Vanhanajan herukkakakku

Viime viikolla poimin anoppilassa mustaherukoita. Vanhoihin pensaisiin oli  yllättäen tullut enemmän marjoja kuin aikoin, välillä kahdesta pensaasta on saanut hädin tuskin muutaman desilitran marjoja. 

Marjojen poimiminen oli pakko lopettaa kesken, sillä jouduin mäkäräishyökkäyksen kohteeksi. Olen hyttysten ja mäkäräisten pistoksille melkoisen allerginen, nytkin jalkoihini nousi useampi kämmenen kokoinen, kuumottava ja kova paukaman. Marjat taitaisi saada helpommalla kaupasta.

Osa marjoista oli vielä kypsymättäkin, osan pakastin ja osan käytin tähän herkulliseen pikku herukkakakkuun. Tein kakun pienempään vuokaan kuin reseptissä ja puolitin taikinan sekä marjojen määrän.

Anoppini sanoin "hienostuneen makuiseen" kakkuun voi käyttää myös pakastemarjoja ja vaihtaa herukat vaikka vadelmiin. Ensi vuonna taidan kokeilla karviaisia.

Herukkakeikauskakku

5 dl mustaherukoita

400 g sokeria

200 g voita, pehmennettynä

2 tl hienoksi raastettua sitruunan kuorta

1 vaniljatangon siemenet

3 munaa

300 g jauhoja siivilöitynä

1½ tl leivinjauhetta, siivilöitynä

½ tl leivinsoodaa, siivilöitynä

60 g mantelijauhetta

2,5 dl maustamatona jugurttia

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Levitä herukat kevyesti voideltuun 24cm irtopohjavuoan pohjalle. Ripottele 100g sokeria vadelmien pinnalle. Laita voi, loput sokerista, sitruunan kuori ja vaniljan siemenet kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella  8-10 minuuttia,  kunnes voivaahto on vaaleaa ja kuohkeaa.

Kaavi voivaahto kulhon reunoilta ja lisää munat, yksi kerrallaan, vatkaten hyvin jokaisen munan jälkeen. Lisää jauhot, leivinjauhe, leivinsooda, mantelijauhe ja jugurtti. Vatkaa alhaisella nopeudella kunnes ainekset ovat sekoittuneet hyvin. Lusikoi seos herukoiden päälle vuokaan ja siloita taikinan pinta. Paista 45 minuuttia. Peitä löyhästi alumiinifoliolla ja paista vielä 40-45 minuuttia tai kunnes takina ei enää testattaessa tartu puutikkuun. Anna jäähtyä vuoassa kaksi tuntia. Kumoa kakku tarjoiluastialle ja poista varovasti irtopohjavuoasta. Kakusta riittää 8-10 hengelle.

Onko sinulla hyvää marjakakkureseptiä?

Ravintolakesä Helsingissä

Kesä ei ole vielä ohi, mutta lomani loppuessa ja Siipan lähtiessä yli kuukaudeksi työkeikalle toisaalle Suomeen ei minun tule välttämättä elokuussa syötyä ravintoloissa.  Ruoditaanpa kesän ravintolaelämyksiä siis nyt. 

Jo ennen loman alkua suunnittelin, että tällä lomalla käydään kotikaupungissa tavallista useammin ulkona syömässä, kun emme Ahvenanmaan-reissua ja muutamia päiväretkiä lukuunottamatta matkailleet. Ravintoloissa tulikin käytyä tiheämpään tahtiin kuin aikoihin, tästä tuli kunnon ravintolakesä.

Heinäkuun puolivälissä sain toisen rokotteenkin, joten ravintoloissa on voinut käydä huolettomammin mielin. Ruokaravintoloissa välimatkat muihin seurueisiinkin ovat olleet hyvät. 

Eniten olemme syöneet kodin lähellä Lauttasaaren Kasinonrannan Paviljongissa; aamiaista, jäätelöä, iltapalaa. Rantavinkkipostauksessa kerroinkin jo rannan ravintolasta, jossa käytiin tänäänkin syömässä. 

