Libanonilaiset grillijuhlat

Vaikka kesä on lopuillaan, ei grilliä kannata vielä laittaa talviteloille. Järjestä libanonilaiset grillijuhlat!

Emme enää muista mistä keskustelu sai alkunsa, mutta nelisen vuotta sitten lupasin ystäville, että teen libanonilaista ruokaa kun tulemme heille kesällä.

Useampi vuosi vierähti, mutta lopulta saatiin aikataulut sopimaan yhteiselle viikonlopulle ja pääsin lunastamaan lupaukseni kauniina elokuisena kesäpäivänä.

Suuren osan ruoista olin valmistellut edellisenä päivänä ja osan kuljetimme valmiiksi suoraan tarjoiluasioissa perille. Kanavartaatkin olin jo kotona laittanut grilliä vaille valmiiksi, leipätaikinaakin olin nostatellut jääkaapissa useamman päivän. Pääsimme siis tuossa tuokiossa grillin ääreen ja syömään.

Reseptit postauksen lopussa. Välimeren kanavartaiden reseptin julkaisin jo aiemmin.

Jugurttia oli useammassakin ruoassa, grillatujen munakoisokiekkojen päällä oli turkkilaista jugurttia, granaattiomenaa ja sumakkia, jota nykyään saa jo isoimpien markettien etnisten ruokien hyllyiltä.

Labneh on tuorejuustomaista valutettua jugurttia. Anna turkkilaisen jugurtin valua yön yli harsolla vuoratussa siivilässä. Tarjoile karamellisoidun sipulin kanssa.

Jugurttia oli useammassakin ruoassa, grillatujen munakoisokiekkojen päällä oli turkkilaista jugurttia, granaattiomenaa ja sumakkia, jota nykyään saa jo isoimpien markettien etnisten ruokien hyllyiltä.

Helposti valmistuvaa za'atar-mausteseosta oli useammassakin ruoassa. Karitsanpaistivartaissa lihan mausteena oli valkosipuliyrttiöljymarinadi, lisäksi ripottelin za'ataria vartaiden päälle ennenkuin ne nostettiin grilliin. Karitsanpaisti kannattaa jättää punertavaksi sisältä, näin se on mehevimmillään.

Mietin mitä leipää tekisin, kunnes mieleeni tuli pizza jota tein bloggaajien kesäjuhlissa. Kun meillä oli joka tapauksessa tarkoitus grillata, päätettiin leipäkin paistaa grillissä. Pizzataikina muuntui za'atar-mausteella libanonilaiseksi leiväksi - ja kuinka hyvää siitä tulikaan, kun leivän vielä viimeisteli oliiviöljylorauksella. Leipä revittiin tarjolle käsin "orgaanisen muotoisiksi" palasiksi.

 Aterian lopuksi kokosin jugurtista, halvasta, nektariinista ja pistaaseista juomalaseihin raikkaat jälkiruoat.

Ruokailtuamme kävelimme vielä lähitallin ohi kaikki yhdessä toisen ystävän luo tupaantulijaisiin.

Za'atar

2 rkl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua meiramia
3 rkl sumakkia (etnisistä kaupoista)
2 rkl seesaminsiemeniä
1/2 - 1 tl merisuolaa jauhettuna

Paahda seesaminsiemeniä keskilämmöllä 3-5 minuuttia. Anna jäähtyä.

Säilytä tiiviisti suljettavassa purkissa.

Za'atar-leipä 

(kylmänostatus 48-96 h)

500 g “00”-vehnäjauhoja
3,5 dl kylmää vettä
3 g kuivahiivaa
10 g hienoa merisuolaa
10 g oliiviöljyä (reilu ruokalusikallinen)

za'atar-maustetta
oliiviöljyää

Ota tilkka vettä erikseen (n. 10%) ja sekoita siihen hieno merisuola.

Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se jauhoihin ja lisää vesi (90%). Jos käytät tuorehiivaa, liuota se aluksi veteen ja vasta sen jälkeen jauhoihin. Vaivaa ensin käsin tai koneella, hiljaisella nopeudella noin 10 minuuttia.

Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista, kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin.

Lisää oliiviöljy ja jatka vaivaamista, kunnes öljy on imeytynyt taikinaan.

Vaivaa lopuksi taikinaa maksiminopeudella, kunnes taikina on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin. Jos vaivaat käsin, ota taikina pois kulhosta ja vaivaa pöydällä reippain ottein. Hyvä yleiskone on tässä kyllä kullanarvoinen, en varmaan jaksaisi/viitsisi vaivata tarpeeksi käsin ja siinä lopputulos kärsisi.

Koko prosessi kestää n. 20 minuuttia. Älä tingi vaivaamisajasta, jotta käymisprosessi käynnistyy kunnolla ennen jääkaappiin laittamista. Jos siirrät taikinan kylmään vaivaamatta, saattaa olla, ettei taikina ala nousta. Suosittelemme käyttämään kuivahiivaa, koska se toimii varmemmin kuin tuorehiiva, sekä mahdollisimman hyvälaatuista jauhoa.

Kun taikina on valmis, sulje se ilmatiiviiseen astiaan ja laita vihanneslokeroon noin vuorokaudeksi. Ota taikina jääkaapista ja muotoile palloksi. Käsittele taikinaa varoen niin, ettet riko ilmakuplia. Laita pallot vielä toiseksi vuorokaudeksi jääkaappiin (tai halutessasi vielä pidemmäksi ajaksi, jopa 2-3 päiväksi). Ota kohonnut taikina pois jääkaapista ja anna lämmetä omassa rasiassaan pari tuntia huoneenlämmössä, ennen kuin aloitat taikinan käsittelyn.

Levittele taikina käsin jauhotetulla leivinpaperilla päällystetylle (paksulle) foliolle. Älä kauli, taikinan kuplat häviävät kauliessa. Ripottele reilusti za'atar-maustetta leivänä päälle ennen grillausta. Grillaa keskilämpöisellä grillillä kansi kiinni. Kun leipä on kypsä, lorauta sen päälle vielä hyvälaatuista oliiviöljyä, revi käsin palasiksi.

Lammasvartaat

0,5 kg karitsanpaistia
2 valkosipulinkynttä murskattuna
0,5 dl oliiviöljyä
2 tl oreganoa silputtuna
½ tl suolaa

za'atar-maustetta

Sekoita valkosipulimurska, oliiviöljy ja oregano. Leikkaa karitsanpaistipalat kolmeen osaan, hiero valkosipuli-timjamiöljy lihan pintaan, anan marinoitua vähintään kaksi tuntia, mieluiten yön yli. Ota liha tunniksi lämpiämään jääkaapista ennen grillausta. Laita vartaisiin paprikan ja sipulin kanssa. Grillaa liha punertavaksi sisältä, näin se on mehevimmillään.

Taboulleh-salaatti

 5 dl kiehuvaa vettä

 3 rkl oliiviöljyä

1/2  kurkku

 4 tomaattia

5 dl hienonnettua sileälehtistä persiljaa

 2,5 dl hienonnettua tuoretta minttua

 1/2 sitruunan mehu

 1/2 tl suolaa

 1/2 tl mustapippuria

Laita bulgur kannelliseen kulhoon, kaada bulgurin joukkoon kiehuva vesi ja öljy. Peitä kannella ja anna turvota 15 minuuttia. Sekoita ilmavaksi haarukalla ja anna jäähtyä.

Hienonna yrtit. Poista tomaateista siemenet ja kuutioi hyvin pieneksi. Kuutioi myös kurkku hyvin pieneksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua ennen tarjoilua.

Blogisynttärit - kymmenen vuotta Lumo Lifestyle-blogia

Uskomatonta mutta totta - Lumo Lifestyle täyttää kymmenen vuotta! Enpä olisi vuonna 2009 aloittaessani arvannut, että bloggaan vielä kymmenen vuoden kuluttua - ja mitä kaikkea blogi onkaan tuonut elämääni.







