Keitto paahdetuista bataateista | Roasted sweet potato soup

 

Photoshop-harjoittelut uudella koneella eivät ole lähteneet ihan parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin. Onnistuin heti alkuun tyhjentämään muistikortin jotenkin mystisesti ja siinä meni 1500 kuvaa. Yhtä'äkkiä kone vain ilmoitti, että kuvia ei löydy. Kokeilin katsoa kortin kuvia kameralla ja vielä seuraavana päivänä työkoneellakin, mutta ei... Kokeilin paria palautusohjelmaakin, turhaan.

Ihan noin suuri vahinko ei onneksi ollut, sillä suurimman osan olin aiemmin kopioinut ulkoiselle muistille ja pilveenkin. Viikonloppuna maalla otetut kuvat hävisivät miltei kaikki, muutama tuli julkaistua maanantain postauksessa, instassa ja Facebookissa ja joitain lähettelin yksityisviesteinäkin. Hyvä muistutus kuitenkin olla huolellinen ja tallentaa kuvat ainakin koneelle ennen editointia.

Tämän bataattikeiton kuvat oli onneksi tallennettu.

 

Bataattia maistoin ensimmäisen kerran ollessan au pairina Yhdysvaltain Itärannikolla. Ystävystyin tanskalaisen au pairin ja hänen isäntäperheen kanssa´ Vietin jopa joulun tämän perheen kanssa. Pääsin heidän mukaansa myös Philadelphiaan sukuloimaan joulu- ja tapaninpäiväksi. Sukulaisten ruokapöydässä oli bataatti niin uunissa valmistettuna lisäkkeenä kuin bataattipiirakankin muodossa.

Bataattikeittoa tarjosin vuosia sitten myös uudelle poikaystävälle. Kun ilmoitin ryhtyväni keiton tekoon, hän totesi "Älä nyt vaivaudu mihinkään suuritöiseen". Sittemmin poikaystävästä tuli aviomieheni. Nykyisin hän sanoo tulleensa krantuksi muualla syödään ruoan suhteen kun meillä tehdään ruoka miltei aina alusta alkaen.

Suuritöinen tämä keitto ei kuitenkaan ole, aktiivista työaikaa on noin 5 min. Tein edellisenä iltana chiliä uunissa rautapadassa, samaan aikaan toisessa astiassa paahtuivat bataattikuutiot sellaisenaan ilman öljyä tai mausteita

 

Seuraavana iltana kuullotin silputun salottisipulin ja valkosipulinkynnen kattilassa, nakkasin paahdetut bataattikuutiot joukkoon, nesteeksi kasvislientä ja mausteeksi suolaa, pippuria ja kuivattua chiliä. Keitto sai hautua vartin, sitten soseutin sen ja tarjosin turkkilaisen jugurtin ja paprika-mantelitahnan kanssa. Nestettä voi lisää oman maun mukaan, me söimme keiton melko paksuna. Pehmeän makuinen keitto sopii hyvin kylmän syysillan lämmittäjäksi.

 

 

 

Sweet potatoes I tasted for the first time when I was an au pair on the US East coast. I became friends with a Danish au pair and her host family. I even spent Christmas with his family.and traveledwith them to their relatives in Philadelphia for Christmas and Boxing Day. At the Christmas dinner table there was all several dishes made of sweet potato.

Sweet potato soup I served years ago to a new boyfriend. When I todl I would make soup, he told I shouldn't make anything complicated. Since then boyfriend has became my husband. Nowadays he tells he has been spoiled with home made food and he is quite critical when eating elsewhere. 

ANyhow, this up isn't complicated, active working time is about 5 min. I madethe previous evening chili in an iron pot in the oven, at the same time in another dish I roasted sweet potatos without oil.The next evening I sauteed chopped shallot and garlic in a saucepan, added roasted sweet potato cubess, vegetable stock, salt, pepper and a dried chili. Soup simmered for 15 min, thenI ran it smooth in blender and served with Turkish yoghurt and sweet pepper almond paste. The soft-flavored soup is so tasty and warming for the cold autumn evenings.

 

Herkulliset syrnikit | Delicious quark pancakes

 

  

Viikonloppuaamuina teen kerran parissa kuukaudessa ohukaisia, yleensä banaanilettuja, mutta kokeilin myös Hesarin ohjeella syrnikkien eli rahkaohukaisten tekoa. Sokeria käytin vähän vähemmän ja korvasin valkoisen sokerin aromaattisella intiaanisokerilla.

Syrnikit eli venäläiset rahkaletut

 

1 prk (250 g) rahkaa

3 kananmunaa

1 dl vehnäjauhoja

½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

voita paistamiseen

 

Sekoita kaikki ainekset keskenään, älä vaivaa taikinaa. Anna taikinan turvota noin 15 minuuttia.

 

Kuumenna lettupannu kuumaksi ja paista voissa paksuja lettuja. Letut palavat melko helposti, joten vähennä lämpöä ensimmäisten lettujen jälkeen.

Tarjoile turkkilaisen jugurtin ja marjojen kera.

