Viisi viikon varrelta

Viikkoon on kuulut kaikkea kivaa, ruokainspiksen palaamisesta siihen pelättyyn lumi-infernoon, joka täällä rannikolla ei kovin kummoiseksi kuitenkaan yltynyt.

Viikon sana on lumi-inferno! Luvattu raivomyräkkä nauratti hiutaleiden leijaillessa harvakseltaan taivaalta, mutta saatiin kuin saatiinkin jonkinlainen lumitalvi Helsinkiin - ainakin joksikin aikaa. Tosin meren äärellä lunta ei ole kuin nimeksi, kymmenen kilometrin päässä maisema on jo paljon valkoisempi.

Facebookissa kerroinkin jo kuinka halusin saada yhden ulkoilukuvan viikonlopun minilomareissulta, unohdin sen tietenkin. Onneksi muistin parin sadan metrin päässä, kurvattiin parkkipaikalle, rämmin lumipenkkaan ja niin saatiin se ulkokuvakin. Sujuu nopeammin kuin parin vuoden takainen kuvaussessio. Silloin halusin kuvan, jossa ylitän katua. Piti ottaa 50 kuvaa ennen kuin olin tyytyväinen ryhtiini, ilmeeseeni ja askellukseeni. Ei tulisi muotibloggaajaa...

Välillä on viikkoja, jolloin teen uudestaan ja uudestaan blogissakin useamman kerran nähtyjä helppoja annoksia tai -kuten olen nyt tammikuussa tehnyt- kokoan mysteeriaterioita pakastimen aarteista. Yleensä herkullisia, mutta ei kovin kuvauksellisia annoksia. Viime viikon lauantai-iltana olin kuitenkin vauhdissa keittiössä. Tein kananpoikaa uudella tavalla -resepti tulossa myöhemmin- lisäksi ruokailun jälkeen keittelin kananluista sekä porkkanankuorista ja fenkolin kannasta vielä valmisliemet mennen tullen hakkaavaa kanalientä viikon arkiruokia varten. Kananpojan valmistuessa uunissa pyörittelin kanan ruskistuksessa irronneessa rasvassa perunoita, valmistin säilöttyjä sitruunoita ja tein seuraavan aamun tuorepuuron. Granola-ainekset menivät uuniin paahtumaan kanan jälkeen.

Itse tehty granola on herkullista ja terveellisempääkin kuin monet -terveellisinäkin markkinoidut-teolliset granolat. Vakioreseptini granolasta julkaisin pari vuotta sitten, välillä varioin perusreseptiä lisäämällä kaakaojauhetta, erilaisia siemeniä tai kuivattuja marjoja granolan joukkoon.

Säilöttyjä sitruunoita olen tehnyt useana talvena, pari kertaa myös joululahjaksi. Nyt sitruunoiden säilöminen jäi tammikuulle. Valmistumista täytyy odotella kuukauden verran, ennenkuin sitruunoilla pääsee maustamaan ruokia.

Viikon virkistysvinkki on hotelliyöpyminen. Yksikin yö pois kotoa -ei tarvitse mennä edes kauas- virkistää ja vie lomatunnelmiin. Me vietimme ylellisen miniloman Hotel Sveitsissä Hyvinkäällä blogiyhteistyön merkeissä, siitä lisää myöhemmin.

Lomaselle oli perjantaina erikoisen kiva lähteä, sillä töissä tapahtui hyviä asioita perjantai(kin), välillä on ollut vaikeita aikoja ja jokainen hyvä uutinen on todiste, ettei kova työ ole ollut turhaa.

Viikon kiistellyin äänestys on Aromi-julkaisun järjestämä 50 parasta ravintolaa. Niin tai näin, voittaja - Ravintola Grön, tarjosi kesän 2017 alussa upean illalliskokemuksen. Vuoden parhaat-postauksessani tämä Grönin annos oli mielestäni vuoden kaunein.

Äänestyksessä menestyneissä oli monta sellaista helsinkiläisravintolaa, joissa en ole käynyt. Seuraavaksi listalla pärjänneistä ravintoloista kokeiluun menee vielä hetken auki oleva Finnjävel -joka ilmoitti viimeisen aukiolopäivänsä jo ravintolan avautuessa. Sinne on pöytävaraus parin viikon päästä.

Ilahduitko lumen tulosta? Kiinnitätkö huomiota ruoan ulkonäköön; mikä on ollut kaunein annos jonka olet syönyt? Entä mikä on virkistäytymisvinkkisi?

