Saksan ja Ranskan lomamatkamme heinäkuussa alkoi ajamalla pätkä Reinin vartta. Sveitsistä alkava ja Hollantiin päättyvä joki on 1239 kilometriä pitkä, mutta me kuljimme vain tunnetuimman pätkän, jossa siinäkin olisi riittänyt nähtävä pidemmäksikin aikaa. Unesco kirjasi vuonna 2002 tämän Saksan Koblenzin ja Rüdesheimin välisen 67 kilometrin pituisen Reinin jokivarsialueen (Obere Mittelrtheintal) osaksi maailman kulttuuriperintöä.
We started our German and French roadtrip by driving along The Rhine. River is totally 1239 km long -running all the way from Switzerland to The Netherlands, but we saw only the most famous part -the romantic Rhine- which is only 67 km.
Frankfurtista ajoimme ensin keisari Wilhelm ensimmäisen suosimaan kylpyläkaupunkiin Bad Emsiin lounaalle Lahn-joen varteen. Kinkkusalaatti ei ihan vastannut odotuksia, mutta kaupungissa aisti mukavasti menneen maailman tunnelmaa.
From Frankfurt we drove first to Bad Ems, an old spa town by river Lahn, favorite of Emperor Wilhelm I. There I ordered a
ham salad, which wasn't exactly as I imagined.
Bad Emsistä jatkoimme Reinin itärannalle ja sitä pitkin etelään päin. Jossain kohtaa aloin hämmästellä, kun yöpymiskaupunkimme Boppard lähestyi, mutta siltaa joen yli ei vain näkynyt. Reiniä pitkin kulkee jatkuvasti niin risteilyaluksia kuin raskasta tavaraliikennettä konttialuksilla, joten ylitys hoituukin losseilla. Pääsimmekin lossilla suoraan hotellimme viereen. Kuitenkin ennen hotelliin kirjautumista ajoimme vielä Reinin mutkan GedeonsEck -näköalapaikalle, sieltä olikin vaikuttavat näköalat. Ilma enteili sadetta, ehdimme kuitenkin ihailla maisemaa hyvän tovin, ennen kuin sadekuuro pyyhkäisi joenmutkan yli. Näköalapaikan kahvilassa istuessamme Reiniä myötäillen lensi hävittäjä, mutta siitä en ehtinyt saada kuvaa. GedeonsEckille olisi halutessaan päässyt myös tuolihissillä. Mutkainen tie näköalapaikalle oli kuitenkin mielestäni turvallisempi vaihtoehto kuin kiikkerä tuolihissi, johon pitäisi hypähtää vauhdissa.
From Bad Ems we continued to East banks of The Rhine, and towards south. We were approaching our overnight town Boppard, but I couldn't see any bridge. Traffic across the river is made by ferries as there is bury traffic of cruise boats and cargo ships on the Rhine.
Before checking in our hotel we drove to GedeonsEck viewpoint with great views of Boppard and the Rhine.
Heti Reinin rannassa sijaitseva Rheinhotel Lilie oli siisti, sesonkihinta parvekkeellisessa huoneessa 75€/yö/2hh sisälsi myös runsaan aamiaisen. Huone ei tosin ollut joen puolelle. Jos olet kovin herkkäuninen, tämä (tai luultavasti mikään hotelli kilometrin säteellä) ei ole ehkä oikea hotelli sinulle; viereisen kirkon kellot soivat vartin välein läpi yön ja aamumessuun alettiin kutsua ennen seitsemää pontevammalla kellojen soitolla. Patjatkin olivat melkoisen pehmeät, olemme mieltyneet paljon kovempiin. Aikainen nousu ja hellepäivä painoivat kuitenkin, melko hyvin tuli nukuttua.
Our hotel was Rheinhotel Lilie, right by the river. Our room with balcony wasn't facing the river, though. If you are a light sleeper, this hotel -or any hotel within 1 km distance -isn't for you. There is c
hurch of St. Severus very close to the hotel and bells are ringing four times an hour, day and night. Bed is also softehr than what we are used to. Otherwise hotel was clean and value for money with 75€/night for two incl. breakfast.
Lounaan kinkkusalaattia olin vain hieman närppinyt, joten nautimme kolme ruokalajin illallisen hotelli Bellevuen terassilla. Alkuruoaksi otin salaattibuffetin, joka ei ollut kovin kummoinen. Siipan keitto oli kuulemma ollut hyvä, mutta hän oli jo syönyt sen kun palasin buffassa sekoilevien italialaisten ja kiinalaisten joukosta takaisin terassille. Pääruoat (gnocchit minulle, vasikkaa zurichilaiseen tapaan Siipalle) ja jälkiruoat olivat herkulliset, samoin kuin tarjoilijamme suosittelema Ratzenberger Weissburgunder-viini lähialueella olevalta tilalta.
I had barely tasted my ham salad at lunch time, so we headed to hotel Bellevue terrace for lunch. I started with sald buffet which wasn't anything special. Husband's starter soup was good. Fortunately main courses; gnocchi for me and calf for Husband were tasty as well as the local Weissburgunder recommended by our waitress.
