Tartarpihvi

Tartarpihvistä tulee aina mieleeni jo edesmennyt työntantajani, jonka suosikkiannoksia tartarpihvi oli. Hän halusi sitä usein syödä sitä Pariisin messumatkoilla ja minäkin söin sitä hänen seurakseen muutaman kerran. En ole messumatkoilla tainnut tartarpihviä syödä sen koommin, etäytyy katsoa näkyykö sitä pariisilaisravintoloiden listoilla ensi viikolla.

Raaka liha jakaa mielipiteitä, mutta tämä klassikkoannos nousi viime vuonna yhdeksi trendiruoaksi niin meillä kuin maailmalla. Viime keväänä söin tartarpihviä mm. Shelterissä ja Grönissä. 

Grönissä tartarpihvi oli hautautunut runsaas salaatin alle. Tämä annos oli mielessäni, kun tein tartarpihviä kotona.

 Jos olisin tehnyt tartarpihviä alkukesällä, olisin tarjonnut sen villiyrttien kera; lihan seuraksi poiminut  vaikka ketunleipää, horsman versoja, litulaukkaa, syreenin nuppuja ja sarviapilan kukkia. Helmikuussa voi vain haaveilla itsepoimituista villivihanneksista, joten käytin versosalaattia sekä sitruunan kuorta.

Tartarpihvi kannattaa aina valmistaa laadukkaasta, tuoreesta suomalaisesta naudanlihasta.  Sen voi tehdä myös hirvestä tai lampaasta. Olen syönyt myös raakaa kanaa Japanissa -tosin tajusin annoksen olleen kanaa vasta syötyäni sen. Meilläpäin raa'an kananlihan syömistä ei suositella. 

Tartarpihvin kanssa tarjotaaan usein  munankeltuaista, sen korvasin itsetehdyllä aiolilla, johon lisäsin vielä lusikallisen kotitekoista pestoa. Valkosipulimajoneesin rasvaisuus ja kapriksen happoisuus sopivat hyvin miedon makuisen lihan seuraksi.

Tartarpihvit kahdelle

150 g naudan sisäpaistia 
1/4 tl suolaa
pippuria
hyppysellinen kuivattua chiliä

Leikkaa liha pieniksi kuutioiksi. Jos haluat rakenteeltaan hienomman lopputuloksen, voit myös raapia lihaa veitsenterällä. Sekoita hienonnetun lihan joukkoon, kuivattu chili, suola ja pippuri. Siirrä peitettynä jääkaappiin odottamaan.

Salaatti

70 g versosalaattia
1 rl sherryetikkaa
1 rl oliiviöljyä
1 rl tuoretta timjamia
½ sitruunan raastettu kuori

Sekoita versot ja sherryviinietikka nyvin. Anna seisoa 10 min. Ravistele salaatista ylimääräinen etikka. Sekoita keskenään salaatti ja oliiviöljy. Ripottele päälle raastettu sitruunankuori.

Lisukkeet

4 rl aiolia (täältä superhelppo aioliresepti)
2 rl kapriksia
1 pieni punasipuli leikattuna pieniksi kuutioiksi

Mikäli sipuli on kitkerää, voi kitkeryyttä taittaa liottamalla leikattua sipulia suolahyppysellisellä maustetussä vedessä n. puoli tuntia. Valuta sipuli siivilässä.

Viisi viikon varrelta

Uutta lookia, ikävöintiä, kevätfiiliksiä ja etätyöskentelyä -niistä on tämä viikko tehty.

Viikon pää on oma pää -ja Studio Pää. Eddie värjäsi viileän sävyn ja leikkasi pituudestakin hieman. Ei ehkä parhaita mahdollisia uusien hiuksien esittelykuvia, mutta eipä tyyli tälläkään kertaa varsinaisesti muuttunut. Silti kampaajalla käynnin jälkeen on aina raikkaampi fiilis.

Viikon sana on kaipaus. Siippa lähti 12 päivän työmatkalle Espanjaan, hänen kotiin tulostaan lähden kahden päivän päästä neljäksi päiväksi työmatkalle Pariisiin ja hän taas palattuani muutaman päivän kuluttua Brysseliin. Olen nauranut, että meistä saisi tämän perusteella vetävän jutun "kiireisenä media- ja muotialoilla työskentelevänä pariskuntana".

