Rentoilua | Relaxing

Viime postauksessa totesin viettäväni rauhallisen viikonlopun. Ja rennoissa merkeissä viikonloppu menikin. Korvakin on parempi.

Joitain viikkoja sitten kerroin kimpusta, jonka ostin Wild Things-kukkakaupasta. Kimppu pysyi hyvänä pari viikkoa, joten rahalle sai hyvää vastinetta. Viime perjantaina hain samasta paikasta hieman pienemmän kimpun, joka vilahtikin instagramissa jo perjantaina.

Few weeks back I bought lovely flowers and on Friday bought a smaller but as lovely bouquet from the same florist. You may have seen it in Instagram already in Friday.

 Lauantaina kävimme Klaus K:ssa upealla brunssilla jouluksi saamallamme lahjakortilla, tästä lisää myöhemmin. Lauantaina kävimme myös leffassa katsomassa Matthew McConaugheyn leffan Gold. Matthewin kauniin pojan roolit ovat taakse jäänyttä aikaa. Roolihahmon hiusraja oli paennut, vatsakumpu pönötti, viskiä kului ja tupakkakin paloi jatkuvasti. Jos luonnenäyttelijä suorastaan riudutti itsensä Dallas buyer's clubia varten, Goldiin hän valmistautui lihottamalla 20 kg. 


On Saturday we had a great brunch at Klaus K in Helsinki, more about that later on.

Jo lauantai-iltana nukkuman mennessämme käänsimme kellojen viisarit valmiiksi lähintä kesää kohden. Moni kiroaa kesäaikaan siirtymistä, minusta se on ihanaa. Valoisammat illat ihastuttavat, ne tuntuvat pidentävän päivää ja valokuvaaminen luonnonvalossa onnistuu ilta illalta myöhempään.

Daylight saving has started. I love the long light nights.

Sunnuntaina heräiltiin ihan sopivaan aikaan, ainakaan eilen rytmi ei tuntunut seonneen. Harvahan valittelee aikaeroväsymystäkään matkatessaan seuraavalle aikavyöhykkeelle tunnin aikaerolla.

Kotona tehtiin minibrunssia; tuorepuuroa ja avokadoleipää. Maitoa oli vähän vähänlaisesti lattea varten ja kuohuvatkin kotibrunssilla skipattiin.

Jonkin aikaa sitten kävelymatkan päähän avattiin uusi ostari. Vanha 70-luvun betonikolossin paikalla on nyt kiiltelevä kauppakeskus, jossa on kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja muita peruspalveluita. Sieltä löytyy myös Keisarin leipomoliike, joka tavottelee pikkuleipomon imagoa myyntipisteillään, vaikka oikeasti onkin nykyisin Fazerin tytäryritys. Kelpo leipää kuitenkin. Etenkin Siippa on ihastunut, hän hakee leipää sieltä pari kertaa viikossa.

On Sunday we had a mini brunch, lingered over newspapers and had a lovely long stroll in the afternoon.

Keko sunnuntai ei mennyt kotiasussa sisätiloissa haahuilemiseen, vaan kaunis keli houkutteli pitkälle kävelylenkille. Eilinen tuntui tuulisesta säästä huolimatta keväiseltä, tuuli tuntui pehmeältä luihin pureutuvan viiman sijaan. Vihreääkin nousee maasta kiihtyvällä tahdilla. Kevät💚

Yesterday was a windy day, but finally the wind felt soft, not drilling trough flesh and bones. Nature is also waking up. Spring💚

Elämän pikku sattumuksia | Clouds on my silver lining

Tein alun alkaen 7½ vuotta sitten blogin aloittaessani päätöksen, että tämä on hyvän mielen blogi, jossa käyttäydytään hyvin, ei kritisoida muita haukkumisesta puhumattakaan, tuodaan lähinnä ilonaiheita esiin, ei pahemmin valiteta eikä kitistä. Käsittääkseni aika hyvin olen onnistunutkin tässä. Blogini ei tällä periaatteella ole se kärkkäin ja terävimmin reagoiva, mutta eipä se ole tavoitteenikaan.

Kun kuitenkin elää keskiluokkaisen keski-ikäisen elämää, elämään kuuluu vääjäämättä muutakin kuin kaunista ja kivaa, vaikka niitä varjopuolia ei tänne tule pahemmin kirjattuakaan. Kun valtaosa vastoinkäymisistä on kuitenkin satunnaisia ja pikkuruisia, koetan parhaani mukaan lähestyä niitä positiivisesti -tai ainakin turhia harmittelematta.

