Poliiisiasioita, presidentti ja pommiuhka Pariisissa | The many faces of Paris

Viikkoon Pariisissa mahtui kaikenlaista luksusillallisesta rikosilmoituksen tekemiseen, mm. poliiisiasioita, presidentti ja pommiuhka.

Messuilla olin ensimmäiset neljä päivää, aamulla lähdettiin kahdeksalta liikkeelle ja messupäivän jälkeen suljin tietokoneen yhden maissa yöllä. Monet työasiat kun eivät odota viikkoa, eikä meillä ole ollut sihteereitä enää vuosiin. Parikymmentä vuotta sitten messumatkat olivat vähän erilaisia, kerran päivässä soitettiin toimistolle ja kysyttiin miten menee samalla antaen ohjeita matkan aikana tulleiden asioiden hoitoon...Oi aikoja ja tapoja!

Messupäiviin mahtui pitkien työpäivien lisäksi juhlaillallinen Four Seasons-hotellissa kolmen Michelin-tähden keittiömestari Christian Le Squerin laatimalla illallisella. Illasta nappasin vain muutamia suttuisia kännykkäkuvia jotka eivät blogiin päädy, kun en asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa halunnut kaivaa kameraa esiin ruokakuvia varten. Hieno illallinen joka tapauksessa. Italialainen pöytäkumppani oli harkinnut yöpyvänsä Four Seasonsissa,  mutta yksi yö olisi maksanut 2700 €. Häntä erityisesti närkästytti, ettei aamiainen kuulunut hintaan, vaan siitä olisi pitänyt veloitettu erikseen 100€! Messumatkoilla käyttämässämme pikku hotellissa olisin voinut yöpyä useita viikkoja tuohon hintaan.

Viikko alkoi 34 C helteellä ja loppui 17 asteen keliin, viikon alun hellevaatteet vaihtuivat perjantaina neuletakkeihin ja huiveihin. Torstai-iltapäivästä sunnuntaihin kiertelin kaupungilla seurakseni lentäneen Siipan kanssa. Sadetta tuli onneksi vain muutama tippa, joten meillä oli Siipan kanssa ihan hyvä kaupunkimatkakeli.

Katukahviloissa istuskelun lisäksi ehdimme kävellä yli 20.000 askelta päivässä, käydä Versaillesissa, Musee d'Orsayssa ja Clignancourtin antiikkimarkkinoillakin.

Vaikka Pariisi edelleen on viehättävä, on tunnelma kaupungissa stressaantuneempi kuin aiemmin. Päädyimme juttusille muutaman ihmisen kanssa ja kaikki valittivat Pariisin stressaavuutta, kiireen ja ihmismassojen lisäksi turvattomuus lisää painetta. Poliisipartioita on näkynyt ennenkin kaduilla, mutta nyt konekiväärein aseistautuneita poliisi- ja sotilaspartioita tuli vastaan vähän väliä. Melko lähellä hotelliamme oli myös -onneksi vääräksi osoittautunut- pommihälytys lauantaina ja iso alue eristettiin tuntikausiksi.

Turvatoimista huolimatta -tai niiden takia- pääsimme lauantaina kosketusetäisyydelle turvamiesten ympäröimän Ranskan presidentin Francois Hollanden kanssa hänen vieraillessaan samoilla ruokamarkkinoilla kanssamme. Selfietäkin presidentin kanssa olisi päässyt ottamaan, mutta tyydyin kuvaamaan muutaman metrin päästä. Aikoinaan Pariisissa Ylen kirjeenvaihtajan kuvaajana työskennellyt Siippa totesi, että lähikuvista moni ammattilainenkin olisi ollut kateellinen.

Ruokamarkkinoista tulee pikku raportti myöhemmin, ne ovat uskomaton herkkujen runsaudensarvi. Ostimme kotiin juustoja, makkaraa, pateeta...

Poliisin kanssa pääsin itsekin tekemisiin. Lauantaiaamuna huomasin lompakon hävinneen. Edellisenä iltana kävimme illallisella, ravintolassa näin maksaessani lompakon viimeisen kerran. Kävimme matkalla kaupassa ostamassa vesipullon ja viinibaarissa lasillisella. Mielestäni kukaan ei ollut lähietäisyydellä, saati että olisi saanut kätensä laukkuni pohjalle, mutta yhtä kaikki... lompakkoa ei enää ollut. Peruutin kortit, kävin kysymässä kaupassa, viinibaarissa ja ravintolassa ja lopuksi tekemässä rikosilmoituksen. Harmittaa tietysti, mutta minkäs teet... Nyt täytyy odotella uusia luottokortteja ja nettipankkitunnuksia, uusia ajokortti... Olen mielestäni varovainen & street smart ja olen kerran jopa ottanut varkaalta pois kollegalta varastetun laukun junassa Pariisissa. Näköjään kokeneemmallekin voi vahinko sattua.


