Ravintola Kaartissa illallisella

Yhteistyö Ravintola Kaarti

Sain kutsun tutustumaan Töölöön Ravintola Kaartiin*, vanhoihin Kaartin Pataljoonan tiloihin marraskuussa 2016 avattuun ravintolaan. Viereisessä pöydässä taisikin iloinen herraseurue muistella ruokailun lomassa armeijakokemuksiaan juuri samaisella Taivallahden kasarmilla.

 Funkkisrakennuksessa sijaitseva, kahdensadan asiakaspaikan ravintolatila on suojeltu, ravintolan seinää koristaa nostalginen 1935 maalattu maailmankartta vanhoine paikannimineen. Ravintolan valaisimet olivat upeat, mutta lamppujen väri  kuvissa taittui hieman kellanvihertävääna. Se toi haastetta kuvaukseen kun oikeaa valkotasapainoa ei ollut löytyä millään eikä editointikaan ihan auttanut.

Ruoat on hinnoiteltu maltillisesti. Kolmen ruokalajin menu -yhdellä reilun kokoisella pääruoan lisukkeella- maksaa 35€, annoksia saa myös erikseen. Ravintola tarjoilee myös sunnuntaibrunssia ja arkisin lounasta.

Alkun maistelimme oman keittiön uunituoreita leipiä. Onneksi yhä useammassa ravintolassa on alettu tajuta asiakkaiden arvostavan tuoretta leipää - sillä on ihana kaapaista ne viimeisetkin herkulliset tipat lautaselta.

Valitsimme poikkeuksellisesti molemmat saman alku- ja pääruoan, vaikka muitakin herkulliselta kuulostavia vaihtoehtoja oli tarjolla. Alkuun söimme molemmat raikkaan Kaartin Toast Skagenin, jossa oli grillattua tiikerirapua ja siianmätiä.

Pääruokana meillä oli murean pehmeää haudutettua sekä grillattua Iberico-porsaan niskaa ja raikasta pikkelöityä punakaalia ja rapsakkaa lehtikaalia. Pääruoan kanssa minä otin suolapaahdettua maa-artisokkaa ja majoneesia paahdetusta valkosipulista. Maa-artisokkaa tulee syötyä harvoin, eikä sitä ravintoloissakaan usein tarjota, joten sitä oli ehdottomasta tilattava. Siipan lisuke oli uppopaistettuja kukkakaali, chililabneh -libanonilainen jugurttijuusto ja paahdettuja pähkinöitä. Hyvää sekin- jopa minun suussani, joka en yleensä kukkakaalistä välitä.

Jälkiruokavaihtoehtoja oli kaksi, maistelimme ne molemmat;  Suklaabrownie, hasselpähkinäpralinea, hunajakinuskikastiketta ja puolukkasorbettia oli makean ja kirpeän liitto sekä pehmeä tyrnimannapuuro, lakritsikreemiä ja vihreällä kardemummalla maustettua tuorejuustojäätelöä. Mannapuuro tarjottiin ravintolan nimellä nimikoidusta kulhosta.

Kaiken kaikkiaan erinomainen ruoka suorataan edulliseen hintaan. Töölöön kannattaa tehdä ruokaretki.

Mukavaa, että Martta Martikaisen suunnittelema Autolinna vuodelta 1935 on päässy uuteen loistoon säilyttäen kuitenkin alkuperäiset funkkisrakenteensa. Kasarmin vanhoissa rakennuksissa on Ravintola Kaartin lisäksi on nyt myös hyvin varusteltu ruokakauppa ja asuntoja.


*Ravintola Kaarti tarjosi ruoat



Ravintola Kaarti, Pohjoinen Hesperiankatu 33, Helsinki

Viisi viikon varrelta

Kuluneella viikolla on ollut erilaisia pikku sattumuksia, harmittomia onneksi. Aina kun tällaisia vähäisiä asioita harmittelee, tulisi muistaa kuinka onnekas onkaan jos pikku kommellukset ovat ainoita murheita.

