Bloggaajan poukkoilevat postaukset | Blogger's wide variety

 
 
 
 Joissain lifestyleblogeissa lukijat kuulemma valittelevat kun blogi poukkoilee aiheesta toiseen. Toisaalta itsensä toistaminenkin on pahasta. Sitähän elämä kuitenkin on; tunteita ja tapahtumia laidasta laitaan, välillä tapahtuu paljon, välillä ei ole mitään uutta. Usein kirjoitan pitkään vain ruoasta, joskus taas ihan muista aiheista. 


 kuitenkin huomannut lukijoiden pitävän näistä sekalaisista "viikon varrelta"-postauksista, jotka ovat usein varsin arkisia.
 
Nyt eletään pitkän syksyn ja joulukauden murrosvaihetta. Sää viilenee, mutta luonto tappelee vielä talvea vastaan.

Yöt ovat jo etelässäkin pakkasen puolella ja vaikka lunta ei (onneksi) vielä olekaan, lämpimämpää on täytynyt vetää päälle. Ostin Hullareilta kaakaonruskean kevytuntuvatakin ja aloin miettiä ruskeita saappaita sen pariksi. Onneksi en hankkinut uusia, sillä yht'kkiä mieleeni tuli, vintistä mahdollisesti vielä löytyvät ruskeat saappaat. Ne olivat pari vuotta jäähyllä kun paksut pohkeet olivat liian leveä niille, onneksi en ollut hankkiutunut niistä eroon. Sillä kappas vaan, nythän ne sujahtivat farkkujen päälle ihan sutjakasti. Ja mallikin on klassinen, Saksasta 8-10 v. sitten hankitut saappaat ovat ihan käyttökelpoiset. Kannatti "shoppailla" omassa vintissä!  Rannekellokin pitäisi viedä rannekkeen lyhennykseen. Ranteetkin ovat näemmä hoikistuneet parin vuoden takaiseen.
 
 
In some blogs some readers are complaining tat blogger has too wide variety of topics. On the other hand blog should renew... But that's life; sometimes a lot happens, sometimes life stands still. And this is my life.

Weather is turning colder; I considered shopping for new brown boots. Suddenly I recalled brown boots that still might be in the attic. And there they were; the classic riding boots I bought  to 10 years ago in Munich. For few years they were too narrow to my wide calfs, but hey presto! Now they fit me nicely again!
 
 

 
 Työpaikan sisäpihalla pelargoniat eivät näytä olevan ilmojen kylmenemisestä moksiskaan. Ne ovat kauniissa kukassa ja uutta nuppuakin pukkaa vielä!

Despite colder nights and days & November around the corner geraniums in the court yard of my office are still going strong!
 
 
 
Samaan aikaan toisaalla - ensimmäiset joulukukat ovat tulleet myyntiin; hyasintteja ja amarylliksia on jo kaupan.

But a block away they are already selling Christmas season flowers. 
 



 
Vaikka itse olen ajatellutkin himmailla joulun kanssa vielä vähintään viikkoja, se näkyy jo vahvasti eri puolilla. Kävin Stockan bloggaajaillassa opettelemassa hankalan muotoisten lahjojen pakkaamista ja juomassa kauden ensimmäiset glögit. Sen verran minunkin piti antaa joululle jo nyt periksi!

I will start to raise my Christmas mood only in  about end November. Or at least I try to believe so. Christmas seems to be strongly in the air already... I had to give in a bit when I visited Stockmann department store's blogger night to learn how to pack gifts prettily even though they aren't in square boxes, I also had the first warm glögg of the season.
 
 



 
 Illan päätteeksi kosmetiikkaosaston leidit tulivat tekemään huulimeikkejä. Käytän yleensä varsin nudeja punia, mutta meikkaajat haluavat minulle aina punahuulet. Armanin puna ei onneksi ollut liian rajun näköinen vaan sulautui hieman läpikuultavana mukavasti huulille. Oli muuten hankalaa toisella silmällä tähdätä ja kuvata itseään peilistä ja olla meikattavana samaan aikaan kääntyneenä vähän toiseen suuntaan.

At the end of the night cosmetics department ladies did make lip make ups.I prefer nudes, but they always want ot use reds. This Armani lipstic was nicely transparent, so it did not pop up too much against my pale skin.

 


 Ihastuin näihin meille esiteltyihin glitterikorkkareihin. Korkokin on niin maltillinen, että pystyisin jopa kävelemään noilla. Jotkut sähäkät juhlakengät olisi kiva laittaa vaikka ID-iltajuhliin lauantaina.


Loved these sparkling shoes at Stockmann. I really should buy myself some Cinderella shoes!
 
 


 
 
Keskiviikkoaamuna kurvasin Hietalahden hallin kautta ennen töihin menoa. Ruokabloggari Prisca Leclercin herkullista Tarte Tatin-ruokakirjaa juhlistettiin Le Marche-ravintolassa. Mikä olikaaan herkullisempi päivän aloitus kuin siivu suussa sulavaa tarte tatinia! Lounasta ei sitten tarvittukaan... Ihastuin ensisilmäyksellä kirjassa olleeseen tomaatti- tatinin ohjeeseen. Sitä täytyy kokeilla pikinmiten!