Paris did show many faces during last week's mixed work and minibreak Paris days; it was hot and cooler, charming and unsafe, luxurious and down to earth. I saw the president only few meters away, lost my vallet to a thief, worked long day s at fairs,visited Musee d'Orsay, Versailles and Clignancourt flea markets, ate a three Michelin star dinner, drank wine on street cafes and walked over 20.000 steps a day...

Kevyt myskikurpitsa- ja hummusannos | Light meal of butternut squash and hummus

Kevyttä, kasvista, helppoa ja hyvää. Siinäpä yleensä resepti 5:2-paastopäivien ruokailuun. Silloin tällöin mukana on myös kananmunia, kalaa, lihaa tai broileria, mutta tämän annoksen proteiinit tulevat pavuista.

Pariisin-viikon jälkeen kroppa jo huutaa kevennystä ja tuntuu hyvältä palata 5:2-rutiineihin.

Kurpitsa yleensä paahdetaan oliiviöljyllä pirskoteltuna, mutta tähän annokseen paahdoin 200 C uunissa kuutioitua myskikurpitsaa vain suolalla ja pippurilla maustettuna n. 25 min.

Kurpitsan paahtuessa uunissa tein valkopapuhummusta ilman öljyä. Kurpitsan ja hummuksen kera tarjosin tomaattia ja porkkanannaattipestoa. Yksinkertaista ja helppoa.


Light, vege, easy and good. That's often my recipe for 5:2 fast days. I usually serve also some fish, meat, chicken or eggs, but here proteins come from white beans.

I toasted butternut squash cubes without oil, just seasoned with salt and pepper. While pumpkin toasted in 200 C oven for abt 25 min, I prepared white bean hummus without oil and served with tomatoes and carrot top pesto.

Pariisin-terkut | Greetings from Paris

 

Terkut Pariisista!

Messut on nyt messuiltu ja jään viikonlopuksi kaupunkiin. Siippa lensi Pariisiin torstaina seurakseni. Hän ei vuosiin ole ollutkaan täällä, jo kauan ennen tutustumistamme hän työskenteli Pariisissa vuoden. Eilen messuiltu päästyäni kuljeskelimme kaupungilla ja istuimme katukahviloissa. Tänään ohjelmassa on käynti museossa ja Versaillesissa.

Lämpötilat ovat nyt tippuneet alkuviikon  tukahduttavastyli kolmestakympistä pariinkymmeneen, juuri passeli sää kaupungilla kiertelyyn, kunhan ei vain alkaisi sataa.

Ihanaa viikonlopun alkua sinulleki


A quick greeting from Paris. Icame here for fairs, but will stay also for weekend. Husband did fly in on Thursday morning and we will spend few days together exploring Paris.

Kierrä, käännä, kallista | Stike a pose!

Osallistuin toissa viikolla pienimuotoiselle yhden illan valokuvauskurssille. Positive Designin-vaatemerkin omistaja, suunnittelija, stailaaja ja toimittaja Susanne Salo oli kutsunut muutamia bloggaajia tutustumaan liikkeeseensä Kapteeninkadulla sekä kuulemaan valokuvaaja Tiina Puputin vinkkejä henkilökuvaukseen, poseeraamiseen sekä mallin ohjaamiseen.

Positive Design on kotimainen naistenvaatteiden mittatilausbrändi. Palveluun kuuluvat kausittain täydentyvä Positive-mallisto, jota varioidaan asiakkaan mittojen ja toiveiden mukaan, sekä yksilöllinen mittatilaussuunnittelu. Kaikki vaatteet valmistetaan Helsingissä. Positive tarjoaa myös yksilöllistä pukeutumisneuvontaa, sekä stailaus- ja meikkauspalveluita.

I attended at a mini photography course at Positive design shop at Kapteeninkatu 26. Positive is a Finnish made to measure clothing brand, all garments are made in Helsinki.

Lyhyen kyselyn perusteella aika monen monelle muullekin bloggaajalle poseeraus on vaikeaa. Itsehän tunnen itseni todella kömpelöksi poseeraajaksi. En osaa olla luonnollisesti kameran edessä enkä ottaa asentoja, joissa olen parhaimmillani. Susanne asettuikin malliksemme.

Tiina käsitteli ensin kameran asetuksia, jotka minulle olivat aika tuttuja, pääasiassa kuvaan manuaaliasetuksilla. Kamera pyrkii aina keskiarvoihin ja tuloksena saattaa automaattiasetuksilla olla pimeämpää ja vääränsävyistä kuvaa.Useita hyviä vinkkejä tuli kuitenkin säädöistä minullekin.

