Tammikuussa(kin) hyödynnetään ruoantähteet, varotaan liukkailla keleillä ja iloitaan kaamoksen päättymisestä.
Viikon suurin ilonaihe on ollut päivänvalon huomattava lisäys, jopa neljän maissa on saanut ulkona vielä siedettäviä kuvia. Katselin juuri auringon nousu- ja laskuaikoja netistä. Kuun vaihteessa eli kymmenessä päivässä päivä on Helsingissä miltei tunnin pidempi kuin nyt! Kaamos on selätetty!
Vaikka nämä talvipäivät ovatkin olleet kauniita, en lumisista liukkaista keleistä niin välitä. Lensin vauhdikkaasti työpaikan sisäpihalla jäällä kumoon viikon puolivälissä. Ennen mätkähtämistä maahan tunsin kuinka pää retkahti reipaasti, niska on ollut aika jäykkä loppuviikon, nyt tosin jo ihan hyvä. Mutta varovainen kannattaa liukkailla olla.
Alle kaksikymppisenä kaaduin pahasti liukkaalla, polvi meni hurjan näköisesti sijoiltaan. Leikkaavan lääkärin mukaan tapaus oli "mielenkiintoinen" eli paha kun mm. nivelsiteet repesivät molemista päistä ja polvesta irtosi luusiru. Yli 20 cm leikkausarpi jäi ja nivusesta nilkkaan ulottuva kipsikin oli kaksi kuukautta. Kaikesta huolimatta toiminnalisesti jalasta tuli hyvä, vaikka pysyvää ontumistakin alunperin ennustettiin. Siitä olen kiitollinen. Pikku jännitys on silti aina liukailla keleillä.
Vikon juustoöverit vedettiin kälyni synttäreillä perjaintaina. Joimme samppanjaa, ja muistelimme teinivuosien lempparisarjoja ja niiden hahmoja (Dallas, Cagney & Lacey, Hill Street Blues) ja rutiineja joita niiden katsomiseen liittyi - esim. Dallasia katsottiin aina saunan jälkeen, usein suklaata syöden.
Tänäänkin on herkuteltu, kummityttömme ja hänen sisarustensa syntymäpäivillä oli tarjolla pariakin kakkua.
Terveellisiäkin herkkuja on tullut syötyä.
Tuorepuuroa syön neljänä, viitenä aamuna viikossa.
Elämä ei todellakaan ole vain kakkuja, samppanjaa ja juustoja. Meillä arjen ruokalasku on kohtuullinen; hyödynnämme tarjouksia, syömme sesonkiruokaa ja käytämme tähteet. Viikon hävikkiruoka on avoglemono, jonka tein edellisen
päivän uunissa paahdetun kokonaisen broilerin rippeistä. Keitin liemen broilerin
luista ja käytin edellisen päivän illalliselta yli jääneet broilerinlihat myös keittoon.
Tämä kreikkalainen kanaliemi-munakeitto on yksi
yksinkertaisista, edullisista suosikkiruoistani. Löysin reseptin aikoinaan keittokirjasta, jonka
ostin neljätoista vuotta sitten häämatkallamme San Franciscosta. Olen tehnyt avoglemonoa silloin tällöin
siitä lähtien. Orzo-pasta muistuttaa ulkonäöltään riisinjyväsiä. Olen ostanut
orzoa Lähi-Idän elintarvikkeita myyvistä liikkeistä, mutta tavallisissa marketeissa
myytävä jyväpasta käy tähän reseptiin hyvin.
Avgolemono-keitto
1 l kanalientä
1 dl orzo- eli jyväpastaa
2 kpl kananmunia
1 sitruunan mehu
puristettuna
suolaa tarvittaessa ja mustapippuria sekä persiljaa tai
korianteria maun mukaan
(broilerinlihaa)
Kiehauta kanaliemi ja keitä pastaa n. 5 min. Vatkaa
kananmuna, lisää sitruunamehu ja vatkaa vielä vaahdoksi. Ota kattila liedeltä,
lisää sitten varoen keitonlientä mukaan vaahtoon. Suurusta
muna-sitruunavaahdolla. Älä anna kiehua enää, jottei keitto juoksetu.
Viikon opetus on tarkastaa ennen ruoanlaittoa, että kuvausvalon akku on ladattu. Nyt akku oli tyhjentynyt ja sain kikkailla melkoisesti vaihtoehtoisten valolähteiden kanssa, jotta sain yhden joten kuten onnistuneen kuvan, jossa valo oli riittävä, valon sävy ei ollut ihan kummallinen eivätkä varjot liian teräviä. Kameraan ladattuja akkuja on aina muutama mukana, mutta tuon kuvausvalon varausta en aina muista tarkistaa.
Viikon vinkki on huominen kuunpimennys; "superverisusikuu". Täydellinen vaihe, jolloin Kuu on kokonaan Maan täysvarjossa, alkaa kello 6.41 ja syvimmillään pimennys on kello 7.13. Saa nähdä millaisena kuutamo täällä Helsingissä näyttäytyy, taivaastakin luvattiin pilvetöntä.
Kiinnostavatko tällaiset luonnon spektaaķkelit, onko sinulla hävikkiruokavinkkejä tai ovatko talvikelit tai akun tyhjeneminen yllättänyt?
