Pääsiäisen parhaat

Terveisiä pääsiäistunnelmista maalta. Alunperin meidän piti olla täällä anoppilassa vielä huomiseen, mutta taidamme ajaa maanantaille luvatun lumimyräkän edeltä kotiin jo tänä iltana.

Anoppilassa on läpi talven ruokittu lintuja auringonkukansiemenillä, mutta myös peurat, oravat, jänikset ja rusakot ovat löytäneet tiensä herkkukattauksen ääreen. Auringonkukansiemeniä tainnut mennä tänä talvena yli 200 kiloa! Kuvien perusteella siemeniä useaan otteeseen pääsiäisen aika syömään tulleella rusakolla näyttäisi olevan vähän kaksoisleukaa...

Lintulaudalla viihtyi myös haukka, joka tiiraili josko pikkulintuja olisi ollut välipalaksi napattavissa.

Kotona en tehnyt varsinaisia pääsiäiskoristeluita. Keltainen pöytäliina ja kukkakiput saivat käydä koristeluista. Maalla anoppini on latellut runsaammin pääsiäiskoristeita esille.

Viime viikolla oli Otavalla kokeilemassa kukkien sidontaa järvenpääläisen floristimestari Saija Sitolahden opastamana. Olen jossain tilaisuudessa aiemminkin sitonut pienen vieheen hänen opastuksellaan. Nyt Saijan kanssa sidottiin runsaan boheemeja kimppuja.

Saijalta on juuri ilmestynyt uusi Kukkakirja, jossa on helppoja ohjeita kimppuihin ja kransseihin.

Kukkien sidonta on nyt trendikästä; tyyli on rouhean runsas, boheemi ja vapaakin. Oma "taiteellinen" kimppuni päätyi koristamaan pääsiäispöytää. Taidan vähän tarvita vielä harjoitusta.

Pääsiäisen lisäksi perjantaina juhlittiin sukulaisten kanssa jo etukäteen ensi viikon synttäreitäni. Päivän kuningattarena viritin päähäni kruunupannan.

Ihanan aurinkoisen lauantain iltana päästiin ihailemaan täysikuun kohoamista metsän ylle. Tänään on kovin sumuista, mutta eiköhän siellä ihan kiva ulkoilusää ole kuitenkin.


Leppoisaa viikonlopun jatkoa, miten teillä on pääsiäinen sujunut?

Viisi viikon varrelta

Tällä viikolla on valettu uskoa itseen ja tulevaan, saatu iloa kukista sekä maisteltu taas uutta jäätelöä.

Viime viikolla kaipailin kevään ensi merkkejä. Lumikellot ovat ensimmäisenä puskemassa hangen läpi, tänä vuonna ne ovat antaneet odottaa itseänsä. Viimein eilen bongasin ensimmäiset, oi iloa!  Narsissitkin kurottelevat valoa kohden talon seinustalla. Taitaa se kevät tulla vielä, vaikka tavanomaista kylmempää on ollut, luntakin on satanut ja jää on paikoittain vielä näennäisen paksua - meren jäälle en kyllä enää lähtisi, ihan kotikulmillakin avovesi on ollut  pari viikkoa jo näkyvissä.

Uskoa valettiin myös Yes Yes Yesissä, jossa Breyers-proteiinijäätelön lanseerauksessa puhuttiin Motivation Monday-teemalla omien unelmien jahtaamisesta, hyvinvoinnista,  rohkeudesta, ennakkoluulojen voittamisesta ja oman itsensä hyväksymisestä. Raikkaasta minttusuklaa-jäätelöstä tuunasin oman tötteröni.

Me suomalaisethan olemme hiemsn poikkeaviä jäätelön ystäviä; me syömme jäätelöä ympäri vuoden, minullekin jäätelö maistuu niin talvipakkasilla kuin kesähelteillä.

Viimeviikkoisesta kevätkimpusta on ollut iloa vielä tällä viikollakin. Tulppaanit elivät omaa elämäänsä varsien kasvaessa. Kun tulppaanit olivat lakastuneet, siirsin vielä kukkivat loput kukat toiseen maljakkoon, jossa ne edelleen ilahduttavat.

Tammer-Tukku julkisti uuden Fanni K-sisustusmallistonsa kuluneella viikolla. Mallisto rakentuu rustiikkisista ja pehmeästi sävytetyistä kodinsisustus-, keittiö- ja lifestyle-tuotteista joihin inspiraatiota on haettu saaristosta ja matkoilta.

4living-mallistossa on tänä kesänä mm. kasvikuoseja, ruokomattoja- ja koreja, mustavalkoisuutta, mutta myös pastellisävyjä. Vaaleanpunainen on kevään suosituimpia sävyjä.

