Näytetään tekstit, joissa on tunniste restaurants. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste restaurants. Näytä kaikki tekstit

Superaamiaisella | Super breakfast









 

Mikä kruunaa (tai kaataa) hotellikokemuksen? No aamiainen tietysti! Hyvä aamiainen onkin monen bisnesmatkailijan ykköskriteereitä hotellia valitessa. Onhan aamiainen asiakkaalle viimeinen mieleen jäävä vaikutelma hotellista.
 
Hotelliaamiaista syödäkseen ei aina tarvitse yöpyä hotellissa, vaan moneen hotelliin pääsevät myös kaupunkilaiset maksua vastaan aamiaiselle. Kävin marraskuun lopulla testaamassa Mikonkadulla,  Kaisaniemen puiston vieressä sijaitsevan Radisson Blu Plazassa hotelliketjun uusitun Super breakfast*-konseptin.

Olin miettinyt, että osa ruoista saattaisi olla saapuessani vartin yli kymmenen jo loppumassa, mutta pöytiin tuotiin täydennystä vielä varttia vaille yksitoistakin.

Valikoima oli todella laaja ja esillepano kivan näköinen käsin tekstattuine kyltteineen, vintage-esineineen, koreineen ja luonnon koristeineen. Poissa oli tyypillinen hotelliaamiaisten kliinisyys.

Kurvasin ensimmäisenä tiskille, jossa kokit valmistivat tilauksesta munakkaita. Tilasin omani tryffelillä ja yrteillä maustettuna. Istuuduttuani pöytään tarjoilija kävi kaatamassa mustikkashotin ja toi kahvia pöytiin. Kävin tosin lisäksi vielä hakemassa erikoiskahvia, teetäkin olisi ollut vaikka minkälaista. Appelsiineista sai itse puristaa mehua. Lisäksi oli vielä jugurttia, smoothieta, rahkaa lisäkkeineen, runsaat leikkele- ja juustovalikoimat ja vielä iso pöytä lämpimiä annoksia, joihin en munakkaan ja kaiken muun maistelemani jälkeen jaksanut enää tutustua. 

Kaiken kaikkiaan raikas ja herkullinen aamiainen, jossa riittää valinnanvaraa moneen makuun. Aamiainen on katettu joka päivä, joten tässä on paikka myös laadukkaalle arkiaamiaiselle ihan ydinkeskustassa.


*Aamiaisen tarjosi Radisson Blu Plaza



If someting makes or breaks a hotel experience, it's brekfast. It's basically the last thing guests remember of a hotel.

I was invited to test Radisson Blu hotels new Super breakfast* concept at Radisson Blu Plaza in Helsinki.

Breakfast display was cozy with handwritten labels, natural materials and vintage items.

There was areally wide selection of foods. I had a made to order truffle and herb omelette, made my own yogurt mix with berries, seeds and nuts ans even squeezed fresh orange juice. There was a wide selection of other warm foods as well, but I simply could not fit them in.

Breakfast is served seven days a week. A fresh quality breakfast could also be a great start for a weekday.


*Breakfast courtesy of Radisson Blu Plaza

Lounaalla Brondassa | Lunch at restaurant Bronda, Helsinki

 
Olin jo keväällä saanut lahjaksi lounaslahjakortin ravintola Brondaan ja yht'äkkiä pari viikkoa sitten tajusin viimeisen voimassaolopäivän olevan saman viikon perjantaina. Aikataulut Siipan kanssa eivät olleet mennä yksiin, joten otin ravintolan myyntipalveluun yhteyttä ja kysyin mahdollisuutta pidentää lahjakortin voimassaoloa viikolla. Myynnistä luvattiin ystävällisesti jatkaa kahdella viikolla, mutta pääsimme kuin pääsimmekin lopulta perjantaina lounastamaan. Muutaman muunkin kerran olen joutunut kysymään lahjakorttien jatkoaikaa. Ainakin monet pienehköt yritykset jatkavat niitä ongelmitta yleensä viikolla, jopa kuukaudella, kunhan kysyy jatkoaikaa ennen kortin voimassa olon päättymistä.

I had got restaurant Bronda's lunch voucher as gift aready in the spring and used it only few weeks ago.
 