Tällä viikolla olen työskennellyt erittäin pitkiä päiviä koettaen ajatella jossain vaiheessa häämöttävää vielä pitämätöntä talvilomaa. Täytyy vain sovitella työnantajan menojen kanssa, etteivät työni ole ihan ilman tekijää viikon ajan ja uutta lomaa ala kaipaamaan heti edelliseltä palattuaan. Olen ollut aika väsynyt, luultavasti juuri noiden työpäivien takia. Tänään ei täysi lepo onnistu, mutta en voi siitäkään tosiaan valittaa; on itse aikataulutettua, mieluisaa ja rentoa parisuhdeaikaa Siipan kanssa brunssin ja leffan merkeissä. Huomisen pyhitän levolle ja kotiasussa haahuilemiselle.


Olen sotkenut itseni samana aamuna kahdesti aamupuurolla. Siitä selvisi pyyhkimällä, ei tarvinnut edes kiireessä vaihtaa vaatteita.

Kaupassa käydessäni unohdan vähän väliä ostaa puolet tarvittavasta, niin tälläkin viikolla. Improvisoimalla kuitenkin pärjää, eikä se lähikauppakaan ole todellakaan kaukana jos jotain akuutisti tarvitaan.

Yksi lempilautasistani hajosi, kun astiakaapista singahti lasi sen päälle -särkyen myöskin. En kuitenkaan edes pahemmin jäänyt harmittelemaan, kyseessä oli kuitenkin 0,20€ lautanen, jonka olin ostanut romanttisten ruokakuvien kuvausrekvisiitaksi kirpparilta - ja jo monta kuvaa sen kanssa ottanutkin. Sellaista sattuu ja tämä oli taas yksi varma merkki konmarittamisen akuutista tarpeesta. Ja pari päivää sitten sain yllättävältä taholta kuulla mahdollisuudesta kuvausrekvisiittaan - kylläkin ihan toisenlaiseen -joten ei tavara taida päästä vähenemään vaikka astiakaapista muutama astia puuttuisikin.

Pari viikkoa sitten onnistuin käräyttämään korvalehteni ruvelle ylikuumenneella kihartimella. Tällä viikolla vanha krooninen korvavaivani, joka uusiutuu silloin tällöin, palasi kivuliaammin kuin aikoihin. Joitain vuosia sitten laukkasin eri yleislääkäreillä, joiden mielestä korvassa ei ollut mitään vikaa, kunnes korva äityi viikonloppumatkalla niin pahaksi, että kotiin palattuani menin lopulta oikealle korvalääkärille. Korvalääkärikin hätkähti korvan roisia ja rupista ulkomuotoa. Hän totesi korvassa olevan sinänsä vaaraton, mutta helposti uusiutuva ihottuma. Ahtaassa korvakäytävässä pienikin turvotus ja ärtynyt iho vain tuntuvat monin kerroin pahemmalta kuin muualla iholla. Saamani salva helpottaa yleensä nopeasti, mutta sitä pitäisi laittaa heti kun alkaa vähän kutitella, eikä odottaa kunnes korva on muurautunut umpeen... Lukkiutunut korva, yöllä herättävä vihlonta ja turvonnut poski ovat taas siis ihan omaa syytäni kun en aloittanut hoitoa ajoissa. Koetan ajatella, että voiteella, lääkärin suosittelemalla Koskenkorvan kaatamisella tipottelemisella korvaan (ihan totta, lääkärin mukaan Kossu kuulemma kuivaa ja desinfioi korvaa ihan samalla tavalla kuin 10 mm pulloissa myytävä märkää korvaa kuivaava korvatippa. Eipä sitä siis turhaan sanota Koskisen korvatipaksi!) ja muutamalla Buranalla tämäkin kuitenkin kohta helpottaa. Ei siis rutista tästäkään.

