Parsakevään avaus

Säät voivat vaihdella, mutta parsa on varma kevään merkki.

Kävin pari viikkoa sitten tutustumassa Kappelissa keväiseen parsamenuun*. Ravintoloiden parsaviikot aloittavat herkullisen ruokakevään. Pääkaupunkiseudun S-ryhmän ravintoloissa kuoritaan tänä keväänä arviolta 40 kg parsaa per ravintola viikottain. Kappelissa ja muissa S-ryhmän ravintoloissa parsaa tarjoillaan toukokuun loppuun asti.

Ksppelin parsamenu aloitetiin pehmeän kuohkealla samppanjalla maustetulla parsakeitolla.

Pääruokana oli kuhaa, vihreää parsaa, hollandaise-kastiketta sekä paahdettua kukkakaalia. Lihavaihtoehtona parsamenussa on grillattua saksanhirven ulkofileetä, parsan kanssa tarjottuna, tottakai.

Jälkiruoaksi tarjottiin vaadelmapannacottaa lakrisijäätelön kera.

Lopuksi vinkkinä paljastan, että Kappelin keittiössä! on aito Edelfeltin maalaus alkuperäisellä paikallaan. Keittiöön pääsee maalausta katsomaan kunhan vain osaa kysyä.

Joko olet syönut parsaa tänä keväänä?

*Kappeli tarjosi aterian

Viisi viikon varrelta

Kuluneeseen viikkoon on kuulunut mm. niin kevään edistymistä luonnossa kuin pukeutumisessakin, uutuuskirja sekä myös ikävä takaisku.

Blogista kuoriutuu aina keväisin luontoblogi - olen aina niin hullaantunut luonnon heräämiseen ja uusiin kasveihin, joita putkahtaa esiin miltei päivittäin. Viikon kukkabongaukset olivat narsissit helmihyasintit ja helleborukset, jota oli myös aikoinaan huhtikuisessa kokonaan vaaleanvihreässä hääkimpussani. Ensimmäiset tulppaanitkin ovat nupullaan. Kevät <3




Viikon parhaat ostokset tein viime sunnuntaina Tallinnassa, jossa Balti Jaama Turgin hallilta ja vielä Rimistäkin sataman vierestä tein ruokaostoksia; ostin mm. taleggio- ja burrata-juustoja, kurpitsagnoccheja, kylmäsavukinkkua, makkaraa, siemen-pähkinäleipää, suklaatomaatteja (nimitys tulee rusehtavasta väristä), viiriäisen munia, eestiläisiä valkosipuleita, suolakurkkuja, luomutiskiainetta, raparperin tuoksuisen kynttilän...

Teinkin kuluneella viikolla annoksen, jossa oli gnoccheja, kylmäsavukinkkua, paistettuja sieniä, viiriäisen munia ja burrataa.

Viikon kengät ovat Henkan alennuskoodilla hankkimani hassut  kengät aitoa mokkaa premium-kokoelmasta. Koko talven kuljen miltei ainoastaan yksissä mustissa saappaissa, mutta kevään tullen kaipaan väriä ja kenkiä onkin vaikka missä väreissä. Ajattelin näiden viiden sentin tolppakorkoineen muistuttavan etäisesti 60- ja 70-lukuja kuvaavien elokuvien tai TV-sajojen kenkiä, mutta Kristallikimaran Minnan mielestä nämä olivat keskiaikakengät. Taidetaan siis olla aika kaukana Mad Menista tai Tapaus Thomas Crownista...

Viikon takaisku oli elämäni ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen juurihoito! Hampaita on nuorempana paikattu paljonkin, mutta viime vuosina vuosikymmeninä on lähinnä korjailtu vanhoja paikkoja ja hammaslääkäri on vuosittain kehunut kuinka hoidan hyvin hampaitani. Viimeksi olin hammastarkastuksessa joulukuussa, eikä sillon ollut paikattavaa.

Parin viikon aikana on muutaman kerran kylmää juodessa vihlonut hammasta, mutta se on mennyt ohi. Viime viikolla huomasin oudon turvonneen pahkuran yläleuassa, mutta sekään ei ollut kipeä. Kun pahkura ei tuntunut laskevan parissa päivässä, varasin "ihan varmuuden vuoksi" hammaslääkärin. Vuosia vanha paikka oli päältä ehjä, mutta jo hammaslääkärin ensikommentti "Mielenkiintoista" enteili jotain ikävää, ehjän paikan alla muhikin muhkea tulehdus. Vanhan paikan alle oli ilmeisesti jäänyt vuoaia sitten joku bakteeri, joka nyt aktivoitui. Kyselin onko tähän nyt tultu, rivakka rapistuminen on alkanut? Lääkärini kyllä lohdutteli ettei tässä ole siitä kyse ja eiköhän hammas saada vielä kuntoon. Heti tehtiin vähän ensiaputoimenpiteitä. Puudutuksen kanssa ei sattunut lainkaan ja tulevalla viikolla jatketaan. Ainakin muutama kerta täytyy hammaslääkärissä tulevina viikkoina käydä. Onneksi en ole hammaslääkäripelkoinen.

Päälle päätteeksi iski flunssa, mutta olen ainakin uskotellut itselleni olon olevan lähinnä ikävä, vaan ei sen pahempaa. Toivottavasti olen keskiviikkona sellaisessa kunnossa, jossa jaksan istua suu auki hammaslääkärin tuolissa kolme varttia putkeen yskimättä. 

