Sadonkorjuujuhlat | Harvest party

Viime viikko oli taas aikamoista puristusta. Perjantaina tein etäpäivää sairaalan odotushuoneessa saattajana, lääkärit tietysti pari tuntia aikatauluistaan myöhässä. Kovalla kiireellä pudottamaan saatettava toiselle puolelle kaupunkia, pikakäynti kotiin ja sitten Etelä-Helsinkiin, myöhässä tietenkin. Puhelin -ja siihen tallennettu ovikoodi- hukassa. Seisoskelin kadulla ja mietin mitä tehdä. Huudanko kadulla "Nata! Jenni! Tuu ikkunaan - täällä huutaa Tuuli!" Onnenkantamoisena ulko-ovesta tuli kuitenkin piakkoin mies koiran kanssa ulos ja minä pääsin livahtamaan rappuun karjumatta keskellä katua.

Kun viimein pääsin astumaan sadonkorjuujuhlien näyttämönä toimineen kauniin asunnon ovesta sisään, kiire ja harmituskin unohtuivat. 

Attended a harvest party last week.

Nata ja Jenni emännöivät Valio Luomun kanssa sadonkorjuujuhlaa, ruoat teki luomukokki Benjamin Frostell. Ruokalista alla -herkullisimpia olivat arancinit - eikun siikaceviche - eikun kanttarellikinuski - eikun kaikki!

Mitkä ruoat, mikä koti, mitkä juhlat - kerrassaan upeaa! Tähän ei paljoa sanoja tarvita. Kuvat puhukoon puolestaan.

Ja se puhelin... Se löytyi vasta maanantaina, useamman puhelun ja kyselyn jälkeen. Ihan hyvin pärjäsin pari päivää ilman puhelintakin.

Great food, beautiful home, fun party - just a lovely Friday night! No words needed.

Viikon varrelta | During this week

Tämän viikon ohjelmassa on ollut aikalailla töitä, mutta myös muutama kiva tilaisuuskin.











Vielä pärjää ilman sukkia - ainakin joten kuten. Koetan venyttää sukatonta kautta niin pitkälle kuin mahdollista, sillä en oikein ole sukkien ystävä. En tosin ole kylmänkään ystävä, joten pikapuoliin on varmaan taivuttava kaivamaan sukat kaapista. Kengänkärkiä tuijotellessani huomasin, että Kööpenhaminassa maaliskuun lopussa loukkaamani nilkka viimein on palautunut normaaliksi, turvotus ja satunnainen vihlontakin kesti useamman kuukauden, vaikkei murtumia ollutkaan.

Still without socks, but not for long. Soon I have to start to wear them again as weather is turning colder.

Risentan aamiaisella syötiin mm. herkullista granolaa, siemenleipään ja tuorepuuroa sekä kuunneltiin puheenvuoro arjessa jaksamisesta ja iltapäiväväsymyksen taltuttamisesta järkevillä välipaloilla, kuten vaikkapa itsetehdyillä sokerittomilla myslipatukoilla.

Attended a breakfast and listened a briefing about healthy snacking as a tool of beating afternoon energy lack.

Tällä viikolla piti perua osallistuminen yhteen upeaan tapahtumaan. Tuli kuitenkin työmatka Tallinnaan. Harmitti, mutta selvähän se - leipätyön on mentävä edelle. Ensi viikoltakin peruin yhden kivan iltatapahtuman, koska en siihen mennessä ole kotiutunut työmatkalta. Kaikkialle ei voi ehtiä, enkä kaikkiin kutsuihin alun alkaenkaan edes vastaa myöntävästi, mietin kuitenkin kiinnostaako tämä minua ja blogin lukijoita.  Silti kun jotain oikein upeaa jää välistä toivoo tietysti, että tilaisuus olisi osunut sellaiselle päivälle joka olisi sopinut.