Bloggaamaan lähdin ihan miltei hetken mielijohteesta. Olin jonkin aikaa seurannut muutamaa löytämääni blogia - joita ei vuosiin ole enää ole ollut olemassakaan. Kun minulle selvisi, että oman blogin voisi perustaa suhteellisen helposti, päätin itsekin kokeilla. Olin ostanut uuden pokkarikameran ja innostunut muutaman vuoden jälkeen taas kuvaamisesta. Filmikamera-aikaankin kuvasin suhteellisen paljon, mutta digikamera vei innostuksen uudelle tasolle.





Olin muutenkin etsinyt kanavaa luovuudelle, opiskellut sisustussuunnittelua ja viestintääkin, mutta bloggaamisesta ja kuvaamisesta löysin lopulta omimman alueeni. Kuten ajan henkeen kuului, omaa kuvaa tai nimeä ei blogissa näkynyt useaan vuoteen lainkaan enkä edes ensin hiiskunut blogista kenellekään. Olikin hämmentävää kun ensimmäiset omat kuvat laitoin viimein blogiin, minulta tultiin kaupungilla kyselemään onko minulla mahdollisesti Lumo Lifestyle-blogi. Kerran minut tunnistettiin jopa pelkkien kihla- ja vihkisormusten perusteella! Pari asiakastakin ilmoitti seuranneensa blogiani jo pidempään mutta tajusivat blogin olevan minun vasta kun vihdoin laitoin kuvan itsestäni.




Lumo Lifestyle-nimen tarinan olenkin kertonutkin aiemmin blogissa.


Blogin ulkonäkö on muuttunut vuosien varrella yksinkertaisempaan suuntaan, mutta en ole poistanut postauksia, vaikka osa alkuaikojen liesituulettimen valossa, mahdollisimman läheltä otetuista ruokakuvista onkin aika liikuttavan näköisiä. Blogi on kuitenkin täynnä muistoja minulle itselleni ja myös jonkinlainen kehityskertomus kymmenen vuoden ajalta, joten en ole halunnut poistaa postauksia saati aloittaa uutta blogia.

Aloittaessani bloggaaminen oli kaikenkaikkiaan aika uutta. Sittemmin kaupallisuuskin on astunut vahvasti kuvioihin; blogit ja muut somekavat ovat muutenkin vahvasti ammattimaistuneet. On tullut myös erilaisia käytäntöjä ja sääntöjä, mm. yhteistyöt tulee merkitä selvästi postausten alkuun.






Alusta alkaen blogi on ollut "ruokapainotteinen lifestyleblogi", monet tuntevatkin blogini parhaiten helposti totetuttavista resepteistä ja osa blogissa silloin tällöin vierailevista taitaa pitää Lumo Lifestyleä pelkästään ruokablogina vaikka muutakin sisältöä on runsaasti. Blogin aivan ensimmäiset postaukset olivat New Yorkin -matkaltamme ja ensimmäinen resepti oli omenapaistos.






Ruoka-aiheita onkin vähintään kerran viikossa -yleensä reseptejä, mutta myös ravintolavinkkejä- näiden lisäksi olen kiinnostunut niin monesta mustakin elämän osa-alueesta, että niistäkin päätyy bogiin jatkuvasti. Aiheina ovat mm. matkailu, hyvinvointi, luonto, kosmetiikka, Helsinki, oma elämä eri muodoissaan... Muodista kirjoittelen harvemmin, vaikka muodin ja tekstiilien parissa olen tehnyt urani.

Ihan aluksi halusin "valloittaa maailman" ja kirjoitin englanniksi, siten aloin kirjoittaa sekä suomeksi että englanniksi joka oli melkoisen aikaa vievää ja raskasta. Kunnes totesin jossain vaiheessa ettei panostus englanniksi kymmeneen prosenttiin lukijoista kannattanut vaan sekin energia olisi parempi suunnata tekstin ja kuvien laatuun suomenkielisille seuraajille.




