Tokion trendialueet osa 2

Lupailin aiemmin palata heinäkuun reissun matkaraporteissa Tokion vähemmän tunnetuille alueille. Emme kummallakaan Japanin matkalla ole käyneet esim. Tokyo Towerissa, vaan vietimme mieluummin aikaa näillä mielenkiintoisilla asuinalueilla.

Ensimmäisessä osassa Tokion mielenkiintoisista alueista esittelin Daikanyaman, Nakameguron sekä Yanesenin alueen, joka koostuu Yanakan, Sendagin ja Nezun naapurustoista.

Shimokitazawa

Yhdessä Tokion tunnetuimmista "uusista" trendialueista, Shimokitazawassa kävimme jo viime kerralla. Kylämäinen "Shimokita" on Shibuyasta seitsemän minuutin junamatkan päästä, Shinjukun juna-asemalta Shimokitaan ajaa junalla kymmenessä minuutissa. Boheemi Shimokita on nuorekas, kapeiden katujen varsilla on paljon second hand-liikkeitä, pikku klubeja ja trendikkäitä vaateliikkeitä. Heinäkuun matkalla kävimme siellä aamiaisella Waffle Cafe Orangessa ja kiertelimme jonkin aikaa ennen kuin jatkoimme matkaa. Shimokitassa oli tuona päivänä miltei 40 astetta, en jaksanut ottaa siellä kuin muutaman kuvan, mutta aikaisemmalta käynniltä neljän vuoden takaa löytyy tuosta yllä olevasta linkistä lisää kuvia.

Kichijoji

Kichijoji mainitaan monella nettisivulla tokiolaisten mieluisimpana asuinalueena. Chuo-Sobu-junalinjan varrella, vain 13 minuutin junamatkan päässä Shinjukun asemalta sijaitsevassa Kichijojissa on iso Inokashira-puisto, eloisia kauppakatuja, ravintoloita ja kahviloita sekä Ghibli-museo. Kichijojin aseman pohjoisen uloskäynnin tuntumassa on "Harmonika alley", sokkeloinen ravintolakujien rypäs, jossa on hauska viettää iltaa käymällä syömässä pieniä annoksia muutamassakin paikassa.

Kichijojin alueelle olimme alunperin menossa ostamaan minulle Maker's Watch Knot -kelloa, mutta etsiessäni tietoa alueesta huomasin, että siellä voisi olla muutenkin mukava viettää iltapäivä.

Pysähdyimme jääkahvilla Blackwell Coffeessa ennen kello-ostoksia. Japanilaiset ovat tunnettuja teenjuonnistaan, mutta he ovat myös varsinaisia kahvihifistelijöitä. Tässäkin paikassa kahvi valmistettiin pieteetillä.

Kelloliikkeestä tullessamme lounastimme Ichien Honten -ramenkuppilassa. Pienessä kymmenen paikan ravintolassa on ramenin lisäksi tarjolla on gyoza -taikinanyyttejä, joita söimmekin lounaaksi. Gyozia oli kahta kokoa ja kieliongelmien takia päädyimme tilaamaan annoksen sekä jätti- että pienempiä gyozoita, molemmat samalla possutäytteellä. Hyviä olivat, joten ei harmittanut, että niitä tuli vähän enemmänkin. Tullessamme ravintolan kaikki paikat kahta lukuunottamatta olivat täynnä, mutta ruokailijat eivät aikailleet. Hetken päästä kaikki muut asiakkaat olivat suunnanneet takaisin työpaikoilleen.



Little Rascals-leipomosta piti vielä ostaa muffini ihan ulkonäön takia.

Kichijojin piti palata Harmonika Alleyn ravintoloihin syömään joku ilta, mutta niin vain kävi, ettemme ehtineet. Seuraavalla kerralla sitten, toivottavasti sellainenkin vielä tulee.

Kichijojista löytyi muuten myös suomalaisväriäkin; Marimekolla ja Arnold's Doughnutilla oli siellä liikkeet.

