keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Taas Turussa / In Turku, again

 
 
 




 

Kerroin käväisseeni viime viikolla pikaisesti Turussa työasioissa. Lauantaina kävin siellä uudestaan, tällä kertaa pizzalla.

Eläkeikäinen anoppini näyttelee suositussa näytelmässä Turussa useassa näytöksessä viikossa. Menimme Siipan kanssa anoppilaan viikonlopuksi Helsingin ja Turun puoliväliin ja lupasimme hakea hänet lauantai-iltana Turusta kotiin näytöksen jälkeen. Päätimme käydä syömässä alkuillasta ennen hänen noutamistaan.
 
Halusin syödä rennosti, emmekä ole käyneet pizzalla aikoihin, joten googlailin pizzapaikkoja Turusta. Michael Björklundin "peltileipiä" tarjoileva Pub Niska oli ensimmäisten osumien joukossa. Muistelin, että kesällä olimme kulkeneet ravintolan ohi, mutta menneet sillä kertaa Tintån terassille, pizzalle silloinkin.
 
Ravintolan nettisivujen mukaan peltileivät on valmistettu tuoreista ja korkealaatuisista, pääosin ahvenanmaalaisista raaka-aineista. Täytteiltään hieman tavallisesta poikkeavat pizzat olivatkin ihan hyviä, mutta eivät ihan unohtumattoman herkullisia. Lyhyt viinilista oli hinnoiteltu maltillisesti ja tarjoilu oli ystävällistä.

Sisustuksessakin kivoja yksityiskohtia, mutta sellaista ihastusta ei tullut kuten esim. Kööpenhaminasa tuli monessakin nokkelan rennolla tyylillä, mutta silti edullisesti toteutetussa ravintolassa. Olisiko johtunut makuuni hieman liian kirkkaasta valaistuksesta?



I told that on Tuesday I had been in Turku in western Finland for a super quick visit. On Saturday I went there again. My mother in law is an actress and she is currently acting in a popular play in Turku. We went to pick her up on Satuday evening after the show, but I and Husband went for a pizza first at Pub Niska by the river.
 
Pub Niska's main product is "archipelago pizza", i.e. Åland-style pizza, made from ingredients that mainly come from Åland.

Pizzas were good, but not unforgettable. Wine list was short and reasonably priced. There were some fun details in interior, bu tth elighting were too brigth to my taste. In Copenhagen we noted how in restaurants lamps were hanging quite low and level of light was quite dim. This created cozy, intimate feeling.
 

 
 




 Ruokailun jälkeen teimme vielä pienen kävelylenkin joen rantaa pitkin.

Jos teemme kevään aikana vielä toisen samanlaisen noutoreissun Turkuun, katsoi jo ravintolan valmiiksi. E. Ekblomilla olemme syöneet kerran aiemmin, ruoka oli todella hyvää. Vikaisin ruokalistaa nyt ohi mennessämme, kolmen ruokalajin ateria oli 29 €.

After the dinner we took a walk along river.

If we will go to pick up my mother in law again later this spring, I made mental note to book a table at E. Ekblom. We had a great lunch there few years ago. Restaurant looked inviting when we passed it and their three course dinner menu was reasonable 29 €.
 
 

maanantai 26. tammikuuta 2015

Kasvisruokaa ja lumileikkejä * Vegetarian food and fun in the snow


 



 
 
Laukkusählän jälkeen ehdimme viikonlopun aikana käydä Turussa ja ottaa rennostikin maalla.
 
Lauantai-iltana laitoin pataleipätaikinan tekeytymään, sitä syötiin sunnuntaina hummuksen ja rahkaan tehdyn tsatsikin sekä pinaatti-granaattiomenasalaatin ja uunijuuresten ja -vihannesten kera. Ripotellessani minttua tsatsikin päälle minulle tuli kova kaipuu kesään; minttu rehottaa joka kesä parvekelaatikoissamme ja käytän sitä paljon salaateissa ja muissa ruoissa.



