Mitä viimeksi?

Vauhtileidi Vaasasta, Tuulanneli oli vastannut blogissaan Mitä viimeksi-haasteeseen. Harvemmin nappailen näitä kysymys/vastauspostauksia omaan blogiin, vaikka niitä onkin hauska lukea.Nyt päätin kuitenkin vastata näihin hauskoihin viimeksi-kysymyksiin.





Viimeisin ruoka; Viimeisin ruoka oli tämänaamuinen jugurtti, johon lisäsin pensasmustikoita jaa aamulla tekemääni kvinoa-hampunsiemengranolaa. Granola on todella herkullista ja rapsakkaa, resepti tulossa blogiin.

Viimeisin viesti; Viimeisimmäsä viestissä oli pupuja ja sydämiä... kenelleköhän tuli lähetettyä... (lue alta Viimeisin itku)
 
Viimeisin itku; Pakko myöntää, parit kyyneleet on tullut tirautettua ikävästä. Siippa on pitkään pois (lue alta Viimeisin suunnitelma).

Viimeisin nauru; Naurettua tulee joka päivä, mieluiten monen monta kertaa jutellessani Siipan, kollegoiden, ystävien kanssa. Jotkut lehtijutut naurattavat -ja kyllä, netissä vastaan tulevat kissavideot saavat usein purskahtamaan nauruun.

Viimeisin hermostuminen; Olen iän karttuessa oppinut pitämään hermoni kurissa paremmin kuin nuorempana. Tolkuton liikennekäyttäytyminen saa kuitenkin näkemään punaista; etenkin jalkakäytävällä pyöräily (ja samalla kellon soittaminen jalankulkijoille!) sekä holtittomat autoilijat jotka eivät pysähdy suojatien eteen ja pahimmillaan jopa ohittavat edes hiljentämättä viereiselle kaistalle pysähtyneen autoilijan sujauttaessaan suojatien yli -ja usein miltei suojatietä ylittävän jalankulkijan yli. Olen itse autoilija, pyöräilijä ja jalankulkija, enkä voi ymmärtää näitä liikenteen itsekkäitä hölmöilijöitä.

Viimeisin ostos; Jos ruokaostoksia ei lasketa mukaan, viimeisin ostos on alekupongilla hankittu vaaleanharmaa kashmirneuletakki Stockalta. Rakastan kashmirin pehmeyttä, keveyttä ja lämpöä. Kashmirneuleeni ja -asusteeni ovat klasississa sävyissä ja malleissa; harmaata, luonnonvalkoista, hiekkaa ja mustaa. Olen ehkä vähän tylsä pukeutuja, mutta tunnen oloni kotoisimmaksi neutraaleissa sävyissä ja tietysti iänikuisessa mustassa! Kashmirvillat otan käyttöön syksy toisensa jälkeen, hinta per käyttökerta on pysynyt alhaisena kun samoja vaatteita/asusteita on tullut käytettyä vuosikausia kymmeniä, jopa satoja kertoja. Hintavampi vaate on loppujen lopuksi ollut ekologisempikin vaihtoehto ihan pitkän käyttöikänsä perusteella.

Yllättäen olen joiltain edullisemmiltakin merkeiltä löytänyt hyviä kashmirtuotteita, jotka ovat pysyneet varsin vähällä nyppyyntymisellä ahkerassakin käytössä, jotkut kalliimpien merkkien kashmirit ovat jopa vielä kaupan rekissä olleet nuhjuisempia kuin pari vuotta paljon käyttämäni edulliset vaihtoehdot. Toki aika monella halpismerkillä kashmir on lyhytkuituisempaa, joka käytössä tarkoittaa niiden pilliintyvän eli nyppyyntyvän helpommin kuin laadukkaat -ja usein hintavammat- pitkäkuituiset kashmirvillat. Onnekkaasti olen kuitenkin löytänyt edullisemmista tuotteitakin laadukkaita yksilöitä. Tuuletan kashmirvaatteeni joka käytön jälkeen ja pikku nypyt poistan varovasti kashmirkammalla. Tästä aiheestahan  tulikin tällainen tekstiilialan ammattilaisen luento!