Koenji

Chuo-Sobu-linjan varrella Shinjukusta matkatessa ennen Kichijojia sijaitsee boheemi ja Kichijojia rosoisempi Koenji, joka on tunnettu punk- ja rockklubeistaan, kasvisravintoloistaan ja aseman seudun yakitoripaikoista ja izakaya-kuppiloista. Aseman läheltä löytyy myös autenttisia, ei turisteille sunnattuja jukatakauppoja ja mm. edullisia laukkuliikkeitä. Koenjissa pysähdyimme matkalla Kichijojiin.


Tokiossa voi myös viettää päivän ilmaisen, yksityisen Tokio-oppaan kanssa. Ensimmäisellä matkallamme Tokiossa kävimme mm. Sugamon "vanhojen rouvien ostoskadulla" oppaamme Ichiron kansssa.

Pistä vinkit talteen, jos olet matkaamassa Tokioon.

Lue kaikki Japani-postaukseni - myös edelliseltä matkalta.

Käytännölliset vinkit Japanin matkalle

Olet reissannut paljon ja maailmalla liikkuminen on tuttua, eikö niin?  Japanissa moni asia on kuitenkin toisin ja muutamalla pikku vinkillä voit helpottaa navigointia sekä liikkumista paljon. Nappaa tästä käytännön vinkit sujuvaan Japanin- matkaan.

Hotellia varatessa kannattaa ottaa huomioon, että huoneet ovat todella pieniä, 15-17 m2 on ihan tavallinen kahden hengen huoneen koko. Normaali parisänky (joka on sijoitettu seinän viereen) on 110-120 cm ja sängyn pituuskin voi olla vain 190 cm. Suhteemme ensimmäisen vuoden nukuimme 120 cm levyisessä sängyssä; kun toinen kääntyi, toinen heräsi... 

Japanin matkoille olemmekin varanneet twin-huoneet eli erilliset sängyt, jotta saamme nukkua hyvin. Plussana tässä järjestelyssä ovat myös omat peitot molemmille kuten kotonakin. Kovin kaukana matkakumppanista tarvitse kuitenkaan nukkua, sängyt voivat olla vain n. 15 sentin etäisyydellä toisistaan. Ainakin Booking.comissa huonetta voi etsiä huonetyypin perusteella.

Osakan hotellihuoneemme on kolmelle, varausvaiheessa hintaero oli hyvin pieni kahden hengen huoneeseen verrattuna, mutta neliöitä oli enemmän. Jos harkitset jotain tiettyä hotellia, Agoda.comista voit tarkistaa huoneiden kokoja. Semi double ja standard-luokitukset tarkoittavat hyvin pieniä huoneita kapeilla parisängyillä. Meillä oli sekä Osakassa että Tokiossa hintaansa nähden tilavat 20 ja 24 m2 twin-huoneeet.

Vaatekaappi ja lipasto ovat keskiverrossa japanilaisessa hotellihuoneessa tuntemattomia kalusteita. Seinällä on pari koukkua ja näissä yhteensä 2-6 henkaria. Olemme pakanneet keveitä alumiinihenkareita ja housuhenkareita matkalaukkuun. Muutenkin tavaroiden järjestelyssä saa olla luova, turhaa tilaa ei ole. 

Plussapuolena edullisissakin hotelleissa on varustelu; saippuat, suihkugeelit ja shampoot ovat Shiseidon tai Sensain, huoneesta tai ainakin aulasta löytyy ilmaiseksi hammasharjoja, parranajovälineitä, harjoja, vanupuikkoja jne. Automaattien luvatussa maassa hotelleissa on miltei aina kattava valikoima juoma-automaatteja ja usein myös pesukone sekä kuivain. 

