Viisi viikon varrelta

Kohta ollaan keväässä; on aika aloittaa suojakertoimien käyttö, ihailla/kauhistella/hämmästellä aikaista kukintaa ja rentoutuakin.

Luontoa ja tätä "talvea" ei voi olla hämmästelemättä. Nythän talvi vetelee jo viimeisiään; ensi viikolla siirrytään maaliskuun myötä virallisestikin kevääseen. Monena vuonna eniten lunta on satanut (ja kevättä kohden mennessä myös sulanut) maaliskuussa.

Jonkinlaista lumipeitettä on eteläänkin tulevalle viikolle luvattu, saa nähdä kuinka talvista on tulossa. Kuluneella viikolla sateli yhtenä aamupäivänä hetkosen lunta, hämmästelimme sitä samaan suuntaan hetkellisessä pikkupyryssä kulkeneiden tuttujen kanssa, vaikka helmikuussa lumisateen pitäisi toki olla ihan normimenoa. Kevään kukat nousevat maasta pari reilusti yli kuukauden etuajassa, tänään bongasin ison leskenlehden nupunkin maalla.

Viikon paras, runsain ja raikkain aamiainen nautittiin ACO-apteekkikosmetiikkasarjan uusien aurinkovoiteiden pressitilaisuudessa ravintola Espassa. Kevätaurinko alkaa hiljalleen lämmittää, ihanien auringonsäteiden haittavaikutuksilta kannattaa alkaa suojautumaan nyt. 

ACO on lanseerannut ensimmäiset, erityisesti kuivalle ja atooppiselle sekä aurinkoyliherkälle iholle kehitetyt aurinkotuotteensa; Intolerance Lotion SPF50 ja AtoProtect Lotion SPF50+. ACOn aurinkotuotteet ovat apteekkikosmetiikkasarjojen myydyimmät aurinkosuojat. Tuoteperheestä löytyvät tuotteet kaikille ihotyypeille ja koko perheelle

Sateen jatkuessa eilen koko päivän oli aikaa lukea. Perjantaina nappasin lehtihyllystäkin pitkästä aikaa luettavaa.  Trendissä oli Diane Keatonin inspiroima muotijuttu. Seuraan Dianea Instagramissa tyyli-inspiksen ja hyvän huumorintajun takia.

Muut Murakamit olen lukenut aiemmin, nyt aloitin Komtuurin surman. Paksussa kirjassa riittääkin luettavaa joksikin aikaa.

Eilen oli nimipäiväni. Olin tehnyt jo maalla aamiaiselle granolatortun ihan muuten vain, nimipäiväni muistin vasta appeni kysyessä onko joku erikoispäivä.

Sain nimikkomyrskynkin eilen. Tuuli-myrskyn nimeä hämmästeltiin Iltasanomien kommenteissa, mutta myrskythän nimetään kyseisen päivän nimipäivän mukaan.

Yön aikana 24 h sateen jälkeen anoppilan maisema oli muuttunut, pellolle oli ilmestynyt järvi ja laskiaissunnuntaiaamuksi ojapahanen oli muuttunut leveäksi virraksi.

Kuinka viikkosi on sujunut? Oletko jo bongannut kevään merkkejä?

Perunapizza vol. 2

Muistan hyvin kun tein ensimmäisen kerran perunapizzaa. Ajattelin, että perunapizza on parasta mitä olen koskaan syönyt tai ainakin parasta mitä olen koskaan itse tehnyt! Yksinkertaista ja ah, niin herkullista!

Olen aiemmin syönyt perunapizzaa ihan sellaisenaan, mutta nyt halusin pizzasta vielä ruokaisampaa ja lisäsin pizzan päälle burrataa, pestoa ja basilikanlehtiä. Perunapizza nousi vielä uusiin sfääreihin näillä lisukkeilla! Pellillisestä riitti kaksi isohkoa siivua neljälle illalliseksi ja kaikki tulivat täyteen.

Pestoreseptini blogin alkutaipaleelta kymmenen vuoden takaa on edelleen passeli, itse tosin teen aika näppituntumalla pestonkin mittailematta sen kummemmin.

Burratan sijaan pizzan päälle voi laittaa tuoretta mozzarellaa.

Pizzapohjan teen aina Pizze-kirjan ohjeella ja annan taikinan nousta noin kolme vuorokautta jääkaapissa. Taikina saa nousta rauhassa ja siihen tulee loistava sitko. 00-jauhoja tai pizzajauhoja saa nykyisin ainakin kaikista isommista marketeista.

