Viisi viikon varrelta

Viikkoon on taas mahtunut kaikenlaista, mm. ensimmäinen työmatka ulkomaille kahteen vuoteen! 

Olin tosiaan ensimmäisellä ulkomaan työmatkalla kahteen vuoteen. Kävin Hollannissa sikäläisen yhteistyökumppanin luona. Palaveripäivä oli maaseutukaupungissa 1,5 h Amsterdamista, mutta perjantai-iltapäivänä siirryimme Amsterdamiin, jossa isäntäväki oli järjestänyt ohjelmaa. Lauantaina ehdin hetken olla kaupungilla ennen lentoa takaisin kotiin. Koska sain useamman kyselyn matkustamisesta, rokotustodistuksista yms. julkaistuani instakuvia matkalta, voisin tehdä tästä erillisen blogipostauksen. 

Matkalla oli kivaa, mutta kotonakin on ihanaa. Meillähän "kiireinen, muoti- ja media-alalla työskentelevä pariskunta" juuri ja juuri ehti nähdä toisensa kun mies palasi viiden viikon työreissulta toiselta puolelta Suomea keskiviikko-iltana ja minä lähdin torstaiaamupäivällä Hollantiin.

Luonnon herääminen keväällä sykähdyttää joka vuosi sisintä myöden, mutta en ole niinkään syksyfani. Syksyn sato kyllä inspiroi; on kiva kun pääsee poimimaan vähän pihlajanmarjoja näin kaupungissakin ihan lähimetsästä sekä omenoita omasta kerrostalopihasta ja miettimään mitä niistä tekisi. Pihlajanmarjoista tein pihlajanmarjahyytelöä, joka maustetaan rosepippurilla sekä calvadoksella. 

Useammallakin seuraamallani instatilillä on valiteltu viime aikoina puhelinmyyjistä. Harva ilmeisesti tietää, että suoramarkkinointia voi estää. Itse olen tehnyt puhelinmarkkinointikiellon löytyy netistä ihan puhelinmarkkinointikielto nimellä pari vuotta sitten estin myös pankin sivuilla kumppaneiden mainonnan ja samalla tein vielä väestörekisterin sivuilla omiin tietoihin suoramarkkinointikiellon. Vähän vaikeasti löytyy sieltä se markkinointikieltokohta, mutta kyllä se siellä on.   

Säästän puhelinmyyjienkin aikaa kun ei tarvitse turhaan minulle soitella eikä nyt tule enää mainospostiakaan enää suoraan roskiin heitettäväksi. Sähköpostiakin putsailen aina välillä ja poistan itseni postituslistoilta, joihin en enää halua kuulua tai joita en alunperinkään ole tilannut. 

Meillä harvoin tapahtuu sisustuksessa mitään uutta. Pyrimme hankkimaan laadukasta, joka kestää vuodesta toiseen niin kunnoltaan kuin ulkonäöltäänkin. Sisutuksessa on paljon kymmeniä, jopa toistasataa vuotta vanhoja huonekaluja.

Miehen poissaollessa siivosin kaappeja ja löysin pari vuotta sitten ostamani H&M:n puuvillasamettityynynpäälliset sekä perulaisen laamanvillapeiton, joka alunperin tuli töihin myyntinäytteenä parikymmentä vuotta sitten. Vaihdoin vaaleammat tyynynypäälliset ja vaalean torkkupeiton syksyksi vähän värikkäämpiin. Ne sopivat hyvin pari vuotta sitten Koh Samuilta ostetun silkkityynynpäällisen kanssa. 

Kierrätyslöytöjä suoraan omasta kaapista siis. 

Oletko jo matkustanut tai haaveiletko matkoista entä oletko tehnyt löytöjä omasta kaapista? 

Kerroksellinen kotini

Sisältää blogin kautta saatuja tuotteita*

Kotimme sisustus on kerroksellinen; sisustuksesta löytyy yli parikymmentä vuotta sittten hankkimani jo silloin yli sata vuotta vanhat ruokapöydän tuolit, leivontapöytä, eteisen lipasto ja makuuhuoneen kaappi sekä olohuoneen pöytä. Siipan peruja ovat pormestarintuolit 40-luvulta, noin satavuotias amerikkalainen kirjakaappi sekä eteisen vanha pyöreä fasettihiottu peili.