Toin Pariisista putkilollisen kuulun Angelina-konditorian kastanjatahnaa, jolla koristelin aamupuuron. Vähän kalliimpi kuin toisen brändin kastanjatahna, mutta maksoin vajaan euron enemmän ihan kauniin putkilon takia. Puuron syötyäni vilkaisin peiliin vetäessäni takkia päälle, paidassa oli iso puurotahra - onneksi huomasin kotona, enkä vasta töissä.

Sunnuntaina onnistuin mystisesti kadottamaan tukun kuvia muistikortilta. Siellä meni pari aamiaiskuvaa ja hetki aiemmin jäällä ottamiani aurinkoisen päivän otoksia, ei mitään ainutlaatuista onneksi kuitenkaan. Muistutti kuitenkin, ettei kuvia kannata hillota muistikortilla, puhelimessa eikä tietokoneellakaan. Ne voivat kadota tai hajota. Yleensä karsittuani ja editoituani kuvat siirrän ne iskunkestävälle ulkoiselle muistille ja samalla myös kopioin pilveen, kahdesta paikasta kuvat tuskin häviävät yhtä aikaa. Pilvestä voin myös palata kuviin milloin ja missä tahansa puhelimella, PCllä tai tabletilla. Molemmissa tallennuspaikoissa on kansioita ja alikansioita, esim. ruokakuvat ja ruokakuvakansiossa vielä ruoittain alikansiot, matkakuvakansiossa on joka reissulle oma kansionsa jne. Vie toki aikaa, mutta kuvat ovat helposti löydettävissä. Matkoilla vielä saatan kopioida kesken matkan käsittelemättömä kuvat pilveen siltä varalta että kamera vaikka varastettaisiin. Ei ihan mahdoton ajatus. Jopa ammatikseen valokuvaavat ovat hävittäneet parin vuoden työt kun matkalla on varastettu kassi, jossa on ollut läppäri ja tietokone -eikä mitään turvakopioituna mihinkään.

Olen myös miettinyt tätä aikaa, jolloin kuvataan enemmän kuin koskaan. Suurin osa kuvista on kännykällä otettuja ja jäävät kuitenkin sinne vanhan puhelimen muistiin kun puhelin menee vaihtoon. Onko nykyajan lapsilla yhtään lapsuuskuvaa jäljellä kun he ovat aikuisia? Muutaman ruokaotoksen tai auringonlaskukuvan häviäminen ei ole mikään katastrofi, matkakuvat sekä ystävistä ja sukulaisista otetut kuvat ovat minulle tärkeimpiä. Matkakuvista teetän Siipalle aina jouluksi vielä erikseen editoidun kuvakirjan.

Yhtenä aamuna huomasin työpaikan ovella jättäneeni työavaimet kotiin, olin vaihtanut laukkua enkä muistanut kotoa lähtiessä kuin tarkistaa kotiavainten olevan mukana. Onneksi pääsin kuitenkin hetkeksi lämmittelemään rappukäytävän ennenkuin sisarfirman työntekijä saapui.

Kaikenlaista kosmetiikkaa olen yleensä ostanut Pariisin matkoilta, mutta tällä kertaa tyydyin vain Sephoran satin finish-uutuushuulipunaan sävyssä Oui! Kevään 2019 värikartoissa näkyvän sävyn lisäksi huulipunahylsyyn kuvatut henkareilla riippuvat vaatteet sopivat kangasmessumatkan teemaan. Värikosmetiikassa olen aika lailla vielä sekaani - iloisesti sekaisin menevät niin perinteinen kosmetiikka kuin luonnonkosmetiikka, selektiiviset sarjat ja markettikosmetiikka, mutta monet nykyiset ihonhoitosuosikkini ovat luonnonkosmetiikkaa. 

Japanilainen lehti on kolmen vuoden takaiselta matkalta. Tyylikäs lehti tuntuu edelleen raikkaalta ja ajankohtaiselta. Vaikka olen aimo kasan uudempia lehtiä laittanut kierrätykseen, tästä en ole raaskinut luopua. Lehti hakeutui taas luettavaksi selattavaksi, koska kuluneella viikolla ostin meille kesälomaksi lennot Japaniin. Osaka ja Tokio ympäristöineen kutsuvat heinäkuussa. Japanissa oli valtavasti mielenkiintoisen näköistä kosmetiikkaa, mutta kaikkien tuotteiden käyttötarkoitus ei oikein auennut eikä liikkeiden henkilökuntakaan yleensä osannut englantia. Taidan googlen avulla selvitellä etukäteen japanilaisia kosmetiikkamerkkejä.