Alkuun olimme miltei kiihdyksissämme nähdessämme linnoja Reinin varressa "Ooh, katso, linna!", mutta linnoja ja raunioita tuli pian joen varressa vastaan tiuhaan tahtiin emmekä kymmenennen kohdalla enää innostuneet yhtä paljon. Linnojen paronit, ruhtinaat, prinssit ja kuninkaan virittelivät aikoinaan paksuja kettinkejä joen yli ja pysäyttivät näin Reinillä kulkevaa liikennettä vähän väliä tullia perien.
First we were excited to see castles. "Look, a castle!", but they soon started to be everywhere, a castle there, a ruin here along the river and hills. Many of the castles were “robber-baron” fortresses built by greedy princes back when there were 350 independent little states in what is today’s Germany. The castle owners raised heavy chains across the river when boats came — and lowered them only when the duty was paid.
Yksi tunnetuimmista linnoista on Marksburg Brauchbachin kaupungin yllä, sisätiloihin pääsi kuitenkin vain opastetuille kierroksille. Seuraava oli alkamassa vasta tunnin päästä, joten tyydyimme linnan pihalla ihailemaan maisemia alas Reinille. Lähtiessämme huomasimme linnan käytävän kupeessa pienen liikkeen, jossa myytiin saksalaisten mahtisukujen kokoelmista vanhoja painotöitä. Hinnat vaihtelivat muutamista kympeistä aina tuhansiin euroihin. Iskimme pieneen silmämme 1500-luvulta olevaan käsin värjättyyn turbaanipäistä miestä esittävään kuvaan. Hintaa oli vain 40€ ja kuvalla oli alkuperäistodistuksin, joten sen hankimme kotiin matkamuistoksi. Kuva on viety jo kehystettäväksikin. Painotekniikan synnyinmaassa vanhoja painokuvia riittänee miltei loputtomiin.
One of the best known castles is Marksburg above the town of Braubach. We skipped the indoor visit as we didn't want to wait the obligatory tour. On the way out from the castle court year there was a small shop selling original medieval prints -with certificates of authenticity- from the collections of wealthy families. Prices ran from few dozend euros to thousands. We found a small hand painted print for only 40€ and bought it as souvenier.
Boppardista etelään päin joen vartta ajaessamme pysähdyimme ensin St Goarissa, joka kilpailee maailman suurimman käkikellon kotipaikan tittelistä. Useamman kerran pysähtelimme joen rantaan katselemaan toisella puolella olevia pikkukaupunkeja ja linnoja.
Southbound from Boppard we first stopped in St Goar, home of (one of) the largest cuckoo clock in the world. Few times we just stopped to admire the towns and castles on the other side of the river.
Pysähdyimme vielä goottilaisen Wernerkapellen raunion hallitsemaan Bacharacin pittoreskiin pikkukaupunkiin. Rakennusten päädyissä on vuosilukuja 1300- ja 1400-luvuilta ja vuosisataisien kulttuurin pystyy aistimaan vielä tänäkin päivänä. Loppumatkankin Reinin rantaa ajelimme rauhallista 9-tietä pitkin Bingeniin asti.
Our last stop by the Rhein was a beautiful medieval Bacharac with Wernercapellen ruin and dozens of buildings dating back to 14the and 15th century.
Olin Bobbardista lähtiessämme todennut, että sinne tuskin tulen toista kertaa, vaikka maisemat olivatkin kauniit. Maailmassa on niin paljon nähtävää - seuraavaksi voisi tutustua vaikka Moselin maisemiin. Vähänpä tiesin... seuraavana aamuna viinitilalla 150 km päässä mieleeni tuli yhtäkkiä passi. Missäs se on? Soitto Rheinhotel Lilieen, jossa iloisesti kerrottiin heillä olevan oikein kaunis passi tallessa... Olin jättänyt sen sisään kirjautuessamme ilmeisesti tiskille paperin alle, jossa oli hotelin wifi-koodit tai sitten passi oli jäänyt hotellivirkailijalle. Niin tai näin, Siippa "teleporttasi" meidät vauhdikkaasti näpsäkällä vuokra-autollamme moottoriteitä pitkin takaisin Boppardiin tuossa tuokiossa. Olisimme voineet hakea passin matkan loppupuolellakin, mutta kun tiedossa oli siirtyminen Ranskan puolelle, emme halunneet riskeerata matkan jatkumista tai paluuta Ranskasta takaisin Saksaan. Rajan ylitys maiden välillä tosin sujui sujuvasti, tiellä huomasi vain kyltin viuhahtavan ohi, jossa luki "France". Ja unohti Siippakin jotain vähintään yhtä tärkeää yhteen toiseen hotelliin, mutta siitä kerron toisessa postauksessa.
Pfalzin Saksan Viinitiestä ja Alsacen viinitiestä lisää myöhemmin.
I had told Husband that even though Boppard was charming, I wasn't sure if I ever would visit it again. Maybe we'll head to Mosel the next time we take a German road trip. But a little did I know. The next morning
waking up 150 km away I realized my passport was at the front desk of Rheinhotel Lilie! Husband had to teleport us back and forth to Boppard in no time on the famous German highways in our convertible.
The German wine route in Pfalz and Alsace wine route will follow in separate posts.