After the weekend bag incident on weekend we drove to Turku and also had time to take it easy.
 
On Saturday I prepared dough for Dutch oven bread. We ate the bread on Sunday with hummus and tsatsiki I which I made in quark this time and also with pomegranate spinack salad and oven made vegetables.
 

 

  

Tarmo rakastaa lunta, sen turkki on superpaksu ja toimii mukavana eristeenä vaikka hangella otettujen iltapäivätorkkujen ajan. Tarmo tykästyi kovasti Japanista tuliaisiksi tuotuihin seesamikoirankekseihin.

Lammastyttöjäkin käytiin moikkaamassa lampolassa. Ihanne, ahnain lammaskolmikosta kiipeilee aina karsinan portilla.


Tarmo the dog loves snow, he has super thick fur and is comfortable even taking naps in snow. Tarmo also loved the sesame dog bisquits we brought him from Japan.
 
We also went to say hello to the three lambs Husbands' parents have.
 
 
 
Hiukset tuntuvat asettuvan paremmin ja olevan kuohkeammat maalla pesun jälkeen. Johtuuko se porakaivon vedestä vai siitä, että pesen ja kevyesti föönaan siellä hiukset yleensä aamuisin, kun kotona pesen ne iltaisin ja föönaan vasta aamulla?

My hair seems to settle much better at my inlaws. I am not sure if it is because of the water in the drilled well there or because I wash my hair  and lightly blow dry it there in the morning, but at home I wash my hair in the evening but blow dry it only in the morning.
 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Harmittava unohdus * How could I forget...

 
Perjantai-iltana maalle saapuessamme huomasin jättäneeni matkakassini kotiin. Olin kyllä muistanut mm. appivanhempien koiran Japanin-tuliaiset, mutta omia tavaroitani en... Kotona olivat hammasharja, vaihtovaatteet Turun-reissua varten, kameran linssit, kirjat jne.
 
Lauantaiaamuna ajoin kotiin hakemaan kassini. Vähän harmitti, mutta oma moka... Onneksi matkaa ei ole enempää kuin 50 min suuntaansa.
 
On Friday night we went to my inlaws for the weekend. When we arrived there, I noted I had left my travel bag home! I was bit mad at myself, but I bet I'll remember to check the next time.
 
On Saturday Morning I drove back home to get the bag. Fortunately it takes only 50min one way.
 
 


 
 
Ajaessani kuuntelin musiikkia lujalla, lauloin mukana ja ihailin maisemia.
 
While driving, I listened to the music, sang along and admired wintery views.
 
 
 
Tarmo oli poissa ollessani uupunut talousuutisia lukiessaan.
 
In the meanwhile Tarmo had read the newspaper, but it had been too heavy reading for him.
 
 
 
Olimme illaksi menossa Siipan kanssa Turkuun, mutta tein välipalaksi lihapullavoileivän; leivän levitteeksi apen tekemää currykastiketta perjantain illalliselta, niin ikään apen tekemää lihapullaa, pinaattia ja kaprista.
 
We were heading to Turku in the evening, but I had a meatball sandwich as a snack; spread was left over curry sauce made by my father in law for Friday night dinner, meatball also made by him, spinach and capers.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Tammikuista arkea * January every day

 
Vuoden ensimmäiset tulppaanit hankin viime viikonlopuksi. Valoisan valkoisia, kevättä enteillen...The first tulips of the year, the first sign of spring.
 
 
 
Japanin matkalla kaipailin syksyllä ostamiani kumisaappaita. Etenkin Kiotossa, jossa  kahlasimme lumisohjossa. Kumppareiden sijaan olin ottanut kakkosjalkineiksi mukaan nilkkurit, joita käytin vain yhden kerran... Mukana olivat myös ballerinat, mutta niille kelit Tokiossakin olivat aivan liian kylmät. Tallustelin kymmenisen kilometriä päivässä talvisaappailla, joiden kävelykestävyyttä (tai lähinnä jalkojeni kestävyyttä saappaissa pitkillä kävelyrupeamilla) olin jo testannut paitsi kotioloissa myös Kööpenhaminassa hyvällä menestyksellä. Lentokoneeseen oli kuitenkin mukava vaihtaa pitkävartiset saappaat kepeisiin baltsuihin.