Vuosia sitten myös bloggasin jopa päivittän - mistä löysinkin ajan ja energian siihen, ehkä silloin en hionut kuvia ja miettinyt tekstejä niin tarkkaan? Nyt tahti on kaksi-kolme kertaa viikossa, haluan jättää elämälle ja elämyksille aikaa (joista ripaus päätyy sitten blogiinkin). Koetan mieluummin mennä laatu edellä, enkä sutaista kasaan pakkopullaa, joka ei kiinnosta teitä lukijoita eikä minuakaan. Kun aikaa on enemmän ja luonnonvalo parhaimillaan, saatan kuvata ja tehdä etenkin postauksia "varastoon". Useita kertoja viikossa teenkin blogin tai insta-tilin eteen ainakin jotain pientä; otan kuvia tai muokkaan niitä, kirjoittelen luonnoksiin mieleeni pälkähtäneitä postausideoita tai tekstinpätkiä postausinspiraatioksi.

Instagramiin siirryin melko myöhäisessä vaiheessa, mutta sielläkin Lumo Lifestyle on ollut jo vuosia. Instassa kuvatekstit ovat edelleen molemmilla kielillä ja osa seuraajista onkin ulkomailta. Instassa tosin täytyy viikottain seuloa seuraajia, sillä feikkiseuraajia ja botteja en kaipaa. Instassa on paljon sisältöä, joka ei blogiin päädy, kannattaa siis ottaa sekin seurantaan!

Välillä menen postausideoissa kuvat edellä, välillä saan ensin idean kirjoittaa jostain hyvästä aiheesta. Otan aika usein fiilis -ja kuvituskuvia nähdessäni jotain kaunista tai kiinnostavaa, joita muokkaan kuvia jopa varastoon valmiiksi postausinspiraatiota odottamaan. Kamerakin on vaihtnut muutaman kerran matkan varrella. Nykyisen, joitain vuosia vanhan Sony @6000-kamerani olen kuvannut melkoisen loppuun, olen ottanut sillä 80000 kuvaa ja siitä alkaa jo irtoilla osia! Uusi kamera lienee siis hankintalistalla pikaisestikin, mutta mietintä kameran hankkimisesta on vielä kesken.

Inspiraatiota postauksiin saan monesta asiasta; omasta elämästä ja kokemuksista, syömistäni ruoaista, käymistäni paikoista, keskusteluista, lukemistani artikkeleista, matkoista, luonnosta. Välillä olen päässyt kokemaan jotain upeaa, joskus taas iloitsen blogissa jostain ihan pikku asioista, vaikka kevään ensimmäisistä kukista.

Ruokajutuissa usein inspis tulee ensin, sitten teen ruoan - ehkä muutaman kerrankin ja stailaan ja otan kuvat. Lopuksi kirjoitan postauksen ja hion reseptiikan helposti toteutettavaan muotoon. Ruokainspistä tulee Pinterestiä ja Instagramia selaamalla ja ruokakirjoja lueskelemalla. Ravintoloista saan usein hyviä ideoita, joita toteutan omaan tyyliini kotona. Usein vain muistelen jotain kuvaa muistamatta tarkasti mitä siinä oli ja siitä tulee inspis kokata jotain etäisesti näkemässänj kuvassa ollutta annosta muistuttavaa.

Bloggaaminen on tutustuttanut moniin ystäviksikin tulleisiin ihmisiin, moneen ihanaan olen tutustunut liityttyäni Nelkytplusblogeihin, yli neljäkymppisten bloggaajien upeaan yhteisöön. Blogi on myös vienyt tilanteisiin ja tapahtumiin, joista en blogin alkumetreillä tai edes ensimmäisinä vuosina osannut haaveillakaan; matkoille, maistelemaan ja testaamaan. Yksi viimeisimmistä on leikkimielisen bloggaajien kesäcocktailkilpailun voitto. Vesimelonista Hot summer-cocktailiani oli myyty kilpailleista juomista eniten Clarionin Sky Roomissa viikon cocktailina.




