Retkipäivä Mathildedaliin

Pari kesäretkeä pitää lomaan kuulua. Mathildedal on maalta sopivan tunnin ajomatkan päässä, sinne suunnattiin yhtenä heinäkuun kuumista päivistä. 

Mathildedalin ruukkikylä sijaitsee Teijon kansallispuiston kupeessa Matildanjärven ja meren äärellä. 1800-luvun ruukki kylä Salon Perniössä on nimetty ruukin omistajan vaimon Ottiliana Mathilda Bremerin mukaan. 

Nyt vanhalla ruukilla on liikkeitä, ravintoloita, leipomo, kehräämö, hotelli, venesatama jne. joten se on oivallinen päivä- tai viikonloppu retken kohde kauniissa maalaismaisemassa. 

Söimme keskellä kylää sijaitsevan Matildankartanon puutarhassa, ostimme sieltä mukaan myös paikanpäällä leivottua leipää ja luomukananmunia. 

Kävimme myös viitisen kilometrin päässä Lepolan panimolla ostamassa muutaman siiderin kotiinviemisiksi. 

 

Mathildedalissa laiduntaa muutamassa paikassakin alpakoita, joiden villasta kehrätään ja kudotaan Mathildedalissa upeita tuotteita. 

Mathildedalissa on kesällä paljon myös erilaisia tapahtumia. 

Matkalla voi pysähtyä myös Teijossa, jossa on komea yksityisomistuksessa oleva kartano. (Käynnit kartanossa vain sopimuksesta). 

Takaisinpäin voi ajella pikkuteitä pitkin, me ajelimme kohden Sammattia lopulta hiekkateitä. Matkan varrelle jäi upeita maisemia vesistöineen ja kuumuudessa lepääviä lehmälaumoja. 

Oletko sinä tehnyt kesäretkiä? 

Rantaelämää Helsingissä

Helteet hellittivät hetkeksi, mutta loppuviikolla mittariin taitaa taas tulla hellelukemia ja rantaelämä jatkuu.

Vain 300 m kotoa onkin ihana Kasinonlahden uimaranta. Uimiseen matala ranta on parhaimmillaan varhain aamulla, jolloin siellä ei ole vielä ketään. 

Kasinonrannan uimaranta on liikuntaviraston valvottu uimaranta ja se on lapsiperheiden suosiossa, sillä ranta on hyvin matala ja hitaasti syvenevä. Rannalla on ilmaisia rantatuoleja, kuntoiluvälineitä sekä lasten kiipeilypaikkoja. Rannalta löytyvät myös pukusuojat, suihkut ja WC-tilat.

Helteisellä rannallakin on vaaransa; näin heinäkuussa meressä on monin paikoin sinilevää. Sinileväisessä vedessä ei tule uida. Erikoisen myrkyllistä se on lapsille ja koirille. Koira voi saada tappavan annoksen sinilevämyrkkyä pelkästään nuolemalla turkkiaan uituaan sinileväisessä vedessä. Valvotulla uimarannalla ei tosin saa uittaa koiria, mutta uimarannan lähellä olen nähnyt koirien polskivan. Uimavalvojalta voi kysyä sinilevätilanteesta. 

Iltaisin rannalla ei kuitenkaan ole rantavahteja eikä ilmoitustaulun info ole aina ajantasaista. Veden sinileväpitoisuutta voi kuitenkin myös testata helpolla vesilasitestillä; ota merivettä lasiin ja anna sen seistä noin tunnin ajan. Levä on todennäköisesti sinilevää, jos veden pinnalle nousee vihreitä hiukkasia. 

Rannassa on kiva kahvila Lauttasaaren Paviljonki sekä sen iso terassi. Täällä on käyty loman aikana jääkahvilla, jäätelöllä, viinillä, illallisella ja aamiaisella.

Illalliseksi jaoimme savustettuja katkarapuja, yrttistä ja chilistä coleslawta sekä halloumileipää. Aamiaiseksi ostimme jugurttikulhot, karjalanpiirakan ja lihapiirakan, mehevä matelicroisantit sekä tietysti jääkahvia, kesäajan suosikkijuomaani. 

