Viisi viikon varrelta

Sisältää PR-tuotteita/tapahtumia*

Oi mikä ihana aurinkoinen ja lämmin viikko meillä on ollutkaan. Laskeutuminen syksyyn on helpompaa upeassa säässä.

Pariin viikkoon en ole näitä viisi viikon varrelta-postauksia tehnytkään. Nyt sitten muutama ylimääräinenkin juttu viikkojen varrelta.

 
En ole aikoihin ostanut lehtiä enkä leikkokukkiakaan. Viime viikonloppuna ostin vanhan suosikkini, englantilaisen Red-lehden, josta aikoinaan ostin joka ikisen numeron. Sitten lehden tyyli muuttui, enkä enää tuntenut sitä omakseni. Nyt selailin taas pitkästä aikaa lehtiä kaupassa perjantaina ja päädyin ostamaan Redin viikonloppua piristämään.  

Leikkokukissa pidän yleensä valkoisesta tai pastellin sävyistä, mutta näin elokuulla haluan aina yhden värikkään torikimppu-tyylisen puketin kotiin. Oli mukava tulla lehti ja kukkakimppu kainalossa kotiin.

Tämän viikonlopun piristys onkin vielä parempaa; sain Siipan kotiin viikonlopuksi. Hän on työkeikalla Savossa yli kuukauden ja tämä on ainoa pyrähdys kun hän tulee kotiin tässä välissä. Hänellä on ollut muutaman vuoden useampia tällaisia keikkoja, jotka vievät pois kotoa eksoottisiin ja vähemmän eksoottisiin kohteisiin viikkokausiksi.




Vaikka monet ovat puhuneet syksystä jo heinäkuun alkupuolelta alkaen, minä olen elänyt vielä kesää, ovathan säätkin olleet taas varsin kesäiset. Nyt syyskuun ensimmäisenä täytyy tietysti alkaa henkisesti valistautua viileneviin keleihin ja -kauhistus- nopeammin ja nopeammin lyheneviin päiviin!




Tällä viikolla muistin -ensimmäisen kerran! blogin synttärit. Ja hyvä kun muistin, ovathan kyseessä tasavuodet. Uskomatonta mutta totta - Lumo Lifestyle täyttää kymmenen vuotta! Enpä olisi vuonna 2009 aloittaessani arvannut, että bloggaan vielä kymmenen vuoden kuluttua - ja mitä kaikkea blogi onkaan tuonut elämääni. Klikkaa ylläolevasta lihavoidusta linkistä lukemaan tuntoja blogimatkan varrelta.






Kuva Casa Mimi

Kuten kymmentvuotispostauksessa kerroin, blogi on tuonut mukanaan ihania ihmisiä ja kohtaamisia. Viikon ilopilkkuja oli Nelkytplus-blogileidien Beach House Kitchen, Casa Mimi, Minäkö keski-ikäinen ja Kristallikimara kanssa vietetty kuvaushetki PR-toimisto Marsaanassa Diego Dalla Palman kosmetiikkatilaisuudessa*. Naurun säestyksellä otettiin lukemattomia kuvia, kunnes saatiin sellainen, jossa kaikilla oli hyvät ilmeet.

Diego Dalla Palman* syksyn 2019 kokoelmassa on täyteläisiä sävyjä ja 70-luvun glamourfeeliksiä. Diego Dalla Palma on tunnettu kauneushoitoloissa myytävistä ammattilaiskosmetiikasta sekä Milano-linjasta, jota myydään tavarataloissa, kivijalkamyymälöissä ja lentokentällä. Syyskuussa Diego Dalla Palman tuotteita saa myös Prismoista. Prismoihin on valittu myyntiin sarjan tuotteita, joita on helppo käyttää ilman opastusta.

 

Tilaisuudesta sain testiin Diego Dalla Palman ihoa uudistavan, kiinteyttävän ja heleyttävän Gold Infusion Youth Potion-öljyseerumin*, jossa yhdistyy kolmekymmentä luonnonöljyä sekä puhdasta kultaa. Öljyseerumi uudistaa ihoa ja tekee siitä tasaisen, raikkaan ja heleän. Öljyseerumia oi käyttää päivittäin, lyhyenä tehokuurina aina tarvittaessa, tai sekoittaa kosteus- tai meikkivoiteen sekaan. Tämä tuote ja upea pullo antaa kyllä upean alun aamulle!