Mitäs sitten Tallinnassa? Asiakastapaamisten välissä ehdin kipaista Telliskivellä ja uudella Balti Jaam-torilla. Balti Jaam oli ihan tyylikäs ja myyjille olosuhteet ovat varmasti paremmat kuin vanhalla, rähjäisellä torilla, mutta vähän näyttivät ostoksiaan tekevät mummot olevan eksyksissä. Enkä enää löytänyt niitä muutamaa valkosipuleita, suolakurkkuja ja itse tehtyjä villasukkia myyviä herttaisia vanhoja tätejä, joilta ostin aina vähintään muutaman valkosipulin.

Visited customers in Tallinn, Estonia again this week, and had a short break at Balti Jaam market and nearby Telliskivi.

Balti Jaam-torin viereiseltä Telliskivellä kävin muutamassa liikkeessä ja tein yhden ostoksenkin.

Asiakastapaamisten jälkeen söin  Kadriorgin puiston, rauhallisella asuinkadulla lähellä Gourmet Coffee-kahvilassa pulled lamb-leivän.  Jos olette lähistöllä, kahvilasta saa hyviä annoksia kohtuuhintaan.

Juu - ja törmäsin tuttuunkin kaupungilla - Habanero kitchenin Timo koirineen käveli Virukadulla edessäni. Tunnistin koiran ennen miestä! Vaihdettiin pikaisesti kuulumiset, sitten olikin aika kiitää kohti satamaa. Ajoin toiseksi viimeisenä laivaan, ihan niin hilkulle ei pitäisi jättää...

Had a quick and tasty snack/dinner at Gourmet coffee in Kadriorg after the last customer.

Gourmet Coffee Kadriorg, L. Koidula 13A, Tallinn

Kylmän tuulen puhallellessa tuli tuleva talvi väistämättä mieleen -sukattomuusuhmasta huolimatta. Telliskiveltä 34 eurolla ostin ihanan pehmeän käsin neulotun alpakanvillaisen pipon. Melkoisen hyvä hinta-laatusuhde, jossain konseptiliikkeessä hinnassa olisi ollut ykkönen edessä. En silti vielä toivota talvea tervetulleeksi, on tässä syksyssäkin vielä sulattelemista. Toinen talviostos pitäisi kuitenkin pikaisesti tehdä valikoimien ollessa parhaimmillaan. Tarvitsen uudet talvisaappaat, edelliset heitin saumojen ratkettua menemään maaliskuussa, melkoisen pettyneenä laatuun.

As winter is approaching sooner or later, bought a hand made alpaca wool hat. Only 34€. In some trendy concept store price would have been 134€.

Perjantaina pääsin juhlistamaan vielä sadonkorjuukautta, mutta siitä ensi viikolla lisää. Kuvan jälkkärissä on muuten kanttarellikinuskia - oletteko koskaan maistaneet?

Mites teillä, joko on sukat kaivettu kaapista vai pyristelettekö vielä syksyä vastaan?

On Friday I attended a harvest party, more about it later on.

Chorizo bolognese

Tämän chorizoblognesen tein mukaillen Donna Hayn reseptiä. Australialainen Donna Hay on yksi suosikkiruokakirjailijoistani. Hänen reseptinsä ovat helppoja toteuttaa, mutta silti niissä on yleensä joku kiva pikku koukku. Vieläkin harmittaa kun kuuden vuoden takaisella Australian matkalla kuljin hyvin läheltä Donna Hay general storea Sydneyssä löytämättä sitä.

Chorizo bolognese

4 kuivattua chorizomakkaraa (500 g), kuoret poistettuna ja pilkottuna

1 rkl ekstra-neitsytoliiviöljyä

2 rosmariininoksan lehdet

¼ tl kuivattuja chilihiutaleita

2 valkosipulinkynttä, murskattuna

Merisuolaa ja rouhittua mustapippuria

3 rl punaviinietikkaa

400g tomaattimurskaa

2 rkl ruskeaa sokeria

400g spagettia

Hienonna chorizo tehosekoittimessa. Aseta sivuun.

Kuumenna öljy suuressa paistinpannussa korkealla lämmöllä. Lisää rosmariini ja paista 30 sekuntia tai kunnes rosmariini on rapeaa. Ota pannulta ja aseta sivuun.