On Wednesday morning I popped in at Finnish food blogger Prisca Leclerc's book launch party. Book is called Tarte Tatin and of course we were served Tarte tatin as well. A sweet start for the day. No need for lunch yesterday.
 


Juhlahumua | Wedding guest













Ystäväpiirissä ei ole vietetty häitä vuosiin ja sisaruksemme ovat menneet jo vuosia sitten naimisiin. Nyt olimme viikonloppuna häissä, pitkästä aikaa.

Kokoonnuimme kuuden hengen voimin meille puolilta päivin ja lähdimme yhtä matkaa kirkkoon tilataksilla. Kannattaa suuremmissakin kaupungeissa muuten tilata tilataksi ajoissa tai tilata jopa etukäteen tulemaan tiettyyn aikaan, saimme odottaa omaamme hyvän aikaa. Onneksi olimme ajoissa lähdössä. Ennen lähtöä kohotimme juhlatunnelmalle maljan. Note to my self; osta uusia samppanjalaseja! Vuosien varrella niitä on hajonnut tiskatessa niin, ettei kuutta samanlaista enää kaapista löydy

Nyt ei hajonnut laseja, mutta valmistautumisessa oli taas mutkansa. Otin kuitenkin rauhallisesti vaikka sattui ja taphtui; irtonaista luomiväriä sisältävä purkki tippui lattialle ja sen pohja irtosi, hopeista luomiväriä oli pitkin kylpyhuoneen lattiaa. Sen sai onneksi imuroitua. Meikatessani onnistuin saamaan ripsiväriä sormeen ja vetäisemään leveän mustan raidan yli meikatun yläluomen. Päätin tästäkin olla hermostumatta; pyyhin ripsivärit pois pumpulipuikolla ja korjasin luomiväriä. Juuri ennen ulos lähtemistä huomasin vielä valtavan silmäpaon uusissa sukkahousuissa. Onneksi oli olin ostanut kaksi paria samoja sukkahousuja ja heittänyt laukun pohjalle vielä yhden varaparin. Yksi ystävistäkin joutui vaihtamaan sukahousut silmäpaon takia juuri ennen lähtöämme. Siippa kysyi aivan äimistyneenä "Meneekö ne noin helposti rikki?". Juu, kyllä ne menee. Siksi käytänkin ohuita sukkahousuja harvoin.
 
En ollut ihan varma miten pukeutua näihin häihin. Kutsu tuli Siipan vanhalta koulukaverilta vähän yllättäen, emme olleet sulhasen kanssa vuosiin tekemisissä ja morsianta emme tunteneet lainkaan. Emme siis osanneet arvioida kuinka juhlavasti muut vieraat ja hääpari aikovat pukeutua. Ihan juhlavasti juhlaväki oli kuitenkin sonnustautunut. Musta luottomekko olisi ollut helppo valinta, mutta kokomustaahan ei yleensä pidetä ihan soveliaana häihin Suomessa. Päädyin mustaan toppiin, jonka päälle tuli vanhan rosan sävyinen guipurepitsitoppi ja mustaan teettämääni hameeseen. Jalkaan mustat avokkaat. Korujakin vaihtelin vielä ennen taksin tuloa. Laukkua arvoin pitkän, kun mietin otanko kameran mukaan vai ei. Mukaanhan se tuli ja muutaman hauskan kuvan sain ystävistä napattua illan aikana. Kaikki laseja käyttävät mm. "naamioituvat" kääntämällä lasit toisin päin. Tuli vähän erilaisia kuvia vieraista hääparin albumiin. Minä olin jättänyt lasit kotiin ja laittanut piilolinssit tilalle, nappasin itsestäni peilin kautta tuollaisen vähän oikeaa mielentilaa vakavamman kuvan.

 
Juhliin osallistui useita ystäviämme. Meitä oli neljä ystäväpariskuntaa ja lisäksi vielä pari Siipan vanhaa koulukaveria samassa pöydässä. Juhlista muodostuikin hauskat. Ei ihan Pinterest-häät, mutta juttelimme vilkkaasti ja viihdyimme tanssilattialla hyvän bändin musiikin tahdissa.
.
Oletteko te viime aikoina olleet häissä?


Hadn't been in any wedding for years, but now we got an invitation.

We hadn't seen the groom for years and never met the bride, so I was a bit hesitant at first. In the end the reception was fun; many friends, good band and hours of dancing.

En luvannut sulle ruusutarhaa | I never promised you a rose garden


Ostin viime viikolla kolme seitsemän pikkuruusun kimppua vitosella. Yhdeksi kimpuksi koottuna kukat eivät kuitenkaan olleet kovinkaan näyttäviä. Jaoinkin ne viiteen vanhaan apteekkipulloon ja näin ne näyttivät paljon runsaammalta, miltei ruusutarhalta. Näin teen usein edullisten markettikimppujen kanssa; jaan ne erilaisiin vanhoihin pulloihin. Jopa vaikkapa viisi kukkaa näyttää ihan erilaiselta yksitellen pulloihin aseteltuna kuin pikku kimppuna.


I bought three seven rose bouquets last week. Not bad for 21 roses. To make them to look even more, almost like a mini rose garden, I assembled them in old pharmacy bottles. I often divide cheap super market bouquets in vases and bottles to make them look better than one cheap looking bouquet