Kumppareiden ostoa harkitsin pitkään; itse asiassa vuosia. Auton tavaratilassa ovat vuosia vanhat Saukkolan Saupartista ostetut rumat 8 euron saappaat, joiden hajoamista olen toivonut, että voisin ostaa vähän kaupunkikelpoisemmat kumpparit. Eivät vaan ole hajonneet... Kun löysin nämä katu-uskottavat biker-malliset kumisaappaat syksyllä, päätin kuitenkin ostaa ne kaupunkikäyttöön. Helsingin vetisessä/loskaisessa talvessa niille löytyykin käyttöä.
 
Ne rumat saappaat saavat edelleen olla metsäsaappaina. Näitä en kuitenkaan raaski käyttää sienimetsällä.
 
Stockan alesta edullisesti löydetty takki on ollut joitain kertoja päällä. En ole ihan vakuuttunut mallin sopivuudesta, mutta eiköhän takkia tule käytettyä.
 

I have had an ugly pair of wellies for years. They are very practical in the woods, but not very chic choice for the city. So instead of wearing the inattractive pair, I have used other shoes and had wet feet...
 
Last fall I finaly found a biker boot style pair. Winters can be very wet in Helsinki, it's either raining or then there is slush, so I finally convinced myself to buy new welies I would use in hte city.
 

Helsinkiin avataan vähän väliä uusia ravintoloita ja kahviloita, en ole tainnut pysyä vähään aikaan lainkaan perässä. Anna22-kahvila oli avattu vasta 1½ kk sitten, joten sen sentään löysin melko nopeasti. Kävimme deli-kahvilassa juomassa koleana lauantaipäivänä kaakaot.


There are new restaurants and cafes opening in Helsinki all the time. It's almost too hard to follow up, so many new places there are. Anna 22 deli cafe has been open for 1½ months, so this Place I found rather quickly. We had hot cocoa here on cold, windy Saturday.


 
Tuorepuuron kanssa aamiaisena on vaihdellut smoothie. Tässä on kiiviä, banaania, limeä omenamehua ja pinaattia, päällä granaattiomenan siemeniä

Smoothie has alternated with raw porridge as breakfast. Here I used kiwi, banana, lime, apple juice and spinach and topped with pomegranate seeds.
 
 



Tiistaina oli vauhdikas päivä; kävin italialaisen yhteistyökumppanin kanssa Turussa tapaamassa asiakasta aamulla. Ajoimme edestakaisin Helsingistä niin, että olimme jo päivän toisessa palaverissa Helsingissä puolilta päivin. Viimeisen palaverin jälkeen vein hänet kentälle ja kotiin tullessa kurvasin Stockan herkkuun hakemaan kalaa ja muita aineksia kalatacoihin.
 
Suolaa ja hunajaa-blogissa pari päivää aiemmin näkemäni resepti oli saanut veden kielelle. Turskakin oli sopivasti tarjouksessa. Majoneesin tein itse, mutta maissitortillat ostin valmiina. Panko-jauhot korvasin tavallisen korppujauhon ja ruiskorppujauhon seoksella ja avokadon unohdin nälissäni, mutta todella maittavaa oli näinkin. Ruokakuvaukseenkaan en jaksanut viritellä "studiota", vaan nappasin kuvan nopeasti ruokapöydän lampun valossa.

Aika perusviikko siis. Arjen juhlistamiseen riittävät kukkakimppu, kuivat jalat, kuppi kaakaota ja hyvä ruoka. Mites teillä, mitkä pikkuasiat kohentavat arkea?


