Kuusenkerkkämarinoitu graavilohi

Kuusenkerkät ovat parhaimmillaan juuri nyt kesäkuun alussa; parin sentin mittaisina, pehmeinä ja heleän vihreinä.

Raikkaan pihkainen, metsäisen makuinen kuusenkerkkä antaa upean maun graavikalalle. Kuusenkerkistä voi tehdä myös aromikasta kuusenkerkkäsiirappia.

Kuusenkerkkien poimiminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, kysythän siis luvan maanomistajalta ennen kuin napsit niitä talteen.


Vinkkinä jouluihmisille; kerkkää voi myös pakastaa vaikka joulukalaa varten, jos haluaa varautua todella hyvissä ajoin. 

Kuusenkerkkämarinoitu graavilohi

800 g lohifileetä
1½ dl kuusenkerkkiä
½ dl merisuolaa 
½ dl sokeria 
mustapippuria 

Hienonna kuusenkerkät. Puolita lohifilee. Pane toinen puoli fileestä nahkapuoli alaspäin reunalliselle lautaselle. 

Sekoita suola ja sokeri keskenään. Hiero suola-sokeriseos molempien lohifileiden lihapuolelle. Mausta lisäksi mustapippurilla.

Ripottele hienonnetut kuusenkerkät kalafileiden päälle. 

Aseta toinen puolilohifileestä toisen päälle lihaosat vastakkain. Jätä astia puoleksi tunniksi huoneenlämpöön, jotta sokeri ja suola sulavat.

Peitä lautanen tuorekelmulla ja aseta päälle paino. Siirrä lautanen jääkaappiin vuorokaudeksi. Kääntele fileitä muutaman kerran suolautumisen aikana.

Raaputa ylimääräiset mausteet pois ja leikkaa kala  ohuiksi viipaleiksi.

Tarjoa uusien perunoiden ja salaatin kanssa. 


Kuusenkerkkäsalaattikastike

3 rl  oliiviöljyä
1 rl sherry- tai siiderietikkaa
½ tl   kuusenkerkkäsiirappia (tai hunajaa)
hienoksi silputtuja kerkkiä
suolaa
pippuria 

Sekoita ainekset keskenään ja tarkista maku.

Villiyrittiraviolit ja villiyrttipesto

Villiyrttikausi on nyt parhaimmillaan. Keskiviikkona postasin ihanan, samettisen horsmakeiton reseptin. Horsmakeitto sai anoppilassa sitä toistamiseen tehdessäni todella paljon kehuja. 

Seuraavaa villiyrttiruokaa varten keräsin litulaukkaa, vuohenputkea ja nokkosta villiyrttiravioleihin ja villiyrttipestoon. Kerää villiyritit puhtaista paikoista; kauempana teistä ja koirien ulkoilutuspoluilta. Varmistuthan, että keräämäsi kasvit ovat syötäviä. Villiyrttejä voi tunnistaa usealla eri sovelluksellakin, esim iNaturalist.

Kaivoin pastakoneenkin pitkästä aikaa esiin. Sillä pastalevyjen tekeminen sujui näpsäkästi. Levyt voi myös kaulia jauhotetulla alustalla.

Villiyrittipesto

½ l löyhästi pakattuja, nuoria huuhdeltuja litulaukan, vuohenputken, horsman ja ryöpätyn nokkosen lehtiä

1/2 dl oliiviöljyä

pieni kourallinen kurpitsansiemeniä

1/2 dl parmesaania tai pecorinoa

2 valkosipulinkynttä

suolaa

pippuria

Huuhtele villiyrtit. Jos käytät nokkosta, ryöppää se kiehuvassa vedessä 3-4- min ja purista kuivaksi siivilässä. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa. Lisää öljyä, jos haluat pestosta juoksevampaa.

Pastataikina

300 g durumvehnäjauhoja

3 munaa

Villiyrtti-ricottatäyte

140 g vuohenputken, litulaukan ja nokkosenlehtiä

250 gricottajuustoa

55 g pecorinojuustoa

1 muna vatkattuna

1/2 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

Tee pastataikina. Riko munat pöydälle tai kuloon jauhokeon keskelle tekemääsi reikään. Vaivaa taikina tasaiseksi. Tarvittaessa lisää pieni tilkka vettä. Vaivaa taikinaa niin kauan, että sinulla on sileä ja kiinteä taikinapallo. Kelmuta taikina ja anna levätä vähintään puoli tuntia huoneenlämmössä. 