Bulevardilla olen kulkenut muutaman kerran pari kuukautta sitten avatun Chez Janet-herkkukaupan ohi, mutta avajaisissa tutustuin viehättävään ranskalaiseen omistajattareen Sam Dehkaliin, joka on nimennyt kahvila-herkkuliikkeen äitinsä mukaan. Pariisilaista charmia huokuva kahvila tuo leivokset Ranskasta ja myynnissä on Suomessa yksioikeudella mm. kuuluisien ranskalaisbrändien Ladureen ja Maximin lahjatavaroita.



Ihastuttava Tia Cohen lauloi tilaisuudessa, mitäpä muuta kuin ranskalaisia lauluja. Olipa hauska pikku "pariisilaishetki".

Mitä sinun viikkoosi on kuulunut?

Libanonilaiset grillijuhlat

Vaikka kesä on lopuillaan, ei grilliä kannata vielä laittaa talviteloille. Järjestä libanonilaiset grillijuhlat!

Emme enää muista mistä keskustelu sai alkunsa, mutta nelisen vuotta sitten lupasin ystäville, että teen libanonilaista ruokaa kun tulemme heille kesällä.

Useampi vuosi vierähti, mutta lopulta saatiin aikataulut sopimaan yhteiselle viikonlopulle ja pääsin lunastamaan lupaukseni kauniina elokuisena kesäpäivänä.

Suuren osan ruoista olin valmistellut edellisenä päivänä ja osan kuljetimme valmiiksi suoraan tarjoiluasioissa perille. Kanavartaatkin olin jo kotona laittanut grilliä vaille valmiiksi, leipätaikinaakin olin nostatellut jääkaapissa useamman päivän. Pääsimme siis tuossa tuokiossa grillin ääreen ja syömään.

Reseptit postauksen lopussa. Välimeren kanavartaiden reseptin julkaisin jo aiemmin.

Jugurttia oli useammassakin ruoassa, grillatujen munakoisokiekkojen päällä oli turkkilaista jugurttia, granaattiomenaa ja sumakkia, jota nykyään saa jo isoimpien markettien etnisten ruokien hyllyiltä.

Labneh on tuorejuustomaista valutettua jugurttia. Anna turkkilaisen jugurtin valua yön yli harsolla vuoratussa siivilässä. Tarjoile karamellisoidun sipulin kanssa.

Jugurttia oli useammassakin ruoassa, grillatujen munakoisokiekkojen päällä oli turkkilaista jugurttia, granaattiomenaa ja sumakkia, jota nykyään saa jo isoimpien markettien etnisten ruokien hyllyiltä.

Helposti valmistuvaa za'atar-mausteseosta oli useammassakin ruoassa. Karitsanpaistivartaissa lihan mausteena oli valkosipuliyrttiöljymarinadi, lisäksi ripottelin za'ataria vartaiden päälle ennenkuin ne nostettiin grilliin. Karitsanpaisti kannattaa jättää punertavaksi sisältä, näin se on mehevimmillään.

Mietin mitä leipää tekisin, kunnes mieleeni tuli pizza jota tein bloggaajien kesäjuhlissa. Kun meillä oli joka tapauksessa tarkoitus grillata, päätettiin leipäkin paistaa grillissä. Pizzataikina muuntui za'atar-mausteella libanonilaiseksi leiväksi - ja kuinka hyvää siitä tulikaan, kun leivän vielä viimeisteli oliiviöljylorauksella. Leipä revittiin tarjolle käsin "orgaanisen muotoisiksi" palasiksi.

 Aterian lopuksi kokosin jugurtista, halvasta, nektariinista ja pistaaseista juomalaseihin raikkaat jälkiruoat.

Ruokailtuamme kävelimme vielä lähitallin ohi kaikki yhdessä toisen ystävän luo tupaantulijaisiin.

Za'atar

2 rkl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua meiramia
3 rkl sumakkia (etnisistä kaupoista)
2 rkl seesaminsiemeniä
1/2 - 1 tl merisuolaa jauhettuna

Paahda seesaminsiemeniä keskilämmöllä 3-5 minuuttia. Anna jäähtyä.

Säilytä tiiviisti suljettavassa purkissa.