Tiinan mottona poseerauksessa on kierrä, käännä, kallista. Suoraan edestä otettu kuva on yleensä aika tylsä ja eloton. Siksipä pitää saada ylävartaloon hieman kiertoa, paino toiselle jalalle,  päätä kallistettua niin, että leukalinja on kuvassa edullinen ilman ylimääräisiä ryppyjä ja kaksoisleukaa. Käsivarret hieman erilleen vartalosta ja pieneen kulmaan, niin etteivät ne roiku suorina tai litteäksi ja paksun näköiseksi kylkiä vasten painettuna. Sitten vielä luonteva ilme... Helppoa vai mitä!

Tiina vinkkasi ottamaan kuvan näillä hieman alakulmasta mieluummin kuin silmien tasolta tai yläkulmasta. Hyvien kuvien takia joutuu vähän kyykistelemäänkin.

Our aim was to learn how to get the best out of people in photos. Photographer Tiina Puputti did show us how to pose and to guide the model; turn the body and head, lean slightly back or forward, keep arms a bit out and slightly turned in elbows...

.



Tässä malliesimerkkejä parista  yleisestä virheestä kuvissa. Ylemmässä kuvassa en ohjeistanut Susanne oikaisemaan mekkoa niin, että tasku ei pullota. Alemmassa kuvassa Tiinan tausta on rauhaton, malli on liian lähellä taustaa, poskesta kasvaa rekin tanko eikä ilmekään ole parhaimmillaan. Kannattaakin aina katsoa mitä siellä mallin taustalla on, kasvaako päästä liikennemerkki, puu tai taulun kehys. Mallihan ei itse voi nähdä vaatetuksensa yksityiskohtia tai kaikkea mitä hänen takanaan on.

Don't do as I did; make sure a model's pockets don't stick out or a rack grow out of her cheek...

Kuva Tiina Puputti

Lopuksi Tiina asetteli meidät ryhmäkuvaan ja hypähti itsekin mukaan kuvaan. Huomatkaa pieni kierto kropassa, jalkojen asento; paino toisella jalalla ja käsivarren pikku kulma.In the end we posed as a group following the posing instructions; weight on back foot, body turned a bit, arm angled slighty.


Positive design, Kapteeninkatu 26

Pakkauspaniikki | Packing & preparing for Paris

Minulla oli jo vaatteet mietittynä valmiiksi huomenna alkavalle Pariisissa messumatkalle, joka jatkuu vielä pitkänä viikonloppuna Siipan kanssa. Onneksi katsoin sääennustetta... blazerit ja neuleet vaihtuivat johonkin muuhun, Pariisissa on alkuviikosta 32-33 astetta! Sitten viilenee loppuviikon pariinkymppiin.

Pikku paniikki ehti tulla, ei mitään päälle pantavaa! Jotain siistiä, mutta rentoa ja hellekeleihin sopivaa... Kävin ostamassa pari paitaa pahimpaan hätään, eiköhän niillä pärjää kaapista kelpuuttamieni vaatteiden lisäksi. 

Lisäksi perjantai-iltana tuli kutsu tiistaiksi Four Seasons-hotelliin Christian Le Squerin, kolmen Michelin-tähden keittiömestarin valmistamalle juhlaillalliselle. Upealta kuulostava ilta tiedossa, mutta taas vähän päänvaivaa vaatteista ja lisää matkatavaraa. Illallista varten sain onneksi nopeasti valittua vaatteet omasta kaapista. Vaatteita matkalle tarvitaan siis useaan tarpeeseen enkä todellakaan ole lähdössä minimalistisella käsimatkatavaralla matkaan. 

Usein olen messumatkoilta tuonut tuliaisina ikävään flunssan, käteltyäni kymmeniä, jollei satoja ihmisiä, koskettuani ovenkahvoja ja portaiden kaiteita sekä roikuttuani täpötäyden junan kaiteessa kiinni, en onneksi viime vuosina ole messuflunssaa saanut. Helteen ja ilmastoinnin vaihtelu voi nyt kuitenkin vielä lisätä sairastumisriskiä. Koetan pestä käsiäni usein ja pidän mukana kosteuspyyhkeitä niitä tilanteita varten kun en tapaamisten välillä ehdi käsiä pesemään. Yleensä kun flunssan saan, se on inhottava hakkaavine yskineen, nuhineen ja kurkkukipuineen, mutta ilman kuumetta. Tiedättehän; juuri sellaisen, ettei töistä tule oltua pois, mutta olo on silti vähintään toispuoleinen - ja yskäni on aina todella kumea ja huomiota herättävä, ei mikään pikku köhä. Joskus yskäni on jatkunut viikkoja ja se vie heikkoon kuntoon, ei saa nukuttua eikä jaksa jatkuvalta yskimiseltään oikein mitään. Nyt olen valmistautunut C-vitamiinilla ja sinkillä, mukana on lisäksi täsmäase; sain testiin Coldzyme*-suusuihkeen. Sitä voi käyttää ennaltaehkäisevästi, jos on vaarassa altistua flunssaviruksille ja suihke voi auttaa sairauden aiheuttavan viruksen lisääntymiseen jopa ensimmäisten flunssan oireiden jo alettua. Taidan seurata olenko flunssaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja aloittaa tuotteen käytön sitten tai viimeistään heti jos oireita tulee.