Maku Kitchen Lifen valikoimasta löytyy keittiöön kaikki ruoanlaittovälineistä ruokailuastioihin. Eilen kävinkin ostamassa sarjan korkean vuoan pääsiäis/synttärikakkua varten.

Maaliskuussa on esitelty paljon kevään uutuuksia.  Viestintätoimiston tilaisuudesta saatu Eva Solon termoskannu on yksi viime aikojen onnistuneimmin muotoilluista käyttöesineistä. Puukahvaisessa  mattamustassa termarissa on tyylikäs skandimuotoilu. Siitä on tarjoiltu jo niin kuumaa kahvia kuin laitettu vähän tyylikkäämmin tarjolle kylmää laatikkovalkoviiniä tikijuhlissamme.

Rannekoru kälyni tekemä/Design Laakso Sundman, muki ystävältä vuosia sitten.

Oletko jo nähnyt kevään merkkejä ja maistuuko sinulle jäätelö vain kesähelteillä vai ympäri vuoden? 

Viisi viikon varrelta

Tähän viikkoon on kuulunut taas kaikenlaista.

Olen nostanut lasia kuningatar Elizabethille, kytännyt lumihankea, halannut tyynyä ja syönyt brunssia illansuussa...

Kaksi englantilaista kuohuviinivalmistajaa; Hattingley Valley ja Ambriel esittelivät viinejään Englannin suurlähetystössä kuluneella viikolla.

Ilmaston lämpenemisen myötä Etelä-Englannin sää on nyt samanlainen kuin Ranskan Champagnen alueella kolmisenkymmentä vuotta sitten, maaperä on myös samankaltaista kalkkipitoista kuin Champagnessa. Alueella tuotetaan laadukkaita kuohuviinejä ja vivaihteikkaat brittikuohuvat kahmivatkin nykyisin alan arvostettuja palkintoja.

Kevään kaunein ruokakirja on Liemessä-blogin Jennin ja Viimeistä murua myöten-blogin Saaran Brunssikirja*. Kirjaa juhlistettiin after work-brunssilla. Kirjasta ehdottomasti lisää kunhan olen ehtinyt toteuttaa pari reseptiä.

Viikon kukkakimppu on ihana keväinen kimppu, jonka sain mukaani Brunssikirjan julkkareissa. Ja kuten näkyy, se on päätynyt moniin kuviinkin. En jostain syystä kaipaile "perjantaipuskia" vuoden pimeimpänä aikana, mutta valon lisääntyessä haluan viikonloppukimppuja kotiin.

Kukista puheenollen, missä luuraavat lumikellot? Facebook on muistutellut ottamillani lumikellokuvilla usealta vuodelta -talvella 2015 lumikellot olivat jo helmikuussa nupullaan, tänä vuonna hangesta ei pilkota edes vihreää, saati sitten nuppuja vaikka maanisesti kyttäilenkin talon seinustalla kevään merkkejä odotellen...

Viikon herkullisin paketti oli saamani Cococvin paketti*, josta paljastui mm. luomulaatuisia proteiini- ja aminohappopitoisia hampunsimeniä, kuitupitoisia chiansiemeniä sekä berkullisia, terveellisiä mulperimarjoja. Tuotteet pääsivät heti käyttöön viikonlopun aamuisessa tuorepuurossa. 

Ruokabloggaajille vinkiksi; taustalla oleva "puulevy" on Lidlistä tällä viikolla hintaan 1,99€/rulla ostettua kontaktimuovia,  vähän kauempaa ja isommalla aukolla kuvattuna menee melko hyvin aidosta.

Perjantaiaamuna kävin ennen töitä uudistetussa hotelli Presidentissä kevyessä joogahetkessä Kylli Kukkin johdolla. Pääsin myös kokeilemaan erilaisia Finlaysonin tyynyjä. Nukkumistapani eivät kuulemma ole ihan parhaat vaikka jätin sentään kertomatta herääväni usein puristaen olkapäätäni niin, että olassa on sormenkuvat tai välillä havahtuvani jopa kasvot kämmenen sisällä... kyljellään nukkujalle suositeltiin pään alle korkeaa tyynyä ja toista halattavaksi. Ehkäpä tyynyä halaillessa pysyisivät kädet pois kasvoilta.

Miten sinulla on viikko sujunut, nukutko levollisesti ja pähkäiletkö laillani missä kevän ensimmäiset kasvit viivyttelevät?

Viisi viikon varrelta

Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi. Lämpömittarista ei sitä vielä näe, mutta aurinkoiset ja pidentyneet päivät tuovat jo ihanan kevätfiiliksen.

Keskellä pimeintä talvea en niinkään kaipaa kukkia, mutta valon lisääntyessä keväiset kimput alkavat houkuttaa. Välillä jopa yksittäinen kukka riittää.

