On Saturday we had our 6th wedding anniversary. I had booked a table in a restaurant neither of us had never visited.
The small restaurant Aito looked like it had been a lunch bar or pizza place previously and not much had changed in interior when the new owners took over; rough plaster on walls and arches must have been there since 70's...
Anyhow, we had a pleasant night. Our waiter seemed to be a bit uncertain of the details of menu and wines at first, but she was very nice and our meal and wines were very good. Chef's greeting was salmon on rye. We both had air dryed wild boar ham with potato salad, I had lamb chops and beef Wallenberg, Husband had whitefish. For dessert I had liqurice parfait and he had a selection of Finnish cheeses.
After dinner we went to American Bar, the oldest cocktail bar in Helsinki for cocktails. I had a white chocolate raspberry cocktail, Husband wanted a classic Martini dry.
Lauantaina oli kuudes hääpäivämme. Olin varannut pöydän ravintolasta, jossa kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt. Saimme joululahjaksi EAT Helsinki- kirjasen, jota näytämällä saa toisen pääruoan ilmaiseksi kirjassa esitellyistä ravintoloista, Aito oli yksi kirjan ravintoloista ja päätimem tutustua siihen kirjan (ja alennuksen) innoittamana.
Pieni ravintola Aito näytti kuin se olisi ollut lounasbaari tai pizzeria, eikä ollut paljon ollut muuttunut , siirtyessään uusille omistajille, karkea rappaus seinissä ja holvikaaret näyttivät kuin olisivat olleet 70-luvulta asti.
Joka tapauksessa meillä oli miellyttävä ilta. Tarjoilijamme tuntui olevan aluksi hieman epävarma menun ja viinilistan yksityiskohdista, mutta hän oli erittäin mukava. Ateriamme ja viinit olivat erittäin hyviä. Keittiön tervehdys oli lohta ruisleivällä. Molemmilla oli ilmakuivattu villisian kinkkua ja perunasalaattia aluksi, minä otin lampaankyljyksiä ja Wallenbergin pihviä, Siippa otti siikaa. Jälkiruoaksi söin lakritsijäädykettä ja hän söi suomalaisia juustoja.
Illallisen jälkeen menimme vielä American Bariin, Helsingin vanhimpaan cocktailbaariin yksille cocktaileille. Minä join valkosuklaa-vadelmacocktailin, Siippa halusi klassikko DryMartinin. American bar on ollut aiemmin suosikkejani, mutta nykyisin suosikkibaarini on rauhallinen ja vähemmän tunnettu Hotelli Havenin baari, jossa on erinomainen palvelu ja rauhallinen tunnelma. American barissa oli täyttä ja vaikka baarimikkomme oli asiantunteva ja cocktailit maittavia, tuntuu baarissa olevan S-ryhmän ketjuravintolatuntua enemmän kuin ennen.
Lopettelimme aikaiseen, klo 12 olimme jo kotona nukkumassa.
Pieni ravintola Aito näytti kuin se olisi ollut lounasbaari tai pizzeria, eikä ollut paljon ollut muuttunut , siirtyessään uusille omistajille, karkea rappaus seinissä ja holvikaaret näyttivät kuin olisivat olleet 70-luvulta asti.
Joka tapauksessa meillä oli miellyttävä ilta. Tarjoilijamme tuntui olevan aluksi hieman epävarma menun ja viinilistan yksityiskohdista, mutta hän oli erittäin mukava. Ateriamme ja viinit olivat erittäin hyviä. Keittiön tervehdys oli lohta ruisleivällä. Molemmilla oli ilmakuivattu villisian kinkkua ja perunasalaattia aluksi, minä otin lampaankyljyksiä ja Wallenbergin pihviä, Siippa otti siikaa. Jälkiruoaksi söin lakritsijäädykettä ja hän söi suomalaisia juustoja.
Illallisen jälkeen menimme vielä American Bariin, Helsingin vanhimpaan cocktailbaariin yksille cocktaileille. Minä join valkosuklaa-vadelmacocktailin, Siippa halusi klassikko DryMartinin. American bar on ollut aiemmin suosikkejani, mutta nykyisin suosikkibaarini on rauhallinen ja vähemmän tunnettu Hotelli Havenin baari, jossa on erinomainen palvelu ja rauhallinen tunnelma. American barissa oli täyttä ja vaikka baarimikkomme oli asiantunteva ja cocktailit maittavia, tuntuu baarissa olevan S-ryhmän ketjuravintolatuntua enemmän kuin ennen.
Lopettelimme aikaiseen, klo 12 olimme jo kotona nukkumassa.
