Pesto Trapanese












Ellan Toscana-kirjan julkkareissa ravintola Prestossa tarjottiin mozzarellan kanssatäyteläistä, pähkinäistä Trapanese-pestoa. Maittavan peston resepti piti tietysti googlata ja toteuttaa.

Mm. Nigellalta löytyi trapanese-resepti, se ei tosin kuulostanut aivan syömältäni pestolta. Siispä käänsin googlen kääntäjällä löytämiäni italiankielisiä reseptejä. Pesto Trapanesen vuosisatoja vanha resepti näyttäisi olevan kotoisin Trapanin kaupungista Sisiliasta. Omasta pestostanikaan ei tullut ihan samanlaista kuin Prestossa, mutta tästäkin taitaa olla yhtä monta reseptiä kuin kokkiakin.

Pesto Trapanese

10 kypsää luumutomaattia
85 g kuorittuja manteleita
4 valkosipulinkynttä
½ dl revittyjä basilikan lehtiä
3-4 rl extra virgin-oliiviöljyä
1 dl leivänmuruja
suolaa
pippuria

Tee ristiviillot tomaatteihin, laita kiehuvaan veteen minuutiksi. Kuori tomaatit, poista siemenet ja pilko tomaatit. Laita sivuun odottamaan.


Paahda manteleita 5-10 minuuttia kunnes ne ovat kevyesti ruskistuneet

Jauha morttelissa valkosipulinkynnet, basilika ja ripaus suolaa öljytilkan kera. Lisää mantelit ja jatka jauhamista kunnes koostumus on sileää. Lisää tomaatit. Voit mieltymystesi mukaan jättää tomaattipaloja seokseen tai jauhaa sileäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile mozzarellan tai pastan kanssa. Mozzarellasta pidän revittynä, se tuntuu imevän eniten makuja itseensä rennosti käsin revittynä.

Trapanese säilyy jääkaapissa lasipurkissa 2-3 päivää. Muista peittää peston pinta oliiviöljyllä. Peston voi myös pakastaa jääkuutiomuoteissa.



I tasted deliciosly nutty Pesto Trapanese in a book launch arty few weeks back. I of course had to google it. Pesto Trapanese comes from town of Trapani in Sicily, Italy. Nigella had a Trapanee recipe, but it didn't sound quite the same I had tasted. I ended up making it as below. It also did taste slighly different, but I guess there are as may recipes as there are chefs.



Pesto Trapanese

10 ripe plum tomatoes (San Marzano and Roma are best)
85 grams blanched almonds
4 garlic cloves, peeled and roughly chopped                
Handful of basil leaves, torn                
3 to 4 tablespoons extra-virgin olive oil
1 dl dried breadcrumbs             
Salt and pepper, to taste                


Score the underside of the tomatoes with a cross and blanch in a pot of boiling water for about 1 minute. Peel off the skins then chop into quarters. Remove the seeds and then roughly chop the rest of the flesh. Set aside.                


Toast almonds in a moderate oven until golden, about 5 to 10 minutes.                 


In a mortar, grind the garlic, basil leaves, and a pinch of salt with a drizzle of olive oil until creamy. Add the almonds and continue grinding until fine and creamy (it will still be slightly grainy or chunky). Add the tomatoes; depending on your preferences, squash them gently or leave them slightly chunky. Add the rest of the olive oil in a drizzle until well combined and creamy. Taste for seasoning, then add salt and pepper if necessary.                


Toast the breadcrumbs in a  skillet with some olive oil until they're golden and serve this over with pesto.

Serve with mozzarella or pesto.

Pesto Trapanese keeps in the refrigerator for 2-3 days in an airtight container, cover the pesto with a layer of oil.






Synttäri-illallinen ravintola Oxissa | Birthday dinner in a brand new restaurant















Puolisentoista viikkoa sitten juhlistettiin siis sekä minun ja Siipan synttäreitä, ne kun ovat kätevästi muutaman päivän välein. Olin varannut 1½ viikkoa aiemmin vuosikymmeniä samalla paikalla sijainneen Beefy Queenin paikalle avatusta Oxista Pikku Roballa meille pöydän.

Aiemmin hiljaisesta Pikku Robasta onkin yht'äkkiä tullut kaupungin hotein ravintolakatu; upouudet Ox, Mess, viime viikolla avattu Vinkkeli, Pastis ja Krog Roba löytyvät kahden korttelin pituiselta kadulta. Samalla kadulla on myös kälyni
Mariian liike, joka muutti vuoden vaihteessa Vinkkelin tieltä entisen liikkeen viereiseen liikehuoneistoon Pikku Roballa.

Oxin taustavoimat ovat myös Helsingin Vanhassa kauppahallissa sijaitsevan kahvila-ravintola Storyn takana. Teemu Aura ja Markus Hurskainen omistavat Patisserie Teemu & Markusta. Anders Westerholmilla  ja Matti arkkisella ovat ravintolat Sushibar + Wine, Vin-Vin, Bier-Bier sekä viinitukku Viinitie.

Alle 40-paikkaisen ravintolan sisustus on yksinkertainen, etuhuonetta hallitsevat baaritiski ja avokeittiö. Aaltopeltiseinät toivat mieleen erään ravintolan Kööpenhaminan Fredriksbergistä, liekö sieltä haettu vaikutteita.

Valitsimme viiden ruokalajin yllätysmenun ja viinipaketin. Varsinkin kun emme tienneet mitä tuleman piti, viinipaketti oli kaikkein järkevin vaihtoehto saada kaikille annoksille sopivat viinit. Loppumattoman menun olisi saanut satasella, ruokaa olisi kannettu pöytään niin kauan kunnes olisimme itse viheltäneet pelin poikki! Ennätys oli 15 annosta, mutta eiköhän joku senkin hakkaa kun ravintola on kerennyt olla vähän kauemman aikaa auki.

