuhteissa ravintoaineet kasveissa tiivistyvät ja niiden pitoisuudet voivat olla kymmenkertaisia samoihin Keski-Euroopassa kasvaneisiin kasveiin verrattuna. Ei siis olekaan ihan sama missä kasvaneista kasveista valmistettuja lisäravinteita nauttii.

Hannan soppa-blogin Hanna oli valmistanut tilaisuuteen raikkaat ja  kauniit smoothiet, jotka tietysti oli maustettu Arctic Warriorsin superfoodeilla, mm. kuivatulla kuusenkerkällä. Kuusenkerkkä maustaisi hyvin myös vaikka graavikalaa.

Torstaina pääsin nauttimaan Hans Välimäen loihtima kolmen ruokalajin aasialaisen kananmunamenun Laitilan Kanatarha By Munax After Work -tilaisuudessa* Masu & Säm Asian Bistrossa. Laitilalaiset kertoivat uutuustuotteistaan ja Hans Välimäki kertoi muutamalla sanalla raaka-aineiden merkityksestä onnistuneeseen annokseen. Hön muistutti kananmun kuuluvan klassisen keittiön peruspilareihin, mutta myös mm. aasialaiseen keittiöön muna kuuluu olennaisesti.

Osa vieraista päätti päivällisen munacappuccinoon. Sen jätin nyt väliin väliin, mutta kuulosti sen verran kiinnostavalta, että sitä täytyy kokeilla sitä jossain vaiheessa kotona.

Huonekaluvalmistaja Hakolalla on maaliskuun ajan Stockan 1. kerroksessa pop up shop. Avajaisaamiaisella* järjestettiin workshop jossa tehtiin kranssit oksista, kukista ja verhoilukankaiden ylijäämäpaloista. Tekemästäni tuli aika rönsyävä.

Uusi sohva on haaveissa, mutta kuvan nappasinkin tuolista. Täytyy kuitenkin ajan kanssa käydä testaamassa myös Hakolan sohvat.

Tänä viikonloppuna piti vielä olla muuta ohjelmaa, joka siirtyi tulevaisuuteen. Sen sijaan olemme maalla, ulkoilemassa ja Tarmoa hellimässä. Lepoviikonloppu tekee nyt ihan hyvää.

Miten sinun viikkosi on sujunut?

*kutsut blogin kautta

Viisi viikon varrelta

Kuluneella viikolla on ollut erilaisia pikku sattumuksia, harmittomia onneksi. Aina kun tällaisia vähäisiä asioita harmittelee, tulisi muistaa kuinka onnekas onkaan jos pikku kommellukset ovat ainoita murheita.

Toin Pariisista putkilollisen kuulun Angelina-konditorian kastanjatahnaa, jolla koristelin aamupuuron. Vähän kalliimpi kuin toisen brändin kastanjatahna, mutta maksoin vajaan euron enemmän ihan kauniin putkilon takia. Puuron syötyäni vilkaisin peiliin vetäessäni takkia päälle, paidassa oli iso puurotahra - onneksi huomasin kotona, enkä vasta töissä.

Sunnuntaina onnistuin mystisesti kadottamaan tukun kuvia muistikortilta. Siellä meni pari aamiaiskuvaa ja hetki aiemmin jäällä ottamiani aurinkoisen päivän otoksia, ei mitään ainutlaatuista onneksi kuitenkaan. Muistutti kuitenkin, ettei kuvia kannata hillota muistikortilla, puhelimessa eikä tietokoneellakaan. Ne voivat kadota tai hajota. Yleensä karsittuani ja editoituani kuvat siirrän ne iskunkestävälle ulkoiselle muistille ja samalla myös kopioin pilveen, kahdesta paikasta kuvat tuskin häviävät yhtä aikaa. Pilvestä voin myös palata kuviin milloin ja missä tahansa puhelimella, PCllä tai tabletilla. Molemmissa tallennuspaikoissa on kansioita ja alikansioita, esim. ruokakuvat ja ruokakuvakansiossa vielä ruoittain alikansiot, matkakuvakansiossa on joka reissulle oma kansionsa jne. Vie toki aikaa, mutta kuvat ovat helposti löydettävissä. Matkoilla vielä saatan kopioida kesken matkan käsittelemättömä kuvat pilveen siltä varalta että kamera vaikka varastettaisiin. Ei ihan mahdoton ajatus. Jopa ammatikseen valokuvaavat ovat hävittäneet parin vuoden työt kun matkalla on varastettu kassi, jossa on ollut läppäri ja tietokone -eikä mitään turvakopioituna mihinkään.