Viikon keittokirja on Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Parhaita ruokahetkiä*. Laura Riihelän kuvaamasan kirjaan on koottu tunnelmia elämän erilaisiin ruokahetkiin. Parhaita hetkiä voivat olla vaikka tuokio voileivästä nauttien.

Hauskaa vappua! Moni varmaan lomailee huomenna, minä teen etäpäivää kotoa käsin. Vappuun sopii myös Riannon mediapäivässä reippaasti strössleillä tuunaamani Dr Oetkerin jäätelö, joka tehdään sekoittamalla jäätelöjauhetta kevytmaitoon. Ei ehkä fiksuin kuva kun olen juuri vuodattanut hammashoidoista...

*arvostelukappale saatu kustantajalta

Herneprinsessan unet

Olen varsinainen herneprinsessa, nukkumisolosuhteiden ja iltarutiinien pitää olla tietyllä tavalla tai nukkumisesta ei tule oikein mitään.

Patjan tulee olla jämäkkä ja sijauspatjan muhkea. Sänkymme on melkoisen korkea, se näytti alkuun vähän hassulta pikkuruisessa makuuhuoneessamme, mutta nopeasti siihen tottui.

Illalla makuuhuoneeseen ei saa tuoda puhelimia tai tabletteja, eikä makuhuoneessa missään nimessä saa olla televisiota. Sen sijaan kirjasta pitää saada lukea muutama sivu sängyssä ennen valojen sammuttamista ja iltarutiinina rasvaan kädet ja huulet ennen valojen sammuttamista.

Nukun aina vasemmalla puolella. Hotellissakin meille on selvää, että minä olen vasemmalla, Siippa oikealla. Kotona haluan tuulettaa ennen nukkumaan menoa, makuuhuone ei saa olla liian lämmin, eikä peitto liian kuuma tai painava. Huoneen lämmöstä meille on tullut väjän keskusteluua, Siippa pitää lämpimämmästä, minä nukun paremmin viileässä  Olen pitänyt pääni, sillä loppujen lopuksi Siippa nukkuu missä lämpötilassa tahansa, minä olen paljon herkkäunisempi. Minulla on kaikkein kevyin ja ohuin untuvapeitto, jonka olen löytänyt. Kuumimmilla kesäsäillä - jos sellaisia tulee, nukun pelkällä pussilakanalla. Siippa nukkuu paksuman peiton alla. Molemmilla pitää ehdottomasti olla omat peitot, joihin voi kietoutua kuten haluaa. Aluslakanankin tulee olla muotoonommeltu, siis sellainen jossa on kuminauhat kulmissa. Perinteisellä suoralla aluslakanalla nukkuessa herään yleensä lakana solmussa sängyn keskellä.

Makuuhuoneessa pitää olla herätyskello, josta voin yöllä havahtuessani ja aanulla herätessäni herätessäni tarkistaa ajan. Se ei kuitenkaan saa olla valaistulla kellotaululla eikä se saa raksuttaa kovaäänisesti. Herneprinsessan vaatimuslista on pitkä...

Vesilasista sängyn vieressä opettelin onneksi luopumaan jo parikymmentä vuotta sitten. Lasi kaatuikin pari kertaa ja aloin heräämään yöllä tottumuksesta ottamaan vesihuikan.

Osallistuin joitain viikkoja sitten uniaamun hotelli Presidentissä. "Tuolijoogasimme" Kylli Kukkin opastuksella pehmeästi perjantain alkuun ja pääsin Familonin asiantuntijan avulla valitsemaan minulle sopivinta tyynyä. 

Nukun lähinnä kyljelläni ja minulle suositeltiin Familon Ultra box-tyynyä* pitämään kaularangan suorana. Kädetkin nukkuessa hakeutuvat posken tai tyynyn alle, joskus herään jopa kämmen kasvojen päällä, sormenjäljet painautuneen poskeen! Tähän apua voisi tuoda halityyny eli kakkostyyny, jonka ympärille voi kietaista kätensä. Asento pitää  myös rintakehän avoimempana kuin kädet supussa tynyn alla uinuminen ja sen sanottiin myös rauhoittavan nukkumista, ei tulisi kieputtua niin paljoa. 

Halityynyyn en kuitenkaan ole vielä tottunut. Ensin  yritin halailla öisin isoa untuvatyynyä, mutta tuntui, ettei sänkyyn jää nukkujille tarpeeksi tilaa. Pienempään halaustyynyyn siirryttyäni olen jatkanut kääntyilyä unissani ja herännyt tyyny milloin missäkin, lähinnä se on löytynyt aamulla lattialta. Ultra box-tyny sen sijaan tuntui heti hyvältä, se pitää pään hyvässä asennossa. Tyynyn mukana tuli lisää ylimääräistä täytekuitua, jolla olisin vielä voinut täyttää tyynyä enemmänkin juuri minulle sopivaksi, jollei tyyny heti olisi tuntunut hyvältä.

Onko kellään muulla yhtä pitkää vaatimuslistaa nukkumisolosuhteille? Nukutko yösi yhdessä asennossa ja millaisesta tyynystä pidät?

*Tyyny saatu blogin kautta