Parempi kuin Nigellan avokadoleipä | Better than Nigella's avocado toast

Noin kuukausi sitten Nigella Lawson oli tehnyt uudessa BBC 2 :n Simply Nigella-sarjansa ensimmäisessä jaksossa avokadoleivän. Sosiaalisessa mediassa nousi myrsky; ei avokadon hedelmälihan kaivaminen kuorestaan ja levittäminen leivälle ole mikään resepti, vaikka avokadon päälle lisäisikin hieman mausteita ja retiisiviipaleita!

Nigella oli tehnyt selvästi jotain väärin; hän unohti avokadon lisäksi lisätä paahdetun hapatetun leivän päälle Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä hankittua valkohomejuustoa , jonka keskelle on lisätty shampanjatuorejuustoa (ei maksettu mainos, sattui vain olemaan herkullista) sekä uppomunan, jonka keltuainen on vielä täysin juokseva. Nyt se on resepti -ja herkullinen sellainen! Lisäksi vielä myös Hakaniemen hallista, maustekauppiaalta hankittua Zataar-mausteseosta. Unelma-aamiainen on valmis!

About a month ago Nigella Lawson made an avocado toast on her new Simply Nigella show on BBC2. People went wild on social media; scooping out the flesh of an avocado and spreading it on toast does not make a recipe, not even if you add some spices and radish slices.

Nigella, you didn't make it correctly; you need to add brie with champagne cottage cheese and a poached egg with runny yolk, garnish with zataar. Now it's a recipe -and super delicious one!

Helppo lohipasta | Easy salmon pasta

 

 

Parin viikon takaisen illallisen valmisteluista oli jäänyt pari siivua lohta, fenkolia, basilikaa ja creme fraichea ja jälkkärin teosta kermaa. Seuraavana ilta niistä syntyi herkullinen, nopea illallinen.

 

Pastan kaveriksi kiehautin kerman ja creme fraichen, lisäsin yhden limetin mehun ja raastetun kuoren, ohueksi siivutettua fenkolia ja lopuksi lohiviipaleet. Mausteeksi suolaa ja pippuria. Annoksen päälle vielä basilikaa ja parmesanlastuja.

 

Millaisia hävikistä herkuksi-ruokia te olette viime aikoina tehneet?

 

 

Few weeks ago had leftover ingredients from the dinner previous night; few slices of salmon, fennel, cream, creme fraiche and basil. They made a delicisous dinner.

 

With pasta I cimmered cream and creme fraiche, added juice and grated peel of lime, thinly sliced fennel and finally added salmon¨, salt and pepper. Dish was garnished with basil and parmesan shaves.

Vinkki; Balmuirin pop up-myynti Helsingissä

Tähän hätään vain yksi vinkki; viikon ostosvinkki on suomalaisen  Balmuir -luksusmerkin  jouluinen pop up -myynti Lauttasaaressa, Itälähdenkatu 18A.

 

Kävin eilen Marjon kanssa glögeillä Balmuirin showroomilla. Kaikkea ihanaa uutta oli paljon esillä, tein vähän joululahjojaostoksiakin.

 To 3.12 klo 14-19
Pe 4.12 klo 11-19
La 5.12. klo 10-16

Finnish luxury brand Balmuir has their Christmas pop up sales from today to Friday. Address Itälahdenkatu 18 A, Lauttasaari, Helsinki. Dates and times as above.

Bloggausahdistusta | Blogging anxiety

Olen pyöritellyt jo pitkään päässäni omaa puheenvuoroani keski-ikäisten bloggaamisesta ja ajatuksistani omasta blogistani. Aihettahan on käsitelty lehdissä ja muissa blogeissa laajalti viime aikoina. Luettuani Lady of the messin hyvän kirjoituksen hitaasta bloggaamisesta sain vihdoin kirjoitettua itsekin bloggaamisestani ja myös paineista, joita bloggaaminen näyttää herättävän.

Olen viime aikoina erilaisissa yhteyksissä kuunnellut puheenvuoroja bloggaamisesta; kahden kesken, bloggaajatapaamisissa ja facebookryhmissä. Olenpa käynyt ammattibloggausta käsitelleellä luennollakin.

Vaikka postaan ahkerasti, haluan edetä omilla ehdoillani ja omaksi ilokseni. Oma elämä edellä, blogi sen mukana kulkien pikemminkin kuin blogin ehdoilla eläen. Olen toki iloinen kun uusia lukijoita löytää blogiin ja vanhatkin palaavat uudestaan, ihan pelkästään itselleni en ehkä jaksaisi blogata.