Nuorempana "sisustin" eli hankin erilaisia tyynynpäällisiä, maljakoita ja koriste-esineitä. Jo vuosikausia olen ollut harkitseva sisustusostoksissa. Viime vuoden ainoa siustusostos taisi olla maljakko (näkyy alemmassa kuvassa), jota palasin katsomaan monta kertaa ennen hankintaa vaikkei se maksanut kuin parikymppiä. Halusin olla varma, että haluan sen. Samalla laitoin pari vanhaa maljakkoa pois.

Olemme koettaneet hankkia aikaa ja kulutusta kestävää kotiin. Kerroksellisuus yli sadan vuoden aikajänteellä onkin sisustuksen avainsana. Tänä talvena vaihtoon  tosin lähti yli 20-vuotias nojatuoli, uusi löytyi vähän yllättäen Mujista. Olin hakemassa Mujin suosikkikosmetiikkatuotettani, Siippa kierteli katselemasa muuta tarjontaa. Hän istuskeli pelkistetyn tyylisessä nojatuolissa, jonka pellavasävyinen verhoilu oli lähellä sohvamme verhoilun sävyä ja kehotti minuakin koeistumaan. Tilasimme tuolin samantien.

Uuden nojatuolin pariksi hankittiin marokkolainen nahka-poufrahi Marrakechista. Kahlasin helsinkiläisliikkeiden nettivalikoimat ja monta kansainvälistä nettikauppaakin löytämättä ihan sopivaa. Lopulta löysin Etsystä marokkolaisen liikkeen Basidishop jolla oli valikoimissaan kauniiin ruskea rouheasti käsitikattu pouftyyny. Pouftyynyjen trendikkäimmät päivät taisivat olla jo pari vuotta sitten, mutta meitä tyyny varmasti miellyttää seuraavat vuosikymmenetkin. Käsinsolmitun villamaton hankimme nelisen vuotta sitten. 

Siipan suvusta on tullut yli satavuotias amerikkalainen kirjakaappi. Se vetää hyvin kirjoja, mutta kaapissa on silti vain osa kirjoistamme. Me luemme kirjat edelleen paperiversioina. 

Siipan aikoinaan hankkima vanha Alkon arkku sopii vanhan fasettihiotun Alkon kylttini kanssa. 

Arkun alla olevan vanhan maton saimme ystävältämme, sen oli hänen emigrantti-isoäitinsä (vai olikohan isoisoäiti) tuonut Pietarista mukanaan. 

Siipan suvusta tulivat myös vanhat pormestarintuolit, jotka pitäisi verhoilla uudelleen. 

Isosisäni sai pronssipatsaan aikoinaan perheeltä merkkipäivälahjaksi. Isäni kuoltua se siirtyi minulle. 

Vanhoja pyhimyspatsaita olen keräillyt eri puolilta maailmaa ihan niiden rosoisenn estetiikan takia. Itämaan tietäjät ja Jeesus & Maria ostettiin New Yorkista samalta antiikkikirppismyyjältä, tosin useamman vuoden välein. Jeesuksen sain lopulta ilmaiseksi kun myyjä onnistui napauttamaan patsaan kaulan poikki pakatessaan ostostani. Appeni liimasi pään paikoilleen ja maalasi saumakohdan. 

Freesia on yksi kevättalven lempikukistani. Kimppu on melko edullinen ja kukat kestävät pitkään. Vaalea ja lila kimppu maksoivat yhteensä 14€ lähikukkakaupassa, lisäsi olisin ostanut vielä eukalyptusta, mutta niitä ei sillä kerralla ollut kukkakaupassa eikä ruokakaupoissakaan, joiden valikoimissa eukalytuksen oksia nykyisin on miltei jatkuvasti.

Olen nyt kokeillut somessa kiertänyttä vinkkiä laittaa viiden sentin kolikko maljakkoon pitämään bakteereja loitolla. Hyvin näyttää toimivan -tai sitten olen valinnut kestäviä kukkia. 

Gantin pyyhkeet* ovat uusinta kotonamme. Viime kesänä raivasin liinavaatekaapista viimein teininä isoäidiltäni saamani käsipyyhkeet. Ne kestivät vuosikymmeniä, mutta viimein niidenkin tie vei tekstiilikeräykseen. Nyt tilalla ovat mm. nämä luomupuuvillaiset, kuohkeat pyyhkeet.

