Elämyslaiva Tallink MyStar

PR-kutsu risteilylle Tallink Suomi

Tallink MyStar risteili tiistaina neitsytristeilyllään.

Mikä upea elämyskeskus tämä uusi, 212,4 m pitkä, 30,6 m leveä ja  2800 matkustajaa vetävä laiva onkaan! En tiedä löytyykö muualta maailmasta tällaiseille lyhyille matkoille läheskään yhtä upeita laivoja, ainakin omat kokemukset ovat todella pelkistetyistä ja nuhruisistakin autolautoista, myös ulkomaalaiset bisneskumppanit ovat olleet jo Megastarista aivan häkeltyneitä "tällainen laiva kahden tunnin matkalle!"

Rauman telakalla rakennetun MyStarin sisustuksen on suunnitellut dSign Vertti Kivi & Co mottonaan "Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka sinne." Kuten Tallinkin Megastarille, myös MyStarille on haluttu tuoda matkustajatilojen ja istumapaikkojen monipuolisuus ja määrä, tyylikäs yleisilme ja pohjoismainen suunnittelu, yleisestä toimivuus sekä hyvät ostosmahdollisuudet. Muotokielessä ja sijoittelussa oli paljon Megastaristakin tuttua, mutta MyStarilla vielä pidemmälle vietynä kokemuksena.

Muistelin neitsytristeilyllä parinkymmenen vuoden takaisia työmatkoja Tallinnaan, jossa luksusta oli istumapaikka infotiskin viereiseltä painuneelta sohvalta. Siitä ei kannattanut hievahtaakaan, sillä muuten joutui istumaan lattialla, istumapaikkoja kun ei riittänyt kaikille matkustajille. Nyt valinnanvaraa on kulloisenkin fiiliksen mukaan. Istumapaikan voi valita rauhallisista nurkkauksista ja suojaisista istuinryhmistä tai paraatipaikoilta, joista voi seurata ohikulkevia kanssamatkustajia. Jokainen MyStarin tila on erilainen ja tilojen tarkoitus on synnyttää erilainen tunne värimaailman, valaistuksen ja pintamateriaalien myötä. Toisaalta matkustajan on helppo nähdä erilaisten tilojen läpi ja myös merelle pystyy katsomaan monesta kohtaa läpi laivan. Itämeren kauneus onkin ollut vahva lähtökohta suunnittelussa.

Kiitosta myös tasaisesta merenkulusta, merenkäynti ei laivalla juurikaan tunnu.

Laivalta löytyy tietysti Delight Buffet, sekä lisäksi a la carte-ravintola, kahviloita ja baareja. Tarjolla on erilaisten ruokailumahdollisuuksien lisäksi myös Starbucksin kahveja.

Traveller Superstoren valikoimissa on niin tunnettuja maailmanmerkkejä kuin vastuullisia, pieniä pohjoismaisia merkkejä. Superstoressa on mm. iso Jo Malonen tuoksuosasto. Erikoisuutena on mm. niin Fazerin sinistä MyStarin omassa rasiassa kuin Veuve Cliquotin samppanjaa MyStarille suunnitellussa peltirasiassa.

MyStarilta löytyy myös Promotional area, elämyksellinen ostospiste, jonka valikoimat vaihtuvat. Neisytristeilyllä oli tallinnalaisen Junimperium Distilleryn ginejä.

Loungeja MyStarilla on jopa kolme; rauhallinen Comfort Lounge, työskentelyyn soveltuva Business Lounge sekä ylellinen, kahdeksan matkustajan Platinum Lounge. Paikka Platinum Loungessa maksaa hulppeat 500€, joten eilinen istahdus loungessa taitaa jäädä viimeiseksi. Hintaan toki sisältyy istumapaikalle tarjoillut ruoat laivan ravintoloista, ostosmahdollisuus istuimelta hievahtamatta sekä Priority Car-autopaikka.

Olen itse työmatkaillut Tallinnaan muutaman sata kertaa vuosien aikana. Takavuosien pienten laivojen hälyisien baarien nurkissa ja aulojen epämukavilla sohvilla läppärin kanssa kyhjöttänyttä ilahduttaa kuinka laivalla työskentelevätkin on otettu suunnittelussa huomioon, onhan työ -ja tarvematkailu vilkasta Tallinnan ja Helsingin välillä. Laivasta löytyy muiden tilojen lisäksi myös Offie cabin eli toimistohytti, jonka voi varata kun haluaa todella rauhallisen tilan työskentelyyn.

MyStarissa riittää uutta nähtävää ja koettavaa useammallekin matkalle, MyStarilla laivamatka ei enää ole se "pakollinen osuus" vaan olennainen osa matkan elämystä.

Ruokamatkailijan Bologna

Kesälomamatkan ensimmäinen etappi oli  Bologna Emilia Romagnan maakunnassa Italiassa. Finnair näyttää lentävän Bolognaan lokakuun lopulle asti. Kaupunki onkin helppo syyslomakohde; noin kolmen tunnin lentoaika ja kaupunki on helposti saavutettavissa lentokentältä. Kaupunki on sopivan pieni jalkaisin kuljettavaksi, mutta nähtävää riittää useaksi päiväksi.

