Viisi viikon varrelta

Tämä viikko on ollut työrintamalla kaikenlaista uutta täynnä, somen täyttyessä muiden syyslomakuvista olen paiskinut pitkää päivää. Messuilutkin päätin suosiolla jättää väliin tältä viikonlopulta ja nauttia muunlaisista tekemistä.

Viime sunnuntaina käytiin päiväseltään hakemassa virtaa maalta. Appivanhempien kesälampaat lähtivät sunnuntaina kotiin, mutta lampuri toi anoppilan kahden lampaan seuraksi hyvin kesyn, pienen Tellervon.

Anoppilan aamiaispöytä oli katettu lievästi sanottuna runsaaksi, itse leipaisin aamuvarhaisella mehevän korvapuustiomenapiirakan viemisiksi.

Sunnuntai-iltapäivällä käväisin kälyni kanssa sienimetsällä. Edellisellä kerralla pari viikkoa aiemmin sain hyvän tattisaaliin. Nyt, syksyn edettyä tatit olivat jo huonoja, mutta suppilovahveroita löytyi taas mukavasti, vaikka ne maastoutuivatkin hyvin lepän lehtien alle.

Perjantaina avattiin pullo vuoden 2001 Chiantia, jota aikoinaan tilasimme töihin toscanalaiselta yhteistyökumppanilta. Kellarista löytyi hyllyn takanurkkaan hautautuneena muutama kuukausi sitten laatikollinen tätä 18-vuotiasta Chiantia. Olen kerran käynytkin tuolla tilalla; huikea paikka 200-vuotiaine uima-altaineen, viinitarhoineen, Napoleonin astiastoineen, Rooman valtakunnan aikaisin kellareineen ja kappeleineen. Perjantain pullollinen Chiantia nautittiin itse tehdyn pizzan kanssa, verkkarit päällä, villasukat jalassa. Viikuna-homejuustopizza maistui pehmeän Chiantin kanssa 

Ensimmäinen pullo vuosien jälkeen jännitti, mutta hyvinhän tämä alunperin käypäinen käyttöviini oli säilynyt. Hedelmäinen, kepeä, pehmeät tanniinit, hieman sakkaa pullon pohjalla. Alunperinkin parhaita maistamiani vuosikertoja tätä viiniä jota useana vuonna tilattiin laatikoittain. Ei mikään elämää suurempi viini, mutta muistot ja  tarinat viinin ympärillä tekevät siitä merkityksellisen minulle. Minulla on myös syntymävuodeltani yksi lahjaksi saatu pullo muistona vierailulta tilalle, mutta sitä en taida koskaan avata.

Eilen vietimme iltapäivän Kalliossa. Kiertelimme leppoisassa syyssäässä ja kävimme mm. syömässä Way Bakery & Winessa herkullisia pikkuannoksia alkuviinien kanssa. Muhevilla juureen leivotun leivän viipaleilla kaavittiin lautasilta talteen joka pisara. Kalliossa tulee pyörähdettyä liian harvakseltaan, vaikka se on meille helpon metromatkan päässä ja alueella tulee enemmän ja enemmän hyviä ravintoloita joka vuosi.

Nyt aamiaista, iltapäiväksi on varattuna liput Downton Abbey -leffaan. Vielä kerran saa uppoutua taiten toteutettun epookkiin.

Leppoisaa sunnuntaita, mutä teillä on sunnuntain suunnitelmissa tälle päivälle?

Kurpitsa-gnocchivuoka

Gnocchi on Italiasta kotoisin oleva, useinmiten perunasta tehty myky. Olen tehnyt gnoccheja itsekin, mutta useinmiten oion ja ostan gnocchit valmiina. Niitä onkin marketeissa nykyisin hyvin myynnissä.

Gnocchit maistuvat pastan tapaan kastikkeiden kanssa, mutta ne sopivat erinomaisesti myös vuokaruokiin.




