Berliinin parhaimmat ruoka- ja juomakokemukset

Tammikuisella Berliinin-matkalla oltiin kolme yötä ja käveltiin n. 90000 askelta Berliinissä. Reissussa tuli tehtyä kuitenkin muutakin kuin käveltyä. Kiinnostavia ruoka- ja juomakokemuksia tuli taas kartutettua.

Postasin jo aiemmin kolmesta aamiaisesta Berliinissä. Kaupunkihan on kuuluisa mm. aamiaisistaan.

Tutkailimme myös enen matkaa millaisia cocktailbaareja Berliinistä löytyy. "Salakapakka" Rum Trader valikoitui joukosta. Sisälle pieneen, vain 15-paikkaiseen ravintolaan päästääkseen piti soittaa ovikelloa. Sisällä ei kuvia saanut ottaa.

Teheranista kotoisin oleva baarimikko oli pukeutunut kolmekymmentäluvun tyyliseen asuun, valaistus oli hämyisä ja taustalla soi vanhempi musiikki. Pullojen seassa oli mustavalkoinen kuva herrasta Kekkos-tyylisissä silmälaseissa, kuvan edessä paloi kynttilä. Hän oli jo edesmennyt perustaja, jonka pehmeän hypnoottista puhetta musiikin päällä kuultiin myöhemmin myös levyllä, jota baarimikko soitti.

Taiten sekoitettuja juomia oli pitkä lista, baarimikko kyseli makumieltymyksiämme ja sekoitti juomia toiveiden mukaan. Yllätykseksemme Rum Traderissa sai myös polttaa. Berliinissä on kuulemma joitain paikallislakeja, jotka mahdollistavat tämän. Työntekijät ja muut asiakkaat antoivat vinkkejä lempipaikoistaan Berliinissä.

Ehdottomasti kokemisen arvoinen, intiimitunnelmainen baari!


Rum Trader, Fasanenstraße 40, 10719 Berlin

Schönebergissä kuljimme minimalistisimman koskaan näkemäni leipäkaupan ohi toisena matkapäivänä. Päätimme hakea leipomokaupasta viimeisenä päivänä leivän kotiinviemisiksi ja päädyimmekin ostaman molempaa lajia herkullisia leipiä. Bröt ist Goldissa myydään ainoastaan yhtä vehnäleipää, yhtä ruisleipää sekä vehnäsämpylää. Kaikki juureen tehtynä, totta kai.

Samalla kadulla myös omenakauppa, jossa myydään vain omenoita, omenahilloja ja -mehua. Metropoleissa voi näköjään erikoistua hyvin kapealle sektorille!

Brot ist Gold, Goltzstraße 18, 10781 Berlin





KaDeWe-tavaratalon legendaarinen ruokaosasta oli äskettäin uusittu. Edelleen sieltä löytyy tyylikäs samppanjabaari, jossa pysähdyimme lasillisille. Siippa söi ruokaosaston kalabaarissa myös muutaman osterin.

Kaufhaus des Westens,Tauentzienstraße 21-24, 10789 Berlin

Rum Traderissa meille suositeltiin vähän rouheampaa osteripaikkaa, josta saisi myös samppanjaa. Rogacki-deli Charlottenburgissa on yli 90-vuotias ruokahallin ja pystybaarin risteytys, josta löytyy mm. runsaat valikoimat kalaa, mereneläviä sekä lihaa ja juustoja. Erilaisia annoksia tarjotaan pystypöytiin.

Vieressämme söivät annoksiaan niin tyylikkäät perheet kolmessa sukupolvessa kuin eläkeläisherratkin.

Rogacki, Wilmersdorfer Str. 145/46, 10585 Berlin

Olin etukäteen merkannut Googlen karttoihin mielenkiintoisia kahviloita, baareja ja ravintoloita joihin pysähtyä matkan varrella. Viinibaari Vin Aqua Viniin Reuterkiezin sivukadulla pysähdyimme iltapäivän viinilasilliselle, viinibaari/kauppa oli yhtä tunelmallinen kuin kuvissakin. Viinejä olisi tehnyt mieli tuoda kotiinkin, mutta tyydyimme vain lasilliseen ja pikku snackiin.