Lisää chorizo, chilipippuri, valkosipuli, suola ja pippuri pannulle ja kypsennä, sekoittamalla, 3-4 minuuttia tai kunnes seos on ruskistunut ja rapea. Jos rasvaa on paljon pannulla, voit tässä vaiheessa imeyttää ylimääräistä rasvaa talouspaperiin.

Lisää punaviinietikka ja kiehauta 30 sekuntia. Lisää tomaattimurska ja sokeri, anna kiehahtaa. Vähennä lämpöä keskilämmölle, peitä kannella ja hauduta 5-6 minuuttia tai kunnes neste on hieman vähentynyt.

Kun chorizo-seos on hautumassa, keitä pasta suuressa ohjeen mukaan. Ota talteen 125 ml pastan keitinvettä ennen kuin kaadat sen pois. Lisää keittovesi chorizo-seokseen ja sekoita, tärkkelyspitoinen, suolattu vesi saostaa ja maustaa kastiketta.

Tarjoa pasta chorizo-seoksen ja rapean rosmariinin kera, mausta mustapippurilla.

LUMO LIFESTYLEÄ VOIT SEURATA FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA

Chorizo bolognese

4 dried chorizo (500g), cases removed and chopped

1 tablespoon extra virgin olive oil 

2 sprigs rosemary, leaves picked 

¼ teaspoon dried chilli flakes 

2 cloves garlic, crushed 

sea salt and cracked black pepper 

125ml red wine vinegar

400g can chopped tomatoes 

2 tablespoons brown sugar 

400g spaghetti

Place the chorizo in a food processor and process until finely chopped. Set aside.

Heat the oil in a large frying pan over high heat. Add the rosemary and cook for 30 seconds or until crisp. Remove and set aside. 

Add the chorizo, chilli, garlic, salt and pepper to the pan and cook, stirring, for 3–4 minutes or until golden and crispy. Add the red wine vinegar and cook for 30 seconds. Add the tomato and sugar and bring to a simmer. Reduce the heat to medium, cover with a lid and cook for 5–6 minutes or until the liquid has slightly reduced. 

While the chorizo mixture is cooking, cook the pasta in a large saucepan of salted boiling water for 6–8 minutes or until al dente. Drain, reserving ½ cup (125ml) of the cooking liquid. Add the reserved cooking liquid to the chorizo mixture and stir to combine. 

Top the pasta with the chorizo mixture, mozzarella, crispy rosemary and pepper to serve. Serves 4.  

Kantarellirisotto ja parmesanvaahtoa | Chanterelle risotto with parmesan foam

Kesälomareissulla söin Saksassa, Deidesheimin viinikylässä herkullista kantarellirisottoa, jossa oli lisänä parmesaanivaahtoa. Bistro 1718-ravintolasta kirjoitan erikseen Pfalzin viinitielle suuntaaville (viinitie on erinomainen kohde syksyn viikonloppumatkaksikin). Oli meistä molemmista nimittäin yksi parhaista ravintolakokemuksista aikoihin.

Maalla elokuun puolivälissä suuntasin toiveikkaasti metsään, mutta löysin vain muutaman kuivuneen kanttarellin -mutta myös mustikoita, joten ei se ihan turha reissu ollut. Kaupasta sai kanttarelleja.

Anoppilan "punainen maito" paljastuikin laktoosittomaksi maidoksi, eikä siinä vaiheessa tullut lähdettyä enää kymmenen kilometrin päähän kauppaan, kun risotto oli jo tulilla. "Syöjä odottaa risottoa, risotto ei odota syöjää" kuten edesmennyt työnantajani -innokas kotikokki hänkin- totesi aikoinaan. Vaahdosta tulikin kastiketta, mutta maukasta kuitenkin. Oikealla maidolla siitä saa vaahdotettua ihan kuohkean vaahdon. Laitetaan tähän kuitenkin vaahdon resepti.