Olen myös miettinyt tätä aikaa, jolloin kuvataan enemmän kuin koskaan. Suurin osa kuvista on kännykällä otettuja ja jäävät kuitenkin sinne vanhan puhelimen muistiin kun puhelin menee vaihtoon. Onko nykyajan lapsilla yhtään lapsuuskuvaa jäljellä kun he ovat aikuisia? Muutaman ruokaotoksen tai auringonlaskukuvan häviäminen ei ole mikään katastrofi, matkakuvat sekä ystävistä ja sukulaisista otetut kuvat ovat minulle tärkeimpiä. Matkakuvista teetän Siipalle aina jouluksi vielä erikseen editoidun kuvakirjan.

Yhtenä aamuna huomasin työpaikan ovella jättäneeni työavaimet kotiin, olin vaihtanut laukkua enkä muistanut kotoa lähtiessä kuin tarkistaa kotiavainten olevan mukana. Onneksi pääsin kuitenkin hetkeksi lämmittelemään rappukäytävän ennenkuin sisarfirman työntekijä saapui.

Kaikenlaista kosmetiikkaa olen yleensä ostanut Pariisin matkoilta, mutta tällä kertaa tyydyin vain Sephoran satin finish-uutuushuulipunaan sävyssä Oui! Kevään 2019 värikartoissa näkyvän sävyn lisäksi huulipunahylsyyn kuvatut henkareilla riippuvat vaatteet sopivat kangasmessumatkan teemaan. Värikosmetiikassa olen aika lailla vielä sekaani - iloisesti sekaisin menevät niin perinteinen kosmetiikka kuin luonnonkosmetiikka, selektiiviset sarjat ja markettikosmetiikka, mutta monet nykyiset ihonhoitosuosikkini ovat luonnonkosmetiikkaa. 

Japanilainen lehti on kolmen vuoden takaiselta matkalta. Tyylikäs lehti tuntuu edelleen raikkaalta ja ajankohtaiselta. Vaikka olen aimo kasan uudempia lehtiä laittanut kierrätykseen, tästä en ole raaskinut luopua. Lehti hakeutui taas luettavaksi selattavaksi, koska kuluneella viikolla ostin meille kesälomaksi lennot Japaniin. Osaka ja Tokio ympäristöineen kutsuvat heinäkuussa. Japanissa oli valtavasti mielenkiintoisen näköistä kosmetiikkaa, mutta kaikkien tuotteiden käyttötarkoitus ei oikein auennut eikä liikkeiden henkilökuntakaan yleensä osannut englantia. Taidan googlen avulla selvitellä etukäteen japanilaisia kosmetiikkamerkkejä.

Jäätelönvalmistajat esittelevät kesän uutuuksiaan kilvan pakkassäillä, mutta me suomalaisethan syömme jäätelöä ympäri vuoden.

3 kaverin jäätelö muisti tällä viikolla jäätelölähetyksellä*. Uusi Pistaasi & Pistaasi on ihanan -ja aidon- pistaasinen, erikoisesti pidin makeansuolaisesta pistaasipähkinäkierteestä täyteläisen raikkaan jäätelön seassa. Vadelma-valkosuklaa oli myös herkullista. Onko tästä tulossa kaikkien aikojen jäätelökesä?

Viikon bonuskuvana kehut Siipalle. Hän oli käynyt istamassa käsisaippuaa ja valinnut sanojensa mukaan "kivannäköisen pullon, rosmariini ja bergamontti tuoksuvat myös hyvältä". Juuri näin. Monesta muustakin voisin häntä kehua, mutta nämä arjen pikku jutut ilahduttavat aina💛


Onko viikkosi sujunut kommelluksitta?



*saatu blogin kautta

Viisi viikon varrelta

Taas on viikko vierähtänyt. Tasaisesti töitä ja kotoiluakin. Vähän sain niitä kaappejaki ja "miljoonalaatikonkin" siivottua parina iltana, tosin työsarkaa on vielä jäljelläkin...

Olen pitkästä aika innostunut leipomaan. Nämä sämpylät valmistuivat samalla reseptillä, jolla leivoin patonkeja. Tein taikinan illalla, pyyhkeellä ja kelmulla peiteltynä taikina kestää hyvin myös yön yli kohotuksen. Koska olin eiliseen saakka yksin kotona, pakastin osan sämpylöistä ja olen sulatellut niitä yksitellen aamiaiselle.

