Viikon kohokohdissa on ollut kansainvälistä tunnelmaa.
Vaikka messujen jälkeinen parin päivän lomanen Pariisissa olikin mukava, kotiin on aina hyvä tulla. Tulin vasta puolenyön jälkeen kotiin, sunnuntaiaamu meni sängyssä Hesaria lueskellessa.Aamiaista brunssia söin vasta iltapäivän puolella Japanista hankkimaani punaiseen, kukikkaaseen jukataan pukeutuneen.Tein myös kuluneelle viikolle ruokaisia salaatteja viittä vaille valmiiksi. Paahdoin juureksia, marinoin papuja, keitin ja maustoin kvinoaa. Tiesin viikon työpäivistä tulevan melko pitkiä ja halusin varmistaa, etten Siipan poissaollessa sorru väsyneenä vain mussuttamaan voileipiä iltaisin.
Sunnuntain aamiaistarpeet toin Pariisista -viikunat ja kahvimaidon hain sentään kentän Alepasta. Matkalaukussa on aina minigrip-pusseja ja kylmäkassi ruokatuliaisia varten. Niihin pakkasin ankanrintaa Provencal, juustoja ja makkaraa. Leivänkin ostin periranskalaisesta boulangeriesta. Pariisissa junaradalla kentälle päin tehtiin ratatöitä, vähän manailin raahatessani herkuilla täytettyä laukkua jossain pohjois-pariisilaisen juna-aseman portaissa bussiin vaihtaessani, mutta seuraavana päivänä kiittelin itseäni.
Pariisissa on todella usein jotain junaongelmia, niitä oli useana päivänä tämänkin matkan aikana, milloin sairaskohtauksen takia junat seisoivat asemien välissä, milloin taas vaihderikon takia juna eteni, mutta kävelyvauhtia. Ranskassa niin yleisiä lakkoja ei sentään tällä kertaa ollut.
Tarkistin lauantaiaamuna paikallisen liikennelaitoksen sivuilta varmuuden vuoksi päivän liikennetiedotteita ja kappas vaan, RER B-junien aikataulussa olikin jotain poikkeavaa viikonloppuna. Liikennelaitoksen sivut löytyivät muuten myös englanniksi, mutta tiedotteet tietenkin vain ranskaksi. Teksti googlen kääntäjään ja selvisi, että viimeisellä rataosuudella oli remontti viikonlopun ajan ja loppumatka kuljettaisiin bussilla. Varasinkin reilusti enemmän aikaa kentälle pääsyyn kuin olisin normaalissa junaliikenteessä tarvinnut. Samassa shuttle-bussissa oli paljon kireän näköisiä ihmisiä jotka pinkaisivat juoksuun kun pääsimme lopulta jonnekin lentokentän takapihalle, josta oli vielä pitkä matka terminaaleihin. Minulla oli onneksi hyvin aikaa hilata laukkuni lähtöselvitykseen kaikessa rauhassa.
Pariisin ihanalta ruokamarkkinakadulta Rue Mouffetardilta ostamani viikunatorttupalakin matkusti ehjänä -ja maistuvana- matkalaukussa kotiin.
Apteekkikosmetiikka on hyvin suosittua Ranskassa. Minulla on vakio-pharmacie Rue du Fourilla, jossa on huimaavan laaja valikoima ja ranskalaisittainkin edulliset hinnat. Ranskalainen apteekkikosmetiikka kun on Ranskassa muutenkin edullisempaa kuin Suomessa. Siellä tulee aina kiusaus täyttää kori kosmetiikalla. Nyt hillitsin itseni ja ostin ainoastaan kaksi suosikkituotetta. Kotona on sen verran paljon tuotteita, jotka täytyy käyttää loppuun. Ostin kukkaisvettä, jota käytän kasvoveden sijaan ja suihkuttelen ihoa valmistelemaan kosteusvoiteen alle sekä kiireisen naisen ystävää, Pschittin Magique Nouvelle Peau kirkastavaa ja kuolleita ihosluja poistavaa mikrokuorintavaahtoa, joka levitetään kasvoille vain 30 sekunniksi. Käytän sitä etenkin niinä aamuina kun iho näyttää jotenkin samealta.