 

Vaikka olen aivan ydinkeskustassa töissä, käyn todella harvoin ulkona lounaalla vaan normaalisti syön toimistolla omia eväitä. Poikkeustilanteessa tilasimme 12 cl viiniäkin perjantain kunniaksi, vaikka palasin vielä töihin iltapäiväksi.
 
 
Even though I work in the city center, I rarely go out for lunch. I usually take lunch from home and eat it in the office. This rare time when I ate lunch out, I went wild and ordered 12 cl wine, even though I was heading back to the office afterwards.
 
 





Lounas oli kaiken kaikkiaan hyvä, etenkin ruokien osalta.

Palvelu oli hieman hapuilevaa, vaikka henkilökuntaa oli myöhäiseen lounasaikaan runsaasti. Tyhjiä pöytiä oli paljon, mutta meidät haluttiin istuttaa toisen seurueen viereen lähekkäin asetettuihin pöytiin. Hoville kyllä kävi jättää yksi pöytä väliin, kun sitä pyysin. Halusin antaa naapureiden lounaspalaverille rauhaa ja mekin mieluummin juttelimme omassa rauhassamme.
 
Monen ravintolan helmasynti on pöytien siistiminen tai pikemminkin siistimättä jättäminen asiakkaiden lähdettyä. Täälläkin vieressämme oli yksi pöytä puolisen tuntia korjaamatta ruokailijoiden jäljiltä, vaikka tarjoilijoita kulki jatkuvasti pöydän ohi ja he palaveerasivat suoraan pöytään katsoen. Itse noudatan töissä ja kotona "vie mennessäsi, tuo tullessasi"-metodia.
 
Saimme myös toisena alkuruoka-annoksena väärän ruoan ja jouduimme odottelemaan uuden valmistumista. Koska konseptin mukaisesti jaoimme annokset, en kuitenkaan joutunut tyhjin suin odottelemaan Siipan syödessä. Annoksen myöhästymien huomioitiin tarjoamalla haluamamme kahvit. Tosin tarjoilija hieman huvittavasti korosti kolmeen kertaan, että he huomioivat väärän annoksen tällä tavalla.

Tomi B. on varmaan kiireinen Australiaan muuton kanssa, eikä lueskele ja kommentoi kaikenkarvaisten bloggareiden arvioita samalla intensiteetillä kuin taannoin Hesarin arvostelua. Ja jos luetkin, niin noihin pikkujuttuihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ensimmäisen maailman ongelmia, tiedän... Asiakkailla on kuitenkin tämän tason ravintolaan mennessä odotukset korkeammalla kuin kulmakuppilassa. "Devil's in the details", kuten englanniksi sanotaan.

Ruoka kuitenkin oli maukasta. Otimme molemmat 29€ lounasmenun. Päätimme nopeasti mitä syömme, mutta tilatessamme meille selostettiin vielä aika perusteellisesti ravintolan linjan mukaisen sosiaalisen ruokailun konseptia = annoksia suositellaan jaettavaksi. Meillä on tapana hieman maistella toistemme annoksista muutenkin.

Minä tilasin alkuun rapeaa polentaa viikunan, mascarponen ja balsamicon kera, Siippa savustettua valkotonnikalaa, oliivin, tomaatti-vinaigreten, korianterin ja parmesaanidressingin kanssa. Minlle tuotiin aluksi kuitenkin väärä annos ja sain hetken odotella polentaani. Söin siis alkuun Siipan tilamaa valkotonnikalaa, joka olikin pehmeää ja maukasta. Tutkin netistä; (kylläkin jälkeenpäin) valkotonnikala ei ole uhanalaisten lajien listalla. Polenta saapui myöhemmin pöytään. Se olikin mukavan rapsakkaa päältä ja pehmeää sisältä. Leipä olisi ollut moneen annokseen mukava lisä sillä kastiketta olisi tehnyt mieli kaapaista lautaselta. Leipä ei ilmeisesti kuitenkaan kuulu konseptiin, emmekä kysyneet sen saatavuutta.

Pääruokana söin pitkään haudutettua ankkaa, borloti-papuja,  pancettaa ja valkosipulileipäkrutonkeja. Ankankoipiannoksesta riittikoin mukavasti kahdelle. Maistelin lisäksi Siipan rapeanahkaista lohta joka tarjoiltiin Nizzan salaatin kera.