Kivaa sunnuntai-iltapäivä.  Nyt vähän telkkaria ja sitten nukkumaan!



Leaving for Paris tomorrow for fairs and a long weekend off with my husband, who will fly in on Thursday.  I have a small panic,  it will be very hot in the beginning of week and I should look at least semi smart and stay (somewhat) cool at the same time...

*Tuote saatu testiin blogin kautta

Ravunpyrstöjä ja raakamakkaraa | Shrimp tails and sausages

 Olin ostanut purkillisen ravunpyrstöjä ja ajatellut käyttää niitä pasta-annoksiin, kun Siippa tuli kotiin Fredan lihakaupasta ostamiensa mausteisten Merquez-makkaroiden kanssa. Rapuja tarjottiin siis makkaran kanssa surf and turf-henkeen. Niitä tosin riitti pastan kanssa syötäväksikin seuraavana päivänä. Superhelppo rapupasta resepti tulee blogiin myöhemmin.

Mitään varsinaista reseptiä en julkaise, ruoka oli niin yksinkertaista; keitetty tuore maissi tarjoiltiin paistetun raakamakkaran kanssa (muista pistellä makkaran kuoreen reikiä ennen paistamista, etteivät ne halkeile paistuessaan) ja pannulla hetkeksi käytettyjen ravunpyrstöjen kanssa. Todella nopeasti ja helposti valmistuvan aiolin resepti täällä.

Syksyn tullen täytyy taas kaivaa lihamylly ja makkarasuulake esiin ja ryhtyä makkaratalkoisiin, lupasimmehan jo keväällä yhdelle ystävälle makkarantekokurssin luonamme. Kotitekoiseen Merquez-makkaraankin löytyy hyvä resepti, valmistimme niitä Kodin Kuvalehdessä julkaistuun makkarajuttuun pari vuotta sitten.

A simple dinner; merquez sausages (this time from butcher, but I have also made them myself) served with shrimp tails, corn and aioli.

Hei me fleksataan! | Let's flex!

Moni kuluttaja harkitsee vähentävänsä lihan syöntiä, mutta lihalle halutaan löytää terveellisiä, nopeasti valmistettavia ja maukkaita vaihtoehtoja. Marginaalisemmasta ilmiöstä on tullut valtavirtaa nopeasti.

Vaikkei lihansyönnistä täysin luopuisikaan, jo kasvisvoittoiseen ruokavalioon siirtyminen eli "fleksaus" on askel lihankulutuksen vähentämiseen. Uudet "lihamaiset" tuotteet kilpailevatkin pääsystä nimenomaan sekasyöjien lautasille.

Nyhtökaura on ollut markkinoilla jo useita kuukausia, mutta saatavuus on vielä ollut heikkoa. Itse maistoin toukokuussa nyhtökauraa Stockan tilaisuudessa, sen koommin en ole sitä edes kaupassa nähnyt. Tähän tullee muutos, uutisoitiinhan viime viikolla Pauligin ostaneen tuotemerkin. Monia muitakin lihan vaihtoehtoja on tullut ja tulossa markkinoille.

Viimeksi viime viikolla hämmästelin miksi hyvänmakuista ja proteiinipitoista härkäpapua käytetään pääasiassa eläinten rehuksi, mutta ihmisruoaksi sitä löytyy vähän. Jos tuoreita härkäpapuja on myynnissä, niiden kilohinta on kympin luokkaa eikä kuorittuna kilosta ihan kauheasti jää syötävää.

Nyt härkäpavuista on tehty vaihtoehto lihalle. Syyskuun alussa S- ja K-ryhmän kauppojen kylmäaltaisiin tuli suomalaisen Verso Foodin Härkis, uusi härkäpapuinovaatio, jonka saatavuus kaupoista pitäisi olla heti taattu. Härkis on valmiiksi kypsennetty ja se soveltuu käytettäväksi jauhelihan tapaan.

Myönnän, että olen aina suhtautunut aika skeptisesti lihankorvikkeisiin. Kasviksia meillä syödään paljon, mutta tähän saakka ne ovat saaneet näyttää, tuntua ja maistua kasviksilta.

Härkiksen luvattiin olevan hyvä purutuntumaltaan ja maun olevan täyteläinen. Kun kuitenkin sain tuotetta testattavaksi, päätin tarttua Härkistä sarvista ja testauttaa sitä myös Siipalla.

