Japanin ruokamuistoja * Foodie memories of Japan

Seurailen muutamia tokiolaisia Instassa. Tokiossa kirsikkapuut ovat puhjenneet kukkaan. Kuvat toivat Japanin vahvasti mieleen, vaikka olimmekin siellä kaikkieni kylmimpään aikaan. Palataanpa Japanin ruokapöytien ääreen vielä kerran.

Japanilaisesta tulee monelle etenkin sushi mieleen, mutta japanilainen ruokalista on paljon laajempi. Sushia oli toki monessa paikassa tarjolla, joko täysin sushiin ja sashimiin keskittyneissä paikoissa tai "japanilaisbistroissa" Izakaya-ravintoloissa, joissa muiden pienten annosten ohella tilasimme usein sashmia.

"Tavallisten" sushipaikkojen lisäksi halusin myös syödä kaiten-sushiravintolassa, jossa annokset kulkevat lautasillaan tiskiä kiertävä rataa pitkin. Aterioinnin lopuksi ruokailun hinta lasketaan lautasten määrän ja värien perusteella. Hinnastossa oli eri väristen lautasten kuvia hintoineen, joten saatoimme laskeskella mitä lounas tulisi maksamaan.

Tavaratalojen hulppeiden ruokaosastojen tyylikkäiden sushi/sashimilajitelmien hintaa laskettiin iltaa kohden pariin otteeseen. Tuoreus ennen kaikkea! Illalla myymättä jääneet poistetaan myynnistä, edellispäiväistä sushia ei Japanissa syödä.

Let's get back to Japan one more time! Sushi in Japan is delicious, but Japanese food is so much more than just sushi. Sushi and sashimi we ate not just in specialized sushi restaurants but also as part of meal in izakayas and we also had to try a kaiten sushi restaurant with conveyor belt.

All fancy department stores had beautiful grocery departments. Sushi assortments were discounted few times during late afternoon/evening as new, fresh ones come in the Morning.

 

 

 

 

Useamman kerran tajusimme vasta ravintolan pöytään istuttuamme olevammekin korealaisessa ravintolassa. Se ei kuitenkaan haitannut, ruoka oli herkullista. Korealaisissa paikoissa oli usein grilli pöydän keskellä ja lihat paistettiin siinä itse (tai tarjoilijan avustuksella, ainakin yhdessä paikassa pitivät grillaustaitojamme ilmeisen vajavaisina). Lihan kanssa sai tilata mm. bibimbab-annoksen.

Several time swe realized we were in a Korean reastaurant only after sitting down. It was ok for us as food was equally delicious. In Korean restaurants there were usually a grill in the middle of each table and meats were grilled by patrons.

 

 

Ramen- eli nuudelikeitto-paikkoja oli paljon ja söimme niissäkin muutaman kerran. Lämmittävä ramen on etenkin talvella Japanissa suosittua ruokaa. Ramenia sai myös monista katukojuista. Ramenin kylkeen tilataan usein gyoza-nyyttejä.

Ramen noodle soups are popular especially in the winter. There are many ramen restaurant, but Ramen was sopld also as street food. A popular side order for ramen is gyoza dumpling.

 

 

Erilaista katuruokaa oli monessa paikassa tarjolla kojuista ja ravintoloiden luukuista Totesinkin "Täällä on ravintolapäivä joka päivä".

Different kinds of street foods were available all over Tokyo.

 

 

Juoma-automaatteja oli miltei joka kadun kulmassa, sivukujilla ja jopa metsiköissä. Kahviautomaatista sai yllätyksekseni lämmintä tölkkikahvia. Odottelin purkissa olevan jääkahvia,  mutta vasta kesäkuumalla automaattikahvit vaihdetaan jääkahveihin.

Drink vending machines could be found in every corner and alley, even in forests!

I was surprised that I got a warm coffee can. I was waiting to get ice coffee as there were cold drinks avaialble in the same vending machine.

 

 

 

Vohvelitötteröt erilaisilla makeilla täytteillä olivat etenkin Harajukun alueella suosittuja. Vohveleihin kääräistiin jäätelöä, hilloa, hedelmiä, marjoja, kastikkeita, kermavaahtoa, suklaata, nallekarkkeja... kaikkea makeaa.

 

Aiemmat Japani-postaukset löydät täältä.

 

 

 

Stuffed waffles were popular especially among Harajuku teens. They were sold with ice crea, hipped cream, jam, fruit, berries, sauces, chocolate candies, you name it!

 

 

Previous Japan posts you can find here.