Lentokentältä kulkee Marconi Express, monorail-juna Bolognan rautatieasemalle. Tullessamme yhteys ei ollut kuitenkaan toiminnassa, joten otimme taksin. Takseissa oli mittarit, matka kentältä kaupunkiin maksoi kesällä 2022 alle kaksikymppiä ja muistaakseni euron per laukku. koska taksi oli vaivaton, otimme sen myös takaisin kentälle. Uberin hintojakin katsoin, ne olivat selvästi kalliimpi kuin tavallinen taksi.

Bolognassa on maailman vanhin edelleen toimiva yliopisto ja kaupungissa näkyikin paljon nuoria. Valmistujaisiakin vietettiin juuri vierailumme aikaan.

Kaupungissa tuntee historian siipien havinaa miltei joka askeleella, mutta fiilis on rento ja kaupunki on osittain vähän rähjäisempikin kuin esimerkiksi Firenze. Keskiaikaisia rakennuksia on jäljellä paljon; Bolognan kuuluisia nähtävyyksiä ovatkin keskiaikaset kaksi tornia. Torneja on kaupungissa 1100-1200-luvuilla ollut kymmeniä, mutta Garisendan ja Asinellin tornit ovat jäljellä. Tornit olivat vallan symboleja ja niitä käytettiin myös puolustukseen ja vankityrminä.

Bolognan nähtävyyksiksi voi sanoa myös katettuja käytäviä eli porticoja. Kaupungin neljäkymmentä kilometriä katettua käytävää antaa suojaa auringonpaahteelta ja sateelta. Osassa käytävistä on upeita kattomaalauksia.

Museoissa emme Bolognassa käyneet. Kävimme Bolognan yliopiston entisessä päärakennuksessa, jossa on nykyisin kirjasto ja anatomian teatteri. Teatro Anatomicon upealle pihalle ja osaan rakennuksesta on  ilmainen pääsy. Anatomian teatteriin, jossa keskiajalla opetettiin ja havainnollistettiin ihmiskehoa ja sen leikkelyä, on pääsymaksu.

Bolognaa ei turhaan kutsuta nimellä La Grossa eli paksu. Tarjolla on joka  puolella herkullisia ruokia, ja hyvää viiniä. Bologna on yksi Italian tai oikeastaan Euroopan johtavista ruokakaupungeista, jossa oman maakunnan ylpeydenaiheet juustoista pastoihin, leikkeleistä balsamietikkaan ovat tarjolla niin perinteisissä herkkukaupoissa kuin ravintoloissakin. Bolognan aitoa tagliatelle al ragùa on tarjolla miltei joka ravintolassa. Pasta leikataan käsin leveiksi nauhoiksi, jotka imevät hitaasti kypsytettyä lihaa sisältävän kastikkeen, myös tortellineja on miltei jokaisen paikallista ruokaa tarjoilevan ravintolan listoilla.

Osteria Dell 'Orsan olin merkinnyt Google Mapsiin ennen matkaa. Ravintolan edessä oleva jono, jossa oli pääosin paikallisia perheitä ja nuoria lupaili hyvää edullisesta osteriasta. Laitoimme nimemme listaan, jonotusajaksi sanottiin noin puoli tuntia ja meitä kehotettiin hakemana juomaa saman omistajan viereisestä baarista odotusajaksi. Kun olimme ostanee juomamme ja palasimme kadulle, olikin jo vuoromme.

Koruttoman ravintolan ruokalistalla oli lähinnä salaatteja, erilaisia bruschettoja ja muita leipäsiä sekä pastaa. Ensimmäisenä iltana valitsimme tietysti maukasta ragua  jonka kanssa joimme kevyesti pirskahtevaa lambruscoa. Tämä oli mutkaton ns. "kansanpaikka", jossa palvelu oli ripeää ja ruokailun jälkeen seuraava jonosta oli jo jonottamassa pöytään.

Seuraavana iltana söimme näyttelijöiden kantapaikassa Ristorante Donatellossa, jonka seinät oli vuorattu näyttelijöiden kuvilla. Todella muhkeahiuksien "tukkajumalaksi" nimeämämme tarjoilija palveli meitä kohteliaasti.

Via Augusto de Righin ja sitä jatkavan Via delle Molinen varrella on monta muutakin mukavan näköistä ravintolaa.

Bolognassa on myös lukuisia ruoka- ja herkkukauppoja. Osassa  niissä on myös mahdollisuus syödä. Yksi tunnetuimmista on 1932 perustettu Tamburini, jonka terassilla söimme lounasta.

Le Stanze sijaitsee 1500-luvulta peräisin olevassa, entisessä Bentivoglion perheen yksityisessä kappelissa. Baarissa on edelleen alkuperäisiä freskoja. Aperitivona nautitut stracciatella-bruschetat nautimme pignoletton kanssa. Saimme myöhemmin kuulla keskustellessamme enotecassa paikallisten kanssa, että pignoletto on viini, jota "juodaan kotikylässä" eli edullinen kansanviini. Tämän toteaja tosin taisi olla parempien viinien asiantuntija, ainakin hänen naisystävänsä oli palkittu sommelier. No, meidän makuumme kuiva pirskahteleva viini kuitenkin oli kuuman päivän iltana suolaisen kanssa.