Sisältöä tuntuu syntyvät suurimmaksi osaksi ensin aika päämäärättömästi kuvaten ja kuvia katsellessa mielessäni syntyy niiden inspiroima postaus. Alun perin aloinkin bloggaamaan innostuttuani kuvaamisesta. Ammoisena au pair-vuotenani dokumentoin elämääni paljon ihan paperikuviin, sittemmin kuvaaminen taas vähän jäi. Myöhemmin hieman tiedostamattakin etsin jotain itseilmaisun muotoa, digikuvaamisen myötä tunsin vähitellen löytäneeni sen. Ruokaharrastus ja muukin elämä yhdistettynä kuvaamiseen jalostui blogiksi, ensin varsinaisena raakileena, vuosien varrella kehittyen. Saatan sommitella ruokakuvia omaksi ilokseni sunnuntaiaamuisin, opetella kuvakulmia ja kuvien rakentamista. Välillä nämä harjoittelukuvat päätyvät blogiinkin. Kameran takan oleminen onkin luontevampaa kuin sen edessä törmäily.

Kun markkinoinnin asiantuntijat ja blogikouluttajat (sellaisiakin on nykyisin) kirjoittavat bloggaamisesta, he painottavat tavoitteellisuutta, myös harrastelijablogeille. Eräässäkin artikkelissa kasakoneen kilinä oli bloggaamisen päämäärissä asetettu ykkössijalle, itsensä kehittäminen tuli häntäpäässä. Oma tavoitteellisuuteni liittyy lähinnä kuvaamisessa kehittymiseen.
. 

Joillain bloggaajilla ryhmäpainekin tuntuu olevan häkellyttävän kova. Olen kuullut, että jos et bloggaa tietyllä tahdilla, pysyttele rajatuissa aiheissa tai kommentoi muiden blogeja sovitusti saatat vaikkapa lentää ulos jostain bloggareiden keskusteluryhmistä! Tällaisesta kepeän sekalaista "ruokapainotteista lifestyleblogia" kirjoittavasta muiden bloggaajien aiheuttamat bloggausrajoitukset ja -paineet tuntuisivat aika "me ei leikitä sun kaa, jollet tee niin kuin me tahdotaan"-menolta. Onhan kyseessä kuitenkin harrastus. Onneksi 40+ -bloggaajat ovat rentoja ja kannustavia!

Kaupallisuus liittyy tuohon tavoitteellisuuteen monilla olennaisesti. Seuraan itse muutamia suomalaisten ammattibloggaajien blogeja, eikä kaupallisuus niissä minua häiritse. Niissä ammattimaisesti tehdyissä blogeissa joita luen, paistaa kuitenkin bloggaajan oma persoona ja omilla ehdoilla meneminen riveiltä läpi, vaikka ammatikseen bloggaamisessa täytyy olla ansaintilogiikkakin mukana. Taitava bloggaaja saa myös yhteistyöpostaukset kiinnostaviksi eikä tykitä kaupallisuutta joka postauksessa. Sekin on ihan ok, jos yhteistyökuviot on toteutettu paitsi bloggaajalle ja yhteistyökumpanille, myös ennen kaikkea lukijalle mielekkäästi.

Vaikken markkinoikaan itseäni ja blogiani ahkerasti, ovat monet yrityksetkin lähestyneet minua ja joskus mieluisia yhteistyötarjouksia on tullut ihan yllättävissä paikoissakin. Suhtaudun kyselyihin ja kutsuihin kyllä ihan myönteisesti, jos ne kiinnostavat minua, on aikaa ja niiden tuoma info on sopinut blogini sisältöön eikä blogi mene tukkoon vain yhteistyöpostauksista. Blogitapahtumat näen ensisijaisesti kivana tapana tavata "lajikumppaneita" mukavan asian ympärillä, saanhan suurimman osan kutsuista ruokaan liittyen. Ymmärrän toki tilaisuuden järjestäjän tavoitteetkin, mutta tilaisuuksista kuin muistakin yhteistyön muodoista kirjoitan omin sanoin, omilla ehdoillani.