Fragonardin parfyymitalon liikkeessä käyn miltei joka reissulla. Fragonardilla on mm. sarja keveitä ja edullisia varmaan nuorille naisille tai teinitytöille tarkoitettuja edt-tuoksuja, joista olen ostanut useammankin. "Aikuisen naisen" vahvemmat tuoksut eivät iholleni oikein sovi, niiden tuoksusta tulee yleensä vain tympeän tunkkaisia ihollani. Johtunee ihon PH-arvosta. Sen sijaan tällaisista raikkaan hedelmäisistä ja sitruksisisista tuoksusista moni on kysellyt kiinnostuneena mitä tuoksua käytän.
Verveine on raikkaan sitruunainen. Latvatuoksussa on sitruunarautayrttiä, greippiä ja litsiä, sydäntuoksussa jasmiinia ja ylang ylangia. Juurituoksussa on puun tuoksua. En ollut ihan varma mitä verveine tarkottaa, joten käänsin googlella. Englanninkielinen käännös lemon verbena taitaa olla kaupallisempi kuin suora käännös sitrusrautayrtti. Rautayrtille löytyi muuten muutama hauska/outo esimerkkilause käännösohjelmasta.
fr Tu te souviens de cette montre-bracelet en verveine?
fi Muistatko tämän rautayrttirannekellon?
Vaikka messujen jälkeinen parin päivän lomanen Pariisissa olikin mukava, kotiin on aina hyvä tulla. Tulin vasta puolenyön jälkeen kotiin, sunnuntaiaamu meni sängyssä Hesaria lueskellessa.
Pariisissa on todella usein jotain junaongelmia, niitä oli useana päivänä tämänkin matkan aikana, milloin sairaskohtauksen takia junat seisoivat asemien välissä, milloin taas vaihderikon takia juna eteni, mutta kävelyvauhtia. Ranskassa niin yleisiä lakkoja ei sentään tällä kertaa ollut.
Tarkistin lauantaiaamuna paikallisen liikennelaitoksen sivuilta varmuuden vuoksi päivän liikennetiedotteita ja kappas vaan, RER B-junien aikataulussa olikin jotain poikkeavaa viikonloppuna. Liikennelaitoksen sivut löytyivät muuten myös englanniksi, mutta tiedotteet tietenkin vain ranskaksi. Teksti googlen kääntäjään ja selvisi, että viimeisellä rataosuudella oli remontti viikonlopun ajan ja loppumatka kuljettaisiin bussilla. Varasinkin reilusti enemmän aikaa kentälle pääsyyn kuin olisin normaalissa junaliikenteessä tarvinnut. Samassa shuttle-bussissa oli paljon kireän näköisiä ihmisiä jotka pinkaisivat juoksuun kun pääsimme lopulta jonnekin lentokentän takapihalle, josta oli vielä pitkä matka terminaaleihin. Minulla oli onneksi hyvin aikaa hilata laukkuni lähtöselvitykseen kaikessa rauhassa.
Fragonardin parfyymitalon liikkeessä käyn miltei joka reissulla. Fragonardilla on mm. sarja keveitä ja edullisia varmaan nuorille naisille tai teinitytöille tarkoitettuja edt-tuoksuja, joista olen ostanut useammankin. "Aikuisen naisen" vahvemmat tuoksut eivät iholleni oikein sovi, niiden tuoksusta tulee yleensä vain tympeän tunkkaisia ihollani. Johtunee ihon PH-arvosta. Sen sijaan tällaisista raikkaan hedelmäisistä ja sitruksisisista tuoksusista moni on kysellyt kiinnostuneena mitä tuoksua käytän.
Verveine on raikkaan sitruunainen. Latvatuoksussa on sitruunarautayrttiä, greippiä ja litsiä, sydäntuoksussa jasmiinia ja ylang ylangia. Juurituoksussa on puun tuoksua. En ollut ihan varma mitä verveine tarkottaa, joten käänsin googlella. Englanninkielinen käännös lemon verbena taitaa olla kaupallisempi kuin suora käännös sitrusrautayrtti. Rautayrtille löytyi muuten muutama hauska/outo esimerkkilause käännösohjelmasta.
fr Tu te souviens de cette montre-bracelet en verveine?
fi Muistatko tämän rautayrttirannekellon?
fr Les enfants, vous avez besoin d'obtenir de la verveine.
fi Teille pennuille täytyy antaa rautayrttiä.
fr Laissons la verveine se dissiper de son système, puis on la charmera pour qu'elle oublie.
fi Annetaan rautayrtin poistua hänestä, ja sitten lumoamme hänet unohtamaan. Ihastuttava, raikas tuoksu joka tapauksessa.
