Kuluneena kesänä tyhjensimme ikääntyneet sukulaiseni asuntoa. Uuteen asuntoon läheskään kaikki mahtunut, joten lopusta tavarasta oli päästävä eroon. Osa meni Sortti-asemalle mutta paljon oli hyvää tavaraa jota ei raskinut ihan ilmaiseksi antaa pois, eikä ainakaan viedä Sorttiin. Pääasia oli, että ylimääräisistä huonekaluista päästään eroon nopeasti. Siksi hinnoittelin kaiken varsin maltillisesti ja myyntisaldon tilitin sukulaiselleni.
Otin siis Torin ja Facebookin myyntiryhmät käyttöön. Olen myynyt erilaista pikkutavaraa paikallisilla FB-kirppareilla aiemminkin ja tavannut kaikenlaisia ostajia. Yleisin etikettimoka on tietysti se, ettei varattua tavaraa tulla sovitusti hakemaan eikä ilmoiteta mitään.
Tällä kertaa säätöä oli jos jonkinmoista, mutta loppujen lopuksi sain kirjahyllyn, Lundia-hyllyjen osia, sohvan pari tuolia ja sekalaista tavaraa myytyä ja lahjoitin vanhempaa pikku fiksausta vaativaa huonekalua myös jonkin verran. Miltei kaikkien huonekalujen ensimmäinen varaaja ei koskaan tullut vaikka ilmoituksessa oli "nopea nouto etusijalla" ja kerroin kiinnostuneille, etten asu noutopaikassa ja tulen sinne erikseen luovuttamaan myytyjä huonekaluja. Kaikissa oli myös ohjeena "vain nouto Kannelmäestä"
Hyväkuntoinen Ikean Ektorp-sohva, josta pesin päälliset, hinta 100 €
"Tarjoan 75 euroa. En tunne Helsinkiä hyvin Voitko tuoda sohvan Korkeasaaren parkkipaikalle perjantaina klo 14?"
"No en, vain ja ainoastaan nouto toiselta puolelta kaupunkia paikasta X kuten ilmoituksessa mainittiin"
Sekalainen kasa kahdesta eri Lundia-hyllystä irtohyllyjä 20 kpl ja päätytikkaita 3 kpl. Hinta koko kasalle 50€.
Kuvassa osat kasana ja kuvaus minkä kokoisia hyllyjä ja päätytikkaita, otsikko "Lundia-hyllyjä ja muita Lundian osia".
Ensimmäinen kiinnostunut ei palannut vastaukseeni. Toinen kiinnostunut;
"Maksoin ennen noutoa (vaikken pyytänytkään) . Onko näissä hyllynkannakkeet?"
"Ei välttämättä kaikkiin hyllyihin."
"Kuinka voit myydä näitä tällä lailla? Miten minä sitten kasaan näistä kirjahyllyn? Minä olen yksinhuoltaja, kukaan ei auta!"
""Ei niistä kahden eri hyllyn osista ehkä mitään järkevää kirjahyllyä olisikaan saanut aikaiseksi, myytiin irto-osina. En rupea säätämään, palautan rahat."
Tunnetun suomalaisen suunnittelijan ns. designtuoli 400€. Uusi vastaava 1500 €.
Jonoa tuli nopeasti yli kaksikymmentä kiinnostunutta, jotka viestittelivät vähän väliä.
Ensimmäinen jonossa ei tullut. Toinen, joka pommitti jatkuvasti viesteillä, sattui asumaan työpaikan talossa. Toin tuolin työpaikan keittiöön, sovittiin hänen tulostaan maanantaina katsomaan. Ennen kotiinlähtöä kysyin tuleeko hän. Tiistaina vastaus illansuussa.
"Lapsi oksensi tänään, en pääse." Todisteeksi kuva lapsesta oksennus sylissään.
"Ok, pääsetkö huomenna? Tähän on jonoa."
"Joo mutta onko sävy alkuperäinen, onko kuinka vanha tuoli, onko alkuperäiskunnossa?"
"Kuten kerroin, tuoli ei ole minun, on useamman vuoden ikäinen, mutta en tiedä tarkalleen kuinka vanha tai onko väri haalistunut, kauttaaltaan näyttäisi olevan saman sävyinen. Tule huomenna katsomaan ja päätä otatko".