Tein meksikolaus-tyypistä echilada-pyttipannua, johon sekotin Härkiksen loppuvaiheessa. Vegaanista tästä ei tullut, vaikka ruoasta voi toki helposti jättää juuston ja hapankerman pois.

Härkis on sinällään hyvin miedon makuista, joten ainakin omaan makuuni Härkis-ruoan reipas maustaminen on paikallaan. Annoksesta tuli maukas ja kasvisproteiini olisi ulkonäön ja maun (maustamisen) puolesta melkoisen helposti mennyt jauhelihasta.  Suutuntuma oli miellyttävä, mutta pehmeähkönä ei vastannut ihan jauhelihaa. Annoksesta tuli niin täyttävä,  että söimme sitä vielä seuraavanakin päivänä. Ruoka myös valmistui kätevästi yhdessä pannussa. Siippakin söi ruokaa hyvällä ruokahalulla epäilyksistään huolimatta. Kasvisruoan määrää haluan entisestään lisätä ruokavaliossani, mutta jäävätkö nämä kasvisproteiinituotteet jatkuvaan käyttöön? Luultavasti ei, taidamme jatkaa kasvikset kasviksina-linjalla. On silti hyvä, että uusia tuotteita löytyy niille, jotka etsivät helppoja, nopeasti valmistettavia vaihtoehtoja lihalle. Edit; Härkistä on kokeiltu myöhemminkin herkullisen, juhlavan Härkis-salaatin muodossa.



Meksikolaishenkinen Härkispannu



1 pakkaus Härkistä


1½ rkl oliiviöljyä


1 pieni kuutioitu


sipuli


2½ dl pitkäjyväistä riisiä


1 tölkki (400 g) tomaattimuskaa


1 tölkki ( 300 g) isoja valkoisia papuja, valutettuna ja huuhdeltuna

1 paprika kuutioituna

1 valkosipulin kynsi

1/2 tl chilijauhetta

½ tl intiankuminaa eli jeeraa


3 dl vähäsuolaista kanalientäjuustoraastetta


suolaa ja pippuria

Tarjoiluun


Kuutioitua tuoretta tomaattia


korianteria


hapankermaa


avokadoa

Aloita hauduttamalla sipuli ja valkosipuli 1 rkl oliiviöljyssä, kunnes ne kuulottuvat.Lisää ½ rl oliiviöljyä ja ruskista kypsentämätöntä riisiä noin 2 minuuttia kunnes ne alkavat muuttua kullanruskeaksi.


Sekoita pavut, tomaattimurska, kanaliemi, valkosipuli, chilijauhe ja jeera.


Anna kiehahtaa, laske lämpöä ja peitä kannella


Hauduta noin 20 minuuttia tai kunnes riisi on kypsää. Lisää Härkis, sekoittele varovasti kunnes Härkis on lämmennyt. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Ota pois levyltä, ripottele päälle juustorastetta, peitä kannella ja anna hautua 2-3 min kunnes juusto on sulanut. Tarjoa tuoreen tomaatin, avokadon ja hapankerman kera.

There are now many new products for flexetarians, people who are adding more vegetarian meals in their diet. One of the newest ones in Finland is Härkis, a broad bean based substitute for meat. These products are targeted to flexitarians, rather than puritan vegetarians or vegans.

I was quite sceptical, but the mild tasting product reminds of fried ground meat in look and texture. It substitute ground meat in enchilada bowl.


Flexitarian enchilada bowl

1 pack Härkis

3 tablespoon of olive oil

1  small diced onion

5 dl of uncooked extra-long grain rice

1 14.5 oz can of diced tomatoes, drained

1 15oz can of giant white beans, drained and rinsed
1 bell pepper, cubed

1 garlic clove 

1/2 teaspoon of chili powder

1 teaspoon of cumin

5 dl cups of low-sodium chicken broth

2 cups of colby jack, monterey jack or cheddar cheese

salt and pepper

For serving

freshly diced tomatoes

cilantro

sour cream

avocado

Start by sautéing onion and garlic in 2 tablespoon of olive oil until they start to soften.

Add tablespoon of olive oil and sauté uncooked rice for about 2 minutes or just until some grains start to turn golden brown.

Stir in beans, canned tomatoes, bell pepper cubes, chicken broth, garlic powder, chili powder and cumin.

Bring to a simmer, cover and reduce heat to low.

Cook about 20 minutes or until rice is tender.

Add Härkis, mix gently until Härkis has warmed up.

Season with additional salt and pepper as needed.

Sprinkle with cheese, recover and let set for 2-3 min off heat to melt cheese.

Garnish with fresh tomatoes, cilantro, sour cream and avocado.

Päästä varpaisiin | From head to toes

No niin, nyt on taas "uusi pää". Viimeksi kävin kampaajalla ennen juhannusta, nyt oli aika taas siistiä ja raikastaa lookia.