Kun arkiset vastoinkäymiset ovat näitä ensimmäisen maailman pikku ongelmia, ei oikein kehtaa valittaa. Sain hyvän opetuksen parikymppisenä ollessani Töölön sairaalan plastiikkakirurgisella osastolla. Käsivarteen oli nidottu takaisin (jep, ihan nitojalla...) kämmenen kokoinen pala hevosen irti puremaa ihoa. Mutta kuinka olisin voinut itkeä kohtaloani? Käsi toimi, ei sattunut lainkaan, sain parasta hoitoa ja vertailukohtana samalla osastolla oli pari todella pahasti palanutta poikaa sekä tyttö, jonka vasen jalka oli murskaantunut puoli vuotta aiemmin, heillä kaikilla oli takana ja vielä edessäkin monen monta leikkausta. Oma vamma tuntui aika vähäpätöiseltä ja laittoi asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Kun on terveyttä, toimeentuloa ja rakkautta, asiat ovat hyvin.

Kun yleensä kyselen mitä kivaa teille on tapahtunut viime aikoina, nyt kysäisenkin mitä pikku vastoinkäymisiä olette kohdanneet lähiaikoina ja kuinka suhtauduitte niihin?

Just telling how everything isnt's just marvellous all the time. But I can be really grateful that the downsides of my life are mainly just minor hickups I can pass by not worrying about them. Breaking a plate, spilling food on my sweater, infection in my ear... they are nothing. I have health, I have means to support myself, I have love. I have everything.

Andalusian auringossa-elämyskirja | Lamb on smoky eggplant puree

Pari viikkoa sitten julkaistiin Erja Ariela Säkkisen blogin mukaan nimetty Andalusian auringossa-ruokakirja. Kirja tosin on paljon muutakin kuin "vain" keittokirja. Herkullisten reseptien lisäksi se vie eteläisen Espanjan ja Pohjois-Afrikan, Israelin ja Palestiinan keittiöiden, ravintoloiden, torien ja kujien tunnelmiin kauniiden kuvien ja tunnelmallisten tarinoiden voimin. Arielan kertomuksissa ruoka on rakkautta, sitä jaetaan ja se yhdistää saman pöydän äärelle kokoontuvat.

Kirjailija onnistui hommaamaan myös miltei aidon George Clooneyn omistuskirjoituksen omansa lisäksi kopiooni.

Julkkareissa puhuin pöytäseurueen kanssa kuinka joistain raaka-aineista voi saada suorastaan yliannostuksen ja ne poistuvat ruokalistalta pitkäksi aikaa miltei kokonaan. Joitain vuosia sitten näin minulle kävi munakoison kanssa, enkä ole joitain poikkeuksia lukuun ottamatta tehnyt munakoisoruokia muutamaan vuoteen. Selaillessani kirjaa huomasin kuitenkin munakoisopyreen reseptin ja välittömästi syttyi himo saada maistaa sitä. Niinpä lammas munakoispyreellä oli ensimmäinen resepti jota kokeilin kirjasta. Oi mikä hienostunut, upea maku pyreessä olikaan! Granaattiomenaa olen aiemminkin tarjonnut jauhelihan kanssa, sen raikkaus leikkaa mukavasti lihan rasvaisuutta.

Lammasta munakoisopyreellä (Neljälle)

Lammas


1 punasipuli, hienonnettuna
3 (isoa) valkosipulinkynttä, hienonnettuna
muutama rkl öljyä paistamiseen
1 rkl juustokuminaa
1/2 rkl maustepippuria
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl paprikaa
500 gr lampaan jauhelihaa (voi toki käyttää myös muuta)
1,5 tl kuivattua oreganoa
1,5 tl kuivattua timjamia
1 rkl tomaattipyrettä
3 tomaattia, kaltattuna, kanta poistettuna ja paloiteltuna
suolaa, pippuria
1,5-2 rkl granaattiomenasiirappia (saatavilla ainakin etnisistä kaupoista)

Tarjoiluun: sumakkia, 1/2 granaattiomenan siemenet, tuoretta persiljaa

Kalttaa tomaatit tekemällä ristiviilto niiden kantaan ja upottamalla kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi. Nosta ne reikäkauhalla, anna hieman jäähtyä ja kuori. Halkaise, poista kova kanta ja kuutioi.

Kuumenna öljy padassa/ kattilassa. Lisää hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Muutaman minuutin päästä lisää mausteet ja pyörittele niitäkin hetki. Lisää sitten jauheliha ja ruskista kunnolla.

