Viisi viikon varrelta

Tämä viikko on ollut työrintamalla kaikenlaista uutta täynnä, somen täyttyessä muiden syyslomakuvista olen paiskinut pitkää päivää. Messuilutkin päätin suosiolla jättää väliin tältä viikonlopulta ja nauttia muunlaisista tekemistä.

Lemmikkilammas


Viime sunnuntaina käytiin päiväseltään hakemassa virtaa maalta. Appivanhempien kesälampaat lähtivät sunnuntaina kotiin, mutta lampuri toi anoppilan kahden lampaan seuraksi hyvin kesyn, pienen Tellervon.


Aamiainen

Anoppilan aamiaispöytä oli katettu lievästi sanottuna runsaaksi, itse leipaisin aamuvarhaisella mehevän korvapuustiomenapiirakan viemisiksi.


Sienimetsä, villiruoka, sienet

Sunnuntai-iltapäivällä käväisin kälyni kanssa sienimetsällä. Edellisellä kerralla pari viikkoa aiemmin sain hyvän tattisaaliin. Nyt, syksyn edettyä tatit olivat jo huonoja, mutta suppilovahveroita löytyi taas mukavasti, vaikka ne maastoutuivatkin hyvin lepän lehtien alle.



Punaviini, chianti





Perjantaina avattiin pullo vuoden 2001 Chiantia, jota aikoinaan tilasimme töihin toscanalaiselta yhteistyökumppanilta. Kellarista löytyi hyllyn takanurkkaan hautautuneena muutama kuukausi sitten laatikollinen tätä 18-vuotiasta Chiantia. Olen kerran käynytkin tuolla tilalla; huikea paikka 200-vuotiaine uima-altaineen, viinitarhoineen, Napoleonin astiastoineen, Rooman valtakunnan aikaisin kellareineen ja kappeleineen. Perjantain pullollinen Chiantia nautittiin itse tehdyn pizzan kanssa, verkkarit päällä, villasukat jalassa. Viikuna-homejuustopizza maistui pehmeän Chiantin kanssa 

Ensimmäinen pullo vuosien jälkeen jännitti, mutta hyvinhän tämä alunperin käypäinen käyttöviini oli säilynyt. Hedelmäinen, kepeä, pehmeät tanniinit, hieman sakkaa pullon pohjalla. Alunperinkin parhaita maistamiani vuosikertoja tätä viiniä jota useana vuonna tilattiin laatikoittain. Ei mikään elämää suurempi viini, mutta muistot ja  tarinat viinin ympärillä tekevät siitä merkityksellisen minulle. Minulla on myös syntymävuodeltani yksi lahjaksi saatu pullo muistona vierailulta tilalle, mutta sitä en taida koskaan avata.

Kallio

Kaĺio ravintola

Alkuviinit

Eilen vietimme iltapäivän Kalliossa. Kiertelimme leppoisassa syyssäässä ja kävimme mm. syömässä Way Bakery & Winessa herkullisia pikkuannoksia alkuviinien kanssa. Muhevilla juureen leivotun leivän viipaleilla kaavittiin lautasilta talteen joka pisara. Kalliossa tulee pyörähdettyä liian harvakseltaan, vaikka se on meille helpon metromatkan päässä ja alueella tulee enemmän ja enemmän hyviä ravintoloita joka vuosi.



Nyt aamiaista, iltapäiväksi on varattuna liput Downton Abbey -leffaan. Vielä kerran saa uppoutua taiten toteutettun epookkiin.

Leppoisaa sunnuntaita, mutä teillä on sunnuntain suunnitelmissa tälle päivälle?


11 kommenttia :

  1. Joskus on todellakin viisasta vain antaa hetki aikaa olla ja tehdä sitä mistä pitää, eikä suorittaa:) Kauniit kuvat jälleen kerran ja ihana Abbey!!! Käytiin miehen kanssa katsomassa pari viikkoa sitten ja kyllä tuli hyvä fiilis tuosta leffasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Downton Abbey oli hyvänmielen elokuva, taattua brittilaatua kuten sarjakin -ja puvustus oli ihana. Puvustusta seurasin silmä kovana jo sarjastakin.

      Poista
  2. Nuo selfiet lampaiden kanssa ovat aina ihan parhaita <3
    Kotosalla olen vaan tänään ollut, eilen messuilin ja shoppailin, joten yhden lepopäivän nyt soin itselleni :)
    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle Tuuli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lammasselfiet naurattavat aina itseänikin. Anoppilan omat lampaat tulevat mielellään kainaloon ja niiden kanssa saa hulvattomia kuvia.

      Poista
  3. Lampaat ovat niin ihanat:) Ja tuo aamiaispöytä on kyllä upean näköinen.
    Tsemppejä työmuutoksiin , ja hyvää alkavaa viikkoa Tuuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamiaispöytä oli tavallistakin runsaampi, anoppi oli päättänyt ylittää itsensä.

      Poista
  4. Tein saman päätöksen ja jätin messut väliin tänä vuonna, ei kiinnostanut meteli eikä ihmispaljous. Pesin sen sijaan kotona ikkunoita ja se teki mielelle hyvää.
    Kalliokeikka kuulostaa niin kivalta enkä ollut ajatellutkaan että mekin päästäisiin metrolla sinne haminoille - kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallio tuntuu jostain syystä olevan muka "kaukana", vaikka onkin helpon matkan päässä. Viikonloppukävelytkin rajoittuvat helposti omille kotikulmille ja Etelä-Helsinkiin, mutta Helsingissä on monia muitakin kivoja alueita. Kallioon on viime vuosina tullut monia kivoja ravintoloita viime vuosina, siellä täytyy käydä useammin piipahtamassa.

      Poista
  5. Tellervolla on lempeä katse, niillä parilla muulla aiemmalla oli vähän vauhko katse.

    Voiko olla kauniimpaa aamiaispöytää. Oon sun anopin fani😍

    Kivaa tätä Tuuli❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamiaispöytä oli aika hulppea. Hyvä, että jaksoimme lyllertää sienimetsään ja kiivetä siellä korkealle mäelle tuon aamupalan jälkeen.

      Tellervo on ihana söpöläinen. Itse asiassa ne kaksi muutakin ovat hyvin kesyjä, mutta niillä on todella huvittavia ilmeitä.

      Poista
  6. Voi miten söpö Tellervo on <3 Anoppilan aamupala pöytä ihan notkuu mutta sitten voi hyvällä syyllä jättää vaikka jo lounaan välistä kun tästä ylös nousee. Itse ole myös suunnitellut taas retkeä Kallioon kun siellä tulee käytyä ihan liian harvoin. Monia kivoja paikkoja ja kauniita talojakin. Erityisesti Torkkelinmäki on lähellä sydäntäni.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa kovasti. Your comment makes me happy.