Lumo Lifestyle

Viisi viikon varrelta

Kuluneella viikolla on ollut erilaisia pikku sattumuksia, harmittomia onneksi. Aina kun tällaisia vähäisiä asioita harmittelee, tulisi muistaa kuinka onnekas onkaan jos pikku kommellukset ovat ainoita murheita.

Toin Pariisista putkilollisen kuulun Angelina-konditorian kastanjatahnaa, jolla koristelin aamupuuron. Vähän kalliimpi kuin toisen brändin kastanjatahna, mutta maksoin vajaan euron enemmän ihan kauniin putkilon takia. Puuron syötyäni vilkaisin peiliin vetäessäni takkia päälle, paidassa oli iso puurotahra - onneksi huomasin kotona, enkä vasta töissä.

Sunnuntaina onnistuin mystisesti kadottamaan tukun kuvia muistikortilta. Siellä meni pari aamiaiskuvaa ja hetki aiemmin jäällä ottamiani aurinkoisen päivän otoksia, ei mitään ainutlaatuista onneksi kuitenkaan. Muistutti kuitenkin, ettei kuvia kannata hillota muistikortilla, puhelimessa eikä tietokoneellakaan. Ne voivat kadota tai hajota. Yleensä karsittuani ja editoituani kuvat siirrän ne iskunkestävälle ulkoiselle muistille ja samalla myös kopioin pilveen, kahdesta paikasta kuvat tuskin häviävät yhtä aikaa. Pilvestä voin myös palata kuviin milloin ja missä tahansa puhelimella, PCllä tai tabletilla. Molemmissa tallennuspaikoissa on kansioita ja alikansioita, esim. ruokakuvat ja ruokakuvakansiossa vielä ruoittain alikansiot, matkakuvakansiossa on joka reissulle oma kansionsa jne. Vie toki aikaa, mutta kuvat ovat helposti löydettävissä. Matkoilla vielä saatan kopioida kesken matkan käsittelemättömä kuvat pilveen siltä varalta että kamera vaikka varastettaisiin. Ei ihan mahdoton ajatus. Jopa ammatikseen valokuvaavat ovat hävittäneet parin vuoden työt kun matkalla on varastettu kassi, jossa on ollut läppäri ja tietokone -eikä mitään turvakopioituna mihinkään.

Olen myös miettinyt tätä aikaa, jolloin kuvataan enemmän kuin koskaan. Suurin osa kuvista on kännykällä otettuja ja jäävät kuitenkin sinne vanhan puhelimen muistiin kun puhelin menee vaihtoon. Onko nykyajan lapsilla yhtään lapsuuskuvaa jäljellä kun he ovat aikuisia? Muutaman ruokaotoksen tai auringonlaskukuvan häviäminen ei ole mikään katastrofi, matkakuvat sekä ystävistä ja sukulaisista otetut kuvat ovat minulle tärkeimpiä. Matkakuvista teetän Siipalle aina jouluksi vielä erikseen editoidun kuvakirjan.

Yhtenä aamuna huomasin työpaikan ovella jättäneeni työavaimet kotiin, olin vaihtanut laukkua enkä muistanut kotoa lähtiessä kuin tarkistaa kotiavainten olevan mukana. Onneksi pääsin kuitenkin hetkeksi lämmittelemään rappukäytävän ennenkuin sisarfirman työntekijä saapui.

Kaikenlaista kosmetiikkaa olen yleensä ostanut Pariisin matkoilta, mutta tällä kertaa tyydyin vain Sephoran satin finish-uutuushuulipunaan sävyssä Oui! Kevään 2019 värikartoissa näkyvän sävyn lisäksi huulipunahylsyyn kuvatut henkareilla riippuvat vaatteet sopivat kangasmessumatkan teemaan. Värikosmetiikassa olen aika lailla vielä sekaani - iloisesti sekaisin menevät niin perinteinen kosmetiikka kuin luonnonkosmetiikka, selektiiviset sarjat ja markettikosmetiikka, mutta monet nykyiset ihonhoitosuosikkini ovat luonnonkosmetiikkaa.

Japanilainen lehti on kolmen vuoden takaiselta matkalta. Tyylikäs lehti tuntuu edelleen raikkaalta ja ajankohtaiselta. Vaikka olen aimo kasan uudempia lehtiä laittanut kierrätykseen, tästä en ole raaskinut luopua. Lehti hakeutui taas ~~luettavaksi~~ selattavaksi, koska kuluneella viikolla ostin meille kesälomaksi lennot Japaniin. Osaka ja Tokio ympäristöineen kutsuvat heinäkuussa. Japanissa oli valtavasti mielenkiintoisen näköistä kosmetiikkaa, mutta kaikkien tuotteiden käyttötarkoitus ei oikein auennut eikä liikkeiden henkilökuntakaan yleensä osannut englantia. Taidan googlen avulla selvitellä etukäteen japanilaisia kosmetiikkamerkkejä.

Jäätelönvalmistajat esittelevät kesän uutuuksiaan kilvan pakkassäillä, mutta me suomalaisethan syömme jäätelöä ympäri vuoden.