Hiihtoloman -siis niiden hiihtoloman, jotka nyt lomailivat, minä olen ollut perinteiset talvilomaviikot tiiviisti töissä- jälkeisellä viikolla on ollut erilaisia kiinnostavia pressitilaisuuksia ollut miltei joka päivälle -ja jokaisessa on tarjoiltu ihanaa ruokaa. Kaikki keskustassa, joten olen niihin päässyt kätevästi hilpaisemaan ennen tai jälkeen töiden. Ensi viikon olenkin rauhoittanut pitkille työpäiville, tiedossa on parin päivän messut ja pitkä palaveripäivä tavallisen työtohinan lisäksi.

Erottajan Kasinolla tarjoiltiin takkatulen lämmöstä nauttien Arctic Warriorsin tarjoamaa aamiaista*. EU:n investointihankkeden tukemana Lapin luonnosta lähdetään viemään lappilaisia superfoodeja maailmalle. En ollut ajatellutkaan, että saman kasvin hyvien ainesosien pitoisuudet voivat vaihdella rajusti, Lapin luonnossa ja karuissa elinolosuhteissa ravintoaineet kasveissa tiivistyvät ja niiden pitoisuudet voivat olla kymmenkertaisia samoihin Keski-Euroopassa kasvaneisiin kasveiin verrattuna. Ei siis olekaan ihan sama missä kasvaneista kasveista valmistettuja lisäravinteita nauttii.

Hannan soppa-blogin Hanna oli valmistanut tilaisuuteen raikkaat ja  kauniit smoothiet, jotka tietysti oli maustettu Arctic Warriorsin superfoodeilla, mm. kuivatulla kuusenkerkällä. Kuusenkerkkä maustaisi hyvin myös vaikka graavikalaa.

Torstaina pääsin nauttimaan Hans Välimäen loihtima kolmen ruokalajin aasialaisen kananmunamenun Laitilan Kanatarha By Munax After Work -tilaisuudessa* Masu & Säm Asian Bistrossa. Laitilalaiset kertoivat uutuustuotteistaan ja Hans Välimäki kertoi muutamalla sanalla raaka-aineiden merkityksestä onnistuneeseen annokseen. Hön muistutti kananmun kuuluvan klassisen keittiön peruspilareihin, mutta myös mm. aasialaiseen keittiöön muna kuuluu olennaisesti.

Osa vieraista päätti päivällisen munacappuccinoon. Sen jätin nyt väliin väliin, mutta kuulosti sen verran kiinnostavalta, että sitä täytyy kokeilla sitä jossain vaiheessa kotona.

Huonekaluvalmistaja Hakolalla on maaliskuun ajan Stockan 1. kerroksessa pop up shop. Avajaisaamiaisella* järjestettiin workshop jossa tehtiin kranssit oksista, kukista ja verhoilukankaiden ylijäämäpaloista. Tekemästäni tuli aika rönsyävä.

Uusi sohva on haaveissa, mutta kuvan nappasinkin tuolista. Täytyy kuitenkin ajan kanssa käydä testaamassa myös Hakolan sohvat.

Tänä viikonloppuna piti vielä olla muuta ohjelmaa, joka siirtyi tulevaisuuteen. Sen sijaan olemme maalla, ulkoilemassa ja Tarmoa hellimässä. Lepoviikonloppu tekee nyt ihan hyvää.

Miten sinun viikkosi on sujunut?

*kutsut blogin kautta

Viisi viikon varrelta

Kuluneella viikolla on ollut erilaisia pikku sattumuksia, harmittomia onneksi. Aina kun tällaisia vähäisiä asioita harmittelee, tulisi muistaa kuinka onnekas onkaan jos pikku kommellukset ovat ainoita murheita.

Toin Pariisista putkilollisen kuulun Angelina-konditorian kastanjatahnaa, jolla koristelin aamupuuron. Vähän kalliimpi kuin toisen brändin kastanjatahna, mutta maksoin vajaan euron enemmän ihan kauniin putkilon takia. Puuron syötyäni vilkaisin peiliin vetäessäni takkia päälle, paidassa oli iso puurotahra - onneksi huomasin kotona, enkä vasta töissä.