Väristä tuli ehkä viilein -vai pitäisikö sanoa coolein- ikinä! Hopean ja platinan sävyt saatiin uusin ainein kohdilleen paremmin kuin koskaan. Kampaajani Eddie esitteli myös teräksenharmaata, mutta se oli ollut minulle ehkä liian Crazy Granny. Eddie vannotti hoitamaan ja kosteuttamaan hiuksia, siihen onkin nyt oivat tuotteet. Ja kun värjäysten välillä väkisin messinkiseksi kääntyvää sävyä täytyy taas viilentää, siihenkin löytyy onneksi oma tuotteensa. Kesäksi hiuksia ei paljoa lyhennetä ja ne saavat rauhassa kasvaa kesäkuukaudet . Nyt syksyksi niskasta lyhennettiin taas vähän enemmän, nyt on "huivihiukset". Käytän syksyllä ja talvella jatkuvasti muhkeita huiveja, enkä halua juuri huivin päälle yltävien hiusten nousevan hassusti. Ihan lyhyitä en silti halua ,edessä saa olla naisellista pituutta.

I had a new haircut and color last week. Neckline is a bit shorter again so my hair doesn't luk funny in the back  when I wear chunky scarves. My hairdresser has some new hair colors and he got my red & brassy undertones down and tone much cooler than normal.

Vaikka kenkiä kaapistani löytyy muka joka lähtöön, on minulta pitkään puuttunut jonkinlaiset "välikausikengät". Tiedättehän, sellaiset kun ballerinat ja muut kesätossut alkavat olla liian kevyitä, mutta ihan suoraan ei haluaisi hypätä nilkkureihin puhumattakaan saappaista. Etsin ensin enemmän perinteisiä loafereita, mutta löysinkin nämä nahkaiset "loafertennari"-hybridit. Rennot ja hyvät jalassa, sopivat töihin ja vapaa-ajalle. Näillä kelpaa piakkoin kulkea Pariisissa messuilla. Etäisyydet messuhalleissa ovat pitkiä. Ensikertalaiset tunnistaa korkkareista, vanhat tekijät satsaavat mahdollisimman mukaviin kenkiin, joilla voi harppoa osastojen ja hallien väliä sekä seisoa pitkiä päiviä.

En pahemmin pidä sukista, kuljenkin koko kesän sukitta. Paljaat nilkat ja vajaamittaiset housut saavat jatkaa syyskesän keleillä niin kauan kuin tarkenen. Ainakin tällä viikolla pärjää vielä hyvin sukitta!

Oletteko te uudistaneet ulkonäköä tai tehneet uusia hankintoja syksyksi?

I have been looking for some "between seasons" shoes and found these hybrids of loaters and tennis shoes. Smart enough for work, relaxed enoug for free time. Especially good for  long days at fairs I will attend mid September. I wish weather will stay long warm enough fore bare ankles as I am not very fond of wearing socks.

Roster Helsinki Sunday roast

Kesälomalla kävelimme Rosteriin sisään ihan vain katsomaan miltä uudehko ravintola näyttää. Meitä tervehtineelle tarjoilijalle kerroimme olevamme vain katselemassa. Hän kehotti meitä katselemaan ympärillemme ja käymään alakerrassakin katsomassa. Alakertaan päästyämme toinen tarjoilija tuli iloisesti esittelemään alakertaa, kertomaan ravintolasta ja hän käytti myös katsomassa avokeittiön henkilökunnan. Mukava suhtautumistapa, vaikka teimme selväksi että (tällä kertaa) emme ruokailisi.

Katselimme ruokalistaa ja päätimme tulla testaamaan Rosterin Sunday Roastin myöhemmin.

Jo viikkoa myöhemmin päätimme lähteä loman lopuksi syömään sunday roastia.


Sunday roast-lista on lyhyt, kaksi alkuruokaa ja kolme pääruokaa joista valita sekä yksi jälkiruoka. Lisäksi sunnuntai-iltapäivänä oli valittavissa pidempi menu, mutta otimme tämän 29 euron kolmen ruokalajin setin. Sunday roast-menussa näkyi ravintoloitsijoiden Kari Aihisen ja Paul Hickmanin konsepti; rentoa, selkeää ja laadukasta. Trendikästä retroakin oli ruokalistassa havaittavissa, ovathan etenkin vitello tonnato ja lehtipihvi paluun tehneitä klassikkoannoksia. Täällä lehtipihvi toki oli kokolihaa, toisin kuin erään huoltamoketjun annoksissa!

