Pihlajanmarjahyytelö

Pihlajanmarjasadosta ja tulevan talven lumisuudesta on kahta sanontaa; kun marjoja on pajon toiset toteavat "Pihlaja ei kanna kahta taakkaa", kun taas toiset uskovat pihlajanmarjoja olevan paljon enen lumista talvea, jotta linnuilla olisi syötävää vielä silloinkin, kun maassa on paljon lunta.

Niin tai näin, kevensin hieman pihlajien marjataakkaa viikonloppuna ja keittelin tulevaksi talveksi useamman purkillisen pihlajanmarjahyytelöä. Monin paikoin pihlajanmarjaa löytyy vielä hyvin, pikku pakkanen vain syventää niiden makua. 

Alkoholin ja rosepippurit voi halutessaan jättää poiskin hyytelöstä, mutta ne antavat hyytelölle hienon makuvivahteen. Joinain vuosina pihlajanmarjahyytelö on jäänyt varsin vaaleaksi sävyltään, mutta tämän vuoden purkilliset ovat sävyltään upean syvän punaoransseja.

Pihlajanmarjahyytelö maistuu riistan ja juustojen kanssa, kokeile myös vaniljajäätelön kanssa.

Pihlajanmarjahyytelö

2 l puhdistettuja pihlajanmarjoja

5 dl vettä

1 kg hillosokeria

2 rkl konjakkia tai calvadosta

1 tl rouhittua rosepippuria

Irrota pihlajanmarjat tertuista ja poista huonokuntoiset marjat. Huuhtele pihlajanmarjat huolellisesti siivilässä.

Kiehauta vesi, kaada marjat ja rosepippuri kiehuvaan veteen ja keitä hiljaisella lämmöllä 15 min.

Siivilöi mehu kattilaan. Anna marjojen valua siivilässä hetki, mutta älä paina marjoja siivilää vasten, jotta mehu pysyy kirkkaana. Kuumenna valutettu mehu, sekoita hillosokeri kuumaan mehuun. Keitä sekoitellen keskilämmöllä 10 minuuttia.

Tipauta seosta viilennetylle lautaselle, laita lautanen jääkaappiin minuutiksi ja vedä hyytelön keskelle lusikalla vako. Mikäli vako ei umpeudu, on hyytelö valmista. Jos hyytelö on vielä liian juoksevaa jatka keittämistä  viisi minuuttia ja kokeile uudestaan. Lisää calvados lopuksi. 

Pihlajanmarjahyytelö maistuu riistan ja juustojen kanssa, kokeile myös vaniljajäätelön kanssa.

Lohipiccata

Piccata-kastiketta tarjotaan Italiassa yleisesti leivitetyn vasikan kera. En vasikkaa syö, mutta suolaisen sitruunainen kastike maistuu hyvin myös lohen kanssa.

Lohipiccataa olen tehnyt arki-iltaisin, ruoan saa parissakymmenessä minuutissa pannulta pöytään, mutta annos sopii hyvin myös viikonloppuvieraillekin tarjottavaksi.

Kaprikset ovat yleensä hyvin suolaisia,  muista huuhdella ne hyvin, jottei kastikkeesta tule liian suolaista. Suolaa annokseen ei välttämättä tarvitse laittaa, huuhdellutkin kaprikset tuovat ruokaan sopivasti suolaisuutta.

Sadonkorjuujuhliin tekemäni karamellisoitu fenkoli-jugurttikastike sopii hyvin myös lohen kanssa, lisäksi voit tarjota korianterinsiemenillä, suolalla ja pippurilla maustettua pannulla paahdettua tuoretta maissia joka valmistuu muutamassa minuutissa.

Lohipiccata

700 g nahatonta lohifilettä

mustapippuria, maun mukaan

0,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl voita

1 rkl oliiviöljyä

4 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 dl kuivaa valkoviiniä (tai kanalientä alla olevan määrän lisäksi)

2,5 dl vähäsuolaista kanalientä

1 tl maizenaa

3 rkl tuoretta sitruunamehua

4 ruokalusikallista valutettuja, huuhdeltuja kapriksia

Tarjoiluun

(2-4 rkl karkeasti hienonnettua persiljaa)

Sitruuna- tai limeviipaleita

Mausta lohifileiden molemmat puolet tasaisesti pippurilla (ja halutessasi suolalla). Levitä 0,5 dl jauhoja lautaselle; pyöräytä lohipalat jauhoissa, kunnes ne ovat tasaisesti jauhon peitossa. Ravistele kevyesti ylimääräinen jauho pois.