Za'atar-leipä 

(kylmänostatus 48-96 h)

500 g “00”-vehnäjauhoja
3,5 dl kylmää vettä
3 g kuivahiivaa
10 g hienoa merisuolaa
10 g oliiviöljyä (reilu ruokalusikallinen)

za'atar-maustetta
oliiviöljyää

Ota tilkka vettä erikseen (n. 10%) ja sekoita siihen hieno merisuola.

Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se jauhoihin ja lisää vesi (90%). Jos käytät tuorehiivaa, liuota se aluksi veteen ja vasta sen jälkeen jauhoihin. Vaivaa ensin käsin tai koneella, hiljaisella nopeudella noin 10 minuuttia.

Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista, kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin.

Lisää oliiviöljy ja jatka vaivaamista, kunnes öljy on imeytynyt taikinaan.

Vaivaa lopuksi taikinaa maksiminopeudella, kunnes taikina on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin. Jos vaivaat käsin, ota taikina pois kulhosta ja vaivaa pöydällä reippain ottein. Hyvä yleiskone on tässä kyllä kullanarvoinen, en varmaan jaksaisi/viitsisi vaivata tarpeeksi käsin ja siinä lopputulos kärsisi.

Koko prosessi kestää n. 20 minuuttia. Älä tingi vaivaamisajasta, jotta käymisprosessi käynnistyy kunnolla ennen jääkaappiin laittamista. Jos siirrät taikinan kylmään vaivaamatta, saattaa olla, ettei taikina ala nousta. Suosittelemme käyttämään kuivahiivaa, koska se toimii varmemmin kuin tuorehiiva, sekä mahdollisimman hyvälaatuista jauhoa.

Kun taikina on valmis, sulje se ilmatiiviiseen astiaan ja laita vihanneslokeroon noin vuorokaudeksi. Ota taikina jääkaapista ja muotoile palloksi. Käsittele taikinaa varoen niin, ettet riko ilmakuplia. Laita pallot vielä toiseksi vuorokaudeksi jääkaappiin (tai halutessasi vielä pidemmäksi ajaksi, jopa 2-3 päiväksi). Ota kohonnut taikina pois jääkaapista ja anna lämmetä omassa rasiassaan pari tuntia huoneenlämmössä, ennen kuin aloitat taikinan käsittelyn.

Levittele taikina käsin jauhotetulla leivinpaperilla päällystetylle (paksulle) foliolle. Älä kauli, taikinan kuplat häviävät kauliessa. Ripottele reilusti za'atar-maustetta leivänä päälle ennen grillausta. Grillaa keskilämpöisellä grillillä kansi kiinni. Kun leipä on kypsä, lorauta sen päälle vielä hyvälaatuista oliiviöljyä, revi käsin palasiksi.

Lammasvartaat

0,5 kg karitsanpaistia
2 valkosipulinkynttä murskattuna
0,5 dl oliiviöljyä
2 tl oreganoa silputtuna
½ tl suolaa

za'atar-maustetta

Sekoita valkosipulimurska, oliiviöljy ja oregano. Leikkaa karitsanpaistipalat kolmeen osaan, hiero valkosipuli-timjamiöljy lihan pintaan, anan marinoitua vähintään kaksi tuntia, mieluiten yön yli. Ota liha tunniksi lämpiämään jääkaapista ennen grillausta. Laita vartaisiin paprikan ja sipulin kanssa. Grillaa liha punertavaksi sisältä, näin se on mehevimmillään.

Taboulleh-salaatti

 5 dl kiehuvaa vettä

 3 rkl oliiviöljyä

1/2  kurkku

 4 tomaattia

5 dl hienonnettua sileälehtistä persiljaa

 2,5 dl hienonnettua tuoretta minttua

 1/2 sitruunan mehu

 1/2 tl suolaa

 1/2 tl mustapippuria

Laita bulgur kannelliseen kulhoon, kaada bulgurin joukkoon kiehuva vesi ja öljy. Peitä kannella ja anna turvota 15 minuuttia. Sekoita ilmavaksi haarukalla ja anna jäähtyä.

Hienonna yrtit. Poista tomaateista siemenet ja kuutioi hyvin pieneksi. Kuutioi myös kurkku hyvin pieneksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua ennen tarjoilua.