Etenkin Tokio on ensikertalaiselle sekava; kaupunki on iso, metro- ja junakartta muistuttaa sotkuista lankakerää, kadunnimet puuttuvat tai ovat vain japaniksi, paljon pieniä katuja, talot on numeroitu rakennusajankohdan mukaan eikä tonttijärjestyksessä jne. Avuksi kannattaa vuokrata tasku-wifi, jolla saa mm. netin karttapalvelut käyttöön.  Me olemme molemmille Japanin-matkoille vuokranneet tasku-wifin Japan Wirelessiltä, mutta haulla "pocket wifi" löytyy runsaasti muitakin palveluntarjoajia. Julkisia wifi-verkkoja on harvakseltaan, niiden varaan ei kannata jättäytyä. Wifin voi noutaa lentokentältä yleensä postitoimistosta (katso ennen varausta kentän sivuilta postitoimiston aukioloajat) tai tilata hotelliin.

Tasku-wifi on ihan ehdoton apu suunnistamiseen, kehotan jokaista Japaniin matkaavaa vuokraamaan sellaisen älypuhelimen karttaohjelmien, skannaavan käännössovelluksen ja muuhunkin netin käyttöön (toimii siis muuallakin Japanissa, joillain maaseutualueilla ehkä vähän heikommin). Tasku-wifi toimii yleensä myös luotettavammin kuin hotellien wlan-yhteydet, tosin tällä matkalla hotellien wlan-yhteydetkin toimivat hyvin. Olemme suunnistaneet kännykällä Googlen reittiohjeiden avulla loistavasti. Sieltä saa erilaiset kävely- ja julkisten kulkuneuvojen reittivaihtoehdot, junien ja metrojen lähtöajat, lähtölaiturit, matka-ajat ja vielä hinnatkin. Pähkäilyiltä ja tarpeettomilta eksymisiltä välttyy.

Hinta Premium Wifille (187Mbps) sis. vakuutuksen rikkoutumisen varalta on n. 70€ viideltätoista päivältä sisältäen toimituksen ja palautuskuoren, jonka postimaksu oli maksettu. Monet firmat tarjosivat pientä alennusta, kun laitteen tilasi vähintään pari viikkoa aiemmin. Netistä kannattaa myös etsiä alennuskoodi, goglaamalla löysin 1000 jenin eli n. 8€ alekoodin. 

Tasku-wifillä voi jakaa verkkoa samanaikaisesti useampaan laitteeseen. Mukana tulee lisäakku, joka riittää kohtuullisella käytöllä n. 10 tunniksi ja maksettu palautuskuori. Ohjeen mukaan kuoren voi jättää hotellin respaan ja pyytää heitä postittamaan. Viime reissun viimeisen hotellimme virkailija oli kuitenkin hämmentynyt kun pyysin häntä lähettämään kuoren, joten otimme kuoren mukaan ja postitimme sen Naritan kentän postitoimistosta (postitoimisto on lähtöaulassa lähellä Finnairin lähtöselvitystä). Viimeisimmällä matkalla tiputimme kuoren Naritan kentällä postilaatikkoon kun aamulento lähti ennen postitoimiston aukeamista, jo seuraavana päivänä sain sähköpostilla vahvistuksen laitteen palautumisesta.

Emme ostaneet Japan Railpassia, laskettuamme laskurin avulla etukäteen ettei Japan Railpassin ostaminen meille kannata. Lensimme Osakaan, ostimme yhdensuuntaiset shinkasen-junaliput Osakasta Tokioon josta lensimme kotiin, paikallisliikenteisiin latasin viime reissulta säästyneen Suica-matkakortin. Siippa ei löytänyt omaansa, hän osti Osakasta Icoca-kortin, joka toimi myös Tokion liikenteessä. 

Kansain alueella Osakan ja Naran väliset matkat maksoivat n. 600 jeniä suuntaansa, Tokion sisällä matkat olivat n. 120-400 ¥ matkan pituudesta ja vaihdoista riippuen. Suica-, Pasmo- ja Icoca-kortteja voi ostaa asemilta. Korteilla pääsee ajamaan eri metroyhtiöiden linjoilla, lähijunilla lähikaupunkeihin ja ratikallakin.