Risotto

4 dl risottoriisiä  

1 punasipuli silputtuna 

1 valkosipulinkynsi 

2 rkl oliiviöljyä 

1,2 l kuumaa kasvislientä

1/2 l kantarelleja

voita paistamiseen

suolaa

Parmesanvaahto 

50 g parmesania 

1,5 dl maitoa 

suolaa 

 mustapippuria

Kuumenna öljy kattilassa, kuullota kaikki kasvikset pehmeiksi. Lisää riisi ja kuullota kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi.

Lisää riisiin lämmintä kasvislientä pienissä erissä, välillä haihduttaen. Kypsennä, kunnes riisi on napakan kypsää ja nosta risottoannos lautaselle.

Paista kantarellit voissa ruskeaksi. Mausta suolalla.

Kuumenna maito kattilassa, sulata raastettu juusto joukkoon. Soseuta vaahdoksi sauvasekoittimella ja nostele vaahto sekä paistetut kantarellit risoton päälle.

During our road trip in Pfalz, Germany, I ate a superb chanterelle risotto with parmesan foam in Bistro 1718 in Deidesheim.

I wanted to recreate it at my inlaws, but unfortunately noted what they had in the fridge wasn't proper milk, but lactose free "milk drink" and it didn't foam. Anyhow risotto with parmesan dressing tasted delicious.

Chantarelle risotto

4 dl risotto rice
1 red onion diced
1 garlic clove
2 tablespoons olive oil
1,2 l hot vegetable broth

1/2 l chanterelles
butter for frying
salt


Parmesan foam

50 g parmesan
1,5 dl milk
salt

black pepper

Heat the oil in the saucepan, make sure all the vegetables are soft. Add rice and sauté until the rice becomes translucent.

Add hot vegetable broth in small batches, between evaporating. Cook until the rice is al dente and lift on the serving bowls.

Brown chanterelles in butter. Season with salt.

Heat the milk in the saucepan, melt the grated cheese in the milk. Foam with a hand blender, season wiht salt and pepper. Serve the risotto with browned chanterelles and parmesan foam.

Vinkit viikon varrelta | The best of the week

Näin ollaan kierähdetty syyskuun puolelle ja kesä on tältä vuodelta ohi. Mitä kuun vaihteessa onkaan ollut mietteissä ja kalenterissa?

Now we have left summer behind and welcomed autumn. What has been on my mind and in my schedule in the past week?

Viikon paras vinkki on leikkisyys. Eläimiltä ja lapsilta voi ottaa oppia hetkessä elämisestä ja hetken iloista arjen keskellä. Rauhallinen lepohetki voi yht'äkkiä muuttua iloiseksi leikiksi.

My best tip of the week is not to forget to be playful time to time. We grownups have a lot to learn from children & animals.

 Luonnonkukkia ei enää löydy paljoa, mutta viherkasveja voi käyttää niiden sijaan myös leikkona tai torilta voi hakea värikkään kimpun.

Wild flowers are getting fewer, but instead them I now have as decoration few strong stems with big leaves.

Marjakausi on vielä käynnissä. Nyt kannattaa nauttia herkullisista vitamiinirikkaista marjoista ja pakastaa niitä talveakin varten.

Berry season is still going on. It's time to enjoy berries full of vitamins and freeze them also for winter.

Marjojen lisäksi sienikausi on parhaimmillaan. Lähdin maalla etsimään kantarelleja, mutta paras saalis tulikin tateista. Appivanhemmat saivat vielä tarkistaa saaliin ennen sienien paistamista, sienien turvallisuutta kun ei kannata jätää vain arvailun varaan. Kuvaraporttien mukaan suppilovahveroitakin on jo kerätty mukavasti, mutta omilla apajillani niitä on yleensä vasta syyskuun loppupuolella tai myöhemmin.


Mushroom season is also in full force now. I went to forage chanterelles, but came back with boletus. Wandering in the woods is also one of the best ways to get in a zen mood.

Luontoaiheilla jatketaan... Tiesittekö, että sateenkaari ei olekaan kaari, vaan ympyrä? Tämä paljastui minulle, kun keskustelimme viime viikonloppuna näkemästämme upeasta sateenkaaresta.