Yrttien lisäksi meillä ei ole viherkasveja kuin muutama orkidea. Sain tämän orkidean ystävältäni yli 20 vuotta sitten! Salaisuuteni on huono hoito, orkidea taitaa edelleen olla samassa lasipurkissa, johon laitoin sen 20 vuotta sitten. Joitain vuosia sitten kävin hakemassa kourallisen kaarnahaketta taoyhtiömme kukkapenkistä, muuten kastelen orkideoita muistaessani eli noin kerran kuussa. Silti ne kukkivat pari kertaa vuodessa.

Löytyykö sinun kotoasi eri aikakausia vai pidätkö enemmän modernista tyylistä? 

Viisi viikon varrelta

Kulunut viikko on ollut tapahtumaa täynnä; sisustusta, tähtien loistoa, ruokajuhlaa ja ulkomaanmatkakin. Sääkin vaihtui syksyiseksi viimeisten lämpimien päivien jälkeen.

Kuluneella viikolla lanseerattiin By Raili -kosmetiikkasarja aikuisille naisille, josta postasinkin jo perjantaina. Tarjolla oli kaunista jälkiruokamoussea ja ohjelmanumerona mm. Paula Koivuniemi ja Pirkko Mannola laulamassa, Aikuinen nainen oli itsestäänselvästi yksi ohjelmanumero!

Yhtenä päivänä käväisin Tallinnassa työmatkalla, ensimmäisellä laivalla lahden yli Tallinnaan ja illaksi kotiin. Edellisenä päivänä oli ollut hellettä, mutta yhdessä yössä syksy oli saapunut eteläiseen naapuriinkin. Useamman asiakkaan lisäksi kerkesin pyörähtää Telliskivellä myöhäisellä lounaallakin. Kiireissäni päädyin F-hooneelle syömään. Ruoka oli ihan ok, mutta ei ihan niin hyvää kuin muistelin. Seuraavan kerran muualle.

Parempaa ruookaa olikin perjantaina tarjolla kun juhlittiin Peggyn pieni punainen keittiö-blogista tutun Peggy Thomasin Juhlakirjan julkaisuaa runsaan juhlapöydän ääreillä, Linnea von Kattendamin viihdyttämänä. Juhla ja ystävien tapaaminen oli ihana lopetus työviikolle. Kirjauutuus sai heti suunnittelemaan illanviettoja pimeän syksyn piristykseksi.

 Habitare on pyörinyt lukuisilla seuraamillani suomalaisilla somekanavilla. Viikolla en messuille ehtinyt, mutta eilen pääsin Habitareen itsekin (pressipassilla), tässä muutama huomio messujen annista.

Runsaat, boheemitkin kukka-asetelmat ovat edelleen in, ehkä vieläkin rönsyvämpinä. Asetelmissa on tuppsupäiisä heiniä ja jopa höyheniä. Trendikkäimmät nostavat kukkansa katosta roikkumaan.

 
  

Värien paluusta on olut paljon puhetta näiden messujen yhteydessä ja kyllähän Habitaressa värejä näkyi, etenkin tiilenpunaista ja petrolia oli paljon.

Värien noususta huolimatta maanläheisiä värejä oli paljon hiekasta saven ja kiven sävyihin. Suomalaisten neutraalit suosikit taitavat aina pitää pintansa.

MItä sinun viikkoosi on kuulunut?

Katsaus kotiin

Harva lukija tietää, että olen ollut työskennellyt nuorempana sisustuksen parissa ja myöhemmin myös opiskellut sisustussuunnittelua. Kymmenisen vuotta sitten kävin Tampereen Ammattikorkeakoulussa (tosin täällä Helsingin toimipisteessä) ensin sisustusassistentin ja sitten sisustussuunnittelijan kurssit. Kurssit olivat antoisia, mutta sisustamisesta ei tullut omaa alaa.

Aikoinaan "harrastin" sisustusta, nyttemmin kodin sisustus on vaihtunut hyvin vähän. Neljätoista vuotta sitten ostaessamme nykyisen kotimme teimme täydellisen remontin, silloin ostimme vain muutamia uusia huonekaluja. Osan kalusteistamme olin ostanut aiempiin koteihini, osan Siippa toi varastosta uuteen kotiimme. Makumme onneksi osuvat yksiin, sisustuksemme on sekoitus ajatonta modernia ja vanhaa. Vanhimmat kalusteet ovat 1900-luvun alusta ja uusin kodin hankinta on tänä vuonna ostettu.

