Kööpenhaminan tunnelmia | Copenhagen moments

Siippa vietti toissa perjantaina viisikymppisiään, otin sen kunniaksi vapaata ja vein hänet yllätykseksi Kööpenhaminaan syömään. Aamuvarhaisella lähdettiin ja puolilta öin tultiin takaisin kotiin.

Etukäteen olin kertonut vain, että johonkin mennään, mutta vasta edellisenä iltana sanoin, että aamulla pitäisi nousta neljältä. Lopullisen paljastuksen tein vasta lähdettyämme kotipihasta. Olin vielä lähtiessä harhauttanut kertomalla, ettei hänen tarvitse valmistautua mitenkään. Ei tarvinnutkaan, koska minä kävin hakemassa passin sisältä laukkuuni hänen harjatessaan autoa lumesta.

Saavuimme Kööpenhaminaan jo 7.40 paikallista aikaa, kentältä kaupunkiin pääsee junalla vajaassa puolessa tunnissa ja metrolla reilussa vartissa. Koko päivä meni aika lailla ruoan merkeissä. Ensimmäisenä suunnattiin tietysti aamiaiselle.

Olemme olleet Kööpenhaminassa useita kertoja aiemminkin, mutta kauniissa kaupungissa riittää aina katsottavaa. Lämmintäkin oli 16 C ja aurinkoista, kun Helsingissä oli samaan aikaan 4 C ja räntäsadetta.

Ensimmäiset kirsikkapuut olivat juuri puhkeamassa kukkaan, magnolioissakin oli muhkeat nuput. Kaupungin lukuisat kukkakaupat tarjosivat väri-iloa parasta kukinta-aikaa odottaville.

Ehdimme kierrellä ennen lounasta Vesterbrossa, Fredriksbergissä ja Christianshavnissa. Juuri ennen lounaalle menoamme kompastuin hieman koholla olevan katulaattaan ja lennähdin kunnolla pitkin pituuttani. Eniten huolestutti kädessä ollut kamera, mutta se säilyi onneksi ehjänä. Jalkaterä sen sijaan vääntyi jotenkin. Jalka turposi komeast ja muuttui sinipunaiseksi jalkapöydän alta kiertäen jalkapöydän päälle ja nilkkaan asti.

Loppupäivän kuitenkin nilkuttelin eteenpäin ostamani nilkkatuen ja viilentävän suihkeen avulla. Matka portilta autolle Helsinki-Vantaalla tosin oli todella pitkän tuntuinen ja jalkaa piti lepuutella muutamaan kertaan. Olisi varmaan ollut viisainta jättää kävelyt sikseen ilmalennon jälkeen...Vasta maanantaina menin lääkäriin, hän ihmetteli kuinka jalkaa väännellessä en yhtään älähdellyt "Taidat olla niitä ihmisiä, joita ei vain kauheasti satu. Kyllä tuon näköisen jalan pitäisi sattua!". Luita ei kuitenkaan ollut murtunut. Vaikka jalkaa ei kovin sattunutkaan, työskentelenkin viime viikon kotoa käsin, jotta sain pitää jalkaa koholla. Välillä tosin vihloi yllättäen ja hetkellisesti niin, että kaikki muu piti lopettaa minuutiksi ja vain hengitellä syvään.

Ihana matka kuitenkin tämäkin -jalasta huolimatta, yhteen päiväänkin sai mahdutettua paljon. EDIT; jalka turpoili ja vihloi yli kolme kuukautta. Jalka kuitenkin parani kuin paranikin vaikka välillä ajattelin, että se tulee aina jäämään vähän huonommaksi.


We took a daytrip to Copenhagen for Husband's birthday last week. Have been there several times before, but this lovely Northern capital 1,5 h flight away from Helsinki is wonderful every time. We walked around and lunched at Schønnemann. Otherwise a super trip again, but I managed to twist my ankle, it turned purple and swollen. Still I managed to limp around the town for several hours.