Todellisuudessa emme ole olleet kuudentoista yhteisen vuoden aikana pitkiä aikoja erossa. Aivan seurustelun alussa Siippa oli kolme kuukautta Vaasassa ja kävi vain joka toinen viikonloppu Helsingissä. Sen jälkeen olemme olleet erossa korkeintaan viikon kerrallaan työmatkojen takia ja vaikka puhumme tai skypetämme toisen poissaollessa päivittäin, jo muutaman päivän erossa ollessamme ikävöimme toisiamme.

Mutta jotain hyötyäkin; olen käyttänyt yksin ollessa vähän aikaa järjestelyyn. Kiertoon lähtee kasa vaatteita, paperinkeräykseen pino lehtiä ja vanhoja kuivuneita meikkejäkin on lentänyt roskiin. Pakastintakin olen tyhjentänyt ja ennen kauppareissuja tarkastellut mitä syötävää sieltä löytyisi.




Viikon kahvi on Nespresson pehmeä Robusta Uganda. Sain testiin myös kukkaisen hedelmäistä Arabica Ethiopia Harrar-kahvia, mutta ugandalainen nousi näistä kahdesta suosikikseni.

Metalliset kahvikapselithan tulee aina kierrättää. Se on onneksi taloyhtiössämme hyvin helppoa; roskiksilta löytyy laatikot niin metallille, lasille, pahville, paperille, muoville kuin biojätteellekin. Paristot voi viedä kahden talon päähän lähikauppaan. Kun lajittelu on tehty näin helpoksi, ihmettelen kuinka silti jotkut heittävät roskansa väärin laatikkoihin, tai eivät välitä lajitella lainkaan.

Viikon kevään sävyt tarjosi Svanefors. Sisustusmallistossa oli nähtävissä kukkaniittyjä, puutarhaunelmia, luonnonläheisyyttä sekä mm. samoja pehmeitä violetin ja vaaleanpunaisen vivahteita kuin kevään meikkisävyissä. Tarjoilutkin olivat keväiset.

Tämä viikko toi taas lunta Helsinkiin, tosin osa on siitä suojasäällä jo sulanutkin. Itsehän en ole erikoisesti lumisäiden ystävä, eikä lumiärsytystäni parantanut Siipan kuvat espanjalaisista mantelinkukista, vaikka toki hänelle suon aurinkoiset -vaikkakin kiireiset- työpäivät Espanjan lämmössä. Perjantain lumisen sään ja julkisen liikenteen lakon takia päätin jäädä kotiin työskentelemään. Aamulla kävi ilmi, että kotoa olisi päässyt julkisillakin melko hyvin keskustaan, mutta päätin silti työskennellä kotoa käsin.

Etäpäiviä pitäisi pitää kyllä useamminkin, eikä vain olosuhteiden pakosta. Työmatkoihin ei tarvitse käyttää aikaa ja muutaman minuutin tauon aikana voi vaikka käydä ripustamassa pyykit. Jutellessani työnantajan kanssa päivän kuluessa kotitoimistosta tein hänet vähän kateellikseksi kertomalla olevani sohvassa läppäri sylissä, verkkarit päällä ja villasukat jalassa. Meillä kun on ollut varmaan kymmenenvuotta puhetta sohvan hankkimisesta töihin. Toimistolle se tuskin edelleenkään tulee, mutta onneksi osan etäpäivistä voi tehdä sohvan uumenista. Kotona aloitan päivän yleensä aiemmin kuin toimistolla ja päivän pituudeksi sekä aikaansaannokseksi tulee yleensä jopa enemmän kuin työpöydän ääressä. Nytkin avasin koneen jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, työskenneltyäni ensin muutaman tunnin tein vasta aamiaista ja nautiskelin sen rauhassa hyvällä omallatunnolla ennen töiden jatkamista. Mukavaa vaihtelua kiireessä syötyyn arjen normiaamiaiseen.


Mitenkäs teillä, vaikuttiko liikennelakko päiväänne ja alkavatko kevään värit houkutella valon lisääntyessä?

Neljän tunnin patonki

Viikonloppu edessä - viikonloppuna on mukava puuhailla kotona ja vaikka leipoa muiden kotipuuhien lomassa. Rakastan leipää, tuskin mikään tuoksuu niin hyvältä kuin vastaleivottu leipä. Rapea kuori, pehmeä, huokoinen sisus... mmm, taitaa olla "pakko" leipoa patonkia tänäkin viikonloppuna.