Joka kerta isompia ostoksia tehdessä on kirpaissut, mutta esimerkiksi 20 vuotta vanha kokopuinen ruokapöytä on edelleen hyväkuntoinen ja jatkuvassa käytössä, samoin sen pariksi samoihin aikoihin ostamani kunnostetut noin sata vuotta vanhat tuolit.

Sänky on uusittu pari kertaa, aiemmin hankimme "aika hyviä", edullisempia sänkyjä, joiden patjat menettivät kimmoisuutensa nopeasti. Ne menivät vaihtoon kun yht'äkkiä aloin herätä selkä aivan kuin tulessa, vaikkei minulla ole muuten selkävaivoja ollutkaan. Lopulta etsin netistä tietoa, mikä olisi paras jäykkä/kova runkopatjasänky. Testivoittaja useammassakin testissä oli ollut Ikean Sultan. Sen hankimme ja se onkin ollut hyvä ostos, jossa nukkuu hyvin vielä useamman vuoden jälkeenkin.

1 1/2  vuotta aitten hankimme ison, värikkään käsinsolmitun maton. Seuraava isompi ostos oli sohva. Helmikuun alussa uusi sohvamme saapui ja vanha sohva lähti samalla autolla. Päivää aiemmin "nyljimmme" vanhan, hyvin palvelleen Natuzzin nahkasohvan,. Kälyni Mariia sai nahat, joita hän on valmistanut laukkuja liikkeeseensä. Minullakin käytössä kestävän kehityksen kierrätyslaukku vanhan sohvamme nahasta. Vanhan sohvan istuinosat olivat painuneet, istuinosan nahka oli painunut vekille ja lopulta kulunut rei'ille. Sohva oli käytetty niin loppuun, ettei siitä ollut enää jälleenmyytäväksi, tuskinpa sitä ilmaiseksikaan olisi kukaan hakenut.

Päätös uudesta sohvasta syntyi nopeasti yhdellä kauppakierroksella. Ihastuimme jo yhteen melko samantapaiseen sohvaan, mutta päädyimme kuitenkin kalliimpaan kotimaiseen josta saa koko verhoilun irti runkoverhoilua myöden. Kangas on kosteutta ja likaa hylkivää, joten sitä ei tarvitse edes pestä usein. Tämä sohva tulee toivottavasti olemaan ilonamme pitkään.

Olemmekin todenneet, että kannattaa hankkia niin hyvää kuin pystyy, joka ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita niin kallista kuin pystyy. Kotona vietetään paljon aikaa, viihtyisä koti on investointu myös itseen ja omaan hyvinvointiin. Vertailu eri tuotteiden välillä kannattaa, samoin tuotteen käytettävyyttä ja elinkaarta kannattaa miettiä. Pikamuotia ei kannata hankkia kodinsisutukseenkaan.

Viisi viikon varrelta

Leppoisaa lumisunnuntaita! Nyt tuntuu, ettei nenäänsä tekisi mieli laittaa ulos tuuleen ja tuiskuun, mutta täytyy tässä varmaan pikku lenkki ainakin tehdä.

Aamulla teki mieli amerikkalaisia pannukakkuja, olen tainnut viimeksi kesällä tehdä niitä. Eihän niitä ole vaikea tehdä alusta saakkakaan, mutta nyt menin helpoimman kautta. Kaapissa oli pussi PR-näytteenä saatuja Hungry Chef-pannarijauhoja, joihin sekoitin maitoa ja marjoja. Aamiainen olikin tuossa tuokiossa valmis. Lisäksi vielä kiivi-lime-omena-banaani-pinaattismoothieta sekä iso lasillinen lattea.

Paulig kutsui viime viikolla PR-tilaisuuteen kokkaamaan ravintola Latvaan Santa Marian, Nyhtökaura- ja Risentan tuotteilla -tein tällaisen rennon voileipäkakun- ja maistelemaan kahvijuomia. Samalla kerrottiin Pauligin ikonisen Paula-tytön jäävän nyt historiaan. Haussa on nyt uusi Pauligin brändilähettiläs kahvin ilosanomaa levittämään, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Hakea voi 16.2. asti.