Tokiossa on useiden yksityisten yritysten omistamia metrolinjoja, joilla Japan Railpass ei toimi, arvokorteilla sen sijaan pääsi suhaamaan kaikilla linjoilla korttia lukijalle vilauttamalla ja pähkäilemättä yksittäisten lippujen hintoja eri pituisille matkoille. Se toimii myös myös muiden kaupunkien paikallisliikenteessä eli esim. osakalaisen metroyhtiön kortti toimii paitsi muiden metro/junalinjojen liikennevälineissä myös vaikkapa Tokiossa tai Kiotossa.

Ladattavat kortit käyvät lähimaksukortteina myös monissa kaupoissa (ainakin Lawson, 7eleven ja Family Mart, joita on suurkaupungeissa joka puolella) ja joissain automaateissa pikkuostosten tekemiseen. Arvokortteihin ladataan lisää arvoa myös englanniksi toimivista automaateista asemilla, kortteja voi ladata vain käteisellä.

Automaatteja on ihan joka puolella. Luin jostain, että Japanissa on yksi automaatti 28 asukasta kohden. Yleisimpiä ovat juoma-automaatit, joita on kaduilla, kujilla, puistoissa ja  jopa metsissä. Niistä saa kesällä kylmiä juomia ja talvella sekä kylmää että kuumaa juotavaa. Myös ruoka-automaatteja löytyy sekä mm kaikenlaista pikkukrääsää myyviä automaatteja, kukapa nyt ei tarvitsisi vaikkapa kissalle karhumyssyä?

Muovijätteen määrä jäikin negatiivisimpana asiana mieleen Japanista. Mekin  tuotimme melkoisen kasan (muovi)jätettä ihan pelkällä juomapullojen määrällä mitattuna, joimmehan 35-39 C helteissä päivittäin yli 10 km tarpoessamme lukemattomia pullollisia vettä ja palautusjuoma Pocari Sweatia, joita ostimme noista automaateista. Tuotteet olivat usein yksittäispakattuja, esim. keksirasiassa jokainen keksi saattoi olla erikseen omassa paketissaan. Ostokset pakattiin aina muovikassiin, vaikka olisi ostanut yhden vesipullon tai pakastealtaasta jäätelön. Mukaan tuli muovipillejä ja serviettejä. Monessa kahvilassakin jääkahvit ja mehut tarjoiltiin muovimukeista. Vaikka Japanissa kierrätys on kuulemma edistyksellistä, syntyvät pakkausjätteen määrän vähentämisessä on  vielä paljon tehtävää.

Juomia ei juoda eikä ruokia syödä kävellessä, vaan syömään ja juomaan pysähdytään sivummalle, vaikka siihen automaatin kupeeseen. Roskiksia on vähän. Japanilaisilla on omat pikku roskapussit mukana (totakai, saahan kaupasta aina sen pikkupussin mukaan), roskia näe juuri missään. Henkilökohtaiset roskapussit kuljetetaan mukana joko kotiin asti tai tiputetaan harvoihin roskiksiin, joita on lähinnä juoma-automaattien vieressä. Roskia kadulla näkee kuitenkin todella vähän.

Japanilaiset kantavat usein mukanaan pyyhettä, jonka suosituin koko taitaa olla noin 35 x 95 cm. Pyyhkeellä paitsi kuivataan käsiä -vessoissa ei yleensä ole käsipyyhkeitä tai kuivaimia, myös pyyhitään  hellekeileillä hikeä, niitä myös kastellaan kylmällä vedellä ja kietaistaan niskaan tai pään ympäri lievittämään kostean hellesään kuumuutta. Pyyhkeitä on yleisesti myynnissä ja niitä saatetaan jakaa ilmaiseksikin kuten Jokohaman satamassa risteilylaivan lähtöä katsomaan tulleille saattajille.

Vaikka Japani on monessa suhteessa hyvin moderni yhteiskunta, maksaminen toimii edelleen vahvasti käteisellä. Tavaratalot, ketjuliikkeet, hotellit ja ravintolaketjut hyväksyvät korttimaksut, mutta monissa pienemmissä ravintoloissa ja putiikeissa vain käteinen käy. Varaa siis reilusti käteistä mukaan.

