Kirsikankukkien aikaan

Kirsikkapuiden puhkeaminen kukkaan on aina sykähdyttävää, tänä vuonna ensimmäisen kukan näkeminen oli ehkä tavallistakin ilahduttavampaa. Maailmassa voi tapahtua vaikka mitä, mutta luonto kulkee kulkuaan.




Kotikadulla on kirsikkapuu, joka kukkii aina ensimmäisenä. Toissa aamuna siinä kauempaa katsottuna näkynyt edes kukannuppuja, lämpimän kevätpäivän iltana jo useampi nuppu oli auennut. Samaan aikaan puhkeaa aina Vanhan kirkkopuiston ensimmäinen puu kukkaan.




Viime vuonna näin ensimmäiset kirskankukat Helsingissä 26.4., nyt ollaan siis kolmisen viikkoa etuajassa.




Kevät on joka vuosi yhtä voimallinen, ensin se hiipii kukka ja korsi kerrallaan, sitten luonto yht'äkkiä suorastaan räjähtää kasvuun.

Oletko jo nähnyt kirsikkapuiden kukkivan tänä vuonna?

Limejuustokakkua pääsiäiseksi

Pääsiäisateria on usein aika raskas, lammaspaistin jälkeen jälkiruoaksi tekee mieli jotain raikkaan kirpeää. Limejuustokakku on raikkaan kepeän makuinen päätös pääsiäisaterialle.

Nyt kun pääsiäistä vietetään pienemmällä joukolla, reseptin voi puolittaa jos kotoa löytyy pienempi vuoka. Kakku säilyy myös hyvin useamman päivän, joten siitä voi riittää useamman päivän jälkiruoaksi.

Limejuustokakku

Pohja

5 dl riisimuroja
50 g maitosuklaata

Paloittele ja sulata suklaa. Sekoita sula suklaa murojen joukkoon. Voit murskata murot tai antaa niiden olla kokonaisina. Vuoraa halkaisijaltaan 20 cm:n irtopohjavuoka leivinpaperilla ja levitä riisisuklaaseos ohuelti vuoan pohjalle. Nosta vuoka täytteen tekemisen ajaksi jääkaappiin.

Täyte

5 liivatetta
2 munaa
1/2 dl sokeria
2 1/2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 limen raastettu kuori
2 1/2 limen puristettu mehu

Liota liivatteita kylmässä vedessä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahdota toisessa kulhossa vispikerma. Yhdistä muna- ja kermavaahdot, taittele lastalla joukkoon tuorejuusto, vaniljasokeri ja limen kuori.

Kuumenna limen mehu ja liuota siihen vedestä puristetut liivatelehdet. Kaada hieman jäähtynyt seos ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada täyte muropohjan päälle, tasoita täyte lastalla ja kopauttamalla vuokaa kevyesti pöytää vasten. Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.

Koristele suklaamakeisilla.

Mitä aiot tarjota pääsiäisen pyhinä jälkiruoaksi?

Saako nyt iloita?

Sis PR-näytteitä*

Olen miettinyt mistä postailla blogiin näin erikoisina aikoina. Saako iloita ja kertoa mikä on tuonut mielihyvää?

Päädyin kuitenkin pysyttelemään samoilla linjoilla kuin aiemminkin. Matkailu ja maalla olo ovat nyt toki tauolla, jollen haaveile tulevasta tai muistele menneitä. Mutta mm. omaa elämää, ruokaa, kosmetiikkatestailua ja iloa kevään etenemisestä on luvassa. Moni tuntuu kaipaavan huonojen uutisten, huolen ja ahdistuksen vastapainoksi jotain kepeämpääkin. Itsekin saan iloa etsiessäni tässäkin tilanteessa niitä elämän valoisia puolia.

Facebookissa ja instagramissa on kiertänyt vaikka mitä haasteita juuri tämän hetken näkymistä taiteilijanimen kehittämisestä etunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavan ostoslistan keksimiseen. Keksin itsekin yhden haasteen tai kyselyn jonka voisin julkaista täällä blogissa. Illalla "tämän hetken näkymä" on useamman kerran ollut kulhollinen tomaattikeittoa, johon on päätynyt milloin mitäkin pakastimesta ja jääkaapista; porkkanaa, pakastemaissia, papuja... ja aina lopputulos on ollut edullinen sekä herkullinen. Hyvästä ruoasta iloitsen aina.

Kotikulmilla rannan kävelyteillä saattaa kauniina päivinä olla pienoista ruuhkaakin. Haluamme välttää ihmisjoukkoja ja kun kulkee sivukaduilla poikkeaa metsään pienemmille poluille, vastaantulijoita onkin hyvin harvaksetaan ja heitäkin pääsee väistämään useita, yleensä jopa kymmeniä metrejä.

