Palataanpa taas takaisin Tokioon, usealta lukijalta kun tullut toivomuksia lisäpostauksista, muuta Japani-postaukset löydät täältä.
Temppeleiden, kapeiden, sokkeloisten ravintolakujien , perinteisten alueiden ja toisaalta valomeren, puhuvien mainostaulujen ja räikeiden liikkeiden lisäksi halusimme myös käydä Tokion trendikkäillä alueilla. Usealta nettisivulta selvisi, että Shimokitazawa, Ebisu, Nakameguro ja Daikanyama ovat kaupungin hipsterialueiden kärkeä. Nämä kivat alueet ohitettiin parilla sanalla matkaoppaissa, jotka luin ennen matkaa. Kenties siksi, että ne edustavat vähän länsimaisempaa elämänmenoa.
Let's get back to Tokyo as several readers have requested more posts on it. The previous Japan posts you can find
here.
Besides temples,
narrow,
cramped restaurant streets and traditional areas, we also wanted to visit Tokyo's
trendy areas. From a number of websites I found out that Shimokitazawa,
Ebisu,
Nakameguro and Daikanyama are in the most hip areas. These areas were very briefly , if at all, covered in guidebooks which I read before the trip.
Shimokitazawa näytti kartassa olevan melko kaukana hotelliltamme, mutta Google mapsista selvisi, että sinnehän hurauttaa Shinjukun asemalta junalla parhaimmillaan 12 minuutissa. Kävimme Shimokitazawassa kaksikin kertaa. Ensimmäisen kerran menimme sinne uuden vuoden päivänä, jolloin käytännössä kaikki oli kiinni. Uusi yritys muutamaa päivää myöhemmin. Hipsterit heräilevät ilmeisesti myöhään, sillä kymmenen aikaan aamulla miltei kaikki paikat olivat edelleen kiinni. Puoli yhdentoista maissa pääsimme aamukahville. Toisessa Tokion hotellissamme ei ollut aamiaistarjoilua ja aloimme loman lopulla kaipailla länsimaista aamiaista. Sunday Brunch-kahvilan French toast oli ihan hyvä, mutta mehut olivat huippuhyviä. Sunday Brunchissa oli myös pikku myymälä, jossa oli, yllätys, yllätys kokonainen pöydällinen Muumi-tavaraa. Muumi-kamaa oli muutenkin todella paljon Tokiossa.
Shimokitazawa jätti meidät kuitenkin vähän viileiksi. Ehkä siksi, että aamiaisen syötyämmekään eivät läheskään kaikki liikkeet olleet vielä auki ja alue tuntui olevan vähän liiankin teinihipsteri makuumme. Ostimme Shimokitazawasta kuitenkin kivan vanhan puulaatikon muutamalla eurolla. Se oli kevyt ja sain sen näppärästi kulkemaan käsimatkatavarassa.
Shimokitazawa looked in the map to be quite far from our hotel, but
Google Maps showed that the b
y train from Shinjuku Station it takes only
12 minutes.
We actually went to Shimokitazawa twice. For the first time we got there on New year day, when
practically everything was closed.
We took a train there again few days later.
Hipsters apparently wake up late, since ten o'clock in the Morning almost
all the shops and cafes were still closed. At 10.30
we were able to get breakfast.
In the hotel we weer then staying did not have the breakfast and we started to crave for Western breakfast.
Sunday Brunch Café's French toast was pretty good, but the juices were delicious. The Sunday brunch had also a little shop with lots of Moomin goods. Moomins are based on Finnish Tove Jansson's books.
Shimokitazawa left us, however,
a bit cool.
Perhaps because even after the breakfast all shops were n't
still open, and
the area seemed to be a little too teenagey for our middle age taste.
Jatkoimmekin Nakameguroon, jossa oli asteen aikuisempi, mutta silti trendikäs tunnelma. Pidimme alueesta kovasti. Fiilis on hieman samanlainen kuin vaikka joillain Brooklynin tai Berliinin alueilla, vaikka rakennukset ovatkin erilaisia. Kävimme erilaisissa tyylikkäissä liikkeissä ja kahvittelimme kivassa pienessä korealaiskahvilassa. Miesten liikkeissä Siippa tuskaili, että japanilaiset duffelit, brogue-kengät ja tyylikkäät paidat olivat liian pieniä, hän kun oli keskimäärin päätä pidempi kuin paikalliset. Minä ostin laukun. Japanilaismerkin tummanruskea laukku oli superpehmeää nahkaa ja mukavasti alessa. Olimme jo tottuneet, että myyjät usein kiersivät kassan takaa ojentamaan ostoskassin asiakkaalle, mutta täällä meidät saateltiin ulos saakka, jossa myyjä luovutti syvien kumarrusten kera ostoskassin minulle.
We continued Nakameguro, which had a degree more mature, but still trendy vibe. We liked the area very much. The feeling was somehow similar to some areas of Brooklyn or Berlin, even though the buildings are quite different. We visited a variety of elegant shops and had coffee in a nice small korean cafe. Husband had his eye on duffel coats, brogue shoes and stylish shirts, but they all were too small, he was abt head taller than the locals.
I bought a bag. The Japanese brand Ampersand's dark brown bag was a super soft leather and marked down by 30%. We were already accustomed to that vendors often came around the cashier desk to hand over the shopping bag to the customer, but here we escorted out of the door where the sales clerck handed the shopping bag with deep bows.
Nakamegurosta nousimme mäkeä Daikanyamaan, jossa on myös paljon kivoja liikkeitä pikkukaduilla ja vähän isompienkin väylien varrella. Kapeahko, hiljainen katu nousi mutkitellen mäkeä ylös, mutta tämänkin kadun varrella oli pari kivaa pientä liikettä (sekä tietysti juoma-automaatti, joita todella oli aivan joka puolella). Daikanyamassa kiertelimme pikkukatujen putiikeissa sekä parissa isommassa lifestyle-liikkeessä. Tunnelma on rauhallinen, vaikka Shibuyan värikkyys ja tungos on vain kivenheiton päässä.
From Nakameguro we hiked up the hill to Daikanyama, on the route there were cute little shops even on narrow, quiet streets zigzagging up the hill. In Daikanyama walked around the little streets, popped in small boutiques, as well as in few bigger lifestyle stores. The atmosphere in Daikanyama is pretty quiet, although Shibuya's brigh lights and masses of people are just a stone's throw away.
Viimeisenä päivänä olimme ajatelleet käydä vain muutamassa tavaratalossa, mutta aamupäiväksi ajoimme metrolla vielä Ebisuun, joka on myös rauhallinen alue Shibuyasta etelään. Täällä kävimme useammassa tyylikkäässä nahkatavaraliikkeessä. Etenkin yksi kiinnitti huomioni ja etsimme sen vielä uudestaan, kun liike ei ollut vielä auki ensimmäisen kerran ohi mennessämme. Tykästyin mustaan laukkuun, jonka Siippa osti synttärilahjaksi minulle. Syntymäpäiväni tosin on vasta reilun kuukauden päästä!
Nakameguro, Daikanyama ja Ebisu ovat kävelymatkan päässä toisistaan, ne kuljeskelee mukavasti päivässäkin läpi.
On the last day we had thought to go in just a few department stores, but the morning we took subway to Ebisu, a peaceful area south of Shibuya. There we visited several stylish leather goods shops. In particular one caught my attention. I liked a black bag, which Husband bought as a birthday present for me. My birthday is actually still over a month away!
Nakameguro, Daikanyama and Ebisu are within walking distance of each other, they can be comfortabley covered in one day.