Viimeisin muutos sisustuksessa; Meillä ei sisustus usein vaihdu. Olen aikoinaan opiskellut useamman vuoden ammattikorkeakoulun kursseilla sisustussuunnittelua, mutta  kerroksellinen sisustuksemme on pysynyt vuosia miltei samana. Olohuoneen matto vaihtui viime talvena, käsin solmittu matto onkin sellainen ikuisuushankinta, joka toivottavasti kestää elämän loppuun asti. Uusi sohva on seuraavaksi isompana ostoksena listalla. Pikkumuutoksena lisänä sisustukseen ostimme Japanista ostimme kodin seinälle rukousnauhan, kyltin kalatorilta ja pari akvarellia jotka kehystettiin Suomessa.

Viimeisin lukemani blogiteksti; Reetan postaus harmaasta huvittikin hieman kun juuri itsekin olin kirjoittanut tähän  postaukseen neutraaleista väreistä ja ottanut itsestäni  kuvia harmaassa asussa.

Viimeisin suunnitelma; Matka Malagaan. Sitä on suunniteltu jo siitä saakka kun Siipan syksyn projekti Espanjan Aurinkorannikolla varmistui kesällä. Hän on ollut jo kohta neljä viikkoa Espanjassa, mutta työvuorojen sijoittuminen eivät olleet ihan varmoja. Malttamattomana olen tuijotellut lippujen vaihtuvia hintoja mahdollisten matkapäivien lähestyessä. Viime viikolla varmistui pitkä viikonloppuvapaa ja minä suuntaan Malagaan keskiviikkoillasta sunnuntaihin kuun vaihteessa eli aika pian. Jihuu!

Suloista sunnuntaita, mikä sinua hermostuttaa, itkettää tai naurattaa?

Cheddar-juustopaistos lohen kera

Yhteistyö Jukolan Juusto ja Kala-Lappi/tuotteet PR-näytteitä

Kuukausi sitten Siippa lähti Espanjaan yhdeksän viikon työkeikalle. Lähtöä edeltävänä iltana halusin tehdä meille jotain kotimaista, helppoa, mutta herkullista syötävää.

Jääkaapissa oli onneksi perunoita, kermaa sekä pressitilaisuudesta saatua Jukolan Juuston Aito Cheddaria ja Kala-Lapin Tulisavu-kirjolohta. Helppo ateria syntyi muutamasta raaka-aineesta.

Perunan syönti on kuulemma merkittävästi vähentynyt takavuosista, siitä oli juuri jossain juttuakin (Hesari?). Huomaan tämän omassa ruokapöydässämmekin. Syömme keitettyä perunaa todella harvoin, mutta silloin tällöin perunapaistos maistuu. Ja mikä ettei, kun käytössä on laadukkaat raaka-aineet.

Aito cheddar-kiusaus ja Tulisavu-kirjolohta

2 isoa perunaa
1 dl kermaa
1 salottisipuli
suolaa
pippuria
100 g Jukolan juusto Aito Cheddar originalia

350 g Lapin Tulisavu-kirjolohta

Leikkaa perunat ohuiksi viipaleiksi ja silppua salottisipuli. Sekoita perunaviipaleet, salottisipulisilppu ja kerma kulhossa, mausta pippurilla ja suolalla, nostele uuninkestäviin tarjoiluastioihin. Valuta sekoitusastiaan jäänyt kerma vielä perunoiden päälle. Raasta cheddar annosten päälle.

Paista 180 C uunissa 40 min. Tarjoile Lapin Tulisavu-kirjolohen ja suolakurkun kanssa.

Tokion trendialueet osa 2

Lupailin aiemmin palata heinäkuun reissun matkaraporteissa Tokion vähemmän tunnetuille alueille. Emme kummallakaan Japanin matkalla ole käyneet esim. Tokyo Towerissa, vaan vietimme mieluummin aikaa näillä mielenkiintoisilla asuinalueilla.

Ensimmäisessä osassa Tokion mielenkiintoisista alueista esittelin Daikanyaman, Nakameguron sekä Yanesenin alueen, joka koostuu Yanakan, Sendagin ja Nezun naapurustoista.