Vin Aqua Vin, Weserstr. 204, 12047 Berlin

Berliiniin olisi mukava palata pian uudestaan ruokamatkalle. Kohteenahan kaupunki on sopivan matkan määssä ja matkoja saa edullisesti. Raviontolahinnatkin ovat Suomea edullisemmat.

Oletko olltu Berliinissä? Mikä on suosikkipaikkasi kaupungissa?

TexMex-kokkikoulussa

Pressitilaisuus Paulig

Viime viikolla makumatkailtiin Paulig Kokkikoulussa Flavour Studion tiloissa Teurastamolla.

Tuoreen tutkimuksen mukaan Tex Mexin suosion salaisuuksia ovat ruoan maukkaus, valmistamisen helppous sekä yhdessä valmistaminen. Kokki Pipsa Hurmerinnan johdolla kokkailimmekin yhdessä TexMex-makuja. 




Muistan hyvin kuinka TexMex  oli kuuminta hottia 90-luvulla, edesmenneessä Cantina Westissä käytiin silloin syömässä aina kuin mahdollista. Aupair-vuotenani Yhdysvaltojen Connecticutissa kävimme muiden au pair-tyttöjen kanssa usein lähikaupunkien TexMex-paikoissa, mutta tutustuimme myös aitoihin meksikolaisiin ruokiin. Muutama vuosi myöhemmin  Kalifornian kesäharjoittelussa tuli tutustuttua myös Cali-Mexiin eli reiluun avokadon käyttöön, runsaisiin jättiburritoihin ja kalaan, mereneneläviin ja kasviksiin meksikolaisin vivahtein.

Eniten TexMexiä syödään kuitenkin kotona. TexMex-ruoka valmistuu kotona nopeasti ja jokainen voi koota oman annoksensa makunsa mukaan.

Kokkikoulun lomassa tutustuttiin vuoden 2020 ruoka- ja juomatrendeihin, maisteltiin kauden uusia makuja ja tutustuttiin kevään kuumimpiin kahviuutuuksiin. 

Kontribuutioni kokkaukseen oli minulle uuden tuttavuuden jicaman kuoriminen ja tikuiksi leikkely jicama-veriappelsiinisalaattiin sekä maissintähkien letitys. Kokkeja oli niin paljon, että kaikilla oli sopivasti tehtävää ja ruoka valmistui nopeasti. 

Jicamaranuja olen joskus maistanut, muistaakseni juuri Kaliforniassa, mutta omassa keittiössä ne ole aiemmin käsitellyt tätä "Mehikon lantulta" näyttävää, raikkaalta ja hieman hernemäiseltä maistuvaa palkokasvia. Ohjeessa neljälle (alla) oli 3 jicamaa, mutta yhdestä lapsen pään kokoisesta jicamasta jäi vähän ylikin, vaikka salaatti oli mitoitettu parillekymmenelle eli raaka-aineita hankkiessa kannattaa ostaa pienehköjä kolme tai yksi keskikokoinen. 

Jicamaa voi syödä mm. salaateissa, sitä voi paahtaa ja uppopaistaa, nyt täytyy vain löytää sitä kaupasta: Saakohan sitä jostain isoista marketeista? 

Chilillä maustettu jicama-veriappelsiinisalaatti

3 veriappelsiinia

3 rkl limen mehua

2 rkl omenaviinietikkaa

oliiviöljyä

ripaus Santa Maria -chilirouhetta (esim. Red hot chili flakes)

3 jicamaa

2 avokadoa

tuoretta korianteria suolaa

Santa Maria Tellicherry -mustapippuria 

Kuori appelsiinit ja irrota lihat fileinä - tee se kulhon yllä jolloin saat myös appelsiinin mehut talteen.

Laita fileet kulhoon ja lisää lime, etikka, oliiviöljy, chili, suola ja pippuri.

Kuori jicama ja leikkaa se tulitikuiksi ja lisää kulhoon.

Leikkaa avokado kuutioiksi ja lisää myös kulhoon. Sekoita.

Irrota korianterista lehdet ja lisää ne kulhoon. Silppua korianterin varret pieneksi silpuksi ja säästä koristeeksi.

Tarkista suola ja pippuri. Tarjoile. 

Kokkikoulun huipentuma oli tietysti kokoontuminen yhteisen pöydän ääreen herkuttelemaan juuri kokkaamaamme ateriaa.