Kallioilla kiivetessä ja horisonttiin katsoessaan saa muuta ajateltavaa ja miltei unohtaa olevansa alle viiden kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Luonto antaa voimaa, se elää omaa eloaan kaikesta huolimatta. Päivien piteneminen, luonnon vihertyminen, merituulet rantakallioilla, mustasta mullasta puskevat kukat tuovat iloa kaiken keskellä.

Onneksi meillä ei ole vielä ulkonaliikkumiskieltoa, toivon kuitenkin, että kaikki pitäisivät liioiteltujakin etäisyyksiä ja välttäisivät ihmisjoukkoja. Ihan kaikki eivät välimatkoista ja kokoontumissuosituksista näytä välittävän. Useamman ystävyksen joukkoja näkee kävelyllä ja läheisellä urheilukentällä oli parikin lasten jalkapalojoukkuetta harjoittelemassa lähekkäin. En ole nyt edes ajatellut lähteä kenenkään ystävän kanssa kävelylenkeille "turvavälejä pitäen", välimatkat kun tuskin pysyvät turvallisella tasolla koko ajan juttelun lomassa.

Joutsenet kerääntyvät merenlahtiin isoina parvina, meriharakat ovat saapuneet talvehtimasta Länsi-Euroopan rannoilta. Variksetkin siistiytyvät kevän kunniaksi. Kävelyreittimme varrella on pieni uimapoukama, kuvasin maisemia lasipallon läpi kun ohitsemme marssi lintu mereen muina variksina. Alkoi hyvin tarmokas pesu, päätä dipattiin monta kertaan veteen ja siipiä räpyteltiin ahkerasti. Aikansa peseydyttyään lintu nousi takaisin rantaan ja lennähti pois.

Hiusväreistä on Facessa keskusteltu kaikkien juurikasvun venähtäessä. Itse en taida uskaltaa värjätä, punapigmentti taittaa hiukset helposti todella keltaiseksi. Olen joltain kampaajaltakin joskus lähtenyt muistuttaen Ruotsin lippua; juuret keltaiset, latvat siniset kun tilannetta on yritetty pelastaa hopeashampoolla. Odottelen kunnes taas voin huolettomin mielin suunnata kampaajalleni, taitaa kevään muotihitin oloasun kaveriksi tulla toinen trendi eli hillitön juurikasvu. Omanikin on lupaavassa kasvussa vaikka olen koettanut vakutella itselleni, ettei värjätyn ja oman maantienharmaan ero ole niin paha. Taitaa se silti olla.

Olen osan työpäivistä ollut kotona, osan toimistolla yksin. Toimistopäiviksi olen meikannut, vaikken ole välttämättä nähnyt ketään. Kotona meikkaaminen on taas jäänyt, mutta ihoa on tullut hoidettua normaalia huolellisemminkin. Iho ainakin kiittää lisääntyneestä kotiajasta. Miltei joka etäpäivä ole aloittanut etätyöpäivän naamio kasvoilla. Yksi suosikeista on Korresin Greek Yoghurt-sarjan Hydra Biome-kasvonaamio*. Ihana raikas, kosteuttavan "jugurttimainen" koostumus, jonka luvataan palauttavan stressaantuneen, samean, kutiavan tai epätasaisen ihon luonnollisen hehkun ja sileyden. Etenkin jääkaappikylmä naamio tuntuu todella raikkaalta. Saman sarjan vaahtoava puhdistusvoide* ja rauhoittava, probioottinen "yön yli"-hoitonaamio* toimivat hyvin.





Tälle viikolle osuivat sekä minun että Siipan synttäritkin. Siipalta sain lahjaksi hänen siskonsa valmistaman ihanan, kookkaan nahkalaukun, johon mahtuvat kaikki päivittäiset kantamukseni kamerasta hajuveteen ja paljon muuta. Huomaa metallinvihreä sisätasku! Appivanhemmilta myös kälyni  valmistama linnunsilmä-hopeariipus. Toimiikohan myös pahan silmän ja muunkin pahan torjujana näinä outoina aikoina? Mariia valmistaa myös näinä aikoinaan kivijalkamyymälässään kauniita nahkatuotteita ja hopeakoruja.

Sopivasti synttäriksi tuli myös Pr-näytteenä ilahduttamaan ihana Escadan Flor del sol-kausituoksu*, jonka tequila sunrise -cocktailia, daaliankukkien ja santelipuun vivahteet vievät lumisateen keskeltä aurinkoisen Meksikon kesätunnelmiin. Escadan kesätuoksut ovat aina olleet mieleeni, niissä on aina jotain jatkumoa, mutta silti uutta.

Mitä ilonaiheita sinulla on ollut näinä aikoina?