Valio julkisti lehdistölle kuluneella viikolla paluunsa jäätelömarkkinoille kymmenen vuoden tauon jälkeen Jäätelöfabriikki-konseptilla. Oulussa valmistettavien premiumjäätelöiden makuina ovat kreisi kinuski, mansikka-basilika,  mustikka-ruis,  porkkanakakku,  macchiato-suklaa ja salmiakki-chili. Suosikkini oli minun suussani lempeän tulinen salmiakki-chili ja kakkosen tuli suolainen kreisi kinuski, tosin jälkeenpäin huomasin, etten niistä ehtinyt ottamaan jäätelönhimoissani kuvaa. Tällaisia raidallisia purkkeja kuitenkin, kauppoihin tulossa maaliskuussa. Salmiakki-chilin tulisuuden asteesta tuli keskustelua, osan mielestä jäätelössä oli selvää potkua, toisten mielestä chili tuntui hyvin mietona. Tulisuuden aistimisessa on selvästi eroja.

Jäätelölanseeraus lumisena pakkaspäivänä ei ole kuulemma lainkaan outoa, suomalaiset kun monista muista kansakunnista poiketen syövät jäätelöä tasaisesti läpi vuoden.

R-kioski muisti perjantaina vegaanisella lounaalla*. Laatikossa olivat raikkaat mustikka-inkiväärimehu, libanonilainen linssi-tabbouleh-hummus-salaatti, falafel-wrap, sekä mango-kookos-kvinoapudding. Kaikki tuotteet ovat vegaanisia ja mustikka-inkiväärimehu ja kvinoapudding gluteenittomia. Vegaanisuus todella on valtavirtaa nykyään. Ravintoloista saa vegaaniannoksia, tilaisuuksien tarjoilut ovat usein vegaanisia ja yleensäkin vegaaninen tarjonta on kasvanut joka puolella.

Siippa kotiutui työmatkaltaan eilen,  minä vuorostani lähden huomenna neljäksi päiväksi Pariisiin työmatkalle. Koetan selvitä jonkinlaisella kapselipuvustolla. Näille helmikuun messumatkoille yleensä voikin pakata vähemmän kuin syyskuun messureissuille. Silloin jään yleensä viettämään muutaman päivän vapaa-aikaakin Pariisiin ja kun säätkin voivat vaihdella huimista hellelukemista viileisiin iltoihin, täytyy erilaisia vaihtoehtoja olla enemmän mukana. Nyt luvassa taitaa olla lunta ja liikennekaaosta, joten parasta varustautua lämpimällä kerrospukeutumisella, josta voi tarpeen mukaan keventää.

Instagramin puolelle ehdin ehkä päivittämään Pariisin-fiiliksiä, mutta toivottelen jo etukäteen hyvää ystävänpäivää. Ihanaa, että jaksatte seurata.

Miten sinun viikkosi on sujunut?




*saatu blogin kautta

Viisi viikon varrelta

Uutta lookia, ikävöintiä, kevätfiiliksiä ja etätyöskentelyä -niistä on tämä viikko tehty.

Viikon pää on oma pää -ja Studio Pää. Eddie värjäsi viileän sävyn ja leikkasi pituudestakin hieman. Ei ehkä parhaita mahdollisia uusien hiuksien esittelykuvia, mutta eipä tyyli tälläkään kertaa varsinaisesti muuttunut. Silti kampaajalla käynnin jälkeen on aina raikkaampi fiilis.

Viikon sana on kaipaus. Siippa lähti 12 päivän työmatkalle Espanjaan, hänen kotiin tulostaan lähden kahden päivän päästä neljäksi päiväksi työmatkalle Pariisiin ja hän taas palattuani muutaman päivän kuluttua Brysseliin. Olen nauranut, että meistä saisi tämän perusteella vetävän jutun "kiireisenä media- ja muotialoilla työskentelevänä pariskuntana".

Todellisuudessa emme ole olleet kuudentoista yhteisen vuoden aikana pitkiä aikoja erossa. Aivan seurustelun alussa Siippa oli kolme kuukautta Vaasassa ja kävi vain joka toinen viikonloppu Helsingissä. Sen jälkeen olemme olleet erossa korkeintaan viikon kerrallaan työmatkojen takia ja vaikka puhumme tai skypetämme toisen poissaollessa päivittäin, jo muutaman päivän erossa ollessamme ikävöimme toisiamme.

Mutta jotain hyötyäkin; olen käyttänyt yksin ollessa vähän aikaa järjestelyyn. Kiertoon lähtee kasa vaatteita, paperinkeräykseen pino lehtiä ja vanhoja kuivuneita meikkejäkin on lentänyt roskiin. Pakastintakin olen tyhjentänyt ja ennen kauppareissuja tarkastellut mitä syötävää sieltä löytyisi.