Annoksista on tarkoitus vielä lautasellakin tunnistaa mitä raaka-aineita niissä on käytetty. Kylmässä alkukeitossa oli siian lisäksi fenkolia, minttua, kurkkua, piparjuurta ja merilevää, toi lievästi mieleen japanilaisia makuja. Seuraava annoskin oli keitto; sumakilla  ja oliiviöljyllä maustettu "kesäkeitto". Toki täysin erilainen kuitenkin kuin vieläkin puistatuksia aiheuttava koulun keittiön versio, tästä olisin nuollut lautasenkin jos olisin kehdannut. Pääruokana tarjottiin espanjalaisen härän poskea, meille tarjoiltaessa härkä painoi kuulemma 1200 kg, seuraavaan pöytään tarjoillessa härkä oli jo lihonut 100 kg. Valtavan kokoinen eläin joka tapauksessa! Pitkään haudutettu liha oli todella mureaa, sen kanssa oli tarjolla aromikasta tryffelipyreetä.

Neljän ja viiden ruokalajin menun ero olivat viiden ruokalajin menussa mukana olevat juustot. Siippa on suuri juustojen ystävä, enkä minäkään niitä väheksy. Otimme siis myös herkullisen juustoannoksen. Aterian kanssa tarjottiin herkullista leipää ja paahdettua, fenkolilla maustettua voita, joka pääsee kotikeittiössäkin kokeiluun. Leipää pyysimme lisääkin, sillä pyyhimme huolellisesti viimeisetkin maukkaat pisarat lautasilta.

Jälkiruokana oli raparperia ja vaahdoketta, annoksessa oli myös paahdettua kvinoa-"popcornia".

Kahvina oli ainoastaan Helsingin kahvipaahtimon suodatinkahvia. Suodatinkahvi oli ihan hyvää, mutta samojen ravintoloitsijoiden Storyssa olen juonut erinomaista espressoa, joka olisi saattanut kruunata aterian vielä paremmin.

Joka tapauksessa erinomainen illallinen. Palvelu oli rennon miellyttävää, ruoka herkullista ja  annokset sopivan kokoisia. Pöydät ovat melkoisen lähekkäin pienessä ravintolassa, Siippa siteerasi huvittuneena parhaita paloja takanaan istuneen naisnelikon vauhdikkaasta keskustelusta, joka ei ihan minun korviini asti kantautunut naurun pyrskähdyksiä lukuunottamatta. Viereinen pöytä jäi koko illaksi tyhjäksi, joten saimme olla ikkunapöydässä kuitenkin mukavasti rauhassa. On tietysti harmittavaa ravintoloitsijalle, jos tulee viime tingan peruutuksia eikä pöytää ehdi enää myydä uudestaan.



I and Husband celebrated our birthdays by eating a delicious dinner in brand new Restaurant Ox in Pieni Rooberinkatu in Helsinki. This formerly quiet short street in Helsinki city center is now bustling with several interesting restaurants. Also my sister in law Mariia has her jewellery and leather goods store on this street.

We took five course dinner with matching wines. We also could have chosen a "never ending" menu; dishes will keep on coming until patron tells to stop. Record this far is 15 dishes.

Falvours were interesting, but still clean, you could still recognize the ingredients. Interior in the small restaurant reminded me of a restaurant we have visited in Fredriksberg, Copenhagen.

All in all very delicious dinner.





Ellan Toscana


 



Ella Kannisen Toscanaan johdateltiin lehdistötilaisuudessa ravintola Prestossa antipaston voimalla. Ella kertoi tilaisuudessa yhdessä kirjan valokuvaajan Ofer Amirin kanssa Ellan Toscana-kirjan* synnystä ja taustoista.

Televisiosta tuttu toimittaja ja juontaja muutti perheineen kuusi vuotta sitten 600 asukkaan pikkukylään Firenzen ulkopuolelle. Kirjassa on ruokaohjeiden lisäksi tarinoita vieraanvaraisuudesta, ruoista, maisemista mutta myös jurottavista naapureista ja jopa vihanpidosta.

Tarinat, henkilökuvat ja Ellan omat, naapureiden, ystävien, sukulaisten ja kylän ihmisten kotiruokareseptit kulkevat mukavasti lomittain. Ei ihan parasta iltalukemista sängyssä, kirjan herkullisia reseptejä lukiessa ja kauniita kuvia tutkaillessa tulee nälkä! Olen jo korvamerkinnyt muutaman reseptin kokeiluun

Kirja nostattaa myös Italian-matkakuumetta. Toscanaan pitäisi päästä taas, aikoinaan kävin Firenzessä kerran, kaksi vuodessa messuilla. Yhdellä reissulla pääsin viettämään upean illan vanhalla viinitilalla. Isäntämme kierrätti meitä katsomassa oliivilehtoa, 200 v. vanhaa ulkouima-allasta, 500 v. vanhaa kappelia ja viinikellaria, jossa oli muurinpätkä Rooman valtakunnan ajoilta. Astiakaapissa oli Napoleonin kahviastiasto, kappelissa Leonardo da Vincin oppipoikien maalaama alttaritaulu ja katossa satoja vuosia vanhat freskot. Kotiin viemisiksi sain vielä pullon Chiantia syntymävuodeltani... Unohtumaton ilta!!


*arvostelukappale saatu kustantajalta




Got for review a delicious, beautiful food and travel book by Ella Kanninen, a Finnish journalist who lives in Tuscany.