Hinnat ilmoitetaan ilman 8% arvonlisäveroa, 100 jenin annos tai tuote maksaa siis 108 jeniä. Tippausta Japanissa ei harrasteta, se koetaan jopa loukkaavana. Välillä olisi erityisen hyvästä palvelusta tehnyt mieli jättää muutama kolikko ylimääräistä (hyvää palvelua saa pääsääntöisesti saa kaikkialla ja palveluun todella panostetaan monessa paikassa), mutta pidättäydyimme tippaamasta, koska se ei kulttuuriin kuulu.

Edullisemmissakin liikkeissä saa hyvää palvelua. Myyjä ottaa valitsemasi vaatteet ja vie pukukopeille ojentaen kuitukankaisen sovitusliinan, joka laitetaan päähän estämään meikin leviämistä vaatteisiin. Pukukoppiin mennessä kengät tulee ottaa pois ja jättää kopin ulkopuolelle kannat koppiin päin.

Japani on tatuointeja kohtaan melkoisen konservatiivinen. Tatuointeja käyteyttiin aikoinaan rikollisten merkitsemiseen ja tatuoinnit olivat Japanissa viime vuosisadan alusta vuoteen 1947 kokonaan kiellettyjä, niitä on pidetty myös merkkinä yakuzaan eli Japanin mafiaan kuulumisesta. Joillain alueilla lain mukaan vain lääkärit saavat toimia tatuoijina. Tatuointeja saatetaankin edelleen vierastaa vaikka näimmekin jonkin verran tatuointeja myös "tavallisen näköisillä" japanilaisilla. Japanilaisiin kylpylöihin eli onseneihin, uima-altaille ja joillekin kuntosaleille ei oteta tatoituja asiakkaita, jotkut ryokan-majatalot ja hotellit saattavat kieltäytyä majoittamasta asiakkaita joilla on näkyviä tatointeja- voimassa olevista varauksista huolimatta.

Yrittäjät saavat muutenkin vapaasti valikoida asiakkaansa. Ravintoloiden, kauppojen, palveluntarjoajien ovissa saattaa olla "members only"-kylttejä. Tämä tarkoittaa käytännössä, etteivät ulkomaalaiset ole tervetulleita. Jotkut yrittäjät ilmoittavat suorasukaisemmin "No foreigners". Asiakkaiden valikoiminen siis vaikkapa kansallisuuden perusteella on Japanissa sallittua. Toisaalta osa yrittäjistä ilmoittaa ulkomaalaisten asiakkaiden olevan OK tai jopa rakastettuja.

Valtaosa kohtaamistamme japanilaisista oli kuitenkin hyvin ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Palveluammateissa henkilökunnan syvät kumarrukset ja äänekkäät tervehdykset kuuluvat asiaan. Ensimmäisellä matkalla huvitti kun ravintoloissa koko henkilökunta huusi kovaäänisen tervehdyksen ja tarjoilijat ja myyjät saattoivat saattaa ulos ja seistä syvässä kumarassa kunnes asiakkaat kävelivät näkyvistä - myös lumi- tai vesisateessa.

Kohteliaisuuteen kuitenkin tottui ja se tuntui mukavalta. Myös meidän ulkomaalaisten asiakkaidenn hymyt, kohteliaat kumarrukset, muutama japaninkieliset fraasit ilahduttivat vastavuoroisesti. "Arigato doumo"-kiitoksemme ja kääntyminen kumartumaan lähtiessämme liikkeiden ja ravintoloiden ovella ilahdutti selvästi monia.

Elekieli, osoittelu ja arvailukin oli käytössä, mutta pari kertaa käytimme myös käännössovellusta, jolla pystyi myös skannaamaan vaikkapa ruokalistojen ja pakettien tekstejä. Useampi englantia taitava japanilainen ryhtyi myös kadulla juttusille kanssamme luultavasti ihan vain osoitaakseen meille ja muille kanssakulkijoille, että hänpä taitaa vierasta kieltä.