 

 

 

Mitä käsimatkatavaraan pitkälle lennolle

Terveisiä lentokentältä. Tätä päivää on odotettu kuukausikaupalla. Edessä pitkä, 10 tunnin lento Osakaan. Käsimatkaravaraan on pakattu kaikenlaista pitkällä lennolla tarpeellista.

En kuulu "matkaan vain käsimatkatavaroilla"-matkustajatyyppiin. Kahden viikon matkatavarat pakkaan uskolliseen Samsoniteeni, jota on kevyt liikutella. Käsimatkatavaraa otan mukaan, mutta kuitenkin kohtuudella.

Olen koneessa usein huomannut, että kaikki käsimatkatavaramatkaajat eivät aina lennä ihan niin kevyesti kuin antavat ymmärtää. Monet viis veisaavat käsimatkatavaroiden rajoituksista ja ainakin toistaiseksi he myös näyttävät yllättävän helposti pääsevän koneeseen taatusti yli 10 kg painavien laukkujen ja erilaisten nyssäköiden kanssa. Siinä sitten törmäillään käytävällä selässä roikkuva reppu istuvien kanssamatkustajien päähän kolahdellen kun yritetään viittoa lentoemäntää nostamaan sitä ihan liian painavaa matkalaukkua matkatavaralokeroon. Olen kuullutkin lentohenkilökunnan asiallisen kuivasti toteavan "Jos matkalaukku painaa niin paljon, ettei sitä itse jaksa nostaa, se on liian painava matkustamoon otettavaksi."

Pakkaan toki itsekin etenkin pitkille lennoille tärkeimmät tavarat sekä viihdykettä käsimatkatavaraan, mutta sen paino on sallitun rajoissa, jaksan itse nostaa matkatavarani lokerikkoon ja kantaa matkakassia kentillä.

Helposti hajoavat ja minulle ah niin tärkeät kameran ja linssit pakkaan aina käsimatkatavaraan, samoin puhelimen, laturit ja tabletin. Luettavaa tulee olla mukana niin kirjojen kuin lehtienkin muodossa. Nyt luettavana on Minna Evösojan Melkein geisha ja Amy Tanin The valley of amazement. Virittäydyn siis jo aasialaiseen tunnelmaan.

Lämpimään kohteeseen matkatessakin otan koneeseen mukaan kevyen, mutta lämpimän kashmirhuivin. Siihen on mukava kietoutua lennolla. Varasetti alusvaatteita ja t-paita on myös pakattuna käsimatkatavaraan. Olisikin ikävää jos huomaisin Osakaan saapuessani, ettei laukku tullutkaan. Japanissa sopivan kokoisten vaatteiden etsiminen voi olla aika työlästä. Pakkaammekin matkalaukkuihin hieman ristiin vaatteita ihan siltä varalta, ettei toisen laukku tulisikaan. Suorilla lennoilla riski laukun häviämiseen on onneksi hieman pienempi kuin konetta vaihdettaessa. Transit-lennoilla laukku on jonkun kerran saapunut myöhäisemmällä koneella, välillä jopa pari päivää myöhemmin.

Kosteuttava suihke on lentokoneen kuivassa ilmassa kätevä, sitä voi suihkutella meikinkin päälle. Nyt käytössä on suomalaisen Olivia Kleinin* kosteussuihke. Suihkeella voi virkistää ihoa Japanin yli kolmenkympin helteilläkin.

Meikittä olisi paras lentää, mutta haluan silti olla jokseenkin inhimillisen näköinen. Laitan siis BB- tai värillistä päivävoidetta, sipaisun peiteväriä, ripsiväriä ja huulirasvaa. Ennen laskeutumista korjailen hieman meikkiä -tai sitä mitä siitä on jäljellä.

Olen kertonut kuinka olen joskus pitkillä lennoilla kärsinyt ahtaanpaikan kammosta ja yleisestä ahdistumisesta. Ahtaanpaikan kammoa ei tällä kertaa pitäisi tulla, osillä olen varannut meille Finnairin Economy Comfort-luokan paikat. Näillä paikoilla on ihan normipenkit, jalkatilaa on vain muutamia senttejä enemmän, mutta meillä on Economy Comfortin ensimmäisen rivin paikat, jossa jalkatilaa on hieman enemmän kuin muilla riveillä eikä edessä ole penkkejä=kukaan ei pääse kaatamaan penkkiä syliin. Katsotaan nyt ainakin kerran, kannattaako näistä nimenomaisista eturivin paikoista maksaa extraa vai satsatako seuraavalla pitkällä lennolla mieluummin exit-paikkoihin.

