Rakas anoppilan Tarmo n. 2007-2022 nukkui toissa viikolla kotona pois rakastamiensa ja häntä rakastaneiden ihmisten ympäröimänä.
Tarmo oli kadulta löydetty koira, jonka tarkkaa ikää emme koskaan saaneet tietää. Hän tuli anoppilaan 13 vuotta sitten Hesyltä noin puolitoistavuotiaana, Löytökoiran tarina-postauksessa olen kertonut tästä tarkemmin. Tarmo oli alkuun nimensä mukainen energisen innostunut ja välillä aika rajukin nuorukainen, jonka rehaaminen vuosien varrella kuitenkin rauhoittui. Hän sai parhaan elämän Tarmosentrisessä Univerumissa, jossa hän oli tärkein ja kaiken keskipiste. Tarmon maailma oli maalla kotitalon pihapiirissä, jossa hän kulki vapaana ja tarkkaili lammaslaitumen ja joen yli naapurin pellolle. Se oli Tarmon maailma, juuri sopivan kokoinen. Vaikka Tarmo otettiin alunperin appivanhempieni koiraksi, oli hän myös koko perheen koira, jota kaikki rakastivat ja Tarmokin oli kaikkein onnellisimmillaan kun koko perhe oli koolla.
Olet rakas ja aina kaivattu.