Tuesday went very swiftly. I had a meeting at a customer in Turku, 200 km from Helsinki on Tuesday mornig with an Italian business associate. We drove to Turku in the Morning and were back to Helsinki for another meeting already at noon. Afther the last meeting I took my Italian guest  to airport and went grocery shopping. Made fish tacos according to this recipe (sorry, only in Finnish). Mayo I made myself, but used store bought corn tortillas.


Quite a basic week can higlighted with small things like fresh flowers, dry feet, cup of hot cocoa and good food.


perjantai 23. tammikuuta 2015

Ruokatuliaisia Japanista * Foods from Japan

 
Japanista tuli ostettua itselle tuliaisiksi muutakin kuin kosmetiikkaa.
 
Varmaan joka matkalta olen ostanut kotiin ruokatuliaisia, ovatpa matkat suuntautuneet mihin tahansa. Paikallisissa ruokakaupoissa on kiva kierrellä, olivatpa ne näyttäviä luksustavaratalojen ruokaosastoja tai ihan tavallisia kulmakauppoja.
 
 
Ihastun helposti kivoihin pakkauksiin. Nämäkin kääröt ostin Isetan-tavaratalon ruokaosastolta tietämättä yhtään, mitä niissä on. Epäilen ainakin wasabia, inkivääriä ja chiliä, mutta en ole vielä raaskinut avata paketteja. Hintaa näillä kääröillä ei ollut kuin 100 jeniä/kpl eli n. 0,75 €.
 
Besides cosmetics, I brought home also all kinds of food items firm Japan.
 
I love to browse in local food shops during my trips, from high end department stores to corner bodegas. I also always buy some food items to bring home.

These pretty packages catched my eye, even though I didn't have any idea what they included. I assume they could be powdered wasabi, ginger and chili. At price of 100 yen, less than 0,75 € they were a bargain anyway, so I just had to buy few.
 


Juzu-hedelmään ihastuimme ikihyviksi. Siitä valmistettuja tuotteita onneksi löysimme ruokaosastoilta. Hot sauce-pullossa oli tekstiä englanniksi ja toisessa tavaratalossa "jälkiruokaviinietikoita" maistattanut tyttö puhui englantia. Hänellä oli myös herkullista juzuetikkaa, jota ostimme kotiin viemisiksi. Sillä on maustettu niin salaatteja kuin hedelmäsalaattejakin.

Erään temppelin edessä oli maustemyyjä, jolta ostin mausteseosta sievässä purkissa. Tulista pähkinä-snackseosta riitti muutama pikkupussi kotiin asti
.

We fell in love in yuzu fruits and bought yuyzy hot sauyce and yuzy "dessert vinegar", both are delicious.

I bought  a spice blend from a vendor in front of a temple. Hot nut snack mix we tasted in a bar with cocktails and I also bought few bags to bring home.
 
  
 
Ramensoppaa voi maustaa tahnalla. Eilen jo teinkin "ramen-inspiroitunutta" eli ei kovin oikeaoppista ramenia. Mikroraastinta en ole vielä kokeillut, mutta sellainenkin tuli hankittua.
 
 The paste is for ramen soup. Micro grater I haven't tried yet at home, but wanted to buy one.
 

 
Nuudelitkin oli niin kivasti pakattu, että niitä piti ostaa ihan pakkauksen takia. Hyvältä ne maistuivat ramen-sopassa.
 
Noodles were in a pretty package. Just had to buy them... 
 
 

Kit Kat on iso juttu Japanissa. Perus-Kit Kateja on toki myynnissä, mutta paikallisia makuja löytyy myös; vihreää macha-teetä tai wasabia... Maistuvat ihan hyviltä. Vihreää teetä olivat muutkin valmistajat käyttäneet suklaassa. Jos Kit Katit kiinnostavat, edullisimmat löytyvät Uenon Ameyoko marketin karkkikaupoista, jopa puoleen hintaan muihin paikkoihin verrattuna.
 