Lopuksi pikkku kevennyksenä; japanilaiset valitsevat yritysten ja tuotteiden nimiä paljon ilmeisesti ihan sanojen visuaalisuuden perusteella. Suomenkielisiin liikkeiden nimiin törmäsimme useaan otteeseen sekä Osakassa että Tokiossa, myös silloin kun myynnissä ei ollut suomalaisia tuotteita. Löytyy vaatekaupat Pesä, Ehkä Söpö ja Keittiö, optikko Mukava Tavata, galleria Kiire jne., etenkin ääkköset ja öökköset ovat kova juttu.

Onko sinulle tullut vieraissa kulttuureissa matkatessa jotain meidän tavoistamme poikkeavia yllätyksiä?

 Lue kaikki Japani-postaukseni myös edelliseltä matkalta.

Tokion trendialueet osa 1

Heinäkuussa vietimme kymmenen ikimuistoista päivää Tokiossa (ja viisi Osakassa). Nyt esittelen muutamia mielialueitani Tokiossa muutaman postauksen verran. Tässä osassa käydään Daikanyamassa, Nakamegurossa ja Yanankan, Nezun ja Sendagin muodostamassa Yanesenissa.

Tokio-oppaissa ja monissa matkablogeissakin monet kaupungin mielenkiintoisista alueista ohitetaan täysin. Useimmat matkailijat vierailevat Tokiossa tietyillä turistialueilla, kuten Shibuyassa, Harajukussa, Shinjukussa, Roppongissa, Akihabarassa ja Ginzassa, mutta kaupungissa on paljon  vähemmän tunnettuja alueita, joita on mukava tutkia. Toki kaupunki on niin iso, ettei kaikkea ehdi vaikkapa viikon matkalla näkemään, mutta toisaalta Tokion julkinen liikenne on toimiva ja monet kartalla pitkältä näyttävät välimatkatkin taittaa junalla tai metrolla nopeasti. Asuimme niin edellisellä kerralla kuin heinäkuun matkallakin Shinjukun Kabukichossa, josta oli erinomaiset yhteydet moneen suuntaan junalla ja metrolla.

Ensimmäisellä Japanin-matkalla neljä vuotta sitten kävimme läpi tietysti tärkeimmät ja meitä eniten kiinnostavat nähtävyydet, mutta googlailemalla etsimme myös opaskirjoissa vähemmälle huomiolle jääneillä alueilla. Heinäkuun matkalla oli aikaa keskittyä (vielä) enemmän näihin turistien vähemmän tuntemiin alueisiin, joista monet ovat todellisia hipstereiden unelmia. Toisaalta hieman uinuvissakin kaupunginosissa on oma viehätyksensä.

Daikanyama

Yksi Tokion sofistikoituneimpia alueita on Daikanyama, joka sijaitsee Shibuyan ja Nakameguron välissä. Alueella on paljon tyylikkäitä ja trendikkäitä kahviloita ja putiikkeja, Daikanyaman rinteillä mutkittelevia katuja on mukava kulkea putiikkeihin tutustuen ja ihmisiä katsellen.

Tenoha & Style on ihastutava liike, jossa on myynnissä ilotulitteista astioihin ja kaikkea siltä väliltä. Ostin liikkeestä raikkaan, japanilaisen luomu-EDT:n.

Daikanyama T-SITE on mielenkiintoinen rakennuskompleksi. Tämä moderni, Tsutaya-ketjun lippulaiva; tyylikäs kirjakauppa/lifestyle-myymälä tarjoaa valtavan valikoiman kirjoja, musiikkia, elokuvia, pikkutavaraa kotiin jne. Rakennuksissa on myös ruokakauppa, lemmikkiliike, kahvila ja ravintoloita.

Daikanyaman uusimpia maamerkkejä on entisen junaradan pätkälle rakennettu Log Road Daikanyama, joka avattiin vuonna 2015. 220 metrin pituinen viheralueella sijaitseva puurakennus kätkee sisäänsä kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Rakennuskompleksin toisessa päässä oleva Garden House Crafts-kahvila myy leivonnaisia ja länsimaisia pikkuannoksia.

Daikanyamassa on myös lukemattomia muita kahviloita kuten sivukadulla sijaitseva Pells cafe sekä Cafe Facon, joista saa myös ostettua kahvipapuja kotiinviemisiksi.