Service was a was  not 100% perfect. Maître d' wanted to seat use next to a party having a business meeting over lunch, even though the restaurant was half empty at late lunch hour. We also wanted to have our privacy, so I asked to be seated elsewhere. I was also a bit annoyed tha the table with dirty plates next to us was untouched for 30 min after the customers had left. Waiters passed the table numerous times, but none of them cared to clean it while they headed towards kitchen. And we also got a wrong dish for starter. It was changed and we also got coffees for free after lunch. I know these are first world problems, but still, customers have higher expectations when dining in  stylish, expensive places like this compared to the local joints. Devil's in the details as it's often said.
 
 
Food was delicious. Nothing to complain about that. I had crispy polenta with fig, mascarpone and balsamico. Husband ate smoked white tuna, olive, tomato vinaigrette, cilantro and parmesan dressing. Or these were what we ordered, bu we shared all dishes. I would have liked to get a piece of bread to scrape the delicisou dressings, but apparently they did not serve bread with lunch.
 
My main course was duck leg, borloti beans, panceta and garlic croutons. A big dish, plenty of ofod for both of us. I also tasted Husband's crispy skinned salmon served with salad Nicoise.
 
 







Alkuruokakömmähdys hyvitettiin siis kahveilla. Vaikka olikin jo iltapäivä, otin cappuccinon. Muistan ammoiselta ensimmäiseltä Italian messumatkalta, kuinka kokenut kollegani kelloa vilkaisten opetti, että maitopohjaiset kahvit ovat aamiaisjuomia, joita ei Italiassa sovi tilata klo 12 jälkeen. Silloin en kuitenkaan "häpäissyt" itseäni, kello oli vielä varttia vaille puolen päivän. Suomessa ei olla niin tarkkoja, joten maito kahvissa iltapäivällä ei aiheuttanut kulmakarvojen kohottelua...
 
Siippa tilasi lasitölkissä tarjolle tuotua uuniomenajäätelöä, omenakompottia, suolakaramellin ja mascarponecremen kanssa. Se oli hyvää, mutta oma kaunis mustaherukkajäätelö ja-mousseannokseni löi omenajälkkärin laudalta sekä ulkonäössä että maussa.
  
 
Ilman lahjakorttia lounaat ja lasilliset viiniä olisivat maksaneet 90 €, nyt selvisimme 60 eurolla. Ei siis kaupungin edullisin lounas, mutta rauhallisesta iltapäivähetkestä, visuaalisesta ympäristöstä ja  vähän ylellisemmästä lounaasta voi muutaman kerran vuodessa/vuosikymmenessä ehkä maksaakin vähän enemmän, sen kerran kun yleensä käy ulkona lounaalla.

The mix up with our starters was refunded with coffees.

Husband took ice cream made of oven baked apples, aple compot, salt carame andmascarpone creme. It was good, but my black currant ice cream and mousse was a winner; so beautiful and delicious!
 
Without the gift voucher our lunches and glasses of wine would have totaled 90 €m now we paid 60€. Not h echeapest luch in town, but maybe I can afford few times a year/decade a relaxed afternoon moment with stylish interior and luxurious lunch.
 
 
 
Tuo parin viikon takainen perjantai oli Roosa nauha-päivä, teeman mukaisesti päälläni lounaalla oli myös vaaleanpunaista.
 
That Friday few weeks ago was Pink ribbon day, so I wore my pink cashmere scarf to support the campaign.
 
 



Muutama ravintola Pariisiissa | Few restaurant tips for Paris

 


 Ruokatorien ja herkkukauppojen antimien lisäksi söin taannoisella Pariisin matkalla myös ravintoloissa. Työnantajan kanssa syödessä en kaivanut kameraa esiin, mutta tässä muutama sananen parista ravintolasta jossa olin yksin. 
 
Vaikka tartarpihvi on perinteinen pariisilainen ravintola-annos, olen tarkka millaisessa paikassa raakaa lihaa syön. District 88 mm Rue Montmartrella näytti mukavalta hieman modernimmalta paikalta. Käymme yleensä työnantajani kanssa Pariisissa messupäivien iltoina syömässä sellaisissa oikein perinteisen näköisissä pariisilaisravintoloissa, nyt viehätti ravintolan riisuttu ulkoasu.