 

 

 

For weekend breakfast I make panckes once in a couple of months, usually a banana pancakes, but I have also tried Russian quark pancakes. I used a little less sugar and replaced the white sugar By aromatic Indian sugar.



Russian quark pancakes





250 g quark

3 eggs

1 dl flour

½ dl sugar

1 teaspoon vanilla sugar

pinch of salt

butter for frying



Mix all the ingredients together, do not knead the dough. Let the dough rise for around 15 minutes.



Heat pan hot and fry both sides in butter until thick pancakes are golden brown . Pancakes burn fairly easily, so that reduce the heat after the first pancakes.

Serve with Turkish yogurt and berries.

 

Muutama ravintola Pariisiissa | Few restaurant tips for Paris

 

 Ruokatorien ja herkkukauppojen antimien lisäksi söin taannoisella Pariisin matkalla myös ravintoloissa. Työnantajan kanssa syödessä en kaivanut kameraa esiin, mutta tässä muutama sananen parista ravintolasta jossa olin yksin. 

 

Vaikka tartarpihvi on perinteinen pariisilainen ravintola-annos, olen tarkka millaisessa paikassa raakaa lihaa syön. District 88 mm Rue Montmartrella näytti mukavalta hieman modernimmalta paikalta. Käymme yleensä työnantajani kanssa Pariisissa messupäivien iltoina syömässä sellaisissa oikein perinteisen näköisissä pariisilaisravintoloissa, nyt viehätti ravintolan riisuttu ulkoasu.

Tartarpihvini olikin oikein tuore ja maukas. Tarjoilu tosin oli pikkuisen tylyhköä. Luulin, että takavuosin tylyys ranskaa taitamattomille turisteille olisi jo mennyttä aikaa, mutta ei näköjään, vaikka tarjoilijat olivat nuorehkoja. Tai sitten en keski-ikäisenä heidän mielestään sopinut ravintolan profiiliin... No, niin tai näin, ruoka oli hyvää ja ravintolan ulkoasu miellytti.

 

Tein muuten huomion että harvalla paikallisella oli viinilasi edessään lounaalla. Minä join pienen lasillisen viiniä, mutta se sallittakoon. En ollut palaamassa toimistolle töihin. (Tai no miten sen ottaa, illalla vietin pari tuntia työsähköpostien parissa hotellilla).

 

Besides food markets and delicacies I also ate in restaurants. When I ate with my employer, I didn't take photos, but here are few notes and photos of restauratns where I ate alone.


In the evening of fair days we eat normally in very traditional ooking restaurants. On my day off I saw a clean lined, but still rustic looking District 88 restaurant on Rue Montmartre. Chose traditonal Parisian dish, raw bouef tartar, which was delicisous and very fresh.

Liked the look of the place and the food, but the service was a bit harsh. I have been to Paris for over forty times and thought  bad service is already history in Paris, but either they weren't really fond of tourists or I didn't fit their profile...
 

 

 

Sateisena perjantai-iltana olin Place de Vosgesin lähistöllä Rue Biraguella, kuljin kutsuvan näköisen viinibaarin ohi ja astuin sisään. Kävikin ilmi, että ulosmyytävien viinien ja pateiden lisäksi tarjolla oli juustoja ja leikkeleitä sekä huonekalujen verhoilua. Ystävällinen isäntä hoiti viinibaaria yläkerrassa ja vaimolla oli verhoomo alakerrassa. Isäntä selitti minulle varmuuden vuoksi ruokalistaa, mutta ammoisten lyhyiden ranskan opintojen ja lukuisien Pariisin visiittien (41 messumatkaa kaupunkiin takana...) ansiosta osaan lukea ruokalistoja melko hyvin ranskaksi, vaikka esim. talousuutisten lukuun sanomalehdistä eivät taidot ihan riitä.

Tarjolla oli muutama annos, tilasin tarjottimen, jossa oli sekä juustoja että leikkeleitä. Viiniksi minulle suositeltiin Château Tour des Gendres à Bergerac-luomupunaviiniä; 50% Cab.Sauvignon, 30% Merlot - 20% Malbec-rypäleitä, joka sopikin viinin kanssa loistavasti.

Yksin ruokailu on ei ole yleensä lainkaan niin mukavaa kuin seurassa syöminen. Nyt tuntui kuitenkin kuin olisin istunut kylässä ystävällisen isäntäväen olohuoneessa. Kotiin viemisiksi ostin vielä herkullista pateeta. Paikan nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen, mutta löytyy Rue Biraguen päästä vasemmalta puolelta vähän ennen porttia Place de Vosgesille.

 

On a rainy Friday night I walked on Rue Birague nearby Place de Vosges, saw a cozy looking wine bar and stepped in. It turned out to be  also a deli selling wine, pates, other delicasies and also a upholstery service. The Place was ran by a fridly couple. I selected a delicious cold cut and cheese plate and drank superb eco wine  Château Tour des Gendres à Bergerac.

 

Cannot remember the name, but it's located at the end of Rue Birague on the left hand side nearby gates to Place de Vosges.