Sulata 1 rkl voita suuressa paistinpannussa keskilämmöllä. Lisää 1 rkl öljyä ja sekoita voin kanssa

Paista lohta 4 minuutin ajan molemmilta puolilta. Siirrä lohi lämpimälle lautaselle ja peitä foliolla.

Sulata jäljellä oleva 1 rkl voita pannulla (älä pese pannua lohen paiston jälkeen, kastike saa makua pannulta). Hauduta valkosipulia minuutin verran. Lisää viini; kiehauta. Anna hautua, kunnes neste on melkein haihtunut, sekoittaen välillä.

Lisää 2 dl lientä pannulle yhdessä sitruunamehun kanssa; anna kiehua ja keitä vielä 3 minuuttia.

Vatkaa maizena jäljellä olevaan 0,5 dl liemeen. Kaada seos kattilaan liemen joukkoon. Keitä minuutin ajan tai kunnes kastike on hieman paksuuntunut. Nosta levyltä.

Sekoita huuhdellut, valutetut kaprikset kastikkeeseen. Nosta lohifileet takaisin pannuun ja valele kala kastikkeella.

Ripottele (hienonnettu persilja ja) pippuria maun mukaan. Tarjoile heti paahdetun maissin, riisin, pastan tai vihannesten kanssa.

Viisi viikon varrelta

Tämä viikko on ollut työrintamalla kaikenlaista uutta täynnä, somen täyttyessä muiden syyslomakuvista olen paiskinut pitkää päivää. Messuilutkin päätin suosiolla jättää väliin tältä viikonlopulta ja nauttia muunlaisista tekemistä.

Viime sunnuntaina käytiin päiväseltään hakemassa virtaa maalta. Appivanhempien kesälampaat lähtivät sunnuntaina kotiin, mutta lampuri toi anoppilan kahden lampaan seuraksi hyvin kesyn, pienen Tellervon.

Anoppilan aamiaispöytä oli katettu lievästi sanottuna runsaaksi, itse leipaisin aamuvarhaisella mehevän korvapuustiomenapiirakan viemisiksi.

Sunnuntai-iltapäivällä käväisin kälyni kanssa sienimetsällä. Edellisellä kerralla pari viikkoa aiemmin sain hyvän tattisaaliin. Nyt, syksyn edettyä tatit olivat jo huonoja, mutta suppilovahveroita löytyi taas mukavasti, vaikka ne maastoutuivatkin hyvin lepän lehtien alle.

Perjantaina avattiin pullo vuoden 2001 Chiantia, jota aikoinaan tilasimme töihin toscanalaiselta yhteistyökumppanilta. Kellarista löytyi hyllyn takanurkkaan hautautuneena muutama kuukausi sitten laatikollinen tätä 18-vuotiasta Chiantia. Olen kerran käynytkin tuolla tilalla; huikea paikka 200-vuotiaine uima-altaineen, viinitarhoineen, Napoleonin astiastoineen, Rooman valtakunnan aikaisin kellareineen ja kappeleineen. Perjantain pullollinen Chiantia nautittiin itse tehdyn pizzan kanssa, verkkarit päällä, villasukat jalassa. Viikuna-homejuustopizza maistui pehmeän Chiantin kanssa 

Ensimmäinen pullo vuosien jälkeen jännitti, mutta hyvinhän tämä alunperin käypäinen käyttöviini oli säilynyt. Hedelmäinen, kepeä, pehmeät tanniinit, hieman sakkaa pullon pohjalla. Alunperinkin parhaita maistamiani vuosikertoja tätä viiniä jota useana vuonna tilattiin laatikoittain. Ei mikään elämää suurempi viini, mutta muistot ja  tarinat viinin ympärillä tekevät siitä merkityksellisen minulle. Minulla on myös syntymävuodeltani yksi lahjaksi saatu pullo muistona vierailulta tilalle, mutta sitä en taida koskaan avata.

Eilen vietimme iltapäivän Kalliossa. Kiertelimme leppoisassa syyssäässä ja kävimme mm. syömässä Way Bakery & Winessa herkullisia pikkuannoksia alkuviinien kanssa. Muhevilla juureen leivotun leivän viipaleilla kaavittiin lautasilta talteen joka pisara. Kalliossa tulee pyörähdettyä liian harvakseltaan, vaikka se on meille helpon metromatkan päässä ja alueella tulee enemmän ja enemmän hyviä ravintoloita joka vuosi.

Nyt aamiaista, iltapäiväksi on varattuna liput Downton Abbey -leffaan. Vielä kerran saa uppoutua taiten toteutettun epookkiin.

Leppoisaa sunnuntaita, mutä teillä on sunnuntain suunnitelmissa tälle päivälle?