Tartarpihvini olikin oikein tuore ja maukas. Tarjoilu tosin oli pikkuisen tylyhköä. Luulin, että takavuosin tylyys ranskaa taitamattomille turisteille olisi jo mennyttä aikaa, mutta ei näköjään, vaikka tarjoilijat olivat nuorehkoja. Tai sitten en keski-ikäisenä heidän mielestään sopinut ravintolan profiiliin... No, niin tai näin, ruoka oli hyvää ja ravintolan ulkoasu miellytti.
 
Tein muuten huomion että harvalla paikallisella oli viinilasi edessään lounaalla. Minä join pienen lasillisen viiniä, mutta se sallittakoon. En ollut palaamassa toimistolle töihin. (Tai no miten sen ottaa, illalla vietin pari tuntia työsähköpostien parissa hotellilla).
 
Besides food markets and delicacies I also ate in restaurants. When I ate with my employer, I didn't take photos, but here are few notes and photos of restauratns where I ate alone.


In the evening of fair days we eat normally in very traditional ooking restaurants. On my day off I saw a clean lined, but still rustic looking District 88 restaurant on Rue Montmartre. Chose traditonal Parisian dish, raw bouef tartar, which was delicisous and very fresh.

Liked the look of the place and the food, but the service was a bit harsh. I have been to Paris for over forty times and thought  bad service is already history in Paris, but either they weren't really fond of tourists or I didn't fit their profile...
 
 



 
Sateisena perjantai-iltana olin Place de Vosgesin lähistöllä Rue Biraguella, kuljin kutsuvan näköisen viinibaarin ohi ja astuin sisään. Kävikin ilmi, että ulosmyytävien viinien ja pateiden lisäksi tarjolla oli juustoja ja leikkeleitä sekä huonekalujen verhoilua. Ystävällinen isäntä hoiti viinibaaria yläkerrassa ja vaimolla oli verhoomo alakerrassa. Isäntä selitti minulle varmuuden vuoksi ruokalistaa, mutta ammoisten lyhyiden ranskan opintojen ja lukuisien Pariisin visiittien (41 messumatkaa kaupunkiin takana...) ansiosta osaan lukea ruokalistoja melko hyvin ranskaksi, vaikka esim. talousuutisten lukuun sanomalehdistä eivät taidot ihan riitä.

Tarjolla oli muutama annos, tilasin tarjottimen, jossa oli sekä juustoja että leikkeleitä. Viiniksi minulle suositeltiin
Château Tour des Gendres à Bergerac-luomupunaviiniä; 50% Cab.Sauvignon, 30% Merlot - 20% Malbec-rypäleitä, joka sopikin viinin kanssa loistavasti.

Yksin ruokailu on ei ole yleensä lainkaan niin mukavaa kuin seurassa syöminen. Nyt tuntui kuitenkin kuin olisin istunut kylässä ystävällisen isäntäväen olohuoneessa. Kotiin viemisiksi ostin vielä herkullista pateeta
. Paikan nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen, mutta löytyy Rue Biraguen päästä vasemmalta puolelta vähän ennen porttia Place de Vosgesille.
 
On a rainy Friday night I walked on Rue Birague nearby Place de Vosges, saw a cozy looking wine bar and stepped in. It turned out to be  also a deli selling wine, pates, other delicasies and also a upholstery service. The Place was ran by a fridly couple. I selected a delicious cold cut and cheese plate and drank superb eco wine  Château Tour des Gendres à Bergerac.
 
Cannot remember the name, but it's located at the end of Rue Birague on the left hand side nearby gates to Place de Vosges. 


Vankilan muurien varjossa | Visiting a prison



Toissa viikolla vietettiin Katajanokan entiseen vankilaan rakennetun Best western-hotellin Linnankellari-ravintolan avajaisia. Marjo lähti seuralaisekseni avajaisiin.
 
 
I attended openin g party of Linnankellari restaurant in Katajanokka BW hotel in Helsinki. Hotel has previosly been a prison and history is still seen in many areas of the hotel and the new restaurant. Marjo was my avec, as Husband was traveling for work.
 
 

 
Peltimukeista tarjoillut jallucolat skippasimme, vaikka Marjo ystävällisesti toimikin kuskinani.
 