Blogisynttärit - kymmenen vuotta Lumo Lifestyle-blogia

Uskomatonta mutta totta - Lumo Lifestyle täyttää kymmenen vuotta! Enpä olisi vuonna 2009 aloittaessani arvannut, että bloggaan vielä kymmenen vuoden kuluttua - ja mitä kaikkea blogi onkaan tuonut elämääni.







Bloggaamaan lähdin ihan miltei hetken mielijohteesta. Olin jonkin aikaa seurannut muutamaa löytämääni blogia - joita ei vuosiin ole enää ole ollut olemassakaan. Kun minulle selvisi, että oman blogin voisi perustaa suhteellisen helposti, päätin itsekin kokeilla. Olin ostanut uuden pokkarikameran ja innostunut muutaman vuoden jälkeen taas kuvaamisesta. Filmikamera-aikaankin kuvasin suhteellisen paljon, mutta digikamera vei innostuksen uudelle tasolle.





Olin muutenkin etsinyt kanavaa luovuudelle, opiskellut sisustussuunnittelua ja viestintääkin, mutta bloggaamisesta ja kuvaamisesta löysin lopulta omimman alueeni. Kuten ajan henkeen kuului, omaa kuvaa tai nimeä ei blogissa näkynyt useaan vuoteen lainkaan enkä edes ensin hiiskunut blogista kenellekään. Olikin hämmentävää kun ensimmäiset omat kuvat laitoin viimein blogiin, minulta tultiin kaupungilla kyselemään onko minulla mahdollisesti Lumo Lifestyle-blogi. Kerran minut tunnistettiin jopa pelkkien kihla- ja vihkisormusten perusteella! Pari asiakastakin ilmoitti seuranneensa blogiani jo pidempään mutta tajusivat blogin olevan minun vasta kun vihdoin laitoin kuvan itsestäni.




Lumo Lifestyle-nimen tarinan olenkin kertonutkin aiemmin blogissa.


Blogin ulkonäkö on muuttunut vuosien varrella yksinkertaisempaan suuntaan, mutta en ole poistanut postauksia, vaikka osa alkuaikojen liesituulettimen valossa, mahdollisimman läheltä otetuista ruokakuvista onkin aika liikuttavan näköisiä. Blogi on kuitenkin täynnä muistoja minulle itselleni ja myös jonkinlainen kehityskertomus kymmenen vuoden ajalta, joten en ole halunnut poistaa postauksia saati aloittaa uutta blogia.

Aloittaessani bloggaaminen oli kaikenkaikkiaan aika uutta. Sittemmin kaupallisuuskin on astunut vahvasti kuvioihin; blogit ja muut somekavat ovat muutenkin vahvasti ammattimaistuneet. On tullut myös erilaisia käytäntöjä ja sääntöjä, mm. yhteistyöt tulee merkitä selvästi postausten alkuun.






Alusta alkaen blogi on ollut "ruokapainotteinen lifestyleblogi", monet tuntevatkin blogini parhaiten helposti totetuttavista resepteistä ja osa blogissa silloin tällöin vierailevista taitaa pitää Lumo Lifestyleä pelkästään ruokablogina vaikka muutakin sisältöä on runsaasti. Blogin aivan ensimmäiset postaukset olivat New Yorkin -matkaltamme ja ensimmäinen resepti oli omenapaistos.






Ruoka-aiheita onkin vähintään kerran viikossa -yleensä reseptejä, mutta myös ravintolavinkkejä- näiden lisäksi olen kiinnostunut niin monesta mustakin elämän osa-alueesta, että niistäkin päätyy bogiin jatkuvasti. Aiheina ovat mm. matkailu, hyvinvointi, luonto, kosmetiikka, Helsinki, oma elämä eri muodoissaan... Muodista kirjoittelen harvemmin, vaikka muodin ja tekstiilien parissa olen tehnyt urani.

Ihan aluksi halusin "valloittaa maailman" ja kirjoitin englanniksi, siten aloin kirjoittaa sekä suomeksi että englanniksi joka oli melkoisen aikaa vievää ja raskasta. Kunnes totesin jossain vaiheessa ettei panostus englanniksi kymmeneen prosenttiin lukijoista kannattanut vaan sekin energia olisi parempi suunnata tekstin ja kuvien laatuun suomenkielisille seuraajille.