Parasta bloggaamisessa ovat kuitenkin ehdottomasti lukijat, muutenhan kirjoittelisin ihan vain itselleni. Mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuminen blogiympyröissä on antanut harrastukseen oman suolansa. Kolmas on varmasti sen oman kanavan löytäminen luovuudelle joka alun alkaenkin sai minut tämän antoisan harrastuksen pariin.

Kiitos teille ihanat seuraajat ja ystävät näistä kymmenestä blogivuodesta!

Tallinnan uudet; Fotografiska -museo ja Ristorante Flavore

Pressimatka Tallink Suomi

Olen monesti blogissa todennut, että Tallinnassa on joka kerta jotain uutta. Viimeisimpien uutuuksien joukossa Tallinnaan on avautunut Telliskiven alueelle uusi vetonaula niin paikallisille kuin Tallinnaan matkaavillekin;  Fotografiska-museo, johon pääsin tutustumaan Tallinkin pressimatkalla.

Kävin Telliskivellä ensimmäisiä kertoja jo yli 20 vuotta sitten, kun alueesta ei moni suomalainen ollut vielä kuullutkaan. Eipä siellä vielä silloin ollutkaan paikallisten suunnittelijoiden puoteja, ravintoloita, kahviloita, tislaamoita, gallerioita tai luovia toimistoja. Vasta kuin silloinen asiakkaani oli jo muuttanut pois Telliskiveltä, alue muuttui nopeasti rouhean trendikkääksi ja tyhjillään olleisiin rakennuksiin tuli eloa. 

Nopeasti Telliskivelle aukesi myös huippukuvaajien töitä esittelevä Fotografiska. Museon avautuminen ensimmäisenä Tukholman jälkeen nimenomaan Tallinnaan tuli monelle yllätyksenä. Pari vuotta aiemmin Fotografiska oli ilmoittanut avaavansa museot New Yorkiin ja Lontooseen, myös Shanghaista on ollut huhuja, mutta niin vain Tallinna ehti ensin.

Telliskivelle pääsee satamasta helposti kävellen, mutta kakkosen ratikallakin voi Telliskivelle matkata, päiväksi ladattava matkakortti maksaa kolme euroa. Tallinna-experttinäkin tunnettu

 Henna Mikkilä suositteli myös Bolt-kyytisovellusta.

Britti Jimmy Nelsonin Homage to Humanity Tallinnan Fotografiskan ensimmäinen päänäyttely.

Nelson on kuvannut yli kahdenkymmentä vuotta alkuperäiskansoja ja näiden asuinalueita ympäri maailman. Nyt monet alkuperäiskansojen perinteisistä asuinalueista ja kansat niiden mukana ovat katoamassa globalisaation ja ilmastonmuutoksen mukana. Tallinnassa esillä on muotokuvia mm. Afrikasta, Nepalista, Intiasta ja Meksikosta. Nelson on viettänyt pitkiä aikoja kuvaamiensa alkuperäiskansojen kanssa, tutustunut kuvattaviinsa ja luonut heihin luottamuksellisen suhteen. Intensiivisissä kuvissa kuvattavat katsovat usein rävähtämättä kameraan kuin katsoen kuvan katsojaa suoraan silmiin.

Neljän avajaisnäyttelyn joukossa on myös suomalaisen Pentti Sammallahden näyttely Kaukainen maa. Sammallahti tunnetaan mustavalkokuvista, joissa on usein hiljaisilla kyläteillä juoksentelevia koiria. Mustavalkokuvissa on pysähtynyt, vuosikymmenien takainen tunnelma, vaikka kuva olisikin otettu muutaman viime vuosikymmenen aikana.  Köyhiä ja kurjiakin olosuhteitaa kuvaavissa otoksissa on kuitenkin eläimen kuvaan tuomaa huumoria. Kuva, jossa koira istuu traktorin penkillä, on anoppini lempikuvia. Sammallahden näyttely on auki 25.8. asti, eli vielä muutaman päivän ehtii vielä nähdä Kaukainen maa-näyttelyn. Jimmy Nelsonin näyttely on viimeistä päivää auki 8.9.