Kotirannassakin voi tuntea olevansa kuin vähän kauempanakin. 

Onko sinulla suosikkirantaa? 

Luksusaamiainen; turkkilainen ruusu-riisipuuro (Sütlaç)

Viileänä tarjottava ruusu-riisipuuro ei tuo joulun ajan riisipuuroja mieleen, vaan turkkilaisessa ruusu-riisipuurossa maistuu kukkea kesä. 

Seuraan useampia ruokasivustoja Facebookissa, silmiin osuu milloin mitäkin herkullista, jota pitäisi kokeilla. Aivan kuin noin 150 keittokirjaa (rankan karsimisen jälkeen) ja Pinterest, ruokablogit ja Instagram eivät riittäisi inspiraatioon...

Facebookin kautta joka tapauksessa löytyi muinoin alottamaani luksusaamiais-postaussarjaan ruusuinen riisipuuro Food 52-ruokasivustolta. Ruusun maku jakaa ihmiset kahteen leiriin- ruusuhilloani jotkut rakastavat ja löytyy myös ihmisiä, joita ruusun maku ei viehätä. Olen blogin alkutaipaleella saanut kipakkaa palautettakin lukijalta, jonka mielestä postaamani ruusuhillo ei ollut ollenkaan hyvää. Tähän puuroon ruusuvedestä tulee kuitenkin vain hennosti makua, tuoksua ja sävyä. Ruusuvettä ei toki tarvitse tehdä itse, vaan ruusuvettä löytyy hyvin varustelluista ja etnisistä ruokakaupoista. Jos käytät tuoreita ruusun terälehtiä, käytä lannoittamattomien ja myrkyttämättömien ruusujen terälehtiä. Kukkakaupan ruusuja ei suositella käytettäväksi elintarviketarkoituksiin.

Käytän ruusun terälehtiä muutenkin keittiössäni, salaatit ja aamiaispuurot koristelen usein kesäaikaan ruusun terälehdillä. 

Turkkilainen ruusu-riisipuuro

4 1/2 dl vettä
7 rkl kypsentämätöntä puuroriisiä
1 dl maitoa
2 dl sokeria
1/2 dl  riisijauhoa
2 rkl ruusuvettä (etnisistä elintarvikekaupoista tai ohje alla)
Kanelia maun mukaan

(Koristeluun kuivattuja ruusunlehtiä -löytyy maustekaupoista ja etnisistä elintarvikekaupoista tai tuoreita ruusunterälehtiä). 

Aloita kiehauttamalla vesi pienessä kattilassa, sekoita riisi veteen ja anna hautua keskilämmöllä, kunnes neste on imeytynyt, noin 15 minuuttia. Lämmitä maito paksupohaisessa kattilassa alhaisella lämmöllä ja sekoita sokeri joukkoon, sekoittele kunnes sokeri on sulanut. Lisää keitetty riisi maitoseokseen ja kiehauta.

Liuota kulhossa riisijauho 1/2 dl vettä, sekoita joukkoon pari ruokalulisikallista kiehuaa maitoa ja kaada tämä seos sitten kiehuvan maidon joukkoon kattilaan, jatkuvasti sekoittaen. Laske lämpöä ja anna hautua noin 30 minuuttia, sekoitellen jatkuvasti. Seos sakeutuu hitaasti puuroksi.

Ota kattila liedeltä ja sekoita ruusuvesi puuron joukkoon. Lusikoi puuro annoskulhoihin ja ripauta päälle kanelia.  Jäähdytä yön yli tai vähintään 2 tuntia ennen tarjoilua. Ruusu-riisipuuro sakeutuu vielä lisää kylmässä.

Ruusuvesi

½ litraa tuoksuvia kurtturuusun terälehtiä

½ litraa kiehuvaa vettä

Huuhtele terälehdet runsaassa haaleassa vedessä. Laita terälehdet kulhoon ja kaada päälle kiehuva vesi. Anna tekeytyä viileässä yön yli. Valuta suodatinpaperin läpi puhtaaseen pulloon.

Oletko koskaan käyttänyt ruusun tai muiden kukkien terälehtiä keittiössä?