Vuosia sitten myös bloggasin jopa päivittän - mistä löysinkin ajan ja energian siihen, ehkä silloin en hionut kuvia ja miettinyt tekstejä niin tarkkaan? Nyt tahti on kaksi-kolme kertaa viikossa, haluan jättää elämälle ja elämyksille aikaa (joista ripaus päätyy sitten blogiinkin). Koetan mieluummin mennä laatu edellä, enkä sutaista kasaan pakkopullaa, joka ei kiinnosta teitä lukijoita eikä minuakaan. Kun aikaa on enemmän ja luonnonvalo parhaimillaan, saatan kuvata ja tehdä etenkin postauksia "varastoon". Useita kertoja viikossa teenkin blogin tai insta-tilin eteen ainakin jotain pientä; otan kuvia tai muokkaan niitä, kirjoittelen luonnoksiin mieleeni pälkähtäneitä postausideoita tai tekstinpätkiä postausinspiraatioksi.

Instagramiin siirryin melko myöhäisessä vaiheessa, mutta sielläkin Lumo Lifestyle on ollut jo vuosia. Instassa kuvatekstit ovat edelleen molemmilla kielillä ja osa seuraajista onkin ulkomailta. Instassa tosin täytyy viikottain seuloa seuraajia, sillä feikkiseuraajia ja botteja en kaipaa. Instassa on paljon sisältöä, joka ei blogiin päädy, kannattaa siis ottaa sekin seurantaan!

Välillä menen postausideoissa kuvat edellä, välillä saan ensin idean kirjoittaa jostain hyvästä aiheesta. Otan aika usein fiilis -ja kuvituskuvia nähdessäni jotain kaunista tai kiinnostavaa, joita muokkaan kuvia jopa varastoon valmiiksi postausinspiraatiota odottamaan. Kamerakin on vaihtnut muutaman kerran matkan varrella. Nykyisen, joitain vuosia vanhan Sony @6000-kamerani olen kuvannut melkoisen loppuun, olen ottanut sillä 80000 kuvaa ja siitä alkaa jo irtoilla osia! Uusi kamera lienee siis hankintalistalla pikaisestikin, mutta mietintä kameran hankkimisesta on vielä kesken.

Inspiraatiota postauksiin saan monesta asiasta; omasta elämästä ja kokemuksista, syömistäni ruoaista, käymistäni paikoista, keskusteluista, lukemistani artikkeleista, matkoista, luonnosta. Välillä olen päässyt kokemaan jotain upeaa, joskus taas iloitsen blogissa jostain ihan pikku asioista, vaikka kevään ensimmäisistä kukista.

Ruokajutuissa usein inspis tulee ensin, sitten teen ruoan - ehkä muutaman kerrankin ja stailaan ja otan kuvat. Lopuksi kirjoitan postauksen ja hion reseptiikan helposti toteutettavaan muotoon. Ruokainspistä tulee Pinterestiä ja Instagramia selaamalla ja ruokakirjoja lueskelemalla. Ravintoloista saan usein hyviä ideoita, joita toteutan omaan tyyliini kotona. Usein vain muistelen jotain kuvaa muistamatta tarkasti mitä siinä oli ja siitä tulee inspis kokata jotain etäisesti näkemässänj kuvassa ollutta annosta muistuttavaa.

Bloggaaminen on tutustuttanut moniin ystäviksikin tulleisiin ihmisiin, moneen ihanaan olen tutustunut liityttyäni Nelkytplusblogeihin, yli neljäkymppisten bloggaajien upeaan yhteisöön. Blogi on myös vienyt tilanteisiin ja tapahtumiin, joista en blogin alkumetreillä tai edes ensimmäisinä vuosina osannut haaveillakaan; matkoille, maistelemaan ja testaamaan. Yksi viimeisimmistä on leikkimielisen bloggaajien kesäcocktailkilpailun voitto. Vesimelonista Hot summer-cocktailiani oli myyty kilpailleista juomista eniten Clarionin Sky Roomissa viikon cocktailina.




Parasta bloggaamisessa ovat kuitenkin ehdottomasti lukijat, muutenhan kirjoittelisin ihan vain itselleni. Mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuminen blogiympyröissä on antanut harrastukseen oman suolansa. Kolmas on varmasti sen oman kanavan löytäminen luovuudelle joka alun alkaenkin sai minut tämän antoisan harrastuksen pariin.

Kiitos teille ihanat seuraajat ja ystävät näistä kymmenestä blogivuodesta!