Sateenkaari koetaan valokaareksi, mutta se on osa ympyrää. Suurin osa ympyrästä on vain horisontin alapuolella. Lentokoneista ja vuorten huipuilta voi kuulemma joskus onnistua näkemään ympyrän muotoisen sateenkaaren. Sateenkaaret näkyvät parhaiten silloin, kun sadepisarat ovat suuria. Suotuisissa olosuhteissa syntyy kaksi kaarta, pääsateenkaari ja sivusateenkaari. Tässäkin näkyy hentona tuo sivusateenkaari.

Sateenkaarissa ja revontulissa on aina jotain maagista. Molempia olen nähnyt tämän vuoden aikana.

Did you kow that rainbow actually isn't a half circle, but a full circle? We normally just can see only half of it over the horizon. Saw a beautiful, very strong rainbow last weekend.

Luonnon lisäksi olen rentoutunut joogassa - ja millaisessa joogassa! Viinijoogassa... Ja vueläpä ilmeisesti Suomen ensimmäisellä viinijoogatunnilla. Sain kutsun ravintola Venniin (olimme kyllä omassa rauhassa ravintolan yläkerrassa); Joogaguru Kylli Kukk veti rauhallisen, rentouttavan joogatunnin, jossa yhtenä elementtinä oli viini. Sitä tuoksuteltiin, ajateltiin ja hieman siemailtiinkin joogaliikkeiden lomassa.  Välillä tuntui kyllä että lähinnä huidoin epätahdissa ihan Kyllin edessä, kun muut tekivät sulavasti sulokkaasti oikeaoppisia liikkeitä... Mutta venyttely teki kyllä hyvää ja tämä oli mukava tapa kurkottaa vähän sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kameran jätin suosiolla joogan ajaksi kassiin ja keskiryin vain hetkeen. Joogan jälkeen pääsimme maistelemaan vielä muutamaa viiniä Viinilinnan Antin johdolla.

Tried wine yoga this week. A fun, relaxing introduction for a not so flexible yoga novice.

Perjantaina Sokoksella avatulla uudella MACin kosmetiikkaosastolla tehtiin huulimeikkejä avajaisvieraille. Pysyin sillä omalla neutraalien sävyjen mukavuusalueellani, mutta sävy oli tavanomaista tummempi. Aika kivasti sopi pokien värien kanssa. Avajaisista sain mukaani paletin, joka tulee hyvään saumaan parin viikon pääsä odottavalle messumatkalle. Ei tarvitse ottaa kourallista punia mukaan, vaan kuultavien sävyjen paletilla pärjää pitkälle.

MAC cosmetics opened a new shop in shop in Sokos dept store in Helsinki. In the opening event I tried a slightly darker tone lipstick than normally, but stayed safely in a neutral tone.

Ja viimeisenä vinkkinä tällä erää; rapukausi jatkuu edelleen -lokakuun loppuun. Hyvin ehtii järjestää rapukekkereitä syksyn pimenevissä illoissa. Me nautimme rapuja veljeni mökillä viime viikonloppuna.

Mitä teillä on ollut mielessä syksyn aluksi?

Crayfish season continues in Finland till end of November. Still two more months to enjoy these creatures.

What has been in your mind at the beginning of fall?

Saksan viinitie Pfalzissa ja majoitusvinkit | German wine road travel tips

Saksan viinitie Pfalzin alueella, Frankfurtista etelään, oli minulle aiemmin tuntematon. Aluksi kesämatkan pääkohteena oli Alsacen viinitie, mutta matkareittiä suunnitellessa löysin Saksan vanhimman turisteille viitoitetun viinitien (Deutsche Weinstraße) jostain nettisivulta ja siellä vietimmekin muutaman päivän mennen tullen. Viinitie oli joka tapauksessa matkan varrella Reiniltä Alsaceen, joten se oli luontainen reittivalinta etelää kohden ajaessamme.