Ristoro del Meridioron ohi olimme kulkeneet edellisenä iltana. Viihtyisän näköinen ravintola tuli mieleeni kun pohdimme lounaspaikkaa ennen Firenzen junaan hyppäämistä. Listalla oli yksinkertaisia, mutta herkullisia annoksia. Ricotta ja karamellisoitu sipuli olivat niin hyviä, että olemme syöneet sitä kotonakin jo pariin otteeseen.

Konditorioiden ikkunoita tuli ihailtua, mutta yhdessäkään ei tullut käytyä kahvilla. Tämä Gamberinin konditorian ikkunassa ollut kakku metsämansikoineen oli viehättävä.

Vuonna 2012 kuolleen bolognalaisen laulaja-lauluntekijä Lucio Dallan laulun sanoja on useammallakin kadulla. oli paitsi nämä lyriikat, myös kiva 1900-luvun alusta toiminut enoteca -viinibaarin, herkkukaupan ja viinikaupan yhdistelmä Antica Drogheria Calzolari, johon pujahdimme viinilasilliselle. Taisimme juoda parikin lasillista, samalla kun meille tarjoiltiin pizzaa, jota joku omistajien ystävistä toi mukanaan. Samalla juttelimme parin asiakkaan kanssa viineistä ja saimme hyvän ravintolavinkin Firenzeen, johon olimme jatkamassa matkaa.

Mercato di Mezzon ruokahallin (jossa on enimmäkseen ravintoloita) ympäristössä, Il Quadrilateron kortteleissa on paljon ravintoloita, herkkukauppoja sekä vihannesten ja hedelmien myyjiä. tajolla oli myös keskikokoisen porsaan kokoista mortadella-makkaraa.

Bolognasta jatkoimme junalla Firenzeen, josta postailen myöhemmin.

Laadukasta lähimatkailua Porvoon Runo Hotelli

Pressimatka

Pari päivää sitten kirjoitin Porvoon uudesta Trattoria Nonna Sophiasta. Porvooseen kannattaa tehdä yli yön matka ja jäädä hotelliin yöpymään, jotta ravintolassa voi nauttia illallisesta pidempäänkin. Vuosi sitten avattu tyylikäs Runo Hotel on keskeisellä paikalla Porvoossa.

Porvoon majoitustarjontaan tuli viime vuonna toivottu lisä, kun veljekset Erkka ja Arttu Hirvonen visioivat ja kunnostuttivat perusteellisesti Rihkamakadulla sijaitsevan, 1912 rakennetun jugendrakennuksen hotelliksi. 56-huoneisen hotellin sisustusarkkitehtina on ollut Joanna Laajisto.

Maalaismodernia tunnelmaa ja harmonista värimaailmaa henkivän Runo Hotelin julkiset tilat ja huoneet on sisustettu suomalaisella ja pohjoismaisella designilla käyttäen laadukkaita luonnonmateriaaleja. Hirvosten Karjalainen sukuhistoria näkyy mm. huoneiden karjalaistyyppisissä tyynyissä.

Hotellin vieraiden halutaan kokevan hotellin helposti lähestyttävänä ja nautittavana elämyksenä, jossa yksityiskohtiin ulottuva palvelu ylittää odotukset.

Hotellissa on cocktailbaari ja olohuonemaiset oleskelutilat, joissa voi viettää aikaa kuten teimme Tiian ja Sarin kanssa.

Saunan yhteyteen on vielä tulossa kattoterassi ja katutason Välikadun puolelle samppanjaterassi.

Huoneista löytyy mm. höyrytin, kuplavesilaite, villasukat ja in room cocktailit. Kahdesti vuodessa vaihtuvan Fanny Tavastilan kuratoiman taidenäyttelyn taide-elämyksiä on nautittavissa kaikkialla hotellissa aamiaispöydän taideteoksista hotellihuoneiden taiteeseen.

Vastuullisuutta painottavalla Hotel Runolla on Green Key-sertifikaatti; hotelli on ympäristövastuullisuuden edelläkävijä, sillä sertifikaatti ylittää lain ja säädösten perustason.

Runossa on yksi parhaista nauttimistani hotelliaamiaisista. Kaltaiselleni aamiaisihmiselle merkitsee paljon, kun saan nauttia aamiaisella laadukkaista, paikallisista tuotteista; paikan päällä leivotuista leivistä ja pannukakusta, tuorepuurosta, käsinrypytetyistä karjalanpiirakoista, laadukkaista mehusta, tyrnishoteista jne. Aamiaisessa on panostettu laatuun ja paikallisuuteen. Aamiaiselle pääsee, vaikka hotellissa ei yöpyisikään. Aamiainen maksaa 28 €, lauantaibrunssi 38€.

Runoon haluan palata vielä uudestaan ja nauttia rauhassa hotellin palveluista ja hitaasta aamiaisesta.

Milloin olet viimeksi käynyt Porvoossa?