 Kit Kat seems to be very popular in Japan. Regular Kit Kats were also available, but there are interesting local Kit Kat flavours like wasabi and green matcha the. If you are interested in Kit Kat in bigger lots, head to Ueno's Ameyoko market, they are apparently much cheaper in the candy stores there than anywhere else.


keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Ensikertalaisen vinkkejä Tokiossa suunnistamiseen * First timer's tips for Tokyo navigating

 


Olin ennen Japanin-matkaa lukenut, että Tokio on sekava; kadunnimet puuttuvat tai ovat vain japaniksi, paljon pieniä katuja, talot on numeroitu rakennusajankohdan mukaan eikä tonttijärjestyksessä jne. Varauduimmekin siihen, että tulemme olemaan eksyksissä päivittäin Japanin matkallamme. Loppujen lopuksi emme kertaakaan eksyneet, kiitos nykytekniikan!
 
Satuin lukemaan Tripadvisorin keskustelupalstalta vuokrattavista tasku-wifeistä ja tilasinkin sellaisen hotelliimme odottamaan saapumistamme. Wifin olisi voinut noutaa myös lentokentältä, mutta luotin, että löytäisimme hotelliin puhelimeen kuvankaappauksella tallentamani kartan avulla, niin kuin löysimmekin, kävelemättä kertaakaan harhaan. Olin vielä katsonut Googlen katunäkymää ennen matkaa ja tunnistin matkan varrelta sen perusteella muutaman maamerkinkin.
 
Tasku-wifi on ihan ehdoton apu suunnistamiseen, kehotan jokaista Tokioon matkaavaa vuokraamaan sellaisen älypuhelimen karttaohjelmien käyttöön (toimii siis muuallakin Japanissa, joillain maaseutualueilla ehkä vähän heikommin). Tasku-wifi toimi myös luotettavammin kuin hotellien wlan-yhteydet. Suunnistimme kännykällä Googlen reittiohjeiden avulla loistavasti. Sieltä saimme erilaiset kävely- ja julkisten kulkuneuvojen reittivaihtoehdot, junien ja metrojen lähtöajat, lähtölaiturit, matka-ajat ja vielä hinnatkin. Pähkäilyiltä ja tarpeettomilta eksymisiltä vältyttiin.

Heti ensimmäisenä päivän opimme kyllä suunnistamaan Shinjukun alueella ilman karttojakin. Vaikka pieniä katuja oli paljon, suunnistaminen maamerkkien (isot mainostaulut, tietyt kaupat, katujen erilaiset joulu/uudenvuoden valaistukset ja isommat kadut) mukaan oli kuitenkin aika helppoa.  En tuijottanut karttaa koko ajan muuallakaan, useimmiten käveltiin mutu-tuntumalla kiinnostavia pikku katuja ja tarpeen tullen kurssia sitten korjattiin kartasta sijaintipaikannuksen avulla.

Tasku-wifejä vuokraavat monet yritykset, googlaamalla Japan pocket wifi löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Me vuokrasimme omamme Japan Wirelesiltä. Hinta oli 50€ kahdeltatoista päivältä sisältäen toimituksen ja palautuskuoren, jonka postimaksu oli maksettu. Monet firmat tarjosivat pientä alennusta, kun laitteen tilasi vähintään pari viikkoa aiemmin.

Mukana tuli lisäakku, joka riitti kohtuullisella käytöllä n. 10 tunniksi ja maksettu palautuskuori. Ohjeen mukaan kuoren saattoi jättää hotellin respaan ja pyytää heitä postittamaan. Viimeisen hotellimme virkailija oli kuitenkin hämmentynyt kun pyysin häntä lähettämään, joten otimme kuoren mukaan ja postitimme sen Naritan kentältä (postitoimisto on lähtöaulassa lähellä Finnairin lähtöselvitystä). Sen olisi voinut myös tiputtaa postilaatikkoon, mutta halusin varmistua, että palautuspostitus on varmasti etukäteen maksettu.