Nikari ja useat muut Fiskarsin ruukin käsityöläiset ovat nyt tuotteineen Stockan* 4. kerroksen Tales of Craftmanship- pop up shopissa. Nikari on Fiskarsin ruukissa toimiva suomalainen kokopuisia huonekaluja valmistava designstudio ja huonekaluvalmistaja. Etenkin tämä Nikarin XL December-tuoli ihastutti minua.  

Mukaan on kutsuttu lisäksi Fiskarsin taiteilijoita, käsityöläisiä ja muotoilijoita, jotka yhdessä esittelevät niin kodin käyttöesineitä, grafiikkaa, muotoilua, huonekaluja kuin korkeatasoista taidettakin.

Perjantaina olin Tallinnassa työmatkalla. Päivä hujahti taas kokonaan asiakastapaamisissa, lopuksi ehdin laittaa auton pariksikymmeneksi minuutiksi vanhankaupungin kupeeseen parkkiin ja kiiruhtaa Viru-kadulle kukkia ostamaan.

Kukkakojujen valmiiksi sidotut kimput ovat enimmäkseen aika menneen maailman tyyliä tiukkoine sidontoineen, glitterihileineen ja kiharrettuine lastunauhoineen, mutta yksittäin myytävissä kukissa on yleensä ollut kaikenlaisia ihanuuksia edullisesti. Koleana, tuulisena päivänä kukkia ei kukaan ollut lainkaan kojujen edessä. Koetin kurkkia kojuihin, miltei kaikilla näytti olevan miltei ainoastaan ruusua, tulppaania ja gerberaa tarjolla enkä nimenomaan halunnut mitään niistä. Aika alkoi kuitenkin loppua kesken, joten loppujen lopuksi ostin kuitenkin viisi oksaa pensasruusua. Ei todellakaan sitä mitä hain, mutta ihan kivathan ne ovat coolerissa, jonka toimme Strasbourgista toissakesäiseltä viinitiereissulta.

Lupailin jokin aika sitten postauksen siitä kun uin Rio Granden yli Meksikoon. Postaus onkin tulossa, mutta ensin muutama kuva samalta reissulta.

Olin 90-luvulla vuoden au pairina Connecticutissa Yhdysvalloissa. Au pair-vuoden jälkeen tein vielä kolmen viikon autoreissun New Yorkista Los Angelesiin. Matkalla ryhmällämme oli kaikenlaisia aktiviteetteja.

West Virgniassa laskettiin koskea, joka oli kuusiasteisesesa asteikossa tasoa 5+. En ollut koskaan laskenut koskea (enkä sen jälkeenkään), mutta niin vain istuin etummaisena melomassa (huomaa innostuneen kauhistunut ilmeeni) ja johdin takana istuneen jokioppaan kanssa venekuntamme läpi koskien kaatamatta venettä tai tippumatta kyydistä.

Monument Valeyssa ratsastettiin Navajo-intiaanien kanssa länkkäreistä tutuissa maisemissa, Grand Canyinun yli lennettiin -minä pahoivoivana pienkoneessa hokemassa itselleni "Pidä simät auki, tämä maksoi paljon!"  ja lopuksi Disneylandissa tervehdittin tuttuja satuhahmoja. Paljon muutakin koettiin pesulaudan soittamisesta New Orleansin Bourbon Streetilla Coloradon kuumiin lähteisiin.

Kaivoin tekemäni kansion esiin eilen, kuvat toivat paljon hauskoja muistoja mieleen. Ja olenpa ollut nuori, huolettomasti hymyilevä ja todella ruskea pitkän au pair-lasten kanssa rannalla vietetyn kesän jälkeen! Permis, pyöreät aurinkolasit, isot printti-t-paidat ja tietenkin vyölaukkukin ovat ehtaa ysäriä!

Mukavuudenhalu ja ahtaanpaikan kammo ovat kasvaneet; enää en lähtisi kolmen viikon telttailureisulle ahtaalla vanilla vieraiden ihmisten kanssa, mutta nuorena jaksaa. Ja ikimuistoisen hauska sekä kokemusrikas matka oli.

Kuinka sinun viikkosi on sujunut?