Maailma on yht'äkkiä erilainen kuin hetki sitten. Aamulla ikkunasta kaikki näyttää näennäisesti olevan kuin ennenkin, mutta silti moni asia on toisin.
Mietin bisnestuttujani ympäri Euroopan, normaalisti olen monien kanssa päivittäin tai ainakin viikottain yhteydessä. Viime viikosta alkaen bisnekset ovat hiljentyneet, mutta olemme viestitelleet kuulumisia kysellen. Toistaiseksi kaikki ovat terveinä, mutta tilanne voi muuttua nopeastikin.
Olen kuitenkin ollut rauhallinen. Heräilen normaalisti herkästi öisin ja stressaan helposti ympäri vuorokauden monesta asiasta. Nyt kun kaikki tuntuu olevan pois hallinnastani, olen toistaiseksi tyynenä myrskyn silmässä. Tiedän toki tilanteen olevan vasta aluillaan Suomessa, moni aivan suoraan ja välittömästi minua koskettava asia tulee varmasti vielä saamaan käänteen huonompaan.
Silti, juuri nyt, olen rauhallinen ja otan päivän kerrallaan. Suvun vanhimpia olemme ohjeistaneet pysymään kotona, me hoidamme kauppa- ja apteekkiasiat samalla kuin omatkin ostokset jotta he pysyisivät turvassa. Kunpa muutkin riskiryhmiin kuuluvat ymmärtäisivät, ettei kotiin jääminen ole heikkoutta vaan järkevää ja vastuullista toimintaa meidän kaikkien kannalta. Monissa taloyhtiöissä ja kaupungiosaryhmissäkin on aktivoitu omilla kauppareissuilla tekemään samalla muillekin ostokset, jottei kaikkien tarvisisi lähteä kauppaan.
Jatkuvuuden tunnetta tuovat monet rutiinit, kuten vaikka hyvä aamiainen. Tästä pidän kiinni, jotta siitäkin saan kosketuksen normaaliuteen.
Leivonta, etenkin leivän leipominen rauhoittaa. Olenkin pyöräyttänyt aamiaissämpylät jo kolmasti viikon sisään.
Kaiken keskellä kevät etenee ja luonto alkaa hiljalleen vihertymään. Tämän myllerryksen keskellä lohtua tuo nähdä kuinka mustimmastakin maasta versoo taas pitkän
talven syksyn jälkeen uutta. Kevätpäivän seisauskin oli jo ja valoisa aika lisääntyy harppauksittain.
Vaikka vielä viikonloppuna auringonpaiste ja lumisade vuorottelivat, pian voi luopua kaulahuiveista ja pipoista. Tennareissa olenkin kulkenut jo helmikuulta alkaen. Ulkoillakin voi ainakin toistaiseksi, koetan toki pysyä mahdollisimman kaukana muista. Onneksi sivukaduilla on hiljaista ja lähimetsän poluillakin väistettävät vastaantulijat harvassa. Kuva on otettu ennen panepidemian leviämistä Suomeen. Milloinkohan taas voi kulkea vapaasti ja vapautuneesti kaupungilla?
MIllä fiiliksillä sinä olet nyt?