En kuulu "matkaan vain käsimatkatavaroilla"-matkustajatyyppiin. Kahden viikon matkatavarat pakkaan uskolliseen Samsoniteeni, jota on kevyt liikutella. Käsimatkatavaraa otan mukaan, mutta kuitenkin kohtuudella.
Olen koneessa usein huomannut, että kaikki käsimatkatavaramatkaajat eivät aina lennä ihan niin kevyesti kuin antavat ymmärtää. Monet viis veisaavat käsimatkatavaroiden rajoituksista ja ainakin toistaiseksi he myös näyttävät yllättävän helposti pääsevän koneeseen taatusti yli 10 kg painavien laukkujen ja erilaisten nyssäköiden kanssa. Siinä sitten törmäillään käytävällä selässä roikkuva reppu istuvien kanssamatkustajien päähän kolahdellen kun yritetään viittoa lentoemäntää nostamaan sitä ihan liian painavaa matkalaukkua matkatavaralokeroon. Olen kuullutkin lentohenkilökunnan asiallisen kuivasti toteavan "Jos matkalaukku painaa niin paljon, ettei sitä itse jaksa nostaa, se on liian painava matkustamoon otettavaksi."
Pakkaan toki itsekin etenkin pitkille lennoille tärkeimmät tavarat sekä viihdykettä käsimatkatavaraan, mutta sen paino on sallitun rajoissa, jaksan itse nostaa matkatavarani lokerikkoon ja kantaa matkakassia kentillä.
Helposti hajoavat ja minulle ah niin tärkeät kameran ja linssit pakkaan aina käsimatkatavaraan, samoin puhelimen, laturit ja tabletin. Luettavaa tulee olla mukana niin kirjojen kuin lehtienkin muodossa. Nyt luettavana on Minna Evösojan Melkein geisha ja Amy Tanin The valley of amazement. Virittäydyn siis jo aasialaiseen tunnelmaan.
Lämpimään kohteeseen matkatessakin otan koneeseen mukaan kevyen, mutta lämpimän kashmirhuivin. Siihen on mukava kietoutua lennolla. Varasetti alusvaatteita ja t-paita on myös pakattuna käsimatkatavaraan. Olisikin ikävää jos huomaisin Osakaan saapuessani, ettei laukku tullutkaan. Japanissa sopivan kokoisten vaatteiden etsiminen voi olla aika työlästä. Pakkaammekin matkalaukkuihin hieman ristiin vaatteita ihan siltä varalta, ettei toisen laukku tulisikaan. Suorilla lennoilla riski laukun häviämiseen on onneksi hieman pienempi kuin konetta vaihdettaessa. Transit-lennoilla laukku on jonkun kerran saapunut myöhäisemmällä koneella, välillä jopa pari päivää myöhemmin.
Kosteuttava suihke on lentokoneen kuivassa ilmassa kätevä, sitä voi suihkutella meikinkin päälle. Nyt käytössä on suomalaisen Olivia Kleinin* kosteussuihke. Suihkeella voi virkistää ihoa Japanin yli kolmenkympin helteilläkin.
Olen kertonut kuinka olen joskus pitkillä lennoilla kärsinyt ahtaanpaikan kammosta ja yleisestä ahdistumisesta. Ahtaanpaikan kammoa ei tällä kertaa pitäisi tulla, osillä olen varannut meille Finnairin Economy Comfort-luokan paikat. Näillä paikoilla on ihan normipenkit, jalkatilaa on vain muutamia senttejä enemmän, mutta meillä on Economy Comfortin ensimmäisen rivin paikat, jossa jalkatilaa on hieman enemmän kuin muilla riveillä eikä edessä ole penkkejä=kukaan ei pääse kaatamaan penkkiä syliin. Katsotaan nyt ainakin kerran, kannattaako näistä nimenomaisista eturivin paikoista maksaa extraa vai satsatako seuraavalla pitkällä lennolla mieluummin exit-paikkoihin.
Normi-penkkiriveillä olen ahdistusta koittanut pitää kurissa rutiineilla. Olen toistanut samoja rutiineja kuin kotona nukkumaan mennessä; laitan huulirasvaa ja käsivoidetta sekä miedon tuoksuista ylang ylangista, bergamotista ja rosmariinista itse sekoitamaani tuoksuöljyä*, jota voin ranteesta nuuhkia ja hengitellä samalla syvään. Huulirasvana on Nuxen Reve de miel-voidetta*, joka hoitaa rohtuneimmatkin huulet kuntoon. (Nuxen tuotteista saa 31.7. asti Stockan verkkokaupasta -15% alennuksen koodilla nuxe2018). Toivottavasti nukkumaanmenorutiineilla saisi itsensä myös tainnutettua uneen, itään lennettäessä olisi suositeltavaa nukkua koneessa mahdollisimmn paljon.
Olen mannertenvälisillä lennoilla ottanut myös homeopaattisia Jet Zone-pillereitä. Olen aiemmin kärsinyt päiviä kestävästä ja aika lailla voimat vievästä jet lagista etenkin itään päin lennettäessä, mutta näitä ja Australiasta ostamiani No Jet Lag-pillereitä ohjeiden mukaan lennin aikana nauttimalla olen suureksi hämmästyksekseni yleensä selvinnyt minimaalisella aikaerorasituksella ja ajatuksetkin ovat pysyneet kirkkaina, kyseessä ei siis ole nukahtamislääke. Liekö kyse placeboefektistä vai ei, mutta kaiken helpotuksen aikaerorasitukseen otan vastaan mielihyvin.
Kohta pääsyään koneeseen ja matka voi alkaa!
Seuraa matkaamme Osakaan, Naraan, Kiotoon, Tokioon ja Yokohamaan Instagramissa @lumolifestyle sekä Instastoryssa. Lue kaikki Japani-postaukseni myös edelliseltä matkalta.
*saatu blogin kautta