Lisää pataan kuivatut yrtit, tomaattipyre sekä kuutioidut tomaatit. Laske lämpöä ja anna hautua kannen alla keskilämmöllä parikymmentä minuuttia. Sekoita joukkoon granaattiomenasiirappi ja mausta.



Munakoisopyre

4 isoa munakoisoa (yhteensä n. 1,4 kg)
30 gr voita
1/2 dl jauhoja (tarvittaessa gluteenittomia)
3,25  dl täysmaitoa
ripaus muskottia
suolaa, mustapippuria
(savuaromia)

Kuumenna uuni kuumpimpaan mahdolliseen lämpötilaan. Pistele munakoisot kauttaaltaan joko haarukalla tai coctail-vartaalla. Aseta folion päälle ritilälle ja paahda grillivastusten alla välillä käännellen, kunnes pinta on mustunut ja ryppyinen - n. 40 minuuttia. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia, halkaise ja lusikoi sisältö siivilään valumaan siksi aikaa, kun valmistat valkokastikepohjan.

Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa kunnes melkein alkaa kuplia (älä ruskista). Kuumenna maito toisessa kattilassa.

Lisää jauhot voisulaan ja kypsennä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää sitten kuuma maito, vähän kerrallaan ja sekoita tasaiseksi. Kastike saa jäädä paksuksi, sillä munakoison sisältämä neste ohentaa sitä entisestään.

Kuutioi munakoisot rouheasti (tai, jos haluat ihan samettista pyrettä, soseuta se tehosekoittimessa) ja lisää valkokastikkeeseen. Mausta muskotilla, suolalla ja pippurilla (ja halutessasi savuaromilla).

Lusikoi lammas munakoisopyreen päälle, ripottele päälle sumakkia, granaattiomenan siemenet sekä persilja ja tarjoile. 

A beautiful new cook book from Under the Andalusian sun blogger Erja Ariela Häkkinen ws issued few weeks ago.  I have skipped eggplants in my diet for quite a long time due to constantly overeating them few years back when I had my "eggplant phase", but when I saw the below recipe in the book, I was lured back to eggplants and now hooked again.

Serves four

Lamb on smoky eggplant puree

Lamb

1 red onion, finely chopped
3 (large) cloves of garlic, finely chopped
a couple of tbsp oil, for frying
1 tbsp ground cumin
1/2 tbsp allspice
1 tsp ground cloves
1 tsp paprika
500 g ground lamb (or beef)
1,5 tsp dried oregano
1,5 tsp dried thyme
1 tbsp tomato concentrate
3 tomatos, blanched, peeled and roughly chopped
salt, pepper
1,5-2 tbsp pomegranate molasses

To serve: sumac, seeds of 1/2 pomegranate, fresh parsley

Prep the tomatos. Cut a cross into them, place in boiling water for a couple of minutes, scoop out of the water, let cool, peel, remove the hard stalk and chop.

Heat the oil in a pot. Add onion and garlic and sauté them for a couple of minutes. Then add spices and sauté them, too, for a couple of minutes. Then add mince and brown.

Add dried herbs, tomato concentrate and chopped up tomatos. Bring the heat down to medium and leave simmer, covered, for 20 minutes. Finally add pomegranate molasses, taste and season.



Smoky eggplant puree

4 largeish eggplants ( total weight around 1,6 kg)
30 g butter
1/2 dl flour (glutenfree if needed)
3  dl full fat milk
pinch of nutmeg
salt, pepper
(liquid smoke aroma)

Heat the oven to the highest setting. Prick the eggplants all over and place on a tin foil-lined tray. grill under the broiler, turning every now and then, until the skin is crinkly and blackened - about 40 minutes. Let cool until not too to handle, cut pen, scoop out the flesh and place in a colander to drain while you prep the Béchamel sauce.

Melt butter in a pot until it just starts to foam (don't brown it!). In another pot heat the milk. Add flour into the butter and continue cooking over low heat for 5 minutes. Then start adding the milk, a little at a time continuously whisking. The sauce can be on the thick side as there's some moisture in the eggplants as well.

Roughly chop the eggplants (or, if you want smooth, velvety consistency, blizz them up in a blender) and add into the Béchamel sauce. Season with nutmeg, salt and pepper (and smoke aroma, if desired).

Spoon the lamb over the eggplant puree, sprinkle sumac on top and finish with the pomegranate seeds and freshly chopped parsley. And serve.