Shimokitazawa

Yhdessä Tokion tunnetuimmista "uusista" trendialueista, Shimokitazawassa kävimme jo viime kerralla. Kylämäinen "Shimokita" on Shibuyasta seitsemän minuutin junamatkan päästä, Shinjukun juna-asemalta Shimokitaan ajaa junalla kymmenessä minuutissa. Boheemi Shimokita on nuorekas, kapeiden katujen varsilla on paljon second hand-liikkeitä, pikku klubeja ja trendikkäitä vaateliikkeitä. Heinäkuun matkalla kävimme siellä aamiaisella Waffle Cafe Orangessa ja kiertelimme jonkin aikaa ennen kuin jatkoimme matkaa. Shimokitassa oli tuona päivänä miltei 40 astetta, en jaksanut ottaa siellä kuin muutaman kuvan, mutta aikaisemmalta käynniltä neljän vuoden takaa löytyy tuosta yllä olevasta linkistä lisää kuvia.

Kichijoji

Kichijoji mainitaan monella nettisivulla tokiolaisten mieluisimpana asuinalueena. Chuo-Sobu-junalinjan varrella, vain 13 minuutin junamatkan päässä Shinjukun asemalta sijaitsevassa Kichijojissa on iso Inokashira-puisto, eloisia kauppakatuja, ravintoloita ja kahviloita sekä Ghibli-museo. Kichijojin aseman pohjoisen uloskäynnin tuntumassa on "Harmonika alley", sokkeloinen ravintolakujien rypäs, jossa on hauska viettää iltaa käymällä syömässä pieniä annoksia muutamassakin paikassa.

Kichijojin alueelle olimme alunperin menossa ostamaan minulle Maker's Watch Knot -kelloa, mutta etsiessäni tietoa alueesta huomasin, että siellä voisi olla muutenkin mukava viettää iltapäivä.

Pysähdyimme jääkahvilla Blackwell Coffeessa ennen kello-ostoksia. Japanilaiset ovat tunnettuja teenjuonnistaan, mutta he ovat myös varsinaisia kahvihifistelijöitä. Tässäkin paikassa kahvi valmistettiin pieteetillä.

Kelloliikkeestä tullessamme lounastimme Ichien Honten -ramenkuppilassa. Pienessä kymmenen paikan ravintolassa on ramenin lisäksi tarjolla on gyoza -taikinanyyttejä, joita söimmekin lounaaksi. Gyozia oli kahta kokoa ja kieliongelmien takia päädyimme tilaamaan annoksen sekä jätti- että pienempiä gyozoita, molemmat samalla possutäytteellä. Hyviä olivat, joten ei harmittanut, että niitä tuli vähän enemmänkin. Tullessamme ravintolan kaikki paikat kahta lukuunottamatta olivat täynnä, mutta ruokailijat eivät aikailleet. Hetken päästä kaikki muut asiakkaat olivat suunnanneet takaisin työpaikoilleen.



Little Rascals-leipomosta piti vielä ostaa muffini ihan ulkonäön takia.

Kichijojin piti palata Harmonika Alleyn ravintoloihin syömään joku ilta, mutta niin vain kävi, ettemme ehtineet. Seuraavalla kerralla sitten, toivottavasti sellainenkin vielä tulee.

Kichijojista löytyi muuten myös suomalaisväriäkin; Marimekolla ja Arnold's Doughnutilla oli siellä liikkeet.

Koenji

Chuo-Sobu-linjan varrella Shinjukusta matkatessa ennen Kichijojia sijaitsee boheemi ja Kichijojia rosoisempi Koenji, joka on tunnettu punk- ja rockklubeistaan, kasvisravintoloistaan ja aseman seudun yakitoripaikoista ja izakaya-kuppiloista. Aseman läheltä löytyy myös autenttisia, ei turisteille sunnattuja jukatakauppoja ja mm. edullisia laukkuliikkeitä. Koenjissa pysähdyimme matkalla Kichijojiin.


Tokiossa voi myös viettää päivän ilmaisen, yksityisen Tokio-oppaan kanssa. Ensimmäisellä matkallamme Tokiossa kävimme mm. Sugamon "vanhojen rouvien ostoskadulla" oppaamme Ichiron kansssa.

Pistä vinkit talteen, jos olet matkaamassa Tokioon.

Lue kaikki Japani-postaukseni - myös edelliseltä matkalta.