Jäätelönvalmistajat esittelevät kesän uutuuksiaan kilvan pakkassäillä, mutta me suomalaisethan syömme jäätelöä ympäri vuoden.

3 kaverin jäätelö muisti tällä viikolla jäätelölähetyksellä*. Uusi Pistaasi & Pistaasi on ihanan -ja aidon- pistaasinen, erikoisesti pidin makeansuolaisesta pistaasipähkinäkierteestä täyteläisen raikkaan jäätelön seassa. Vadelma-valkosuklaa oli myös herkullista. Onko tästä tulossa kaikkien aikojen jäätelökesä?

Viikon bonuskuvana kehut Siipalle. Hän oli käynyt istamassa käsisaippuaa ja valinnut sanojensa mukaan "kivannäköisen pullon, rosmariini ja bergamontti tuoksuvat myös hyvältä". Juuri näin. Monesta muustakin voisin häntä kehua, mutta nämä arjen pikku jutut ilahduttavat aina💛


Onko viikkosi sujunut kommelluksitta?



*saatu blogin kautta

Maidossa ja sitruunassa haudutettu kananpoika

Maidon ja sitruunan kanssa haudutettu kananpoika? Kuulostaapa omituiselta. Kyseessä oli kuitenkin Jamie Oliverin resepti ja yleensä olen pitänyt hänen ohjeistaan, joten reseptiä oli kokeiltava. Ei kai Jamie julkaisisi huonoja reseptejä? Hieman skeptinen kuitenkin olin, mutta ruoanlaittohan on kokeilua.

Pelko pois... tätä kannattaa tehdä! Tuloksena oli todella pehmeä ja maukas liha sekä rapea nahka - yksi parhaita kanareseptejä, joita olen kokeillut!

Maidossa ja sitruunassa haudutettu kananpoika

1,5 - 1,8 kg kokonainen kananpoika

1-2 tl suolaa

Mustapippuria

2 rkl oliiviöljyä

1/2 kanelitanko

kourallinen tuoretta rosmariinia

1 iso sitruuna

5 valkosipulinkynttä kokonaisena

5 dl maitoa

Kuumenna uuni 190C asteeseen.

Raasta sitruunan kuoresta keltainen osa ja laita sivuun odottamaan, lohko sitruuna ja poista siemenet.

Pese kana vedellä ja kuivaa paperipyyhkeillä.

Hiero kananpoika suolalla pippurilla hyvin joka puolelta

Kuumenna öljy rautapadassa kuumaksi. Käytä mieluiten pataa, johon kana juuri mahtuu tiiviisti. Jos käytät keraamista korkeareunaista uunivuokaa, kuumenna öljy paksupohjaisessa isossa kattilassa ja siirrä kananpoika ruskistamisen jälkeen uunivuokaan.

Ruskista kananpoika joka puolelta hyvin. Ruskistamisen jälkeen nosta kana padasta lautaselle ja täytä sitruunalohkoilla. Kaada ylimääräinen rasva pois tai ime rasva padasta valelijalla (keittiöliikkeistä, näyttää jättimäiseltä pipetiltä).

 Nosta kananpoika takaisin pataan, lisää loput ainekset pataan. Ripottele rosmariini ja sitruuna kanan päälle.

Paista kannella peitettynä (tai foliolla peitettynä, jos käytät kannetonta vuokaa) 40 minuuttia, paista 50 min lisää ilman kantta (yhteensä 1,5 tuntia). Valele nesteellä muutaman kerran kypsymisen aikana.

Anna kananpojan seistä 5 minuuttia ennen kuin nostat sen padasta. Tarjoile siivilöidyn sitruuna-maitokastikkeen kanssa.

Kananpojan kanssa maistuvat sherryviinietikalla maustettu fenkoli-omena-pekaanipähkinäsalaatti ja
uunissa paahdetut puikulaperunat.



Oletko sinä koskaan kokeillut reseptiä, josta sinulla on vähn epäilyksiä etukäteen ja ilahtunutkin kuinka hyvä ruoasta tuli?