Kartta/map Germanwineroute.com

Frankfurtin lentokentältä noin tunnin matkan päästä alkava viinitie on vain 85 kilometrin pituinen, joten sen ehtii ajella hyvin vaikka kolmen päivän viikonlopun aikana tai yhdistää Alsacen-matkaan, kuten me teimme. Vaikka viinitie on noinkin lyhyt, matkan varrella kannattaa siis pysähdellä taajaan ja poiketa välillä merkityltä viinitieltä 


The German  Wine Road (Deutsche Weinstraße) is the oldest of Germany's tourist wine routes. Located in the Palatinate region of the federal state of Rhineland-Palatinate, the route was established in 1935. It starts abt one hour drive from Frankfurt airport and is only 85 km, so it's a very convinient destination for a long wine, dine and scenery weekend. On our July road trip main destination was Alsace, but we enjoyed the German wine route as much as Alsace.

Saksan viinitiellä yövyimme mennen tullen yhden yön. Booking.comista löysin viinitien puolesta välistä majoitusta tarjoavan pienen viinitilan, Gästehaus Rebenhofin. Huoneet näyttivät valoisilta ja raikkailta kuvissa. Tein varatessa päätöksen valita mieluummin kivan näköiset huoneet kuin haksahtaa julkisivultaan romanttisen näköisiin majoituksiin, joissa huoneet ovat jo parhaat päivänsä nähneet -eikä ilmastointia. Löysin useita majataloja, koti- ja viinitilamajoituksia, mutta niihin olisi pitänyt tehdä varaukset sähköpostilla -mieluiten ilmeisesti saksaksi kun sivustotkin olivat vain saksaksi. Matkan varreltakin olisi löytynyt useita majoituksia, joissa oli "huoneita vapaana"-kylttejä. Halusin kuitenkin päästä helpolla ja varasin yhtä yöpymistä lukuun ottamatta vain paikoista, joissa oli varauskalenteri ja vapaana olevat päivät ja hinnat näki heti. Alsacen puolelta varasin yhdeltä viinitilalta huoneen googlen käännösohjelman avulla ranskaksi sorvatulla sähköpostilla huoneen. Teksti oli varmaan todella kömpelöä, mutta saimme majoituksemme.

Pienen kylän laidalla, viiniviljelmien ympäröimän sijaitsevan Gästehaus Rebenhofin piha olikin vielä vähän keskentekoisen näköinen, mutta huoneet olivat modernit, tilavat ja viihtyisät. Majoitustoimintaa tilalla oli ollut vasta vuoden verran ja sitä varten oli rakennettu uusi rakennus. Istuskelimme illalla huoneen parvekkeella katsellen viiniviljelysten yli, nautiskellen patonkia ja juustoa sekä tilan viiniä. Sitä saattoi hakea käytävällä olevasta jääkaapista ja maksaa aamulla. Aamulla heräsin varhain kukon kiekumiseen, samalla näin upean auringonnousun.

Aamiainen oli runsas. Aamiaispöydästä löytyi niin emännän anopin tekemiä mehuja ja hilloja, erilaisia sämpylöitä rahkoja, jugurtteja, leikkeleitä juustoja kuin hedelmiäkin. Tilan omaa kuohuviiniäkin olisi ollut tarjolla. Emäntämme puhui vain hieman englantia ja me ainoastaan muutaman sanan saksaa, mutta hyvin saimme asiamme toimitettua.

2hh huone maksoi 75€/yö sis. aamiaisen.

We booked all rooms for our Germany/Alsace trip in advance but there seem to be lots of "zimmer frei"=rooms available signs along the way.

On the southbound way we stayed a night in Gästehaus Rebenhof in Hambach. It's a winery with a new accommodation building. Yard didn't seem to be completely eady, but rooms were spacious wiht balconies and really nice. We sat on the ablcony eating bead, cheese and drinking Rebenhof's Gelber Muscateller.

Breakfast was plentiful with home made goodies. Price 75€ per night for two incl breakfast on high season.