. 

Avajaisnäyttelynä on myös virolaisen, kaksi vuotta sitten kuolleen Anna-Stina Treumundin Lilli, Reed, Frieda, Sabine, Eha, Malle, Alfred, Rein, Mari. Treumund alkoi työskennellä sarjan parissa, kun tajusi, että lesbojen, feminististen ja normeihin kangaistumattomien naisten historia Virossa oli piilotettu tai jätetty huomiotta. Näyttely perustuu arkistotutkimukseen, sanomalehtiin, kirkon kirjoihin, tuomioistuin- ja poliisiasiakirjoihin sekä kansanperinteeseen.

Esillä on myös norjalaiskuvaaja Anja Niemen In Character, pääosin kuvat ovat käsitteellisiä omakuvia jossa kuvaaja on myös itse mallina.

Tallinnassa Fotografiskan näyttelyt tulevat vaihtumaan noin kolmen kuukauden välein. Tulossa on Tukholman Fotografiskan näyttelyitä, mutta myös omia näyttelyitä.

Museokaupat ovat kiinnostavia, niin myös Fotografiskan myymälä. Myynnissä on mm. valokuvakirjoja, designtuotteita, julisteita sekä museon yksinoikeudella myymiä valokuvaajien signeeraamia ja numeroituja valokuvia.

Tallinnan Fotografiskan on auki maanantaisin, tiistaisin ja sunnuntaisin kello 9.00–23.00 ja keskiviikosta lauantaihin museo on auki aamuyhdeksästä yhteen asti yöllä!

Fotografiskan ylimmän kerroksen ravintolaa vetää Peeter Pihel, joka on tunnettu mm. palkitusta Pädasten kartanohotellin ravintolasta Muhun saarella, lähi- ja sesonkiruokaa tarjoavassa ravintolassa saatetaankin tähdätä Michelin-tähteen.


Ylimmän kerroksen terassilta on myös 360° näköalat yli Tallinnan, joten siellä kannattaa käydä vaikkei ravintolassa söisikään.

Reissussa oli useampikin tuttu, mm. aina niin mukava Maarit.

Fotografiska Tallinn, Telliskivi 60a/8

Emme tällä kertaa syöneet kuitenkaan Fotografiskan ravintolassa, vaan näyttelyiden jälkeen siirryimme myöhäiselle lounaalle vasta-avattuun Ristorante Flavoreen Tulemajan uudessa rakennuksessa satama-alueella.  Flavore on Tallinkin toinen oma ravintola Tallinnassa hotellien ulkopuolella Thai-ravintola Nok Nokin ohella. Keittiömestari Stefano Cozzinin luotsaama keittiö tarjoaa aidon italialaisen paikallisen ruokakulttuurin antimia. Ravintolassa on arkisin tarjolla lounasta hintaan 7,50 euroa, A la carte -listalta löytyy pizzaa, risottoa, pastaa ja mm. mustan anguksen välikyljyksiä. Saimme maistella jaettavina annoksiana pienen läpileikkauksen ruokalistalta. Ruokalistalla on myös vegaanisia ruokia.

Hauska yksityiskohta Flavoressa on viiniautomaatti, asiakkaat annostelevat itse takaseinän viinipulloista automaattiin ladattavalla kortilla viiniä.

Tiramisu on italialaisravintoloiden ikisuosikki eikä se pettänyt Flavoressakaan.

Ristorante Flavore, Sadama 7

Matkat Tallinnaan ja takaisin Helsinkiin taittuivat Tallink Megastarin Business Loungessa mennen tullen. Business Loungessa matkaa rauhallisissa fiiliksissä, aamiainenkin oli yhtä herkullinen kuin muistinkin. Takaisin Helsinkiin päin matkatessakin oli "pakko" maistella vielä hedelmiä hieman, vaikka olimmekin maissa nauttineet Flavoressa lounaan.

Oletko suunnitellut käyväsi Fotografiskassa tai oletko jo käynytkin siellä?