International food market in Helsinki

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Torstaina olisi ollut kaikenlaista ruokaan liittyvää meneillään. Illallinen taivaan alla-tapahtuma oli torstaina ja Narinkkatorin Kansainväliset suurmarkkinatkin alkoivat silloin. Iltapäivän olin kokkailemassa Solar Kitchenissä Antto Melasniemen johdolla (tästä lisää huomenna), päivän ruokakontribuutioni oli siinä.
 
Suurmarkkinoille kipaisin perjantain aamupäivällä. Myyjinä on aika paljon Ruokamessuilta tuttuja myyjiä. Myynnissä on juustoa, makkaraa, ranskalaista leipää, italialaisia makeisia, englantilaista toffeeta jne. Myös suomalaisia myyjiä oli runsaasti, mutta pakko myöntää; ulkolaiset osasivat esitellä tuotteensä houkuttelevammin. Leipiä ei oltu pakattu valmiiksi muovipusseihin ja makeiset oli aseteltu kauniisti, makkarat olivat runsaina kekoina ja juustot olivat isoina kiekkoina.

Olen pari vuotta sitten kirjoitellut Rautatientorin Herkkujen Suomi-tapahtumasta postatessani, että suomalaiset pientuottajat eivät valitettavasti useinkaan osaa esitellä elintarvikkeitaan houkuttelevasti. Pakkaukset ovat riemunkirjavia fonttien ja kuvien sekamelskoja tyylikkäiden vähäeleisten pakkausten sijaan,  kyltit käsin epäsiististi kirjoitettuja (jollei yrityksestä löydy printteriä,  kaupungissa olisi voinut käväistä jossain keskustan painofirmassa tulostuttamassa tyylikkäällä fontilla korjoitetun kyltin) , kojut ankeita ja (säilyviäkin) tuotteita on vain muutama esillä, sen sijaan että niistä olisi kasattu houkuttelevan runsas ja näyttävä pino.

Ainakin itselelni esillepano ja pakkaukset merkitsevät paljon. Paljon etenkin erikoistuotteita on tullut ostetua ihan pakkauksen tai hyvän esillepanon takia.
 
Silloin vertasin Rautatietorin markkinoita New Yorkin lähiruokamarkkinoihin ja sain palautetta, että kyllähän niillä siellä Amerikassa on varaa, kun yritykset ovat isoja ja rahaa riittää. Ei se rahasta ole kiinni vaan mielikuvituksesta ja yksinkertaisista ideoista, New Yorkin myyjätkin olivat pääasiassa pieniä muutaman hengen perheyrityksiä, jotka eivät saaneet mitään starttirahoja tai yritystukia. Tuotteet olivat esillä puulaatikoissa ja rottinkikoreissa. Kyltit olivat kivasti tekstattuja liitutauluja. Pakkauksetkaan eivät oleet kalliisti toteutettuja vaan usein voimapaperisia, joissa oli käytetty hillittyä mustaa grafiikkaa. Suomalaiset leipäpojatkin kertoivat pärjäävänsä ihan kivasti tuotteillaan New Yorkissa, leivät pakattiin vasta paikan päällä, ne sai mukavammin esille myyntipöydälle kuin muovipussiessa ja pakatessa tuli samalla pieni henkilökohtainen ote.

No joo, tällainen vuodatus tänään. Käykää vertaamassa. Markkinat ovat auki sunnuntai-iltaan asti.
 
 Herkkujen Suomi on 22.-24.8. Täytyy käydä sekin katsomassa, josko siellä on päästy esillepanossa eteenpäin, tuotteet sinänsä ovat pääosin hyviä.
 
 
There was a logt going on in Helsinki concernign food on Thursday. I was cooking at Solar Kitchen (more about that tomorrow).

International market with dozens of Finnish and international (food) vendors is in Helsinki until Sunday night. Didn't have time to visit there on opening day Thursday, but visited briefly on Friday.

Above  I hav written a long burs about display and packages in Finnish, couldn't help comparing Finnish and international stands. I am sorry my fellow country men and women, the internatinoal stands won hands down. It's not about the money, it's about ideas and good eye.
 
Anyhow, market is open until Sunday. Go and check.


8 kommenttia :

  1. Olen samaa mieltä kanssasi, että meillä esillepano monissa muissakin asioissa kuin ruuassa on aika lapsenkengissä! Panostamalla vähän enemmän saadaan huomattavasti parempi lopputulos kuin sutaisemalla vähän sinnepäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein kysymys onkin vain pienestä panostuksesta tai kuluja ei edes välttämättä tule enempää.

      Katson ohi kulkiessani Bulevardin leipäkauppaa, jossa on keltaisenkirjavat tarrat ikkunoissa. En ole koskaan mennyt sisään, koska sisään ei näe kunnolla ja teippaus saa koko liikkeen näyttämään halvalta ja teolliselta. Sen sijaan keskustan leipäkaupat, joissa on yksinkertaiset tiskit ja hyllyt, liitutauluja jne. ovat houkuttelevia. Eli pieniä juttuja.

      Poista
  2. Olisipa kiva päästä noille markkinoille! Olen samaa mieltä esillepanosta, siihen tarvittaisiin ihan uudenlaista otetta. Meillä ei osata houkutella asiakasta runsaudella ja tosiaan etiketeillä.

    Iäisyyskysymys lähimarketeissani on juuri uunista tulleen leivän pakkaaminen suljettuun paperipussiin. Menen joka kerta sanomaan, ettei kukaan halua ostaa märkää leipää, vaan rapeakuorista. Vielä mieluummin irtomyynnistä, vaan kun meidän pitää olla niin kamalan valmiiksipakattua ja rationaalista täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuntuu ruoan tuntemus ja asiakkaan mielihalut olevan ihan tuntemattomia elintarvikkeiden myyjille.

      Poista
  3. Varmasti esillepanossa on todellakin parannettavaa. Viime syksynä maakuntien ruokamessuilta menin varta vasten ostamaan kotimaakuntani Satakunnan osastolta tiedustelemaan tyrni-tuotteita. Ei niitä ollut, vaikka Satakunnan rannikko on täynni tyrnejä ja juuri ko. marjan tuottajiakin sieltä löytyy.

    Minulle tuli tänään noilla markkinoilla kylläkin niin etova olo paahdetun sokerin, rasvan ja savun hajujen sekamelskasta, ettei tehnyt mieti ostaa yhtään mitään. Ahvenanmaan osastolta ostin hyväksi tietämääni leipää, en mitään muuta. Vielä nyt kotiin palattuanikin sieraimiin jäänyt paha haju ällöttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se makkarakoju kärytti pahasti, se olisi pitänyt siirtää alueen reunaan.

      Poista
  4. Kävimme eilen illalla elokuvissa ja palatessamme autolle myöhemmin näimme kojujen tyhjentämistä, harmitti ettei ehditty paremmin tutustumaan.
    Toisaalta, siinä olisi kyllä ruokaproggis ottanut pahasti takapakkia, kun olisin kaikkia niitä ihanuuksia ostanut kotiin. :)

    Mutta oikeassa olet, brittiläisten isot ja näyttävät hillopurkkikasat näyttivät todella houkuttelevalta!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa kovasti. Your comment makes me happy.