Postaus sisältää pressinäytteitä*
Mukavaa sunnuntaita! Viikon pääpuheenaihe on kaikilla varmasti ollut sama.
Vielä viikko sitten suhtauduin koronaan kepeämmin, mutta kun tilanne on eskaloitunut niin sairastuneiden määrässä, rajoitussuosituksissa kuin hurjissa talousuutisissa, on mielikuvani tilanteesta muuttunut selvästi huolestuneemmaksi. Oma arkeni on sujunut kutakuinkin normaalisti, mutta saa nähdä kuinka arki muuttuu tulevina viikkoina. Ensi viikolla minun piti mennä Tallinnaan espanjalaisen bisneskumppanin kanssa, mutta hän perui matkansa juuri ennen kuin olin pyytämässä ettei hän tulisi nyt. Nyttemminhän Viro onkin sulkenut rajansa. Talouteen virus, rajoitukset ja pelko vaikuttavat suorastaan karmaisevalla tavalla, mutta turvallisuus on asetettava etusijalle.
Onhan tämä hämmentävä tilanne, ei tällaisia olosuhteita maailmanläaajuisesti tai kotimaassakaan ole ollut meidän elinaikanamme. Olen kuutenkin ollut töissä normaalisti, ulkoillut ja käynyt kaupassakin. Perjantaina tapasin muutamia tuttuja, söin ravintolassa ja matkustin metrolla. Pesin toki käsiäni senkin päivän aikana toistakymmentä kertaa, pidin vähän välimatkaa, olin kättelemättä ja halailematta, ravintolassa kaivoin käsidesin käyttöön ennen ruokailun aloittamista, metrossakin olin hanskat kädessä. Omaa sairastamista ja mahdollista karanteenia enemmän olen huolissani tällä hetkellä kaiken tämän vaikutuksesta talouteen, etenkin pieniin yrityksiin tilanne iskee todella kovaa. Työnantajanikin on pk-yritys, ystävillä on eri palvelualojen yrityksiä tai he ovat töissä firmoissa joiden kaupankäynti on miltei pysähtynyt viimeisen viikon aikana.
Kotivara meillä kyllä riittää sìihen kriittiseen 72 tuntiin ja kaappien kätköistä sekä pakastimesta löytyy syötävää vaikka viikoksi, vaikkemme olekaan nyt hamstrailleet. Eikä pahemmin päässytkään hamstraamaan, sillä mm. riisi, perunat, leipä, kaurahiutaleet, pavut, tomaattimurska sekä tietenkin vessapaperi oli kaupasta loppu. Eilen tosin hyllyt olivat jo täydempiä, eivät päivittäistavarat tai ruoat ole kokonaan loppumassa vaikka välillä joku hylly tyhjenisikin.
Tulevien viikkojen pressitilaisuuksiin en enää ilmoittautunut. Monet pressitilaisuudet on nyt varmuuden vuoksi myös kokonaan peruttu, vaikka eivät ne toki olleetkaan lähellekään 500 hengen massatilaisuuksia.
Iloa voi hakea vaikka kukista ja samalla tukea kukkakauppiasta. Kimpunhan voi tilata ja maksaa etukäteen jollei halua pidempään jäädä hengailemaan kukkakauppaan.
Muutaman viikon takaisessa
Pauligin kokkikoulussa pyydettiin illan päättyessä osallistujia ottamaan kukkia asetelmista kotiin. Sainkin koottua kauniin pikku kimpun, joka kesti viikon verran kotona. Syksyllä ostan kukkia harvoin, joulun aikaan ostan amarylliksen ja muutamia hyasintteja, mutta kun kevät alkaa koittaa ja päivät pitenemään alan kaivata kukkia kotiin ennen luonnon puhkeamista kukkaan.
Töihinkin hankittiin kimppu, joka piti ikuistaa kuviin.
Taidekin ilahduttaa ja rauhoittaa. Museokortin saatuamme olemme tänä vuonna olleet useamman kerran museoissa, mutta pari viikkoa sitten oli vuorossa ilmaismuseo.
Kaksi kertaa viikossa auki olevassa Reitzin kotimuseossa Töölön Apollonkadulla on upea kokoelma mm. Edefeltiä ja Schjerfbeckiä. Maailman isoissa museoissa usein uupuu taiteen määrään kun sali toisensa jälkeen on täynnä tunnettuja taideteoksia. Aika matkoilla on rajattua ja upeiden maalausten ohi tulee vain porhallettua kuitaten ne miltei vilkaisulla. Pidän tällaisista pienistä museoista, joissa voi rauhassa tutustua rajattuun määrään taidetta saamatta "taideähkyä".
Osa museoistakin saattaa nyt olla kiinni, Reitz taitaa olla ainakin toistaiseksi auki.
Nyt viikonloppuna olen nauttinutkin siitä, ettei mitään erikoista tarvitse eikä edes voi tehdä. Olen nukkunut pitkään, ulkoillut ja hemmotellut itseäni ihonhoidolla -sekä jäätelöllä. 3 kaverin* uutuusjäätelöpuikoissa on mm. kotimaisista vadelmista tehtyä sorbettia, kinuskia, suklaatryffeliä sekä paahdettuja ja suolattuja pähkinöitä. Viidestä jäätelöpuikosta kaksi on vähälaktoosista ja kaksi
vegaanista. Kaikki jäätelöpuikot ovat gluteenittomia, eikä niissä ole käytetty keinotekoisia maku-, väri- tai säilöntäaineita. Tähän mennessä olen puikoista maistanut suklaatryffeliä, joka vei kielen menessään.
Myrskyn silmässäkin koetetaan pysyä rauhallisina, noudatetaan varovaisuutta , mutta nautitaan myös arjen pienistä onnenhetkistä. Tuetaan nyt etenkin pieniä yrityksiä; ostetaan lahjakortteja ja kevään lahjoja, tilataan tuotteita, haetaan tai tilataan ruokaa jne. Haluammehan pitää nämä yritukset ilonamme tulevaisuudessakin. Kälyni ja hänen miehensä juuri 15 v. täyttänyt yritys
Design Laakso Sundman tarjoaa mm. paikan päällä tehtyjä yksilöllisiä hopeakoruja, nahkalaukkuja ja keramiikkaa. Ihastuttavia tuotteita lahjoiksi ja itselle.
Mikä sinua huolestuttaa tässä tilanteessa eniten? Entä mitä ilnaiheita tällä vikolla on ollut?
