Kannanpa minäkin korteni kekoon kesäsäätä kommentoimalla.
Monet ovat valitelleet, kuinka sateinen kesä on ollut. Helsingissä ei mielestäni ole satanut mitenkään poikkeuksellisesti. Mittaan sademääriä sillä kuinka monta kertaa olen joutunut kesän kuluessa kaatamaan vettä parvekelaatikoista pois sateiden jälkeen. Yleensä lukemattomia kertoja kesässä. Tänä kesänä olen kaatanut parvekelaatikosta vettä pois vain kerran, viime viikon yöllisen kaatosateen jäljiltä. Mutta se viileä sää...
Me suomalaiset usein suhtaudumme talveen rangaistuksena, joka täytyy kärsiä että saa palkinnon, kiihkeästi odotetun kesän. Tuskin monessa maassa seurataan mediassa tai kahvipöytäkeskusteluissa niin kiihkeästi milloin se terminen kesä oikein alkaakaan, paljonko lämpöä on luvattu ja eihän sadesäät tule pilaamaan kesätapahtumia tai mökkeilyä. Niitä muutamia lämpimiä päiviä lukuun ottamatta lukuun ottamatta on ollut viileää ja moni, minä mukaan lukien, on tuntenut olonsa petetyksi. Ei tullutkaan palkintoa.
Paitsi nyt. Vaikka olenkin jo palannut -lakananvalkeana- töihin, aurinkoiset aamut, lämpimät kesäkadut, ja pehmeän leppeät kesäillat ovat hivelleet kesän kylmäämää mieltäni. Pyöräily kauppaan uimarannan ohi puoli yhdeksältä illalla on ollut ihana pikku retki tyyntä merta ihaillen. Talvella välttelisin viimeiseen asti ulos menoa arki-iltana siihen aikaan. Vielä iltahämärissä olen poiminut suorastaan maanisesti vadelmia paitsi suoraan suuhun, myös aamiaiselle, salaatteihin kuin talven varalle pakkaseenkin. Ja parvekkeellakin on tarjennut taas syödä kuukauden tauon jälkeen. Parvekekasvit ovat nauttineet viileästä kesästä, alkukesän pikku marketat ovat nyt miltei metrisiä, ja yrttilaatikot rönsyävät yli laitojensa. Kyllä kelpaa "viidakossa" illastaa. Nautitaan lämmöstä!
It's been an exceptionally cold summer in Finland. In July we had few warm days, otherwise it's een very cool. Until now. Even though I am back to work, warm mornings and evenings have sootherd my frozen mind. Summer came after all!