Me emme ostaneet Japan Railpassia, vaan ostimme junaliput Kiotoon erikseen ja JR-toimistosta Shinjukun asemalta ladattavan Suica-matkakortin. Sillä pääsi ajamaan eri metroyhtiöiden linjoilla, lähijunilla ja ratikallakin. Tokiossa on useiden yksityisten yritysten omistamia metrolinjoja, joilla Japan Railpass ei toimi, Suicalla sen sijaan pääsi suhaamaan kaikilla linjoilla korttia lukijalle vilauttamalla. Se toimi myös Kioton junissa ja metroissa sekä monissa kaupoissa pikkuostosten tekemiseen.




Korttiin oli helppo ladata lisää arvoa. Automaatteja, jotka toimivat myös englanniksi, oli joka asemalla. Matkan hinta veloitettiin kortilta matkan päätteeksi portin läpi mennessä. Muutaman kerran portti väläytti punaista valoa matkan päätteeksi, menimme sitten miehitetylle portille ja ojensimme kortit virkailijalle, hän joko veloitti jonkun pikku summan kortilta tai antoi ilmaiseksi pahvilipun, jolla menimme portista läpi. Sanaakaan ei tarvinnut vaihtaa, eikä meillä yhteistä kieltä varmaan olisi ollutkaan. Hymyt ja kumarrukset riittivät.
 
Suica oli mielestämme myös ihan ehdoton, säästyimme pähkäilyltä ja lippujen ostamiselta joka kerran erikseen. Julkisilla tuli kuitenkin kuljettua monta kertaa päivässä.

  

 

Metro- ja juna-asemilla opasteet ja linjat oli merkitty myös englanniksi. Se helpotti valtavilla, monikerroksisilla asemilla kulkemista paljon. Jos tähtään tiettyyn junaan (esim. Shinkasen-luotijunat ja NEX-lentokenttäjuna, johon on varattava paikkalippu), kannattaa asemalla olla ajoissa. Suurilla asemilla välimatkojen kulkemiseen ja oikean laiturin löytämiseen voi helposti kulua parikymmentä minuuttia.
 
 
 
Before our trip to Japan read and heard that that Tokyo is confusing; street names are missing or are only in Japanese, there are a lot of small streets, houses are numbered according to the building time etc. So we were prepared to be lost everyday... But, thanks to modern devises, we never got lost!


I happened to read on the Tripadvisor forum about rental pocket wifi. We decided to rent one, it had been sent to our hotel waiting for our arrival. Pocket WiFi could also be picked up at the airport, but I was confident that we could find the hotel with the map screensaved in my phone. We found there without problems.

Pocket WiFi is a must in my mind for (at least first time) visitor to get smartphone an despecially maps working everywhere. Pocket WiFi also worked reliably than the hotel WLAN connections. We could find our way everywhere by using Google maps. We got different walking and public transport route options, train and subways departure times, departure platforms, travel times and even prices of each journey. Already the first day we learned to navigate Shinjuku area without maps. Although there were a lot of small streets, navigation by using landmarks (large billboards, some shops, various Christmas / New Year's illuminations, and the larger streets) was quite easy.


There are numerois companies online renting pocket WiFis. We rented ours from Japan Wireless  The price was 50 € for twelve days. Many of the firms offered a small discount on the price when the order was placed at least a couple of weeks earlier.

We didn't buy Japan Rail Pass. Instead we bought train tickets to Kyoto separately and from JR Shinjuku Station office  we bought downloadable  Suica card. It was valid for different subway lines companies, commuter trains and tram.

Tokyo has a number of private companies managind the metro lines. In metro Japan Rail Pass is not working, Suica instead is valid on all lines. It also served as the Kyoto trains and subways, as well as many stores to make small purchases. It was easy to redownload value in the card, there were vending machines at every station. The rate was charged at end of the journey. A few times a port flashed a red light, we went to the nearest officer and just haded our cards. He is either charged a small amount from our Suica cards or issued free of charge a cardboard ticket, which we used to get through the gate.

Suica was in our opinion also quite absolute, and spared time and trouble.