Viikon kätevä emäntä-hetki oli untuvapeittojen pesu itsepalvelupesulassa. Oma koneemme on vetoisuudeltaan liian pieni untuvapeitoille eikä taloyhtiömme sinänsä hyvässä pesutuvassa useinkaan ole vapaita aikoja saati kuivausrumpua.
Itsepalvelupesuloita on maailmalla paljonkin, Suomessa en ole niitä nähnyt. Sain kuitenkin päähäni etsiä netistä löytyisikö itsepalvelupesua untuvapeittojen pesuun, perinteisessä pesulassa kun pesun hinta voi kohota aika korkeaksi. Ja kappas vaan, Mechelininkadulta löytyikin itsepalvelupesula, jonka koneista löytyi nimenomaan untuvapesuohjelma. Sinne siis lauantaina. Oli vähän amerikkalais-fiilis odotella pyykkien peseytymistä ja kuivumista lähikahvilassa. Ehdin myös lähipuistikoissa hetken aikaa kokeilla taas kameran kaukosäätöä puhelimen sovelluksen kanssa.
En tosin ole koskaan pessyt matkoillakaan itsepalvelupesulassa, joko hotellissa on ollut pesukone ja kuivuri tai olemme heittäneet "wash & fold"-pesuun kassillisen pyykkiä aamulla ja hakeneet ne illalla. Nyt joka tapauksessa on itsepalvelupesulakin menestyksellä kokeiltu ja peitot ovat kuohkean puhtaat. Aikaa meni hämmästyksekseni vain tunnin verran ja hinta oli 16€ kahdelta peitolta kun tavallisessa pesulassa untuvapeiton pesu on nelisenkymppiä kappale.
Viikon muutos on tapahtunut säässä. Huomaan aina syksyiseltä messumatkalta saapuessani, että päivä on viikon sisällä lyhentynyt, ruska alkanut ja sääkin usein viilentynyt. Ilma muuttuikin hetkessä syksyiseksi. Vielä lentokentältä viikko sitten yöllä kotiin ajellessani mittari näytti 16 C astetta, mutta kahdeksalta maanantaiaamuna mittariin vilkaisessani elohopea oli kivunut vain muutamaan plusasteeseen ja myrskysäitäkin on viikolla koettu.
Ilmojen viileneminen sopiikin siihen faktaan, että jouluun on enää reilut 80 päivää. Jouluaiheisiin pressitilaisuuksiin on alkanut tulla kutsuja ja joulutiedotteitakin pukkaa sähköpostiin. Kauden ensimmäiset glögitkin on jo maisteltu Pernod Ricardin bloggareiden glögi-illassa. Jossain vaiheessa joulun saapuminen alkaa innostaa, mutta joulukauden alkaminen aiemmin ja aiemmin vähän saa niskavillat pystyynkin (vaikka olihan suklainen Rocky Road Glögg hyvää...). Ihan joulufiiliksellä taida osata olla vielä olla pitkään aikaan. Hellekesähän oli ihan juuri!
Syksyn saapumisen huomasi myös kuluneella viikolla siitä, että kaupungin puistoissa tyhjennettiin isoja kukka-astioita kesän jäljiltä. Kotikulmilla yhtenä aamuna puistotyöntekijä huikkasi astioita tyhjentäessään ohikulkiessani haluaisinko ottaa kukat, jotka hän oli leikannut erikseen talteen. Monelle oli kuulemma tarjonnut, mutta minä olin ensimmäinen jolle kelpasi. Nappasin kimpun mukaani ja istuin metrossa tyytyväisenä syli täynnä kukkia. Kaikki pöytäni luona käyneetkin ovat pysähtyneet ihailemaan kimppuani. En vain tiedä mitä kukkia nämä ovat, tiedätkö sinä? Oletko jo valmis joulukauteen? Lokakuun alussahan ainakin suklaarasioille raivataan marketeissa tilaa ja hiljalleen joulu alkaa ainakin kaupoissa muutenkin hiipimään näkösälle... ekat myyntiin tulleet joulukoristeetkin bongasin kuluneella viikolla!