Nakameguro

Daikanyamasta mäkeä alas kulkemalla pääsee Nakameguroon. Meguro-joen/kanavan rannalla on paljon pikkuputiikkeja ja ravintoloita. Jollet käynyt Daikanyaman T-Sitessa, Nakameguron asemalta löytyy pienempi, mutta yhtä tyylikäs Tsutaya booksin liike.

Yanesen = Yanaka, Nezu ja Sendagi

Vajaan neljän vuoden takaisella matkalla ilmainen oppaamme Ichiro kiidätti meitä yhden päivän aikana läpi usean alueen Yamanote-junalinjan tuntumassa. Mieleeni jäivät portaat, joita pitkin laskeuduttiin kauppakadulle jossa vuosikymmeniä vanhat perinteiset liikkeet ja uudet tredikkäät kaupat vuorottelivat. Päivästä kirjoittamastani blogitekstistä löysinkin merkinnän, kyseessä oli Yanaka Ginzan ostoskatu. Tutkailin aluetta vielä lisää Google street view-työkalulla, jonka olen havainnut olevan hyödyllinen matkojen suunnittelussa. Ostoskatua ympäröivä alue vaikutti kaiken kaikkiaan kiinnostavalta. Päädyimme alueelle lopulta kahdesti, kun ensimmäisen päivän katkaisi taifuuni, jota piti paeta hotellille aiemmin kuin olimme suunnitelleet.

Yanakan, Nezun and Sendagin aluetta kutsutaan myös yhteisnimellä Yanesen. Vanhat työläiskaupunginosat ovat säilyttäneet vanhanaikaista viehätystään, vaikka alueelle on tullut perinteisten puotien lomaan paljon trendikkäitä liikkeitä ja kahviloita. Rakennukset ovat matalia ja alueella on vielä runsaasti vanhoja puurakennuksia sekä viehättävä, laaja hautausmaa. Yanesenin alue nousikin ehdottomien suosikkieni joukkoon Tokiossa.

Yanaka on tunnettu kissoistaan ja se näkyy myös liikkeiden logoissa ja tuotteissa.




Yanakan hautausmaalta kääntyessämme Yanaka Ginzan suuntaan näin pienen kyltin, joka ohjasi peremmällä pihalle olevaan pieneen nahkatavaraliikkeeseen. Liikettä pitänyt mies kertoi Japanissa valmistettujen Beau Dessin-merkkisten tyylikkäiden laukkujen olevan hänen suunnittelemiaan, ostin liikkeestä laukun ja muutakin.

Pian laukkuliikkeen jälkeen ohitimme Asakuran veistosmuseon, mutta olimme aamupäivän viettäneet toisessa museossa, joten siellä emme pysähtyneet.

Yanaka Ginza on alueen pääostoskatu, Nipporin suunnasta tullessa katu päätyy t-risteykseen, vasemmalle käännyttäessä on yksi Yanakan tunnetuimmista kahvipaahtimoista Yanaka Coffee, johon voi pysähtyä kupilliselle ja sieltä voi ostaa myös kahvia kotiin. Pavut paahdetaan tilauksesta, paahtaminen vie noin 15 min. Katua eteenpäin jatkettaessa se muutuu "snake streetiksi" katu mutkittelee rauhallisen asuinalueen halki, matkalla on lisää kahviloita ja pikku kauppoja.

Yanakan ja Uenon puiston välissä on Nezun alue, jossa on lisää temppeleitä, pieni liikkeitä ja rauhallisia katuja.

Eläinten ystävänä olen seurannut Instagramissa tokiolaisen shiba inu-koiran Marutaron tiliä. Sattumoisin huomasin, että Japanissa todella suositulla Marutarolla on oma liike Gallery Marusan, Nezun aseman tuntumassa, jossa tietysti piti käydä.

Pistä vinkit talteen, jos olet matkaamassa Tokioon.

 Lue kaikki Japani-postaukseni - myös edelliseltä matkalta.