Tarjolla oli jicamasalaatin lisäksi paljon muutakin, kaikki tehtiin vegaanversioina.

Nachopelti siemennäkkäreistä ja savuinen pico de gallo
Paistetut nyhtökaurapyörykät, lämmin hummus & basilikakastike

Meksikolainen maissi ja tofupohjainen mandariini‘majoneesi'

Kahvigranita ja espresso-mantelikrokantti Olipa mukava ja maukas ilta, yhdessä tekeminen on kivaa ja TexMex-maut maistuvat aina! Onko TexMex makuusi, entä onko jicama tuttu?

Viisi viikon varrelta

Sisältää pressinäytteitä*

Jo tämän viikon alkaessa arvelin tämän viikon hujahtavan ohi hetkessä -ja niinhän se menikin. Nyt ollaan jo kevään puolella, maaliskuussa. Viikkoon on kuulunut mm. työreissua etelään, valoisien päivien ihastelua kuin muinoisen kaksoisolennonkin muistelua. Kuka olikaan 80-luvulla minulle #dobbelgänger?

Käväisin viikolla työmatkalla Tallinnassa. Tahti oli tiukka, kuudessa maissaolotunnissa kävin neljän asiakkaan luona eri puolilla kaupunkia. Omaa aikaa ei sitten jäänytkään kuin hetki kun pysähdyin viideksi minuutiksi ohi ajaessani katsomaan lähempää Tondin kasarmeja. Olen vuosia silloin tällöin ne ohittaessani ihaillut ränsistyneitä vanhoja kasarmirakennuksia. Nyt ensimmäinen niistä on kunnostettu toimistokäyttöön.

En halunnut palaverien jälkeen odotella myöhäisempää laivaa päästäkseni pyörähtämään kaupungilla, sillä olisin ollut kotona vasta kymmenen jälkeen. Tehdään sitten joku "oma matka" erikseen Siipan kanssa keväämmällä.

Viikon kaunein aamiainen oli by Raili -kosmetiikkasarjan kevätuutuuksien lanseeraustilaisuudessa Railin Puuterihuoneella Eirassa. Uutuuksille skoolattiin raikkaalla aloe vera-shotilla. Sarjan upeista uutuustuotteista lisää juttua myöhemmin keväällä.




Käsivoidevinkkinä näin kevään ensimmäisenä päivänä - maaliskuuuhan on tosiaan jo kevätkuukausi! - apteekkikosmetiikkasarja Ducrayn Melascreen*-käsivoide korkealla aurinkosuojakertoimella on omiaan estämään maksaläikkiä ja suojaamaan auringolta. Japanissahan naiset liikkuvat kesähelteilläkin päivänvarjon lisäksi kädenselän yli ulottuvilla irtohihoilla varustettuna suojatakseen itseään auringolta. Sisällä hihat napataan pois. En  taida ryhtya käyttämään irtohihoja kun käsiä voi suojata voiteellakin.

Viikon kirkkaina päivinä olen havahtunut huomaamaan kuinka päivä pitenee. Tahti on puolisen tuntia viikossa. Kahdeksan maissa aamulla saa jopa jo otettua kuvia ikkunan luona luonnonvalossa, pilvisinä päivinäkin. Olen kuluneena talvena kuvannut vain muutaman kerran kuvauslampun valossa, pidän luonnonvalossa kuvaamisesta niin paljon enemmän.

#doppelgänger-kuvia on pyörinyt somessa viime viikkoina. En tiedä ketä nykyään muistutan vai muistutanko ketään. Nuorena olin kai aika paljon sen aikaisen keihässankarin Tiina Lillakin näköinen, monien mielestä jopa kaksoisolento. Ihmiset useaan otteeseen pysäyttelivät kadulla ja pyytelivät nimmaria. Tiinan naapurikin kertoi sanoneensa Tiinalle hänellä olevan kaksoisolennon. No, oli meillä ainakin samanlainen permis

Nizzassa otettu kuva oli aikoinaan Hevosurheilu-lehden kansikuva. 19-vuotiaasta hevosenhoitajasta ja hänen hoidokistaan napattu kuva on edelleen meillä seinällä.

Kuinka sinun viikkosi on kulunut? Iloisetko kevään pitenevistä päivistä?