Normi-penkkiriveillä olen ahdistusta koittanut pitää kurissa rutiineilla. Olen toistanut samoja rutiineja kuin kotona nukkumaan mennessä; laitan huulirasvaa ja käsivoidetta sekä miedon tuoksuista ylang ylangista, bergamotista ja rosmariinista itse sekoitamaani tuoksuöljyä*, jota voin ranteesta nuuhkia ja hengitellä samalla syvään. Huulirasvana on Nuxen Reve de miel-voidetta*, joka hoitaa rohtuneimmatkin huulet kuntoon. (Nuxen tuotteista saa 31.7. asti Stockan verkkokaupasta -15% alennuksen koodilla nuxe2018). Toivottavasti nukkumaanmenorutiineilla saisi itsensä myös tainnutettua uneen, itään lennettäessä olisi suositeltavaa nukkua koneessa mahdollisimmn paljon.

Olen mannertenvälisillä lennoilla ottanut myös homeopaattisia Jet Zone-pillereitä. Olen aiemmin kärsinyt päiviä kestävästä ja aika lailla voimat vievästä jet lagista etenkin itään päin lennettäessä, mutta näitä ja Australiasta ostamiani No Jet Lag-pillereitä ohjeiden mukaan lennin aikana nauttimalla olen suureksi hämmästyksekseni yleensä selvinnyt minimaalisella aikaerorasituksella ja ajatuksetkin ovat pysyneet kirkkaina, kyseessä ei siis ole nukahtamislääke. Liekö kyse placeboefektistä vai ei, mutta kaiken helpotuksen aikaerorasitukseen otan vastaan mielihyvin.

Kohta pääsyään koneeseen ja matka voi alkaa!

Seuraa matkaamme Osakaan, Naraan, Kiotoon, Tokioon ja Yokohamaan Instagramissa @lumolifestyle sekä Instastoryssa. Lue kaikki Japani-postaukseni myös edelliseltä matkalta.


*saatu blogin kautta

Tokion trendialueet osa 1

Heinäkuussa vietimme kymmenen ikimuistoista päivää Tokiossa (ja viisi Osakassa). Nyt esittelen muutamia mielialueitani Tokiossa muutaman postauksen verran. Tässä osassa käydään Daikanyamassa, Nakamegurossa ja Yanankan, Nezun ja Sendagin muodostamassa Yanesenissa.

Tokio-oppaissa ja monissa matkablogeissakin monet kaupungin mielenkiintoisista alueista ohitetaan täysin. Useimmat matkailijat vierailevat Tokiossa tietyillä turistialueilla, kuten Shibuyassa, Harajukussa, Shinjukussa, Roppongissa, Akihabarassa ja Ginzassa, mutta kaupungissa on paljon  vähemmän tunnettuja alueita, joita on mukava tutkia. Toki kaupunki on niin iso, ettei kaikkea ehdi vaikkapa viikon matkalla näkemään, mutta toisaalta Tokion julkinen liikenne on toimiva ja monet kartalla pitkältä näyttävät välimatkatkin taittaa junalla tai metrolla nopeasti. Asuimme niin edellisellä kerralla kuin heinäkuun matkallakin Shinjukun Kabukichossa, josta oli erinomaiset yhteydet moneen suuntaan junalla ja metrolla.

Ensimmäisellä Japanin-matkalla neljä vuotta sitten kävimme läpi tietysti tärkeimmät ja meitä eniten kiinnostavat nähtävyydet, mutta googlailemalla etsimme myös opaskirjoissa vähemmälle huomiolle jääneillä alueilla. Heinäkuun matkalla oli aikaa keskittyä (vielä) enemmän näihin turistien vähemmän tuntemiin alueisiin, joista monet ovat todellisia hipstereiden unelmia. Toisaalta hieman uinuvissakin kaupunginosissa on oma viehätyksensä.

Daikanyama

Yksi Tokion sofistikoituneimpia alueita on Daikanyama, joka sijaitsee Shibuyan ja Nakameguron välissä. Alueella on paljon tyylikkäitä ja trendikkäitä kahviloita ja putiikkeja, Daikanyaman rinteillä mutkittelevia katuja on mukava kulkea putiikkeihin tutustuen ja ihmisiä katsellen.

Tenoha & Style on ihastutava liike, jossa on myynnissä ilotulitteista astioihin ja kaikkea siltä väliltä. Ostin liikkeestä raikkaan, japanilaisen luomu-EDT:n.

Daikanyama T-SITE on mielenkiintoinen rakennuskompleksi. Tämä moderni, Tsutaya-ketjun lippulaiva; tyylikäs kirjakauppa/lifestyle-myymälä tarjoaa valtavan valikoiman kirjoja, musiikkia, elokuvia, pikkutavaraa kotiin jne. Rakennuksissa on myös ruokakauppa, lemmikkiliike, kahvila ja ravintoloita.