Viikon kahvi on Nespresson pehmeä Robusta Uganda. Sain testiin myös kukkaisen hedelmäistä Arabica Ethiopia Harrar-kahvia, mutta ugandalainen nousi näistä kahdesta suosikikseni.

Metalliset kahvikapselithan tulee aina kierrättää. Se on onneksi taloyhtiössämme hyvin helppoa; roskiksilta löytyy laatikot niin metallille, lasille, pahville, paperille, muoville kuin biojätteellekin. Paristot voi viedä kahden talon päähän lähikauppaan. Kun lajittelu on tehty näin helpoksi, ihmettelen kuinka silti jotkut heittävät roskansa väärin laatikkoihin, tai eivät välitä lajitella lainkaan.

Viikon kevään sävyt tarjosi Svanefors. Sisustusmallistossa oli nähtävissä kukkaniittyjä, puutarhaunelmia, luonnonläheisyyttä sekä mm. samoja pehmeitä violetin ja vaaleanpunaisen vivahteita kuin kevään meikkisävyissä. Tarjoilutkin olivat keväiset.

Tämä viikko toi taas lunta Helsinkiin, tosin osa on siitä suojasäällä jo sulanutkin. Itsehän en ole erikoisesti lumisäiden ystävä, eikä lumiärsytystäni parantanut Siipan kuvat espanjalaisista mantelinkukista, vaikka toki hänelle suon aurinkoiset -vaikkakin kiireiset- työpäivät Espanjan lämmössä. Perjantain lumisen sään ja julkisen liikenteen lakon takia päätin jäädä kotiin työskentelemään. Aamulla kävi ilmi, että kotoa olisi päässyt julkisillakin melko hyvin keskustaan, mutta päätin silti työskennellä kotoa käsin.

Etäpäiviä pitäisi pitää kyllä useamminkin, eikä vain olosuhteiden pakosta. Työmatkoihin ei tarvitse käyttää aikaa ja muutaman minuutin tauon aikana voi vaikka käydä ripustamassa pyykit. Jutellessani työnantajan kanssa päivän kuluessa kotitoimistosta tein hänet vähän kateellikseksi kertomalla olevani sohvassa läppäri sylissä, verkkarit päällä ja villasukat jalassa. Meillä kun on ollut varmaan kymmenenvuotta puhetta sohvan hankkimisesta töihin. Toimistolle se tuskin edelleenkään tulee, mutta onneksi osan etäpäivistä voi tehdä sohvan uumenista. Kotona aloitan päivän yleensä aiemmin kuin toimistolla ja päivän pituudeksi sekä aikaansaannokseksi tulee yleensä jopa enemmän kuin työpöydän ääressä. Nytkin avasin koneen jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, työskenneltyäni ensin muutaman tunnin tein vasta aamiaista ja nautiskelin sen rauhassa hyvällä omallatunnolla ennen töiden jatkamista. Mukavaa vaihtelua kiireessä syötyyn arjen normiaamiaiseen.


Mitenkäs teillä, vaikuttiko liikennelakko päiväänne ja alkavatko kevään värit houkutella valon lisääntyessä?

Purppuraisia unelmia

Pantonen vuoden väri 2018 on dramaattinen violetin sävy PANTONE 18-3838 Ultra Violet viestii omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä, se on tulevaisuuteen kurkotteleva ja visionäärinen väri.

Samaa värimaailmaa edustavat Dr. Hauschkan kevään 2018 Purple dreams-kokoelman meikkivärit. Ruotsalaistaiteilija Emma Lindströmin taiteen inspiroimat tuotteet tulevat myyntiin helmikuun alussa.

Olen käyttänyt viime aikoina enemmän ja enemmän luonnonkosmetiikkaa, vaikka olenkin "sekaani" myös kosmetiikan suhteen. Ensin kokeilin hoitotuotteita, nyttemmin meikkipussiin on päätynyt myös luonnonkosmetiikkasarjojen värikosmetiikkaa. Luonnonkosmetiikkameikit ovat kehittyneet viime vuosina paljon ja niissä aiempaa paremmat pigmentitkin. Käyttömukavuudesta, ulkonäöstä ja pysyvyydestä ei siis tarvise tinkiä luonnonkosmetiikkaa käyttäessäkään.