Söin alkuun myskikurpitsaa ja Siippa valitsi vitello tonnaton. Pääruoaksi valitsimme lehtipihvin ja siikaa pääruokien kanssa tuli vielä paahdettuja uusia perunoita sekä vihersalaattia. Ravintolassa oli 200 viinin lista, joista peräti noin sataa oli saatavissa laseittain. Valinnanvaraa oli niin paljon, että pyysimme sommelieria suosittelemaan meille viinit. Hän rohkaisi astumaan hieman syrjään mukavuusalueelta ja valitsemaan chardonnayta lehtipihville ja Pinot Noiria siialle. Otimmekin lasilliset ja molemmat olivatkin nappivalintoja. Jälkiruokana oli maukasta omenapiirakkaa ja vaniljajäätelöä.

Täytyy jossain vaiheessa talvea kokeilla myös ravintolan ilallinen. Koiraihmisille tiedoksi; Roster on Insta-päivitysten mukaan myös koiraystävällinen.

Kuinka ollakaan, heti seuraavalla viikolla olimme Siipan kanssa "deitti-iltaa" viettämässä töiden jälkeen kaupungilla parin cocktailin merkeissä. Kävimme Rosterissa juomassa yhdet, baaritiskin tuntumassa olisi ollut "loungetilakin", mutta halusimme istua tiskin ääressä katsomassa ammattilaisia työssään. Perjantai-iltana cocktaileja tehtiin paljon myös ruokailuaan päättäville seurueille. Vieressämme seurue tilasi baarissa tarjottavia snacks-annoksia cocktailien seuraksi.

Taidokkaat cocktailit ovat ilahduttavasti löytäneet tiensä ainakin helsinkiläisiin ravintoloihin. Ne ovat toki hinnakkaita, mutta niistä onkin tarkoitus nautiskella pahemmin juopumatta eikä ryystää kuin bulkkikaljaa.

Sunday roast is a traditional British and Irish main meal that is traditionally served on Sunday, consisting of roasted meat, roast potato, and accompaniments.


We enjoyed a Sunday roast menu (three courses/29€) few weeks ago at newish restaurant Roster in Helsinki. We quite rarely eat out on Sundays, but both enjoyed the end of (my) vacation afternoon greatly. Food was delicious, staff friendly, sommelier knew his business and interior was interesting. Food was contemporary simple with slight retro twist.

The following Friday I had "date night" with Husband, we ended our night at Roster bar with tasty artisan cocktails.

Roster Helsinki, Pohjoisesplanadi 17

Satavuotiaan Suomen omaa menua maistelemassa | Finland 100 yers - official menu

Suomen täyttäessä 2017 sata vuotta juhlistetaan merkkitapahtumaa  myös Suomen omalla, Kim Palhausin ja Arto Rastaan suunnittelemalla  menulla, jota tarjotaan ensi vuonna Suomen ulkomaanedustustoissa. Menu sisältää alkupalat, alkuruoan, pääruoan sekä jälkiruoan. Kaikissa ruokalajeissa tulee esille kotimainen arktinen puhdas luonto, pääosassa ovat suomalaiset raaka-aineet ja maut.

Ruokadiplomatia työkalu, jolla vahvistetaan maakuvaa sekä identiteettiä ja hoidetaan suurlähetystöjen suhdetoimintaa.

- En voi kuvitella diplomatiaa ilman ruokaa, erilaisia tarjoiluita, ilman vieraanvaraisuutta, totesi Suomi 100 -hankkeessa mukana oleva suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi.Hänen mukaansa vaikeitakin keskusteluita kannattaa usein käydä hyvän ruuan ääressä. Ruoka tarjoaa myös turvallisen keskustelunaiheen ja keskustelijoita yhdistävän kokemuksen, se jättää positiivisen muistijäljen.


Finland's 100th independence day will be celebrated next year. There is a special Finland 100 menu that will be served in Finnish embassies around the world during 2017. Finland 100 menu can be amended according to event and number of guests, it can be served individually or as buffet. Menu is planned so that it can also be made in countries where all ingrediets aren't always available.

Suomi 100 –menua muunnellaan eri tilaisuuksien ja niiden koon mukaan ja se on suunniteltu myös siten, että se voidaan toteuttaa eri maissa, joissa raaka-aineiden saatavuus voi olla vaihtelevaa. Osa kotimaamme raaka-aineista saattaa herättää ristiriitaisia tunteita, joten esim. poroa, porsasta tai äyriäisiä  menuun päätynyt. Valmistuksessa on käytetty perinteisiä suomalaisia menetelmiä, kuten suolausta ja savustusta.

Ulkoministeriön edustustot voivat myös tilata raaka-aineita tarkoitusta varten perustetusta verkkokaupasta, esim. tervapastilleja kun ei taida kovin monessa maassa olla myynnissä. Ruokia voi muokata niin, että niitä voi tarjota myös noutopöydästä.

I was invited to taste the flavours of Finland 100 menu in advance in Helsinki. Finland 100 menu including hors d'euves, starter, main course and dessert. In all dishes clean Finnish nature with its ingredients and flavours is in the main part.