Daikanyaman uusimpia maamerkkejä on entisen junaradan pätkälle rakennettu Log Road Daikanyama, joka avattiin vuonna 2015. 220 metrin pituinen viheralueella sijaitseva puurakennus kätkee sisäänsä kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Rakennuskompleksin toisessa päässä oleva Garden House Crafts-kahvila myy leivonnaisia ja länsimaisia pikkuannoksia.

Daikanyamassa on myös lukemattomia muita kahviloita kuten sivukadulla sijaitseva Pells cafe sekä Cafe Facon, joista saa myös ostettua kahvipapuja kotiinviemisiksi.

Nakameguro

Daikanyamasta mäkeä alas kulkemalla pääsee Nakameguroon. Meguro-joen/kanavan rannalla on paljon pikkuputiikkeja ja ravintoloita. Jollet käynyt Daikanyaman T-Sitessa, Nakameguron asemalta löytyy pienempi, mutta yhtä tyylikäs Tsutaya booksin liike.

Yanesen = Yanaka, Nezu ja Sendagi

Vajaan neljän vuoden takaisella matkalla ilmainen oppaamme Ichiro kiidätti meitä yhden päivän aikana läpi usean alueen Yamanote-junalinjan tuntumassa. Mieleeni jäivät portaat, joita pitkin laskeuduttiin kauppakadulle jossa vuosikymmeniä vanhat perinteiset liikkeet ja uudet tredikkäät kaupat vuorottelivat. Päivästä kirjoittamastani blogitekstistä löysinkin merkinnän, kyseessä oli Yanaka Ginzan ostoskatu. Tutkailin aluetta vielä lisää Google street view-työkalulla, jonka olen havainnut olevan hyödyllinen matkojen suunnittelussa. Ostoskatua ympäröivä alue vaikutti kaiken kaikkiaan kiinnostavalta. Päädyimme alueelle lopulta kahdesti, kun ensimmäisen päivän katkaisi taifuuni, jota piti paeta hotellille aiemmin kuin olimme suunnitelleet.

Yanakan, Nezun and Sendagin aluetta kutsutaan myös yhteisnimellä Yanesen. Vanhat työläiskaupunginosat ovat säilyttäneet vanhanaikaista viehätystään, vaikka alueelle on tullut perinteisten puotien lomaan paljon trendikkäitä liikkeitä ja kahviloita. Rakennukset ovat matalia ja alueella on vielä runsaasti vanhoja puurakennuksia sekä viehättävä, laaja hautausmaa. Yanesenin alue nousikin ehdottomien suosikkieni joukkoon Tokiossa.

Yanaka on tunnettu kissoistaan ja se näkyy myös liikkeiden logoissa ja tuotteissa.




Yanakan hautausmaalta kääntyessämme Yanaka Ginzan suuntaan näin pienen kyltin, joka ohjasi peremmällä pihalle olevaan pieneen nahkatavaraliikkeeseen. Liikettä pitänyt mies kertoi Japanissa valmistettujen Beau Dessin-merkkisten tyylikkäiden laukkujen olevan hänen suunnittelemiaan, ostin liikkeestä laukun ja muutakin.

Pian laukkuliikkeen jälkeen ohitimme Asakuran veistosmuseon, mutta olimme aamupäivän viettäneet toisessa museossa, joten siellä emme pysähtyneet.

Yanaka Ginza on alueen pääostoskatu, Nipporin suunnasta tullessa katu päätyy t-risteykseen, vasemmalle käännyttäessä on yksi Yanakan tunnetuimmista kahvipaahtimoista Yanaka Coffee, johon voi pysähtyä kupilliselle ja sieltä voi ostaa myös kahvia kotiin. Pavut paahdetaan tilauksesta, paahtaminen vie noin 15 min. Katua eteenpäin jatkettaessa se muutuu "snake streetiksi" katu mutkittelee rauhallisen asuinalueen halki, matkalla on lisää kahviloita ja pikku kauppoja.

Yanakan ja Uenon puiston välissä on Nezun alue, jossa on lisää temppeleitä, pieni liikkeitä ja rauhallisia katuja.

Eläinten ystävänä olen seurannut Instagramissa tokiolaisen shiba inu-koiran Marutaron tiliä. Sattumoisin huomasin, että Japanissa todella suositulla Marutarolla on oma liike Gallery Marusan, Nezun aseman tuntumassa, jossa tietysti piti käydä.

Pistä vinkit talteen, jos olet matkaamassa Tokioon.

 Lue kaikki Japani-postaukseni - myös edelliseltä matkalta.