Gästehaus Rebenhof, Andergasse 97, Hambach, Neustadt an der Weinstrasse

Monet kylistä olivat hyvin pieniä eikä niiden läpi ajaessa arkena näkynyt yhtäkään ihmistä, vaikka kyltit kertoivat maisteluhuoneiden ja viinitilojen olevan avoinna.

Many villages are very small and to our suprise in many of them we didn't see a single person even though the wine caves and tasting rooms were open.

Useimmissa kylissä ei näyttänyt olevan ruokailumahdollisuuttakaan. Kallstadtista löytyi lopulta muutamakin ravintola. Weinhaus Wenningerin hotelli-ravintolan viihtyisän näköinen sisäpihan terassi houkutteli meidät lounaalle ja maistamaan viinitalon omaa viiniäkin lasilliset. Jaettu juusto- ja leikkelelautanen oli maukas ja täyttävä. Hotelli oli julkisivultaan ja sisäpihaltaan perinteisen näköinen vanha rakennus, mutta hotellin aulabaari pihan perällä oli moderni ja viiniviljelykset alkoivat heti isojen ikkunoiden takaa.

In many villages there weren't restaurants, only vineries. In Kallstadt we found few restaurants. Weinhaus Wenniger hotel restaurant had a cozy courtyard, so we sat down for a shared cold cuts and chees plate and a glass of Wenninger's wine. Front of the hotel and the courtyard looked very traditional, but the lobby bar was modern.

Weinhaus Henninger, Weinstraße 93, Kallstadt

 

Paluumatkalle yöpymiskylä valikoitui alunperin Shelterissä juomani Dr. Bürklin-Wolf Riesling Hohenmorgen-lasillisen mukaan. Katselin kartasta missä Dr. Bürklin-Wolfin viinitalo sijaitsee. Deidesheimin sijainti oli sopiva reitin varrelle ja kylä vaikutti mukavalta googlailun perusteella. Näköjään yksi nautittu hyvä viinilasillinen voi olla yhtä hyvä kriteeri yöpymispaikan valinnalle kuin mikä tahansa muukin.  Kylä on pieni, mutta siellä on useampi laadukas hotelli ja ravintola. Me valitsimme vähän vaatimattomamman, mutta siistin ja keskellä kylää sijaitsevan Ritter von Böhlin.

On the way back to Frankfurt we stayed in Deidesheim. There were few posh hotels, we chose a more modest option. Hotel Ritter won Böhl is located in the middle of the village right by the Weinstrasse. It was clean and calm, had a good breakfast and was spread in several joined old hospital buildings.

Hotel Cafe Ritter von Böhl, Weinstr. 35-39, Deidesheim

Dr.Bürklin-Wolfin viinitalo olikin kiinni juuri Deidesheimissä oleskelumme ajan, mutta löysimme toisen tohtorin viinitalon sivukadulta. Dr. Bassermann-Jordanin La Vie-roseta meille suositeltiin Deidesheimin Bistro 1718-ravintolassa ja sitä haimme vielä aamulla ravintolan viereiseltä viinitilalta kotiin vietäväksikin pullollisen. Suomessa huomasin, että viinitilan muutama viini on Alkon tilausvalikoimassakin, ei tosin La Vie.

From Deidesheim we bought home a bottle of Dr. Bassermann-Jordan's La Vie rose. Our waiter in Bistro 1718 next door to winery recommended it and it did match our meal perfectly.

Weingut Dr. von Bassermann-Jordan, Kirchgasse 10, Deidesheim

Vaikka Saksan viinitie ensivilkaisulla tuntui vain pakolliselta reitiltä matkalla Alsaceen, viehätyimme siihen kovasti. Kaikki olivat ystävällisiä, maaseutu oli kaunista, ruoka ja viini hyvää. Hinta-laatusuhdekin oli hyvä.


Katso kaikki kaikki matkapostaukset

Even though the German wine route first seemed just like a obligatory drive trought on the way to Alsace, we liked it a lot. Beautiful scenery, friendly people, good food and wine. Price quality ratio was good.