Vuoka valmistuu nopeasti arki-iltanakin, työskentelyaikaahan reseptissä ei ole kun n. 10 minuutin verran, mutta gnocchivuokaa voi tehdä suuremmankin erän kaksinkertaistamalla reseptin ja tarjoilla vaikka viikonlopun haravointiurakkaan osallistujille. Haravointia on luvassa monille tulevanakin viikonloppuna.

 Kurpitsavuoka on maultaan pehmeän täyteläinen.

Kurpitsa-gnocchivuoka

500 g perunagnoccheja

1/2 dl oliiviöljyä

20 salvian lehteä

500 g hokkaidokurpitsaa

1 munankeltuainen

2 dl kevytkermaa

1/4 tl hienoksi raastettua muskottipähkinää

50 g karkeasti raastettua mozzarellaa

100 g sinihomejuustoa, murennettuna

Lämmitä uuni 200 ° C asteeseen. Voitele vuoka.

Keitä gnocchit paketin ohjeiden mukaan, valuta ja huuhtele kylmän veden alla.

Pyörittele kulhossa kurpitsa 1 ruokalusikallisessa öljyä.  Sekoita gnocchien, munankeltuaisen, kerman, muskottipähkinän, 50 g mozzarellan, 50 g sinihomejuuston, kymmenen revityn salvianlehden ja 50 sinihomejuuston kanssa.  Laita gnocchi-kurpitsaseos voideltuun astiaan ja ripottele päälle jäljellä oleva 25 g mozzarellaa ja loput 50 g sinihomejuustosta.

Paista 45-50 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmennyt.

Kuumenna tällä välin 1/4 dl öljyä paistinpannussa keskilämmöllä.  Lisää jäljellä oleva salvia ja paista 1 minuutti.  Nosta paistetut salvianlehdet hetkeksi valumaan talouspaperin päälle.

Tarjoile paistetun salvian kanssa

Mehevä korvapuustipiirakka

Omenapiirakka on ihanaa, mutta niin on korvapuustikin. Mitä jos ne yhdistäisi korvapuustipiirakaksi? Jos et ole pullanleipoja tai haluat herkun valmiiksi nopeasti, voit oikaista ja ostaa korvapuustit pakasteina.

Leivo vaikka syysloman kunniaksi tämä mehevä korvapuustipiirakka, se taatusti maistuu lomalaisille. Piirakan kanssa voit tarjota vaniljajäätelöa tai vaniljakastiketta, mutta se maistuu sellaisenaankin.

Kohmeiset pakastekorvapuustit leikataan viipaleiksi ja asetellaan voidellun vuoan pohjalle.

Täytteen omenaviipaleet sekoitetaan sitruunamehun, kanelin ja fariinisokerin kanssa.

 Murukuorrute sekoitetaan jauhoista, fariinisokerista ja voista.

Korvapuustiomenapiirakka   

       

Murukuorrute

2,5 dl jauhoja

2,5 dl fariinisokeria

½ dl pehmeää voita

Kuumenna uuni 200 ° C. Sekoita kuorruteainekset haarukalla. Säilytä kylmässä.

  

Pohja

pussillinen n. 400 g pakastekorvapuusteja

Leikkaa kohmeiset korvapuustit neljään viipaleeseen. Levitä palaset tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Painele niin, että viipaleet muodostavat yhtenäisen pohjan.

Täyte

6 keskikokoista Granny Smith-omenaa (tai muuta kovahkoa, hapanta omenaa) lohkoina, siemenet poistettuna                                                          

0,5 dl fariinisokeria

1 tl kanelia

2 rkl sitruunamehua

Kuumenna uuni 200 ° C. Sekoita kuorruteainekset haarukalla. Säilytä kylmässä.

Sekoita omenaviipaleet, sitruunamehu, kaneli ja fariinisokeri. Levitä piirakkapohjan päälle. Ripottele murukuorrute tasaisesti omenaviipaleiden päälle.

Paista noin 40 min tai kunnes pinta on kullanruskea ja omenat ovat pehmeitä. Peitä reunat foliolla ensimmäisen 20 minuutin ajaksi, jotta ne eivät tummu liikaa