Pizzapohja

500 g “00”-vehnäjauhoja
3,5 dl kylmää vettä
3 g kuivahiivaa
10 g hienoa merisuolaa
10 g oliiviöljyä (reilu ruokalusikallinen)

Ota tilkka vettä erikseen (n. 10%) ja sekoita siihen hieno merisuola.

Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se jauhoihin ja lisää vesi (90%). Jos käytät tuorehiivaa, liuota se aluksi veteen ja vasta sen jälkeen jauhoihin. Vaivaa ensin käsin tai koneella, hiljaisella nopeudella noin 10 minuuttia.

Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista, kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin.

Lisää oliiviöljy ja jatka vaivaamista, kunnes öljy on imeytynyt taikinaan.

Vaivaa lopuksi taikinaa maksiminopeudella, kunnes taikina on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin. Jos vaivaat käsin, ota taikina pois kulhosta ja vaivaa pöydällä reippain ottein. Hyvä yleiskone on tässä kyllä kullanarvoinen, en varmaan jaksaisi/viitsisi vaivata tarpeeksi käsin ja siinä lopputulos kärsisi.

Koko prosessi kestää n. 20 minuuttia. Älä tingi vaivaamisajasta, jotta käymisprosessi käynnistyy kunnolla ennen jääkaappiin laittamista. Jos siirrät taikinan kylmään vaivaamatta, saattaa olla, ettei taikina ala nousta. Kuivahiiva toimii varmemmin kuin tuorehiiva, käytä myös mahdollisimman hyvälaatuista jauhoa.

Kun taikina on valmis, sulje se ilmatiiviiseen astiaan ja laita vihanneslokeroon noin vuorokaudeksi. Ota taikina jääkaapista ja muotoile palloksi. Käsittele taikinaa varoen niin, ettet riko ilmakuplia. Laita pallot vielä toiseksi vuorokaudeksi jääkaappiin (tai halutessasi vielä pidemmäksi ajaksi, jopa 2-3 päiväksi). Ota kohonnut taikina pois jääkaapista ja anna lämmetä omassa rasiassaan pari tuntia huoneenlämmössä, ennen kuin aloitat taikinan käsittelyn.

Lämmitä uuni 250 C asteeseen keskilänmölle.

Pizzan päälle

2 dl creme fraichea
4 isoa vahapintaista, kiinteää perunaa ohuelti viipaloituna
suolaa, pippuria
1 rl oliiviöljyä

Levittele puolet taikinasta käsin uunipellille. Taikina on elastista, se venyy hyvin rauhallisesti käsiteltynä. Älä kauli taikinaa.

Levitä creme fraiche (johon voit halutessasi sekoittaa ruokalusikallisen pestoa) pizzapohjan päälle. Taputtele perunaviipaleet mahdollisimman kuiviksi talouspaperilla ja puhtaalla keittiöpyyhkeellä. JOs perunaviipaleet ovat kovin kosteita, pizzapohjasta ei tule rapeaa. Levitä perunaviipaleet ohuesti pizzapohjan päälle.

Pirskottele oliiviöljy pizzan päälle, ripottele suolaa ja pippuria.

Paista pizza uunissa n. 15 min, kunnes perunaviipaleet ovat kypsyneet ja saaneet väriä ja pizzapohja on kypsä.

Pizzan viimeistelyyn

oliiviöljyä
2 burrata- tai mozzarellapalloa
pestoa
basilikanlehtiä

Selleri-taatelisalaatti

Selleri jakaa mielipiteitä; toiset tykkäävät, toiset eivät. Tämä taatelilla pehmennetty ja sitruunalla piristetty selleri-taatelisalaatti  on kuitenkin monen sellaisenkin mieleen jolle ei selleri muuten maistu.

Selleri-taatelisalaatista onkin tullut meille uusi suosikkisalaatti, jota on parin viikon aikana syöty jo neljä kertaa.

Selleri-taatelisalaatti

1 d manteleita

8 sellerinvartta, ohuelti vinosti viipaloituina

6 kuivattua pehmeää taatelia karkeasti hienonnettuna

3 rkl vastapuristettua sitruunamehua
1 sitruunan kuori (keltainen osa) hienoksi raastettuna

suolaa ja mustapippuria

50 g pecorinoa

0,5 dl oliiviöljyä

chilihiutaleita

Kuumenna uuni 200 °: seen. Levitä mantelit uunipellille; paahda sekoittaen välillä, kunnes mantelit ovat kullanruskeita, n. 8–10 minuuttia. Anna mantelien jäähtyä; pilko karkeasti .

Sekoita selleri, sellerilehdetja taatelit kulhossa; mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita öljy ja sitruunamehu ja sekoita varovasti. Lisää salaattiin raastettu sitruunanakuori, pecorinolastut ja mantelit, mausta chilihiutaleilla.