Enpä tosiaan tiennyt tätä kuvaa uudenvuodenaattona 2019 ottaessani, kuinka poikkeuksellinen vuosi koko maailmalla on edessään.
Iloisena olin reilu vuosi sitten lähdössä ystävien luo perinteiseen vuodenvaihteen viettoon ja odotin vuotta 2020.
Olin aikeissa kirjoittaa henkeviä ajatuksia viime vuodesta ja siitä, ettei se ollut ihan helppo minullekaan. Haluan kuitenkin jättää negatiiviset asiat taakseni, muistella lähinnä hyviä hetkiä -koska olihan niitä ja ennen kaikkea suunnata katseeni tulevaan.
Tammikuun alussa olin vielä pikku lomamatkalla Berliinissä. Ihana matka yhteen lempikaupungeistani. Haaveilin jopa kuukaudesta kesällä Berliinissä, ehtisi kerrankin tehdä kaikkea rauhassa. Kaupungin hintatasokaan ei tekisi reissusta taloudellisesti mahdotonta. No, tämä unelma toteutetaan josku myöhemmin.
Tammikuussa myös luin ensimmäisiä uutisia mystisestä taudista Kiinassa. Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen pohdimme jo töissä kuinka Kiinan tuotannon katkokset vaikuttavat maailmaan. Sieltähän tulee tuotantohyödykkeitä enemmän kuin tajuammekaan; vaikka joku tuote koottaisiinkin Euroopassa voi yksi ainoa puuttuva kiinalainen osa estää tuotteen pääsyn markkinoille. Hassua kyllä, vessapaperihamstrauksen jälkeen en tyhjiä hyllyjä tai toimituskatkoksia vuoden varrella paljoakaan havainnut. Suorat toimituksetkin Kiinasta ovat tulleet töihin miltei normaalissa aikataulussa jopa silloin kun Kiinassa oli tehtaita viikkoja koronan takia kiinni.
Maaliskuussa asiat etenivätkin jo nopeasti. Muistan erään tilaisuuden, jossa oli jo turvavälit, käsidesiä ja hanskoja. Huikkasin tutuille lähtiessäni "Nähdään syksyllä!" Ja niinhän siinä kävikin. Yhteiset tilaisuudet loppuivat kuin seinään ja kaikki vetäytyivät koteihinsa. Seuraavan kerran nähtiin syksyllä.
Olin osittain lomautettuna, mutta kävin myös töissä ihan perinteisesti työpaikalla. Olen aina varautunut säästämällä ja liittoon kuulumalla pahoihin päiviin, eikä lomautus minulle onneksi aiheuttanut pahaa notkahdusta, rahaahan ei kovin paljon kulunut kun oltiin aika lailla kotioloissa. Perjantaisin keväällä kuitenkin haettiin ruokaa ravintoloista omaksi iloksi ja muuten suljettuina olleiden ravintoloiden tueksi.
Kevät tuli ja kukoistava luonto antoi voimaa ja uskoa parempaan. Kodin lähellä on loistavat ulkoilumaastot ja ulkoiltua tuli paljon.
Kesällä pandemia oli paremmin hallinnassa ja silloin olisi ollut mahdollista vaikka reissata vähän kotimaassa. Mies oli kuitenkin kesällä pitkään töissä toisella puolella Suomea, hänelläkin tosin keikka siirtyi Thaimaasta Kainuuseen. Lyhyesti sanottuna kesä ei muutenkaan ollut ihan paras mahdollinen, mutta nyt ne kurjimmat hetket alkavat olla vain hämärtyviä muistoja.
Kesästä ja koko vuodesta muistan ja muistelen kuitenkin mieluiten vapaita hetkiä ja kuumia kesäpäiviä; lounaita maalla, uima-allasjuhlia ystävien puutarhassa sekä jääkahvi- ja jäätelöhetkiä. Muutenkin palaan mielessäni hetkiin auringossa, hetkiin ystävien kanssa. En niinkään muistele niitä huonoja hetkiä. Sellainen minä olen.
En ole maaliskuun alun jälkeen halannut ketään paitsi miestäni, häntä sitäkin enemmän. Vuosikin vaihtui suudelmalla, kuten edellisetkin. Vaikka vietimme vuodenvaihteenkin kaksistaan, oli seura kuitenkin parhainta. On lohdullista tietää, että epävarmoina aikoinakin olemme toistemme tukena.
Uudenvuoden lupauksia en tehnyt ja odotuksista suurin on rokotuksen saaminen ja tilanteen koheneminen. En ole tehnyt suunnitelmia matkoista tai mistään suuremmasta tälle vuodelle. Matkoja ja muuta mukavaa tulee jos tulee. Rokotuksen saamiseenkin voi mennä vielä kuukausia, nyt täytyy vain jaksaa pitää katse tulevassa ja kuviot pieninä siihen asti. Parempaa on kuitenkin jo näkyvissä. Se pitää mielen kirkkaana.
Mitkä fiilikset sinulla on, odotatko jo tulevaa?