Vuosi sitten jaoin blogissa ruotsalaisen leipurimestari Jan Hedhin patonkiohjeen. Patonki oli loistava sitkoltaan ja maultaan, mutta patongin valmistus vei miltei päivän. Nyt löysin Saveur-lehden neljän tunin patongin reseptin. Ei siis ihan pikaresepti sekään, mutta hyvää ei voi liiaksi hoputtaa. Aktiivista työaikaa ei toki ole koko neljää tuntia. Ja lopputuloksena on herkullinen, hyvin kohonnut, rapeakuorinen ja sitkoltaan hyvä patonki, jota kannattaa muutama tunti odotellakin.

Käytin taikinaan italialaista 00-jauhoa. Sitä on aiemmin saanut lähinnä erikoisliikkeistä, mutta marketeista saa nykyisin ainakin Hungry Chef-pizzajauhoa, myös Lidlin Belbake Strong wheat flour antaa hyvän sitkon.

Neljän tunnin patongit

3,5 dl vettä, 45 ° C
1 tl  kuivahiivaa
7,5 dl jauhoja
2 teelusikallista suolaa
ruokaöljyä kulhon öljyämiseen
1,5 dl jääkuutioita

Sekoita vesi ja hiiva suuressa kulhossa. Anna seisoa, kunnes hiiva-vesiseos vaahtoaa hieman, noin 10 minuuttia. Lisää jauhot ja sekoiteta haarukalla, kunnes kaikki jauhotovat imeytyneet veteen. Anna taikinan seistä kulhossa noin 20 minuuttia.

Lisää suolaa, siirrä taikina kevyesti jauhotetulle työpöydälle ja vaivaa, kunnes taikin on sileä ja joustava, noin 10 minuuttia. Voit käyttää myös yleiskonetta vaivaamiseen. Siirrä taikina kevyesti öljyttyyn kulhoon, peitä kulho muovikelmulla ja aseta kulho vedottomaan paikkaan, esim. kylmään uuniin tai mikroaaltouuniin. Anna taikinan levätä kunnes se on kaksinkertaistunut kooltaan, noin 45 minuuttia. Nosta taikina kevyesti jauhotetulle työpydälle ja muovaa 20 x 15 cm levyiksi. Taita pidemmät sivut keskelle ja taita lyhyemmät puolet kohti keskustaa, vähän kuin viikkaisit T-paitaa.

Nosta taikina takaisin kulhoon saumapuoli alapäin. Peitä kulho kelmulla uudelleen ja nosta takaisin kylmään uuniin. Anna taikinan nousta kylmässä uunissa kaksinkertaiseksi kooltaan, noin tunnin ajan. Nosta kulho uunista ja nosta valurautainen paistinpannu uunin pohjalle. Nosta leivinkivi tai ylösalaisin laitettu uunipelti pannun yläpuolelle.

Kuumenna uuni 240 C ° asteeseen. Nosta taikina kevyesti jauhotetulle työpöydälle ja leikkaa kolmeen samankokoiseen palaan. Muovaa jokaisesta taikinapalasta noin 30 cm pituinen "köysi". Nosta taikinaköydet jauhotetulle leivinpapeille tasaisien välimatkojen päähän toisistaan.
Laskosta leivinpaperi poimulle taikinaköysien väliin j alaita molemmille reunoille vielä tiukasti rullatut keittiöpyyhkeet. Näin taikina nousee ylöspäin, eikä leviä sivusuuntaan. Peitä kevyesti muovikelmulla. Anna nousta noin 50 min, kunnes patongit ovat nouseet. Poista pyyhkeet ja vedä leivinpaperi suoraksi. Leikkaa saksilla neljä viiltoa kuhunkin patonkiin.

Nosta leivät uunipannulle tai paistokivelle uuniin. Laita jääkuutiot paistinpannulle uunin pohjalle (tämä tuottaa höyryä, joka mahdollistaa leipien nousemiden kokonaan ennen rapena kuoren muodostumista - en tosin ole varma ovatko jääpalat tässä sen parempia kuin kylmä vesi. Jääpalat sulivat nopeasti ja vesi alkoi kiehua pannussa hetkessä). Paista patonkeja kunnes ne ovat tummanruskeita ja rapeita, 20-30 minuuttia.