Aamiaista kävimme syömässä myös Kallion Green Hippo Cafessa. Kalliossa saimme jonkin aikaa etsiä paikkaa joka olisi vielä tarjoillut aamiaista, onneksi Green Hiposta sai yhdentoista maissa vielä aamiaistakin; smoothiet ja avokadoleipä. Lomalla aamiaiselle tulee lähdettyä myöhään, onko sinulla hyviä vinkkejä koko päivän aamiaista tarjoilevista paikoista Helsingissä? 

Voitin talvella Pauligin etäkokkikoulussa lahjakortin Tomi Björckin taiwanilais-tyyppistä ruokaa tarjoilevan Lily Lee - ravintolaan Tomin valittua kuvani yhdeksi kolmesta parhaasta. Heinäkuussa lahjakortti käytettiin. Söimme useiden pikkuannosten runsaan Lily Lee-menun.

Lahjakortin kanssakin illallinen juomineen oli melko arvokas, mutta maukas "kerran kesässä" - kokemus.

Espanjasta inspiroituneita tapasannoksia tarjoilee Pub Ludvigin rennolla kesäterassilla pop up-El Cocinero Summer Terrace. 

Espanjalaisia pikku annoksia käytiin syömässä myös Uudenmaankadun uudehkon tapasravintolan La Taperiaan terassilla, jossa olemme käyneet syömässä jo aiemminkin. 

Myös Uudenmaankadulla sijaitsevan Grapen terassillakin söimme pieniä annoksia, jotka tuntuvat olevan nyt trendikkäitä. 

Uudenmaankadulla samassa korttelissa on useampikin kiva ravintola, joissa tulee syksyn aikana käytyä kunhan Siippa taas kotiutuu työmatkaltaan. 

Töölön klassikkoravintolassa - tai yhdessä niistä tuli myös syötyä lomalla kun lounastimme äidin kanssa Mamma Rosan terassilla. Vuosiin en ole Mamma Rosassa syönyt, ruoka oli oikein hyvää ja iltapäivällä oli kohtuuhintainen kolmen ruokalajin menukin tarjolla. 

Espoon Leppävaarassa sijaitseva, luultavasti Eliel Saarisen suunnittelema viehättävä vanha huvila Villa Lilla ei ole Helsingissä, mutta otetaan sekin tähän mukaan. Perjantaina kävimme mm. Murusta ja Pastiksesta tuttujen ravintoloitsijoiden uudehkossa ravintolassa lounasaikaan nauttimassa 12,50€ maksavan lounaan; katkarapurisottoa ja grillattua avokadoa. 

Oletko käynyt kesällä syömässä ulkona? 

Retkipäivä Mathildedaliin

Pari kesäretkeä pitää lomaan kuulua. Mathildedal on maalta sopivan tunnin ajomatkan päässä, sinne suunnattiin yhtenä heinäkuun kuumista päivistä. 

Mathildedalin ruukkikylä sijaitsee Teijon kansallispuiston kupeessa Matildanjärven ja meren äärellä. 1800-luvun ruukki kylä Salon Perniössä on nimetty ruukin omistajan vaimon Ottiliana Mathilda Bremerin mukaan. 

Nyt vanhalla ruukilla on liikkeitä, ravintoloita, leipomo, kehräämö, hotelli, venesatama jne. joten se on oivallinen päivä- tai viikonloppu retken kohde kauniissa maalaismaisemassa. 

Söimme keskellä kylää sijaitsevan Matildankartanon puutarhassa, ostimme sieltä mukaan myös paikanpäällä leivottua leipää ja luomukananmunia. 

Kävimme myös viitisen kilometrin päässä Lepolan panimolla ostamassa muutaman siiderin kotiinviemisiksi. 

 

Mathildedalissa laiduntaa muutamassa paikassakin alpakoita, joiden villasta kehrätään ja kudotaan Mathildedalissa upeita tuotteita. 

Mathildedalissa on kesällä paljon myös erilaisia tapahtumia. 

Matkalla voi pysähtyä myös Teijossa, jossa on komea yksityisomistuksessa oleva kartano. (Käynnit kartanossa vain sopimuksesta). 

Takaisinpäin voi ajella pikkuteitä pitkin, me ajelimme kohden Sammattia lopulta hiekkateitä. Matkan varrelle jäi upeita maisemia vesistöineen ja kuumuudessa lepääviä lehmälaumoja. 

Oletko sinä tehnyt kesäretkiä?