Dr. Hauschkan meikeissä on voimakkaat mineraalipigmentit. Luomivärit sisältävät mineraalipigmenttejä ja rohtokasviuutteita, jotka samalla hoitavat herkkää silmänympärysihoa. Tuotteet eivät sisällä synteettisiä hajusteita tai säilöntäaineita eikä niissä ole käytetty mineraaliöljyjä, parabeeneja, silikonia tai PEG:tä. 

Olen etenkin arkena melko hillitty meikkaaja. Pidän neutraaleista sävyistä, joilla saa luonnollisen, mutta kuitenkin huolitellun meikin. Olen arastellut vähän turhaankin violetin sävyjen käyttöä silmämeikissä. Violetinkin sävyillä saa pehmeän luonnolliselta näyttävän meikin. Riia Koivisto loihti näyttävän juhlameikin ruskettuneelle, tummemmalle näyttelijä Minttu Mustakalliolle ja Juliette Handolin arkimeikin vaalealle bloggaaja Mona Niemiselle - ja hyvältä näytti molemmilla, ei yhtään liian överiltä. 

Itse olenkin jäljitellyt Monan arkimeikkiä näillä pehmeillä, kevyesti helmiäisillä sävyillä. Vaaleammat sävyt ovat olleet silmämeikin pohjana, tummemmilla olen rajaillut. Pehmeän lilanharmaan sävyinen rajauskynä sopii myös hyvin päivämeikkiin. Kevyesti hohtava väripuuteri raikastaa ja heleyttää meikkiä olematta kuitenkaa liian kiiltävä. 

PR-näytteiden mukana tuli myös Ecotoolsin sivellinsetti. Uudet siveltimet ovat olleet ostoslistalla jo jonkin aikaa, nyt menivätkin kaikki vanhat meikkisiveltimet vaihtoon.

Onko teillä jotain värejä, joiden sopivuutta olette epäilleet, mutta ihastuneetkin kokeillessanne?

* kosmetiikkatuotteet PR-näytteitä

Viisi viikon varrelta

Tällä viikolla on taas tullut syötyä hyvin useaan otteeseen. Alkuvuosi on ollut täynnä erilaisia menoja ja tapahtumia, eikä ole sujunut mitenkään erikoisen kevyesti. Ensi viikolla Siippa lähtee kymmenen päivän työreissuun, taidan pitää syömiset niukempana hänen poissaollessaan. Salaattia, kiitos!

Sunnuntaina juhlittiin kälyni syntymäpäiviä. Hän oli kattanut pöydän kauniisti ja paistanut ison kasan blinejä, jotka tarjottiin runsaan lisukevalikoiman kera.

Avokadoleipä on ikisuosikki. Tässä eilisaamun leivässä vielä vähän raastettua pecorinoa päällä. Niin hyvää!

Näin vuoden aluksi päätin uusia alusvaatevarastoani. Change-alusvaateketjulta saadulla lahjakortilla* sain yhden setin, mutta innostuin samalla ostamaan useamman parin  - ja tällä kertaa muutakin kuin mustaa ja nudea. Samalla innostuin heittämään vanhimmasta ja kulahtaneimmasta päästä pois. Changen mitoitus on hieman erilainen kuin muilla, ympärysmitasta lähti pois, mutta kuppikoko kasvoi!

Kuvassa oleva Anastasian Liquid Glow* on muuten mielenkiintoinen tuote. Tuubissa ja vielä kädenselkäänkin kokeiltuna Bronzed-sävyinen korostusväri oli aivan liian metallinhohtoinen makuuni. Ennen kuin olin laittamassa tuotetta kiertoon, kokeilin sitä kuitenkin hyvin kevyesti kasvoille, tuote antoikin vain hillityä hohtoa. Olen käyttänyt sitä jopa ihan hillityssä arkimeikissä antamaan tervettä hehkua.

Tallinna oli taas kohteena kuluneella viikolla - tosin taas lähinnä tiukkaa työtä. Yövyin Tallinnassa ja kävin Dom-ravintolassa syömässä yhteistyökumppaneiden kanssa. Kameraa en tullut kuitenkaan kaivaneeksi esiin. Hyvä ruoka ja upea esillepano, mutta ravintolan ainoina asiakkainakin saimme tarjoilijalta melko nuupeaa palvelua.

Torstai-iltana osallistuin Favor Studiossa Teurastamolla Pauligin jäjestämälle kokkikurssille Alex Nurmen johdolla, siitä ja parista mielenkiintoisesta reseptistä tuonnempana lisää

*Change-lahjakortti ja korostusväri saatu viestintätoimistojen kautta

Miten sinun viikkosi on sujunut?