We skipped the hard tea (=brandy and coke) served in tin cups.
 



Siippa on viettänyt lapsuutensa Katajanokalla ja on muistellut, kuinka hän kantoi isänsä kanssa kodin sisäovia vankilan portille. Portilla he tiedustelivat, onko puuseppiä istumassa. Muutaman viikon päästä hienoon kuntoon entistetyt ovet sai taas hakea vankilan portilta. Mahtaisikohan onnistua nykyisin noin helposti ja onko vankiloissa enää ammattimiehiä rangaistustaan istumassa?
 
Nyt on entisessä vankilassa toinen meno. Avajaisiltana ruokapisteet oli ripoteltu ympäri kellaria, jottei yhteen paikkaan tulisi sumaa, vieraat pääsivät myös luontevasti tutustumaan ravintolaneri tiloihin. Linnankellarin menu on modernisti suomalais-skandinaavinen, monet raaka-aineet tulevat pientuottajilta.


Points of servin were scattered around the basement restaurant to avoid long lines and to get the guest to walk aroung the whole restaurant. Menu of the restaurant is Finnish -Scandinavian influenced and many ingredients come form small local producers.
 
 


 
Vankilan entisessä saunassa oli Vegesauna. Tarjolla oli erilisia vihanneksia ja salaatteja, Jukolan Juustolan juuston herkullisia juustojakin oli tarjolla.


Vegetables and delicious cheese were served in the old sauna.
 



 
Uusi Milbasa-hiiligrilli on Linnankellari-ravintolan sydän. Lehtikaalisalaatin kera tarjottu flank steakinakin tunnettu mehevä kuvepaisti oli suosikkiannokseni illan aikana maistelluista ruoista, hiiligrilli antoi sille ihan oman säväyksensä.
My favorite dish was kale salad and juicy flank steak grilled in Milbasa coal grill.
 
 
Jääfisu-pisteessä oli tarjolla lohipastramia, siikatartaria, Skagenia ja savukalaa sekä simpukoita. Siikatartaria en koskaan voi vastustaa, mutta muutkin olivat maukkaita.
 
Fish is essential part of Scandi menu, there were several options.
 

 
Leipätyrmässä oli tarjolla haudutettua possua ja erilaisia leipiä. Eristyssellissä kaikki kuvailivat naureskellen toisiaan, mutta karuahan siellä olisi itse istua tiilenpäitä lukemassa. Illan aikana näimme muutaman vankilan entisen asukinkin, jotka varmasti tiesivät miltä vankilaelämä oikeasti tuntuu.
 
Pulled pork and selection of breads were served in the old isolation cell. Quite a rough little cell, wouldn't want to be closed in there.

Omenakellarista haimme lopuksi vielä vartaat, jossa oli uuniomenan lisäksi paahdettua vaahtokarkkia ja ananasta. Suut makeana suuntasimme sateiseen iltaan, syksyn saapumine tuntui paitis suussa viipyilevässä omenan maussa, myös ilman viilenemisessä.

For the end of the food tour we had baked apple skewers with pine apple and marshmallows. Taste of apple still in our mouths we headed home in the autumn evening.

Kolme ravintolaa + tori Tallinnassa | Three restaurants and a food market in Tallinn

 
 
 
 
 
 
 

Palataanpa Tallinnan heinä-elokuun tunnelmiin. Kävin kaupungissa sekä päivän lomareissulla, että työmatkalla.

Lomareissulle lähdimme ensimmäisellä aamulaivalla ilman aamiaista. Heti ensimmäiseksi Tallinnaan saavuttuamme suuntasimme Kalasadaman Kohvik Klausiin. Mutkattomassa kahvila-ravintolassa vanhan Linnasataman kupeessa olen muutaman kerran käynyt työmatkoilla, kun aikaa ruokailuun ollut vähän.

Klaus oli kokenut pientä muutosta sitten viime vierailun. Listalta löytyi parikin hyvää aamiaisannosta. Siipan siskon tyttö otti rahkaohukaisia, me aikuiset söimme jugurttia ja granolaa, mutta saimme maistella myös palat runsaasta ohukaisannoksesta. Kaikki oli todella herkullista ja henkilökunta aidosti ilahtuntutta, kun kilvan kehuimme annoksiamme.