Moni suosittukin bloggaaja on lopettanut viime aikoina, osa juuri tuon tavoitteellisuuden, bloggaustahdin ja sisällön viilaamisen ahdistuksen ja paineet tunnustaen. Minulla bloggaaminen ei ole muuttunut ahdistavaksi kuuden vuoden jälkeenkään. Olen jaksanut jatkaa, ehkä siksi kun en ole niin tavoitteellinen enkä tunne yleisön paineita (paitsi äidin, joka kyselee seuraavan postauksen perään, jos edellisestä on kulunut pari päivää). Omat blogipäämääräni liittyvät eniten kuvaamisessa kehittymiseen, kirjoittamiseen ja visuaalisuuteen. Blogi kasvaa ja kehittyy siinä sivussa "orgaanisesti".

Kun olen monta vuotta blogannut, haluan vähemmän tavoitteellisenakin toki kehittyä siihen liittyvissä asioissa ja pysyä ajassa mukana vaikkapa kuuntelemalla seuraamaani ammattibloggaajan ajatuksia bloggauksesta. Olen aina kiinnostunut oppimaan uutta, joten kun olen saanut oppia vaikkapa hakukoneoptimoinnista, olen toki sitä koettanut hyödyntää blogissani. Netin syövereistä olen hakenut oppia blogin ulkonäköön liittyvistä seikoista ja sydän syrjälläni, peläten tuhoavani tai poistavani jotain oleellista blogista, muokannut asetuksia pyrkien kohti selkeytetympää ulkoasua. Seuraanhan itsekin mieluiten blogeja, joissa on hyvien kuvien ja sujuvan tekstin lisäksi selkeä ulkoasu.

Moni teistä lukijoista bloggaa itsekin; tunnetteko painetta blogata tiettyyn tahtiin ja tietyistä aiheista? Entä te bloggaamattomat lukijat, näettekö blogeista milloin niitä tehdään sydämellä ja intohimolla ennemmin kuin tavoitteilla?

p.s. siitä keski-ikäisten bloggaamisesta; mikseivät keski-ikäiset voisi blogata siinä kuin nuoremmatkin? Keski-ikäisilläon elettyä elämää, kokemuksia, varmistunutta omaa tyyliä ja vuosien varrella muodostuneita mielipiteitä enemmän kuin nuoremmilla. Siitähän on hyvä ammentaa, vaikka blogiin.


A long post about competition and targets in blogging. Many bloggers seem nowadays to compete with each other; who has most readers, collaborations and their place in the spotlight. There also groups of fellow bloggers that have tight rules on frequency of blogging and commenting on each other's blogs. I find this a bit weird for us who are mostly blogging for fun.

I am not against collaborations in blogs and have done several my self and have attended many blogger events, but they cannot be the main content in (my blog). My targets, if there are any, are to progress in photography, cooking and life. Life comes first and my blog follows my life, not vice versa.

Mutkat suoriksi | Cheat's Indian meatballs

 

Aina kaikkea ei ehdi tai jaksa tehdä itse. Tällaisen ruokapainotteista lifestyleblogia kirjoittavan tulisi tietenkin kertoa tekevänsä aina ja kaiken alusta alkaen kotikeittiössä. Joskus tulee kuitenkin oikaistua -ja se on ihan okei.

 

Mieli teki intialaista, mutta aika ja maustekaapin sisältö ei riittänyt intialaisen maustetahnan tekemiseen. Onneksi kotoa löytyi lisäaineetonta tandooritahnaa, paahdoin sitä pannulla ja pilkoin kirsikkatomaatteja joukkoon. Kastikkeessa hauduttelin naudanlihasta pyöräytettyjä lihapullia. Ei siis järin autenttista, intialaisethan eivät pahemmin nautaa syö.

 

Lihapullataikinaan sekoitin tuoretta chiliä ja inkivääriä, jauhettua jeeraa sekä korianterinsiemeniä. Lopputuloksena oli lempeän tulinen arkiruoka, joka lämmitti pimeässä marraskuun illassa.

 

 Tuleeko teidän välillä vedettyä mutkia suoriksi - ruoanlaitossa tai muuten?

 

 

 

Sometimes there just isn't time to make everything from them scratch -and it's ok.

 

I craved for Indian foods, but was too tired to make spice paste myself and didn't even have all spices. I had a jar of tandoori paste. Added few spoonfuls on a pan, added halved cherry tomatos and simmered meatballs with spice paste and tomatos.

 

Meatballs, made of beef... I know, not very authentic. But anyhow with fresh chili and ginger, jeera and coriander seeds they had a hint of tender hot Indian flavor. Just perfect for a Tuesday night.