Keskiviikkona käytiin aivan sama keskustelu uudestaan. Lopulta hän tuli yläkerrasta alas katsomaan. "En mä tykkääkään tästä tuolista". Selvä - eipä siinä sitten mitään. Ilmoitus vapautumisesta seuraavalle jonossa, joka tuli seuraavana päivänä, tarkasteli, koeistui, irrotti istuin- ja selkänojan tyynyt ja purki tuolin osiin saadakseen sen kannettua asemalle. Kolme päivää myöhemmin:
"Ei tämä olekaan oikein hyvä istua ja tässä on pieni tahra, voidaanko purkaa kauppa? Tuoli on Inkoossa." Kuulosti siis vähän siltä, että minun olisi lisäksi pitänyt noutaa tuoli.
"Ikävä kuulla. Olet kuitenkin saanut tutustua käytettyyn tuoliin, koeistua sitä ennen ostosta, irrottaa tyynyt ja purkaa rungon osiin, en voi valitettavasti hyväksyä kaupan purkua."
Koko kolmeksi kuukaudeksi venynyt muuttorumba kaikkine yksityiskohtineen oli hyvin uuvuttava, "helposti myytävän" tuolin kanssa huumori oli jo loppua. Huonekalut menivät kuitenkin kaupaksi ja kaikki ilmaisena ilmoittamani huonekalutkin lopulta haettiin. Sorttiin lähti vain kuorma huonokuntoisimpia huonekaluja joita en edes ilmoitellut.
Loppua kohden opin ilmoittamaan nopeasti, että osto-oikeus siirtyy seuraavalle, mikäli vastausta ei tule parin tunnin kuluessa ja muutenkin karsimaan säätäjät pois.
Ostin itsekin torista sukulaisen uuteen asuntoon mm. vanhuksien tuolista nousemista helpottamaan suunnitellun aktiivituolin. Normaalihinta uutena 1500€, ostin uuden veroisen kolmella sadalla, myyjä toi seuraavana päivänä vitosella Helsinkiin 200 kilometrin päästä kun oli muutenkin tulossa pääkaupunkiseudulle. Lohjalta, anoppilan reissun matkan varrelta löytyi myös uutta vastaava seniorituoli eli 5 cm normaalia tuolia korkeampi käsinojallinen ruokapöydän tuoli 30€, huonekaluliikkeissä hinta on 169€ ja Espoosta erittäin hyväkuntoinen rahi kympillä, sen verhoilukin sopi hyvin aktiivituolin verhoiluun. Loistavia löytöjä siis, näissäkin myyjät halusivat nopeasti eroon tavarasta. Noudin kaikki toki sovitusti.
Innostuin saatuani läheisen tavaroita myytyäni vähän tyhjentelemään omia kaappejanikin. Samalla muistin myös pari syrjään laitettua kaapissa pitkään ollutta mukia, jotka unohdin viedä Kierrätyskeskukseen. Hyvä niin, Heljä Liukko-Sundströmin Arabia-mukit ovatkin arvokkaita keräilymukeja, todella paljon kalliimpia kuin hänen taidekeramiikkansa. Jäin juttelemaan yhden muita tavaroita noutaneen ostajan kanssa kaikenlaisista nettiostoskokemuksista ja mukitkin tulivat puheeksi, hän kehotti laittamaan ne Huutoon, sillä keräilijät saattavat hyvinkin kilpailla niistä. Hän tosin kehotti myös miettimään haluanko pitää ne, arvo voi nousta. Totesin mieluummin pistäväni ne kuitenkin nyt myyntiin, posliinillahan on taipumus hajota. Saadut rahat voi laittaa vaikka rahastoon tuottamaan. Laitoin mukin Huuto.comiin ja ällistyksekseni toinen muki meni kaupaksi hintaan 245€ ja toisestakin huudettiin 65€! Nettosin siis Kierrätyskeskukseen menossa olleista mukeista yli 300€, enkä edes muista mistä ne ovat kotoisin. Pikku jännitysmomentti tässä tosin vielä on, eilen sulkeutuneiden huutokauppojen maksua ei vielä näy tililläni. Aina puhutaan siitä hopealusikasta, joka suussa syntyneeksi mainitaan milloin kukakin. Kun arvioitin joitain vuosia sitten perinnöksi tullutta isoa, vanhaa hopeakannua, sokerikkoa ja kermakkoa, yhteispainoltaan 450 g painavasta setistä olisi saanut arvohuutokaupassa vain noin n. 150€ ja siitäkin olisi vielä mennyt palvelumaksuja. Muuttaisinkin sanonnan muotoon "Keräilymuki kädessä syntynyt".
Onko sinulla jotain hermoja raastaneita tai iloisesti yllättäneitä kokemuksia nettikirppareilta?