Pääsin tutustumaan menuun jo etukäteen lounaalla suurlähettiläskokouksen yhteydessä. Kutsusta ei ihan selvinnyt millainen tilaisuus olisi kyseessä; oliko tiedossa vähän maistelua erillisessä mediatilaisuudessa vai kunnon istuva lounas diplomaattien joukossa. Olin varmuuden vuoksi pukeutunut siististi eli minusta oli kuoriutuvat bleiserinainen ja hyvä niin; istuimme juhlalounaalla. 170 vieraan joukossa oli niin Suomen suurlähettiläitä kuin ministereitä ja korkeita virkamiehiä. Istuin median pöydässä, jossa onneksi kehtasi tilaisuuden pääosassa olevia annoksia kuvata ihan estottomasti. Ja kyllä diplomaattipöydissäkin kännykät otettiin esiin kun annokset saapuivat pöytään.

Juhlamenussa on neljä osiota: pieniä suupaloja, varsinainen alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Maistelin muutama pikkupalaa ennen varsinaista ruokailua, mutta jäin sitten parin tutut bloggaajan ja toimittajan kanssa suustani kiinni, enkä niistä muistanut ottaa kuvia. Suupalat ovat kuitenkin riimisuolattua naudanfilee tyrnihillon kanssa, metsäsienisalaatti ruissipsillä, piparjuurimousse ja savumuikku kirjolohenmädin kera sekä puolukkapulla. Suupalojen kanssa tarjoiltiin simaa!

Suomi 100-menun alkuruoka on tervamarinoitu lohi tillikurkkujen ja vihreän perunasalaatin kera. Lohen marinadi on keitetty tervapastilleista. Annos oli raikas ja kesäinen, mutta pöytäseurueemme sai kyllä hakemalla hakea tervan makua.

Menun pääruoka on karitsan ulkofileetä, kauralla täytetty kaalikääryle, lammasmakkaraa ja maustepippurikastiketta. Maukasta ja trendikkään retroa, mutta hieman enemmän väriä olisin kaivannut ruskea-keltaiseen annokseen.

Jälkiruokana oli Brita-kakkua, josta virisikin pöydässämme pitkä keskustelu. Brita-kakku kun ei kuulemma ole suomalainen alkuperältään. Suomalaiskeittiöihin se on tullut Kodin Kuvalehden reseptikilpailun voittajana 80-luvun alkupuolella. Kilpailun voittajaresepti oli pokkana kopioitu suoraan Damernas Värld-lehdestä Ruotsista. Italiassa kakku tunnetaan Pincchio-kakkuna. Niin tai näin, herkullinen suomalais-kansainvälinen jälkiruoka saa muuntuu sesonkien ja raaka-aineiden saatavuuden mukaan, talvella sitä voi tarjoilla vaikkapa omenoiden kera.

Brita-kakku tarjoiltiin Nuutajärvellä tilaisuutta varten teetettyihin käsin puhallettuihin laseihin. Toiveikkaasti pohdimme, josko astian voisi viedä kotiin muistona tilaisuudesta (ja ruokakuvia koristamaan), mutta jätimme astiat tietysti kiltisti pöytään.


 Ruoan valmistivat ja tarjoilivat Helsinkiin koulutukseen kokoontuneet Suomen edustustoissa työskentelevät kokit sekä tarjoiluhenkilökunta.

Menu antaa pohjaa kiinnostaville ruokatarinoille ja yhteisten pöytien keskusteluille, juhlavuooden teemana onkin "Syödään yhdessä".


Ministry for Foreign Affairs is an active participant in exporting the message of Finnish food and drink culture by means of food diplomacy. “Finnish food and drink are a fabulous export product, with much potential for our country,” says Food 100 Ambassador Pekka Huhtaniemi.


All of the courses feature Finland’s pristine nature and its offerings, from wild food to grain. Our ingredients are clean, safe and fresh in taste.

The menu is as below


Finnish titbits: Salted fillet of beef, sea buckthorn jam; Forest mushroom salad on rye crisps; Horseradish mousse and smoked vendace, rainbow trout roe; Lingonberry bun

Tar-marinated salmon, dill cucumbers and green potato salad. The first course combines refined tastes that are both dear and well-known to Finns. The salmon of the first course is salt cured and then infused with an emulsion made from tar pastilles. The fish is served with green potato salad, dill cucumbers and beetroot purée.

Sirloin of lamb, cabbage rolls stuffed with oats, lamb sausage and allspice gravy. The ingredients of the main course are sirloin of lamb, cabbage rolls stuffed with oats and lamb sausage seasoned with pine tip powder. Dark allspice gravy completes the dish.

Dessert Brita cake combines crispy sweet meringue and fresh berries. On winter time berries can be replaces with apples or other winter fruits.