Metro and train stations, signs and lines were marked in English. It helpoed a lot navigatiing on huge, multi level stations. When aiming at a specific train on bigger stations (eg. Shinkasen bullet trains and NEX-airport train with reserved tickets), you should arrive at the station well ahead to catch the train. Distances are long at the stations, you probably need to go from level to level, possibly trough long platforms, passing masses of people. To find and get to the correct platform can easily take about twenty minutes.

 

tiistai 20. tammikuuta 2015

Sitrussalaattia ja täytettyä paprikaa * Citrus salad and stuffed peppers

 
 
 
Bon Appetit-lehdestä löytyy aina useampi resepti, jota on pakko päästä kokeilemaan. Ensimmäinen tammikuun numerosta testiin päässyt resepti oli sitrus-avokadosalaatti.

Salaatin seuraksi tein japanilaistyyppisiä täytettyjä paprikoita. Eivät ihan pärjänneet grillatuille täytetyille paprikoille, joita söimme Japanin izakaya-ravintoloissa, mutta ihan kelpo syötävää kuitenkin.
 
 
Salaatti paahdetuista sitrushedelmistä ja avokadosta
 
 
1 veri- tai tavallinen appelsiini ½ cm paksuisina viipaleina

1 sitruuna, viipaleina ½ cm paksuisina viipaleina

4 rkl oliiviöljyä, jaettuna

merisuolaa, vastajauhettua pippuria

1/4 pieni punasipuli, ohuina viipaleina

2 rkl tuoretta sitruunamehua

1 nippu vesikrassia tai rucolaa

! dl mintun lehtiä

1 avokado lohkoina


Kuumenna uuni 220 C °. Sekoita appelsiini- ja sitruunaviipaleet 1 rkl öljyssä, levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille; mausta suolalla ja pippurilla. Paahda sitrushedelmiä, silloin tällöin sekoitellen kunnes kunnes viipaleet ovat hieman karamellisoituneet, n. 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Samaan aikaan sekoita sipuli ja sitruunamehu kulhossa; mausta suolalla ja pippurilla ja anna maustua 5 minuuttia (sipuli pehmenee ja maku pyöristyy hieman).

Lisää paahdetut sitrushedelmät kulhoon sipulin, rucolan ja mintun kera. Pirskota loput 3 rkl öljyä päälle; mausta suolalla ja pippurilla, sekoita.

Lisää avokado ja sekoita salaatin joukkoon.
 
 
Broileritäytteiset paprikat
 
 
2 rkl rypsiöljyä
250 kg jauhettua broileria
½ keskikokoinen sipuli, hienonnettuna
½ peukalon kokoine pala inkivääriä, raastettuna
1 valkosipulin kynsi, hienonnettuna
rkl sitruunamehua
½ rkl soijakastiketta
½ tl merisuolaa
3 suippopaprikaa, halkaistuna, siemenet poistettuna

Sivelyyn/dippaukseen

1 rkl vuoksi
3 rkl miriniä
3 rkl soijakastiketta
1 tl hienoa sokeria

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Kuullota öljyä, inkivääriä, valkosipulia ja sipulia pannulla keskilämmöllä. Sekoittele kunnes sipulit ovat läpikuultavia (noin 3 minuuttia). Siirrä seos kulhoon ja anna jäähtyä. Sekoita huoneenlämpöön jäähtyneeseen sipuliseokseen jauhettu broileri, sake, soija ja suola. Sekoita hyvin.

Levitä veitsellä runsas määrä seosta paprikoille. Paista uunissa15-17 minuuttia, kunnes kana on kypsää. Sillä aikaa tee dippikastike

Sekoita kaikki ainekset mikrossa 20-30 sekuntia (
kunnes sokeri sulaa) ja sivele broileritäytteelle. Laita ylijäänyt kastike pieneen kulhoon ja tarjoile dippikastikkeena.
 