Valmista täyte: Huuhtele villiyrtiti. Jos käytät nokkosta, ryöppää ne 3-4 min kiehuvassa vedessä, puristele siivilässä kuivksi. Aja ricotta, silputtu valkosipuli ja huuhdellut, hienoksi pilkotut villiyrit tahnaksi joko blenderissä tai sauvasekoittimella. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Tarkista maku.

Leikkaa pastataikinasta käteen sopiva pala. Kauli palaa hieman ja vedä se pastakoneen läpi isoimmalla terällä. Toista tämä pari kertaa. Pienennä terää pikkuhiljaa. Kun olet vetänyt pastataikinan muutaman kerran ohuella terällä läpi, aseta levy leikkuulaudalle

Aseta noin teelusikallinen täytettä parin sentin välein levylle, jotta sinulle jää saumavarat.

Kun olet saanut levyn täytettyä, tee toinen samanlainen pastalevy. Sivele sudilla vettä täytteen väleihin, jotta saat liimattua päälitaikinan kiinni. Asettele toinen levy varovasti täytelevyn päälle. Taputtele sormilla "välisaumat" eli täytteiden suditut välit kiinni. Leikkaa raviolit "liimasaumojen" kohdilta, jotta saat neliöitä. Voit vielä painella kevyesti haarukalla raviolien reunoja.

Keitä iso kattilallinen vettä ja lisää sinne 1-2 rkl suolaa. Laske raviolit reikäkauhalla varovasti kiehuvaan veteen ja anna kypsyä noin 3-4 minuuttia. Tarjoile heti villiyrittipeston, uppomunan ja pecorinolastujen kera.

Viisi viikon varrelta

Aurinkoista -tai toivottavasti ainakin sateetonta sunnuntaita! Jokohan raekuurot ja lumisateet olisivat tältä keväältä koettuna? Alan olla melkoisen valmis jo lämpimämpiin säihin ja paljaisiin nilkkoihin.

Työpaikan edessä aukeavassa Dianapuistossa tulppaanien kukinta on nyt kauneimmillaan. Seuraavaksi kukkivat lilat pallomaiset ukkolaukatkin ovat jo nupullaan. Kotipihassa särkynyt sydän seinän vierustalla on kukkinut jo pari viikkoa.

Jokainen Facebookissa oleva varmaan kokeili viime viikonloppuna oman avatarin rakentamista. Ihan näköistä ei tullut. Silmien ja nenän löytäminen ei ollu ihan helppoa, Silmälasit, hiusten malli ja väri sekä silmien väri on aika lailla lähellä totuutta, muuten ei ehkä ihan heti tunnistettavissa. Muutama kaveri oli kyllä saanut koottua todella tunnistettavan avatarin itsestään.

Horsmakeitto on ollut tämän viikon hittiruoka. Tein sitä jo toistamiseen viedessämme ruokakassit maalle anoppilaan. Keittoa maustettiin vielä horsmanversopestolla. Istuskelimme taas lasiverannan eri päissä lounastamassa.

Keitto ja Myllärin ruisleipäaineksesta tehty ruisleipä saivat todella kiitosta. Aina anoppilassa ylistetään kokkailujani, mutta nyt kehut olivat suorastaan ylitsevuotavia!

Joku somessa mainitsi tuon ruisleipäaineksen muutama viikko sitten ja kun leipäjuuren hoivailu on aina epäonnistunut, päätin oikaista ostamalla juurta sisältävää ruisleipäainesta. Pussin kyljessä on resepti ruisleipäpaloille mutta itse tein limpun samalla reseptillä. Ruisleipäpalojen paistoaika on 25 minuuttia,  limppua paistoin 45 minuuttia 250 asteessa. Toinen salaisuuteni on taikinan kylmäkohotus. Tein ison taikinan jo kuusi päivää aikaisemmin ja olen paistanut siitä joka toinen päivä leivän. Viimeinen leipä oli taas selkeästi paras kun taikina oli saanut kohota viileässä miltei viikon.

Ja kyllähän se kesä näyttää vähitellen saapuvan. Eilen söin kevään ensimmäisen jäätelötötterökin miltei kesäisessä kelissä. Jalassa oli jo pellavahousut ja takkinakiin farkkutakki. Muutama päivä sitten päällä oli vielä kevytuntuvatakki eli selvää edistystä!

Oletko jo havainnut kesän merkkejä? Kevät tähän on enää jäljellä tuleva viikko ja siten ollaankin kalenterin mukaan virallisesti kesässä. Koronarajoituksetkin muuttuvat, pian voisi päästä vaikka ravintolaan!