Sunnuntaina onnistuin mystisesti kadottamaan tukun kuvia muistikortilta. Siellä meni pari aamiaiskuvaa ja hetki aiemmin jäällä ottamiani aurinkoisen päivän otoksia, ei mitään ainutlaatuista onneksi kuitenkaan. Muistutti kuitenkin, ettei kuvia kannata hillota muistikortilla, puhelimessa eikä tietokoneellakaan. Ne voivat kadota tai hajota. Yleensä karsittuani ja editoituani kuvat siirrän ne iskunkestävälle ulkoiselle muistille ja samalla myös kopioin pilveen, kahdesta paikasta kuvat tuskin häviävät yhtä aikaa. Pilvestä voin myös palata kuviin milloin ja missä tahansa puhelimella, PCllä tai tabletilla. Molemmissa tallennuspaikoissa on kansioita ja alikansioita, esim. ruokakuvat ja ruokakuvakansiossa vielä ruoittain alikansiot, matkakuvakansiossa on joka reissulle oma kansionsa jne. Vie toki aikaa, mutta kuvat ovat helposti löydettävissä. Matkoilla vielä saatan kopioida kesken matkan käsittelemättömä kuvat pilveen siltä varalta että kamera vaikka varastettaisiin. Ei ihan mahdoton ajatus. Jopa ammatikseen valokuvaavat ovat hävittäneet parin vuoden työt kun matkalla on varastettu kassi, jossa on ollut läppäri ja tietokone -eikä mitään turvakopioituna mihinkään.

Olen myös miettinyt tätä aikaa, jolloin kuvataan enemmän kuin koskaan. Suurin osa kuvista on kännykällä otettuja ja jäävät kuitenkin sinne vanhan puhelimen muistiin kun puhelin menee vaihtoon. Onko nykyajan lapsilla yhtään lapsuuskuvaa jäljellä kun he ovat aikuisia? Muutaman ruokaotoksen tai auringonlaskukuvan häviäminen ei ole mikään katastrofi, matkakuvat sekä ystävistä ja sukulaisista otetut kuvat ovat minulle tärkeimpiä. Matkakuvista teetän Siipalle aina jouluksi vielä erikseen editoidun kuvakirjan.

Yhtenä aamuna huomasin työpaikan ovella jättäneeni työavaimet kotiin, olin vaihtanut laukkua enkä muistanut kotoa lähtiessä kuin tarkistaa kotiavainten olevan mukana. Onneksi pääsin kuitenkin hetkeksi lämmittelemään rappukäytävän ennenkuin sisarfirman työntekijä saapui.

Kaikenlaista kosmetiikkaa olen yleensä ostanut Pariisin matkoilta, mutta tällä kertaa tyydyin vain Sephoran satin finish-uutuushuulipunaan sävyssä Oui! Kevään 2019 värikartoissa näkyvän sävyn lisäksi huulipunahylsyyn kuvatut henkareilla riippuvat vaatteet sopivat kangasmessumatkan teemaan. Värikosmetiikassa olen aika lailla vielä sekaani - iloisesti sekaisin menevät niin perinteinen kosmetiikka kuin luonnonkosmetiikka, selektiiviset sarjat ja markettikosmetiikka, mutta monet nykyiset ihonhoitosuosikkini ovat luonnonkosmetiikkaa. 

Japanilainen lehti on kolmen vuoden takaiselta matkalta. Tyylikäs lehti tuntuu edelleen raikkaalta ja ajankohtaiselta. Vaikka olen aimo kasan uudempia lehtiä laittanut kierrätykseen, tästä en ole raaskinut luopua. Lehti hakeutui taas luettavaksi selattavaksi, koska kuluneella viikolla ostin meille kesälomaksi lennot Japaniin. Osaka ja Tokio ympäristöineen kutsuvat heinäkuussa. Japanissa oli valtavasti mielenkiintoisen näköistä kosmetiikkaa, mutta kaikkien tuotteiden käyttötarkoitus ei oikein auennut eikä liikkeiden henkilökuntakaan yleensä osannut englantia. Taidan googlen avulla selvitellä etukäteen japanilaisia kosmetiikkamerkkejä.

Jäätelönvalmistajat esittelevät kesän uutuuksiaan kilvan pakkassäillä, mutta me suomalaisethan syömme jäätelöä ympäri vuoden.

3 kaverin jäätelö muisti tällä viikolla jäätelölähetyksellä*. Uusi Pistaasi & Pistaasi on ihanan -ja aidon- pistaasinen, erikoisesti pidin makeansuolaisesta pistaasipähkinäkierteestä täyteläisen raikkaan jäätelön seassa. Vadelma-valkosuklaa oli myös herkullista. Onko tästä tulossa kaikkien aikojen jäätelökesä?

Viikon bonuskuvana kehut Siipalle. Hän oli käynyt istamassa käsisaippuaa ja valinnut sanojensa mukaan "kivannäköisen pullon, rosmariini ja bergamontti tuoksuvat myös hyvältä". Juuri näin. Monesta muustakin voisin häntä kehua, mutta nämä arjen pikku jutut ilahduttavat aina💛


Onko viikkosi sujunut kommelluksitta?



*saatu blogin kautta