fi Teille pennuille täytyy antaa rautayrttiä.
fr Laissons la verveine se dissiper de son système, puis on la charmera pour qu'elle oublie.
fi Annetaan rautayrtin poistua hänestä, ja sitten lumoamme hänet unohtamaan. Ihastuttava, raikas tuoksu joka tapauksessa.
Viikon kätevä emäntä-hetki oli untuvapeittojen pesu itsepalvelupesulassa. Oma koneemme on vetoisuudeltaan liian pieni untuvapeitoille eikä taloyhtiömme sinänsä hyvässä pesutuvassa useinkaan ole vapaita aikoja saati kuivausrumpua.
Itsepalvelupesuloita on maailmalla paljonkin, Suomessa en ole niitä nähnyt. Sain kuitenkin päähäni etsiä netistä löytyisikö itsepalvelupesua untuvapeittojen pesuun, perinteisessä pesulassa kun pesun hinta voi kohota aika korkeaksi. Ja kappas vaan, Mechelininkadulta löytyikin itsepalvelupesula, jonka koneista löytyi nimenomaan untuvapesuohjelma. Sinne siis lauantaina. Oli vähän amerikkalais-fiilis odotella pyykkien peseytymistä ja kuivumista lähikahvilassa. Ehdin myös lähipuistikoissa hetken aikaa kokeilla taas kameran kaukosäätöä puhelimen sovelluksen kanssa.
En tosin ole koskaan pessyt matkoillakaan itsepalvelupesulassa, joko hotellissa on ollut pesukone ja kuivuri tai olemme heittäneet "wash & fold"-pesuun kassillisen pyykkiä aamulla ja hakeneet ne illalla. Nyt joka tapauksessa on itsepalvelupesulakin menestyksellä kokeiltu ja peitot ovat kuohkean puhtaat. Aikaa meni hämmästyksekseni vain tunnin verran ja hinta oli 16€ kahdelta peitolta kun tavallisessa pesulassa untuvapeiton pesu on nelisenkymppiä kappale.
Ilmojen viileneminen sopiikin siihen faktaan, että jouluun on enää reilut 80 päivää. Jouluaiheisiin pressitilaisuuksiin on alkanut tulla kutsuja ja joulutiedotteitakin pukkaa sähköpostiin. Kauden ensimmäiset glögitkin on jo maisteltu Pernod Ricardin bloggareiden glögi-illassa. Jossain vaiheessa joulun saapuminen alkaa innostaa, mutta joulukauden alkaminen aiemmin ja aiemmin vähän saa niskavillat pystyynkin (vaikka olihan suklainen Rocky Road Glögg hyvää...). Ihan joulufiiliksellä taida osata olla vielä olla pitkään aikaan. Hellekesähän oli ihan juuri!
Syksyn saapumisen huomasi myös kuluneella viikolla siitä, että kaupungin puistoissa tyhjennettiin isoja kukka-astioita kesän jäljiltä. Kotikulmilla yhtenä aamuna puistotyöntekijä huikkasi astioita tyhjentäessään ohikulkiessani haluaisinko ottaa kukat, jotka hän oli leikannut erikseen talteen. Monelle oli kuulemma tarjonnut, mutta minä olin ensimmäinen jolle kelpasi. Nappasin kimpun mukaani ja istuin metrossa tyytyväisenä syli täynnä kukkia. Kaikki pöytäni luona käyneetkin ovat pysähtyneet ihailemaan kimppuani. En vain tiedä mitä kukkia nämä ovat, tiedätkö sinä? Oletko jo valmis joulukauteen? Lokakuun alussahan ainakin suklaarasioille raivataan marketeissa tilaa ja hiljalleen joulu alkaa ainakin kaupoissa muutenkin hiipimään näkösälle... ekat myyntiin tulleet joulukoristeetkin bongasin kuluneella viikolla!