 
 
 
 Let's go back to Tallinn, Estonia. In July and August I visited there both for pleasure and business.
 
Fort our vacation trip we left without breakfast, so we headed to Kohvik Klaus right from the harbor.

Casual restaurant Klaus had changed a bit since my last visit. There were few good breakfast options in the list. We adults ate yogurt with granola, Husband's niece ate quark pancakes.  Prettily displayed and delicious. Staff seemed very pleased when we praised our dishesl.
 
  





F-hoone on varmasti monelle suomalaisellekin Tallinnan kävijälle tuttu. Olen itsekin ollut siellä muutaman kerran.

Telliskiven rouhean kuluneisiin teollisuusrakennuksiin on avattu useita ravintoloita, joista F-Hoone näyttää olevan selvästi suosituin.

Tarjoilijamme varoitti meitä jopa tunnin odotusajasta, mutta puolen tunnin päästä saimme annokset. Ruokaa odotellessa siemailimme kuohuvaa auringonpaisteessa eikä puolisen tuntia tuntunut lainkaan pitkältä ajalta
 
Listalla on paljon vegevaihtoehtoja, mutta myös vaikkapa burgeria löytyy. Annoksemme olivat varin kohtuuhintaisia ja raikkaita.
 
 
F-hoone is very popular also among Finnish tourists. Restaurant is located in rOugh industrial area in Telliskivi, a walk or short tram ride away from old town.
 

Our waiter warded us about a long wait, buthalf an hour sitting in the sun sipping Champagne didn't feel long at all. There are many vegetarian optionsin the menu, but also burgers etc. Everything was fresh and delicious.







Pari viikkoa lomapäivän reissun jälkeen kävin Tallinnassa työmatkalla. Asiakastapaamisten jälkeen jäikin hieman aikaa, joten ajoin keskustan toiselta puolelta Telliskivelle. Tallinna on pieni kaupunki., joten ajomatkaan ei tainnut mennä kuin kymmenen minuuttia.

Jos olet autolla liikenteessä, Telliskivellä on hyvin parkkipaikkoja. Parkkilippu kannata ostaa, parkkivalvonta on todella ahkeraa ja parkkisakot parkkeeraamisen hintaan verrattuna huomattavan kalliit. Kokemusta on, kerran sakko oli kirjoitettu jo kaksi minuuttia ajan loppumisesta.

F-hooneen terassi oli aivan täynnä ja mieli teki kokeilla jotain muuta ravintolaa, joten menin kadun toiselle puolelle pieneen Bistro baar Kukekeen. Terassi tien varressa ei ollut kovin houkutteleva, joten menin sisälle, siellä olikin paljon viihtyisämpää. Ruokaa odotellessa selailin omistajan, TV-kokki Anni Arron ruoka/matkakirjaa.

Syömäni kylmä kanasalaatti oli hyvää, mutta ei ihan unohtumatonta. Sellainen perushyvä annos. Ruoan kanssa join alkoholittoman, raikkaan Borjomi-mineraalivesicocktailin, jossa oli tyrniä, limeä ja karhunvatukkaa. Annokseen kuluvan leipäpalan lisäksi kävin leikkaamassa leipäpöydästä viipaleen herkullista tummaa leipää.
 
 
Few weeks after the vacation day in Tallinn, I returned there for a business trip.
 
I had some time after my last appointment, so I headed to Telliskivi before going to the harbor.
 
F-hoone's terrace was full and I also wanted to try some plave new to me, so I crossed hte street and went to Bistro baar Kukeke.
 
Little restaurant owned by TV chef Anni Arro wad cozy. My chicken salad was good, but not really unforegttable. The most innovative part of lunch was a mocktail made of sea buckthorn, lime and blackberries.
 
 
 
 
 
 
 
 
Vanhasta kaupungista kävelee helposti Telliskivelle. Rautatieaseman ja Telliskiven välissä on tori, josta kävimme lomapäivänä ostamassa mm. marjoja, härkäpapuja ja tuoretta valkosipulia. Valikoima oli muuten laajempi kuin Helsingin kauppatorilla.
 
It's a short walk from the old town to Telliskivi. Between the railway station and Telliskivi there is an outdoor food market. Selection was wider than in Helsinki market.