3 kaverin jäätelö muisti tällä viikolla jäätelölähetyksellä*. Uusi Pistaasi & Pistaasi on ihanan -ja aidon- pistaasinen, erikoisesti pidin makeansuolaisesta pistaasipähkinäkierteestä täyteläisen raikkaan jäätelön seassa. Vadelma-valkosuklaa oli myös herkullista. Onko tästä tulossa kaikkien aikojen jäätelökesä?

Viikon bonuskuvana kehut Siipalle. Hän oli käynyt istamassa käsisaippuaa ja valinnut sanojensa mukaan "kivannäköisen pullon, rosmariini ja bergamontti tuoksuvat myös hyvältä". Juuri näin. Monesta muustakin voisin häntä kehua, mutta nämä arjen pikku jutut ilahduttavat aina💛

Onko viikkosi sujunut kommelluksitta?

*saatu blogin kautta

Maidossa ja sitruunassa haudutettu kananpoika

Maidon ja sitruunan kanssa haudutettu kananpoika? Kuulostaapa omituiselta. Kyseessä oli kuitenkin Jamie Oliverin resepti ja yleensä olen pitänyt hänen ohjeistaan, joten reseptiä oli kokeiltava. Ei kai Jamie julkaisisi huonoja reseptejä? Hieman skeptinen kuitenkin olin, mutta ruoanlaittohan on kokeilua.

Pelko pois... tätä kannattaa tehdä! Tuloksena oli todella pehmeä ja maukas liha sekä rapea nahka - yksi parhaita kanareseptejä, joita olen kokeillut!

Maidossa ja sitruunassa haudutettu kananpoika

1,5 - 1,8 kg kokonainen kananpoika

1-2 tl suolaa

Mustapippuria

2 rkl oliiviöljyä

1/2 kanelitanko

kourallinen tuoretta rosmariinia

1 iso sitruuna

5 valkosipulinkynttä kokonaisena

5 dl maitoa

Kuumenna uuni 190C asteeseen.

Raasta sitruunan kuoresta keltainen osa ja laita sivuun odottamaan, lohko sitruuna ja poista siemenet.

Pese kana vedellä ja kuivaa paperipyyhkeillä.

Hiero kananpoika suolalla pippurilla hyvin joka puolelta

Kuumenna öljy rautapadassa kuumaksi. Käytä mieluiten pataa, johon kana juuri mahtuu tiiviisti. Jos käytät keraamista korkeareunaista uunivuokaa, kuumenna öljy paksupohjaisessa isossa kattilassa ja siirrä kananpoika ruskistamisen jälkeen uunivuokaan.

Ruskista kananpoika joka puolelta hyvin. Ruskistamisen jälkeen nosta kana padasta lautaselle ja täytä sitruunalohkoilla. Kaada ylimääräinen rasva pois tai ime rasva padasta valelijalla (keittiöliikkeistä, näyttää jättimäiseltä pipetiltä).

Nosta kananpoika takaisin pataan, lisää loput ainekset pataan. Ripottele rosmariini ja sitruuna kanan päälle.

Paista kannella peitettynä (tai foliolla peitettynä, jos käytät kannetonta vuokaa) 40 minuuttia, paista 50 min lisää ilman kantta (yhteensä 1,5 tuntia). Valele nesteellä muutaman kerran kypsymisen aikana.

Anna kananpojan seistä 5 minuuttia ennen kuin nostat sen padasta. Tarjoile siivilöidyn sitruuna-maitokastikkeen kanssa.

Kananpojan kanssa maistuvat sherryviinietikalla maustettu fenkoli-omena-pekaanipähkinäsalaatti ja
uunissa paahdetut puikulaperunat.

Oletko sinä koskaan kokeillut reseptiä, josta sinulla on vähn epäilyksiä etukäteen ja ilahtunutkin kuinka hyvä ruoasta tuli?

Talvilomajuoma tahinikaakao

Hei talvilomalaiset, eikös kaakao kuulu talvilomaviikkoon kuin mono talvilomalaisen jalkaan? Kysyy ihminen, joka ei ole hiihtänyt yli 20 vuoteen... No kaakao kuuluu ainakin, jollei hiihto nappaakaan.

Tällaisina hyytävän kylminä talvipäivinä alan yht'äkkiä kaipaamaan kaakaota, kahvi tai tee ei silloin aja samaa asiaa. Kaakaossa on jotain lohdullista, lämmön ja maun lisäksi se vie lapsuuden muistoihin. Tahinikaakao ei kuitenkaan ole perinteinen lapsuudesta tuttu kaakao.

Tahini- eli seesamitahna on tuhtia, siinä on enemmän kaloreita kuin suklaassa. Toisaalta pienikin määrä antaa pyöreän pehmää pähkinäistä makua.

Seesaminsiemenissä on paljon kalsiumia, sinkkiä ja muistille hyvää tekevää E-vitamiinia. Kaakaossa puolestaan on enemmän sydänystävällisiä antioksdiantteja kuin punaviinissä tai teessä ja kaakaon sanotaan olevan hyväksi aivoille. Tätähän voisi pitää siis miltei terveysjuomana.