My Gucci...

...is just a keychain. I bought it in Florence about fifteen years ago, when I was in one of the first business trips there. Unfortunately the fairs in Florence I visited twice a year, don't exist anymore. I loved Florence, not least for the great shopping opporturnities.

Back in the 1990's Gucci didn't have as many shops around the world. It felt really exclusive to shop there, even though my little purchase was probably the cheapest item they had for sale. Anyhow, every day when I  open my door, thios keyholder reminds me of some great business trips and the time when we still could mix some pleasure to business (a.k.a. one or two shopping/sightseeing days for each business trip).

Guccini on vain avaimenperä. Ostin sen Firenzestä viitisentoista vuotta sitten, yhdellä ensimmäisistä Italian messumatkoistani. Guccin (ja muidenkin luksusmerkkien) liikkeitä oli siihen aikaan huomattavasti vähemmän ja kaikki tuotteet valmistettiin vielä Italiassa, nythän tämänkin merkin liikkeitä lukemattomia ympäri maailmaa. Vaikka tein vain pienen ostoksen ja avaimenperä oli varmaan liikkeen edullisin tuote, muistan vieläkin kuinka ylelliseltä pienenkin ostoksen tekemien tuntui. 

Valitettavasti Firenzessä ei enää järjestä messuja, joilla kävin kahdesti vuodessa. Firenze on ihana kaupunki, eikä vähiten ostosmahdollisuuksien vuoksi...  Joka kerta kun avaan kotioven, avaimenperä muistuttaa minua mukavista messumatkoista ja ajoista, jolloin vielä saatoimme yhdistää hieman ostos/nähtävyyspäiviä työmatkoihin. Nykyisin on niin kiire, että moiseen ylellisyyteen ei enää pahemmin ole aikaa. (Tosin parin viikon päästä yhdistän Pariisin messumatkaan viikonlopun omin päin).

Ryevolution - the Finnish rye bread in New York

 

During our New York trip in July we visited New Amstredam Market near South Street Seaport, a food market with local small businesses such as butchers, grocers, mongers, and other vendors who source, produce, distribute, and sell foods made with regional ingredients. Loved the products and the display.

Among vendors there is also an organic Finnish rye bread baker Nordic Breads. Real Finnish rye bread locally made, baked in Long Island City in Queens, made of New York State grown rye. Besides the delicious, unique flavour, rye bread has lots of fibers and low G.I.

We tasted their bread; a real Finnish dark sour bread, it was the real thing! We come from  a small country, so is is heart warming to find something traditionally Finnish on the other side of the world.

We talked to the owner,  Simo Kuusisto. Kuusisto is the executive chef at the Canadian Permanent Mission to the UN and runs his own rye bread company on the side. He told that they started to sell the bread in the local greenmarkets on weekends and were found by Dean & DeLuca, a well know New York grocery store, buyer, who wanted to have the Ruis bread in their store. Now Nordic Breads sell also in several Whole Foods and Faiway stores in the area.

Rye bread is excellent with a plain butter, cucumber, tomatoes, cheese, ham, lox...

Kesän New Yorkin.matkallamme kävimme New Amsterdam Marketilla South Street Seaportin tuntumassa. Markkinoilla lähiseudun pienyritykset myyvät ruokatuotteitaan suoraan kuluttajille. Yleensä tiskin takana seisoi valmistaja itse, koska moni torimyyjistä oli muutaman hengen yrityksiä.

Torilla oli mukana myös suomalaista luomuruisleipää myyvä Nordic Breads. Simo Kuusisto, pitkän linjan ruoka-ammattilainen on nykyisen Kanadan YK-lähetystön keittiöpäällikön pestin lisäksi myös ruisleipuri. Juttelimme hänen kanssaan tovin leivän myynnin lomassa.

Nordic Breadsin leivät leivotaan Long Island Cityssä Queensissa, ruis tulee sopimusviljelijältä New Yorkin osavaltiosta. Maku oli juureva; todellinen suomalainen jälkiuunileivän maku. Asiakkaat kyselevät syödäänkö leipää maapähkinävoin tai hillon kanssa, mutta maisteltuaan maistiasina olevia kurkkuvoileipiä, on ruisleivän syvin olemus alkanut valjeta.

Suomalaisiin ruokatuotteisin törmää maailmalla aina silloin tällöin. Vaikka tässä oli itse asiassa kyse amerikkalaisesta yrityksestä, on aina hauska huomata, kun rippunen suomalaista ruokakulttuuria parhaimmillaan leviää maailmalle.

Their version - my version/New York's Hundred Acres flatbread

Hundred Acres flatbread

My flatbread

I  and Husband shared a grilled flatbread as appetizer in Soho's Hundred Acres. I liked this simple dish so much, that made my own version at home. They had used only yellow courgette, greens and cheese, I added yellow peppers and cured ham.

Base is made of a basic pizza dough; make your own or buy ready made. Bake without topping until almost done. Slice thin courgette and yellow pepper slices on top, grill for 3-5 minutes, top with chili flakes, black pepper (and with pinch of salt if you want), shredded mozzarella or your favorite cheese, (ham) and arugula.

Jaoin Siipan kanssa kesällä Sohon Hundred Acres-ravintolassa alkupalagrillileivän. Pidin annoksesta niin paljon, että tein äskettäin oman versioni siitä.

Pohja on tehty peruspizzataikinasta. Tee itse taikina tai osta valmiina. Paista ilman päällysteitä kunnes pohja on miltei valmiiksi paistunut. Siivuta puolikas kesäkurpitsa ja keltainen paprika ohuiksi siivuiksi, levitä pohjan päälle ja grillaa vastuksen alla vielä 3-4min. Päällystä ripauksella kuivattua chiliä ja mustapippuria (ja ripauksella suolaa halutessasi) sekä raastetulla mozzarellalla tai muulla lempijuustollasi, (ilmakuivatulla kinkulla) ja rucolanlehdillä.