 
 
There are always at least few recipes in Bon Appetit magazine I wan tto try right away. This time the first recipe in January issue was roasted citrus and avocado salad. I also made stuffed peppers inspired by the delicious grilled peppers we ate at Japan's izakaya restaurants.
 
 
 
Roasted citrus and avocado salad
 
blood or Valencia orange, sliced 1/8" thick, seeds removed
1 Meyer or regular lemon, sliced 1/8" thick, seeds removed
4 tablespoons olive oil, divided
Kosher salt, freshly ground pepper
1/4 small red onion, thinly sliced
2 tablespoons fresh Meyer or regular lemon juice
1 bunch watercress or arugula, thick stems trimmed
1/2 cup fresh mint leaves
1 avocado, cut into wedges

 

Preheat oven to 425°. Toss orange and lemon slices with 1 tablespoon oil on a rimmed baking sheet; season with salt and pepper. Roast citrus, tossing occasionally, until lightly charred in spots and starting to caramelize, 10-15 minutes. This makes the citrus flavor more complex. Let cool. 
           
Meanwhile, combine onion and lemon juice in a large bowl; season with salt and pepper and let sit 5 minutes (onion will soften a bit and get slightly sweeter and less harsh).
            
Add roasted citrus to bowl with onion along with arugula and mint. Drizzle remaining 3 tablespoons oil over; season with salt and pepper and toss everything to combine and coat. 
           
Add avocado and very gently toss until lightly dressed (you don't want to crush the avocado).
 
 
Stuffed peppers
 
 
2 tbsps vegetable or canola oil

½ lb ground chicken

½ medium onion, finely chopped

½ thumb size ginger, grated

1 garlic clove, finely chopped

1½ tbsp sake

½ tbsp soy sauce

½ tsp kosher salt (or ¼ tsp table salt)

4 long peppers, cut in half, seeded and membranes removed

 

For the Dipping/Brushing Sauce

 

1 tbsp sake

3 tbsp mirin

3 tbsp soy sauce

1 tsp granulated sugar

Preheat oven to 350 degrees.

In a pan over medium/high heat, add oil, ginger, garlic and onions. Cook until onions are transparent (about 3 minutes). Transfer mixture into a bowl and let cool (put in fridge or freezer to speed up the process.) When the mixture is room temperature, add ground chicken, sake, soy and salt . Mix well with your fingers (not for too long.)

 With a knife, spread a generous amount of the mixture on each piece of  pepper. Lay each piece on a tray covered with aluminum foil (or parchment paper). Bake for 15-17 minutes, until chicken has cooked through. While peppers are cooking, make your sauce.


Mix all the ingredients and microwave for 20-30 seconds (to melt the sugar). Take peppers out of the oven and with a basting brush, dab the sauce over each piece. Put leftover sauce in a small bowl and serve next to stuffed peppersfor dipping.


maanantai 19. tammikuuta 2015

Synttäreillä * Birthday lunch

 

 
  

 
Sunnuntaina vietimme anoppini ja kälyni synttäreitä ja kertoilimme Japanin-matkan kokemuksia.
 
Pöytään oli taas katettu monenmoista herkkua terveellisestä tyrnishotista maukkaaseen mustekalaan.
 
 
On Sunday we celebrated my sister and mother in law's birthdays and told about our trip to Japan.
 
 

 
Päälläni oli vanha silkkipaita, Merja Heiskasella Uudenmaankadulla teettämäni hame (jonka olisin kyllä voinut kiskaista suorempaan ennen kuvan ottamista) ja Tokiosta ostamistani kivi- tai helmiäishelmistä Mariian punoma kaulakoru.

Kun näin hamekankaan Pariisin messuilla viime syksynä yhteistyökumppanin osastolla, tilasin siitä heti pätkän hametta varten. Kun kangas oli odottamassa työstämistä ompelimon pöydällä, moni asiakas oli kysellyt siitä, mutta minulla on nyt Suomessa ainoa vaate tästä kankaasta.

I wore my new skirt and necklace Mariia beaded of the beads I bought in Tokyo.