Viikkoon Pariisissa mahtui kaikenlaista luksusillallisesta rikosilmoituksen tekemiseen, mm. poliiisiasioita, presidentti ja pommiuhka.
Messuilla olin ensimmäiset neljä päivää, aamulla lähdettiin kahdeksalta liikkeelle ja messupäivän jälkeen suljin tietokoneen yhden maissa yöllä. Monet työasiat kun eivät odota viikkoa, eikä meillä ole ollut sihteereitä enää vuosiin. Parikymmentä vuotta sitten messumatkat olivat vähän erilaisia, kerran päivässä soitettiin toimistolle ja kysyttiin miten menee samalla antaen ohjeita matkan aikana tulleiden asioiden hoitoon...Oi aikoja ja tapoja!
Messupäiviin mahtui pitkien työpäivien lisäksi juhlaillallinen Four Seasons-hotellissa kolmen Michelin-tähden keittiömestari Christian Le Squerin laatimalla illallisella. Illasta nappasin vain muutamia suttuisia kännykkäkuvia jotka eivät blogiin päädy, kun en asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa halunnut kaivaa kameraa esiin ruokakuvia varten. Hieno illallinen joka tapauksessa. Italialainen pöytäkumppani oli harkinnut yöpyvänsä Four Seasonsissa, mutta yksi yö olisi maksanut 2700 €. Häntä erityisesti närkästytti, ettei aamiainen kuulunut hintaan, vaan siitä olisi pitänyt veloitettu erikseen 100€! Messumatkoilla käyttämässämme pikku hotellissa olisin voinut yöpyä useita viikkoja tuohon hintaan.
Viikko alkoi 34 C helteellä ja loppui 17 asteen keliin, viikon alun hellevaatteet vaihtuivat perjantaina neuletakkeihin ja huiveihin. Torstai-iltapäivästä sunnuntaihin kiertelin kaupungilla seurakseni lentäneen Siipan kanssa. Sadetta tuli onneksi vain muutama tippa, joten meillä oli Siipan kanssa ihan hyvä kaupunkimatkakeli.
Katukahviloissa istuskelun lisäksi ehdimme kävellä yli 20.000 askelta päivässä, käydä Versaillesissa, Musee d'Orsayssa ja Clignancourtin antiikkimarkkinoillakin.
Vaikka Pariisi edelleen on viehättävä, on tunnelma kaupungissa stressaantuneempi kuin aiemmin. Päädyimme juttusille muutaman ihmisen kanssa ja kaikki valittivat Pariisin stressaavuutta, kiireen ja ihmismassojen lisäksi turvattomuus lisää painetta. Poliisipartioita on näkynyt ennenkin kaduilla, mutta nyt konekiväärein aseistautuneita poliisi- ja sotilaspartioita tuli vastaan vähän väliä. Melko lähellä hotelliamme oli myös -onneksi vääräksi osoittautunut- pommihälytys lauantaina ja iso alue eristettiin tuntikausiksi.
Turvatoimista huolimatta -tai niiden takia- pääsimme lauantaina kosketusetäisyydelle turvamiesten ympäröimän Ranskan presidentin Francois Hollanden kanssa hänen vieraillessaan samoilla ruokamarkkinoilla kanssamme. Selfietäkin presidentin kanssa olisi päässyt ottamaan, mutta tyydyin kuvaamaan muutaman metrin päästä. Aikoinaan Pariisissa Ylen kirjeenvaihtajan kuvaajana työskennellyt Siippa totesi, että lähikuvista moni ammattilainenkin olisi ollut kateellinen.
Ruokamarkkinoista tulee pikku raportti myöhemmin, ne ovat uskomaton herkkujen runsaudensarvi. Ostimme kotiin juustoja, makkaraa, pateeta...
Poliisin kanssa pääsin itsekin tekemisiin. Lauantaiaamuna huomasin lompakon hävinneen. Edellisenä iltana kävimme illallisella, ravintolassa näin maksaessani lompakon viimeisen kerran. Kävimme matkalla kaupassa ostamassa vesipullon ja viinibaarissa lasillisella. Mielestäni kukaan ei ollut lähietäisyydellä, saati että olisi saanut kätensä laukkuni pohjalle, mutta yhtä kaikki... lompakkoa ei enää ollut. Peruutin kortit, kävin kysymässä kaupassa, viinibaarissa ja ravintolassa ja lopuksi tekemässä rikosilmoituksen. Harmittaa tietysti, mutta minkäs teet... Nyt täytyy odotella uusia luottokortteja ja nettipankkitunnuksia, uusia ajokortti... Olen mielestäni varovainen & street smart ja olen kerran jopa ottanut varkaalta pois kollegalta varastetun laukun junassa Pariisissa. Näköjään kokeneemmallekin voi vahinko sattua.
Paris did show many faces during last week's mixed work and minibreak Paris days; it was hot and cooler, charming and unsafe, luxurious and down to earth. I saw the president only few meters away, lost my vallet to a thief, worked long day s at fairs,visited Musee d'Orsay, Versailles and Clignancourt flea markets, ate a three Michelin star dinner, drank wine on street cafes and walked over 20.000 steps a day...