Marokkolainen jauheliha-cous cous

Jauheliha, tuo arjen luotettu raaka-aine, taipuu moneen suuntaan. Tällä kertaa hain vaikutteita Marokon suunnalta. Outi voi kertoa onko pelkkää mielikuvaa vai löytyykö marokkolaisesta jauheliha-cous cousista jotain autenttista makua. Marokkolainen ruoka on muutenkin ollut mielessä, teinhän jokin aika sitten marokkolaista pistaasikanaa.

Olen teininä ollut Marokon Agaridirissa lomamatkalla, muistan reissun ruoista vain todella tulisen kastikkeen kanssa tarjotun cous cousin, josta tarjoilija varotteli "Beware, it's hot". Minä ajattelin vain kuumaa ja arvelin kastikkeen jäähtyvän nopeasti. Tarjoilija jäi sivummalle katsomaan kun maistoin ensimmäisen haarukallisen herkullisen tuoksuisella kastikkeella vähintäänkin reilusti maustamaani annosta. Jep, tulipa tuokin sanan kaksoismerkitys kuuma/tulinen opittua kantapään kautta... Marokkolainen jauheliha-cous cous ei kuitenkaan ole tulinen, vaan pehmeän mausteinen.

Talvella ruokakuvat tulee otettua yleensä työpäivän jälkeen myöhään illalla ja otan ne keinovalossa usein tätä tummaa taustaa vasten. Valon lisääntyessä ja kevään lähestyessä alan kaivata keväisemmän ruoan lisäksi myös keväistä kirkkautta kuviin. On ruokakuvaajan -ainakin minun- onni, kun kaikki kuvat voi pian taas ottaa luonnonvalossa.

Marokkolainen jauheliha-cous cous


2 rkl auringonkukkaöljyä

1 keskikokoista sipulia, karkeasti silputtuna

200 g jauhelihaa

½ rkl kuminaa

½ tl jauhettua kanelia

1 tl jauhettua kurkuma

50g pehmeitä taateleita neljään osaan leikattuna

1,5 dl vihanneslientä

Couscous

150 g kuskus

sitruunan raastettu kuori

2 rkl hienonnettua mintua

50g paahdettuja suolaamattomia cashewpähkinöitä



Kuumenna öljykattilassa, lisää jauheliha, sipulit ja paista keskilämmöllä lastalla sekoitellen kunnes jauheliha on ruskistunut, mausta kanelilla, kuminalla ja kurkumalla. Lisää kasvisiemi ja taatelit, hauduta miedolla lämmöllä vielä 10 m.

Valmista couc cous kuskus paketin ohjeiden mukaan. Mausta cous cous sitruunankuorella ja mintulla. Tarjoile couscous ja jauhelihaseos cashewpähkinöiden ja tuoreen mintun kera.

Tarjosin cous cousin höysteenä myös hienonnetuilla pistaaseilla ja kurpitsansiemenöljyllä maustettua turkkilaista jugurttia. 




Jauhelihapaketti on 400 g, mihin käytin lopun? Paistoin ja maustin kaiken jauhelihan kerralla. Loput 200 g tarjosin uunissa kypsennettyjen kuutioidun munakoison ja tomaatin kanssa seuraavana päivänä, lisäsin annokseen loput minttupuskasta, kolme taatelia pilkottuna ja nokareen turkkilaista jugurttia.

Salaattigranola

Kaipaatko salaattiin rapean rouskuvaa purutuntumaa? Toki moni rapsakka vihannes tai juures antaa kivaa rousketta, mutta extrarapsakkuutta -ja totta kai makua- tuo itsetehty mausteinen ja hieman suolainenkin salaattigranola.

Salaattigranola maistuu paitsi salaatin lisänä, pari lusikallista antaa uutta makua myös uunijuureksille ja vaikka munakkaalle. Gluteenittoman reseptistä saa korvaamalla ruishiutaleet gluteenittomilla kaurahiutaleilla.

Salaattigranola

Kastike

1 dl oliiviöljyä
2 rl karkeaa dijonsinappia
1 rl hunajaa
1 appelsiinin kuori hienonnettuna
1 rl hienonnettua tuoretta timjamia
suolaa ja pipuria
(chilihiutaleita)

Kuivat ainekset

2 dl ruishiutaleita
1 dl hampunsiemeniä
100 g hasselpähkinärouhetta


Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sekoita hyvin kaikki kastikeainekset isossa kulhossa. Lisää kuivat ainekset, sekoita hyvin. Levitä tasaiseksi kerrokseksi uunipellille. Paista n. 20 min, sekoita puolivälissä paistamista. Säilyy n. neljä viikkoa ilmatiiviissä purkissa.

Salaattigranolaa tarjosin ensimmäisen kerran paahdettujen porkkanoiden, suikaloidun punakaalin ja fetan kera. Hävikkiruoka sai heti hieman nostetta.